Onko muita jotka kokevat työelämän ja arkirumban ahdistavana?

Okei, otsikkoon varmaan jokainen vastaa kyllä.

Olen kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Olen herkkä ja liian empaattinen... ja väsyn työpäivän aikana henkisesti ihan loppuun. Olen kotona kuin haamu itsestäni ja en jaksaisi tehdä mitään. En viihdy suurissa ihmisryhmissä ja tiivis työskentely työkavereiden ja asiakkaiden kanssa väsyttää.

Minulla ei vielä ole vakituista työsuhdetta mutta tiedän että se "kunnia" odottaa parin kuukauden päästä. En haluaisi ottaa paikkaa vastaan mutta kukaan läheiseni ei ymmärrä päätöstäni. Heidän mielestä se tuo turvaa..ja tiedän sen itsekkin. Mutta minä en halua siihen oravanpyörään, vaan haluan tehdä tulevaisuudessa muitakin hommia. Minua ei haittaa vaikka välillä jäisin työttömäksi. Haluan opiskella ja kehittää itseäni. Haluan että edetä elämässäni tilanteen vaatimalla tavalla.

Haluaisin nauttia elämästä, mutta tällä hetkellä elämäni on yhtä suoriutumista ja vihaan tätä.