Mistä johtuu että löydän aina miehiä jotka eivät halua sitoutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Jokainen mies on sitoutumiskammoinen sellaista naista kohtaan, jota ei koe tarpeeksi tasokkaaksi eli ehkä tavoittelet kutosen naisena 8,5 miehiä tms. 

Tarkoitan siis lihamarkkina-arvoa, en ihmisarvoa. 

Miksi mies haluaa parisuhteeseen lihan eikä ihmisen kanssa? 

Samasta syystä kuin nainenkin. Miehet vaan tykkää harrastaa seksiä rumien naisten kanssa, kun nainen puolestaan ei pidä rumia miehiä edes seksiin kykeneväisinä.

Täh? Tuohan menee ihan nurinkurisesti. Miksi mies tapailee ja harrastaa seksiä ruman naisen kanssa, mutta parisuhteesen haluaa lihanpalan? Eikö olisi järkevämpää tehdä toisin päin, että lihanpalojen kanssa harrastetaan pelkkää seksiä ja sitten ihmisten kanssa mennään parisuhteeseen. Ja sitten täysin vastenmielisten kanssa ei tehdä mitään. En kertakaikkiaan tajua tätä ajatusta, että miehet ihan huvikseen tapailevat ja harrastavat seksiä vastenmielisten naisten kanssa. 

Eläköön sukupuolten väliset erot! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen törmännyt pelkästään sellaisiin, jotka haluavat muuttaa yhteen nopealla aikataululla ja naimisiin. Lapsiakin on osalla yli nelikymppisistä ukoista ollut toiveena. En halua sekoittaa omaa enkä varsinkaan lasteni elämää millään uusperhekuvioilla, joten etsin suhdetta, jossa molemmilla on omat kodit. Mistä ihmeestä vastaavalla ajatuksella vakavaa parisuhdetta etsimässä olevia miehiä löytää?

Luulen että tässä uusperhekuviossa ja uudessa lapsessa on jotain sellaista, että nainen sitoutetaan sinne kotiin laittelemaan ruokaa ja hoitelemaan kotiaskareita. Leikkimään taas kotia, ja se buustaa miehen egoa.

Tätä minäkin veikkaan. Eronneet isukit eivät jaksa huolehtia omista lapsistaan ja siksi on kiire muutamaan yhteen saman katon alle. Yksi urho juuri selitti, että sitten kaikki lapset ovat yhteisiä ja samanarvoisia. Minulle jäi vain sellainen vaikutelma, että sitten minä joutuisin passaamaan kaikkia lapsia tasapuolisesti. Ei tule kesää.

Höpönlöpö. Minä elän uusperhe-elämää, jossa molemmilla on lapset ja kumpikin huolehtii siitä omastaan. Ei tarvitse hitsautua yhdeksi ja vastuu jakautuu.

Yksinhuoltajana ajattelin, etten löydä ketään. Olinhan jo lapsettomana ja kauniina ollut ap:n mainitsemassa pulmatilanteessa. Mutta. Minä menin nettiin ja puhuin suoraan; tällainen olen minä, tätä haluan ja tätä toivon. Meni viikko ja tapasin uskomattoman ihanan miehen. Ei ole maailman komein ja rikkain, mutta melkein kuin minä paitsi että mies 😁

Puhukaa siis suoraan. Niin ne Maajussitkin tekee ja kaikki on aivan lääpällään.

Ps. Elämä ilman kumppania oli myös hyvää elämää. Kumppania etsivän kannattaa viihtyä omassa elämässään, koska ei kai muuten kukaan halua osaksi sitä.

Olet vähän kuin siskoni. Hän tuntuu aina löytävän Tinderista sen seuraavan miehen, jonka vuoksi jännittää ja kädet tärisee ja sitten kemiat kohtaa jossain ABC:n parkkipaikalla. Muutama viikko menee huumassa, hyvä ettei ole tavattu miehen perhekin. Sisko puhuu miehestä kuin olisivat tunteneet ikuisuuden, ja sitten äkkiä tulee feidaus. Mies ei vastaa yhteen viestiin, sitten ei toiseen, eikä puheluun. Muutaman viikon siskoni ahdistelee ja ihmettelee, ja sitten mieheltä tulee se "en tiedä mitä elämältäni haluan". 

Ja vaikka inhoan tätä palstan viljelemää jännä-mies juttua, niin pakko sanoa että aina näissä miehissä on se joku twisti. Yksi oli toipuva narkki, hyvin moni matalasti koulutettu ihme piireissä pyörivä wanna be - moottoripyöräjengiläinen. Ja aina, ihan aina miehen on pakko olla siskoani nuorempi. 

Tunnen myös toisen samanlaisen miesmaun omaavan naisen, mutta hänen luokseen miehet jää. Olen ihan hirveä kun kirjoitan tämän tähän, mutta mikä ero on siskollani ja tällä toisella naisella? Siskoni on tatuoitu, tavallisen näköinen, alati hermostuneen oloinen nainen, jolla on puhelin kasvanut käteen kiinni. Tämä toinen on siskoni vastakohta. Siinäpä se syy.