Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kihlasormus jos ei aiota naimisiin?
04.02.2019 |
Mies haluaisi "teinikihlat" eli merkiksi muille että olemme yhdessä. Kummallakin yksi avioliitto takana, ja mä en todellakaan enää koskaan halua mennä naimisiin.
Suostuisitko menemään "kihloihin" eli laittamaan sormukset, jos häitä ei ole tarkoitus viettää tyyliin ikinä, tai ehkä sitten kun kummankin lapset ovat lentäneet pesästä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme juuri noin. Avioliitto ei merkitse kummallekaan mitään. Valitsemme joka päivä sen, että haluamme olla yhdessä. Ek naimisissa olo mitään takaisi. Sormukset ovat näkyvä merkki meidän keskinäisestä sopimuksesta. Mitä yhteiseen omaisuuteen tulee, se on helppoa; omaisuutta ei ole. Jos olisi, voisi testamentilla hoitaa tärkeät asiat.
Valitsette siis vain yhden päivän kerrallaan sitoutumisesta ja ylihuomenna sitten mielenne voikin jo muuttua? Ettekö pysty valitsemaan, että tahdotte olla yhdessä koko loppuelämänne. No ei tuollaisessa epävarmuudessa kannatakaan mennä naimisiin.
Avioliittoko takaa yhteisen loppuelämän? Kaikilla voi mieli muuttua. Emme elä epävarmuudessa vaan realismissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Miksi siis mennä kihloihin, jos ei ikinä aio avioitua. Jatkaa vaan avoliittoaan taikka parisuhdettaan hamaan vanhuuteen asti.
Ei ole mahdollista mennä kihloihin ilman avioaietta.
Tässä ilmoittautuu yksi esimerkki. Ja on meitä ystäväpiirissä muitakin. Naimisiinmenoa ei vain pidetä itsestäänselvyytenä niin kuin ehkä vielä 50 vuotta sitten. Avioliittohan on ennen kaikkea taloudellinen sopimus, mutta nykyisin puolisot ovat yleensä omavaraisia ja muutenkin tasavertaisia. Toista oli joskus 1960-luvulla, jolloin kotirouvaksi jääminen oli normi.
Me oltiin 10v kihloissa ennenkuin mentiin naimisiin. Ei se edes ollut mitenkään itsestään selvää että mennäänkö koskaan mutta päädyttiin siihen järkisyistä. Kun on kauan ollut yhdessä on selkeämpää olla naimisissa ( juridisista syistä) kuin että olisi avo/kihla-pari. Naimisissa on toisensa läheisin läheinen. Olisin voinut olla kihloissa vaikka maailman tappiin jos juridinen asema olisi sama kuin avioliitossa. Kihlapari itse määrittää sen onko sormukset kihlasormukset vai jotain muuta. Sitä ei ulkopuoliset voi sanella.
Ainakin minulla on ollut kihlaliitoissa aina kivempaa kuin naimisissa. Hyvää suhdetta ei kannata virallistaa piloille.
Varaussormus? Tää vois oikeestaan sopia mulle...mä joskus olisin sormukset halunnut, mutta näin vuosia myöhemmin koko asialla ei ole enää mitään merkitystä. Mies on sanojensa mittainen, ei ole tarvetta rengastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihlasormus maksoi yli 3000 euroa ja tarkoitus oli todellakin mennä naimisiin. Itse vihkisormus maksoi vain 1000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minulla on ollut kihlaliitoissa aina kivempaa kuin naimisissa. Hyvää suhdetta ei kannata virallistaa piloille.
Ihmeellistä ihmissuhteilla leikkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minulla on ollut kihlaliitoissa aina kivempaa kuin naimisissa. Hyvää suhdetta ei kannata virallistaa piloille.
Miten papin aamen voi pilata mitään 😮😮😮?
Eiköhän se ole asianomaisen omat tuollaiset uskomukset, jotka suhteen pilaavat.
Vierailija kirjoitti:
En. Kihlaus on turha jos ei mennä naimisiin.
Silloinhan se nimenomaan ei ole turha ;=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me teimme juuri noin. Avioliitto ei merkitse kummallekaan mitään. Valitsemme joka päivä sen, että haluamme olla yhdessä. Ek naimisissa olo mitään takaisi. Sormukset ovat näkyvä merkki meidän keskinäisestä sopimuksesta. Mitä yhteiseen omaisuuteen tulee, se on helppoa; omaisuutta ei ole. Jos olisi, voisi testamentilla hoitaa tärkeät asiat.
Ketä varten te tarvitsette näkyvän merkin? Minä ja avopuolisoni olemme sitoutuneet toisiimme sillä mielellä, että pysymme yhdessä loppuelämämme. Ei ole käynyt mielessäkään, että unohtaisimme keskinäisen sopimuksemme, kun siitä ei ole sormuksia muistuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme juuri noin. Avioliitto ei merkitse kummallekaan mitään. Valitsemme joka päivä sen, että haluamme olla yhdessä. Ek naimisissa olo mitään takaisi. Sormukset ovat näkyvä merkki meidän keskinäisestä sopimuksesta. Mitä yhteiseen omaisuuteen tulee, se on helppoa; omaisuutta ei ole. Jos olisi, voisi testamentilla hoitaa tärkeät asiat.
Ketä varten te tarvitsette näkyvän merkin? Minä ja avopuolisoni olemme sitoutuneet toisiimme sillä mielellä, että pysymme yhdessä loppuelämämme. Ei ole käynyt mielessäkään, että unohtaisimme keskinäisen sopimuksemme, kun siitä ei ole sormuksia muistuttamassa.
Ensi kerran kun käytte rismassa niin muistakaa ottaa mukaan myös pieni pussillinen romantiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Kihlaus on turha jos ei mennä naimisiin.
Eihän se edes sitten ole kihlaus jos ei ole avioaietta.
Miksi naimisiin voi mennä vasta, kun lapset ovat omillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kihlaus nyt on täyttä humpuukia kaikin puolin. Se ei sido juridisesti mihinkään, eikä moraalisestikaan. Joillekin se on avioliittolupaus, jonkinlainen vakavan välivaiheen nimike. Sormus ei ole sama kuin kihlaus. Sormus nimettömässä merkkinä siitä, että on varattu, on jokaisen oma asia. Eivät kaikki kihlautuneet tai avioituneetkaan mitään sormuksia käytä. Toisaalta koruja saa ihan vapaasti käyttää jos siltä tuntuu, vaikkapa myös "suojavyöhykkeen" luomiseen. Ihan itse voi miettiä, kuinka toimia.
Sitoutuminen parisuhteeseen ja siihen usein kuuluva lojaalius on joka tapauksessa kahdestaan sovittava asia, siihen ei vaikuta tittelien tai korujen käyttö mitenkään. Jokainen saa tietenkin sanoa tai ajatella olevansa kihloissa ihan missä tilanteessa tahansa, kun sanalla ei ole yksiselitteistä merkitystä. Itse en jaksaisi vaivautua.
En missään nimessä alkaisi käyttää kihlasormusta minään varatun merkkinä. Osaan kyllä itse tarvittaessa sanoa että olen varattu, eikä minun parisuhdestatukseni kuulu millään tavalla ventovieraille, eikä minun sitä tarvitse kuuluttaa ulkoisilla merkeillä. Enkä huolisi niin epävarmaa miestä, joka tarvitsee tuollaisia koruja merkiksi sitoutumisesta. Jos ei usko ilman sormuksia, saa lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Me teimme juuri noin. Avioliitto ei merkitse kummallekaan mitään. Valitsemme joka päivä sen, että haluamme olla yhdessä. Ek naimisissa olo mitään takaisi. Sormukset ovat näkyvä merkki meidän keskinäisestä sopimuksesta. Mitä yhteiseen omaisuuteen tulee, se on helppoa; omaisuutta ei ole. Jos olisi, voisi testamentilla hoitaa tärkeät asiat.
Onpa erikoista. Avioliitto ei merkitse mitään, mutta pakko kuitenkin lainata sen symboliikkaa ja yhteiskunnallista merkitystä laittamalla sormukset sormeen? Ei taida sittenkään riittää se "toisen valitseminen joka päivä", jos kuitenkin täytyy esittää muille kuinka kumminkin ollaan niiiiin sitoutuneita että sormuksetkin ostettiin vaikka mitään oikeaa sitoutumista ei uskalleta tehdä. Rusinat pullasta jne, pakko saada muille kuitenkin esitettyä se illuusio sitoutumisesta vaikka tosiasiassa sitä ei ole.
En todellakaan suostuisi ottamaan sormusta nimettömään huvikseen. Itseasiassa minulla ei ole ollut kihlasormusta vaikka olen naimisissa, vihkisormus kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus nyt on täyttä humpuukia kaikin puolin. Se ei sido juridisesti mihinkään, eikä moraalisestikaan. Joillekin se on avioliittolupaus, jonkinlainen vakavan välivaiheen nimike. Sormus ei ole sama kuin kihlaus. Sormus nimettömässä merkkinä siitä, että on varattu, on jokaisen oma asia. Eivät kaikki kihlautuneet tai avioituneetkaan mitään sormuksia käytä. Toisaalta koruja saa ihan vapaasti käyttää jos siltä tuntuu, vaikkapa myös "suojavyöhykkeen" luomiseen. Ihan itse voi miettiä, kuinka toimia.
Sitoutuminen parisuhteeseen ja siihen usein kuuluva lojaalius on joka tapauksessa kahdestaan sovittava asia, siihen ei vaikuta tittelien tai korujen käyttö mitenkään. Jokainen saa tietenkin sanoa tai ajatella olevansa kihloissa ihan missä tilanteessa tahansa, kun sanalla ei ole yksiselitteistä merkitystä. Itse en jaksaisi vaivautua.
Paitsi että kihlauksella on terminä yksiselitteinen merkitys: se on lupaus avioliitosta. Se ei muutu vain sen takia että pieni osa ihmisistä tahtoo esitellä sormuksia muille ilman avioitumistarkoitusta ja käyttää tähän termiä kihlaus. Se on noloa, ihan kuin ei ymmärtäisi suomen kieltä.
Voit kutsua omenaa banaaniksi, mutta ei se siitä banaania tee. Se ainoastaan saa muut ihmiset ihmettelemään tätä eriskummallista yksilöä joka ei tiedä, mikä on banaani.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on kuuma ja olisin palavasti rakastunut häneen ja vähän mustiskin, niin voisin suostua. Muuten en näe tarpeelliseksi laittaa ylimääräisiä sormuksia sormeeni.
Tämä! Ei tosin tule tapahtumaan, koska tällaista miestä ei ole olemassa...
Alue: Aihe vapaa
En suostuisi. En käytä sormuksia, joten tuollainen "kihlaus" menisi hukkaan.