Seiska: Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykäselle valtakunnallinen suruliputus

No tämän alapeukuttaminen on vaikeaa ymmärtää, ottaen huomioon millä innolla niitä lippuja heilutettiin silloin, kun Matti Calgaryssä voitti kaiken mitä voitettavissa oli. Liputus on ihan paikallaan nytkin.

On jo niin paljon sitä sukupolvea joka muistaa vain Matin ryyppäilyt ja puukkohipat kun ei ollut vielä elossakaan mäkikotkan parhaina päivinä-

Samaa kohellustahan se oli silloin parhainakin päivinä, mutta tiedotusvälineet oli hitaampia ja peittelivät sankarin toilailuja ja niistä kuultiin yleensä vasta myöhemmin.

Kioskimurrot, ...

Ei Matista tyhjän takia tehty Lennä, lennä Nykänen Matti -biisiä.

Olihan sekin arkipäivää lööpeissä.

Koko kansan lempilapsi on nyt lähtenyt viimeiselle matkalle.

Mutta miksi juuri hän?????

Olisihan niitä ollut roppakaupalla vaikka näitä pahoja poliitikkojakin tarjolla...

Vierailija kirjoitti:

Ehti juuri antamaan viimeiset haastattelut, joissa katui ettei ole saanut yhteyttä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.. tiesikö hän, että loppu on lähellä, ja halusi viimeisiksi haastatteluikseen jättää jotain positiivisempaa ja syvällisempää...?

Jotkut ihmisethän aavistavat kuolemansa, ja tahtovat nähdä vielä kerran läheisiään. Voisiko olla tästä kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin alkoholistin lapsena minua hämmästyttää tämä alkoholistien paapominen ja heidän herkkyydestään hokeminen. Ihminen, joka tyynesti voi jäädä ryyppäämään, ei, valitsee toistuvasti jäädä ryyppykavereiden kanssa kemuilemaan, olipa lapsella menossa mitä hyvänsä elämässään, ei ole sankari.

Ei, vaikka olisi voittanut kuinka monta hyppykilpailua. Nämä asiat voidaan toki pitää erillään toisistaan, kehua näitä hyppyjä. Sen sijaan p'skan vanhemmuuden puolustelu ja sitä seuraavan lastenlasten menetyksen säälittely on asia erikseen.

Mäkihypyssä Matti on ehdoton sankari.

Muussa elämässä valitettavasti ei. Kuolleen potkiminen tämän virheistä ei enää auta.

Eikä hänen lapsiaan auta jeesustelu ja taivastelu ja juopon säälittely - he nimittäin ovat vielä elossa ja koko elämänsä kantavat niitä jälkiä, joita iskä jätti.

Senpä vuoksi olinkin sitä mieltä, että senkun hehkutetaan niitä hyppyjä, mutta jätetään säälittelemättä nuo elämän muut asiat, joissa on vielä muita asianosaisia kuin vainaja.

Kukaan ei yritäkään auttaa Matin lapsia, he eivät apua tarvitse, ovat jo aikuisia ja pärjäävät ihan hyvin.

Ei Matin lapset ole ensimmäisiä lapsia joiden isä ei ollut sillä tavalla mukana kuvioissa kuten isän pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika!

Matti ei tainnut ottaa vastikään diagnosoidun diabeteksen hoitoa tosissaan. Ykköstyypin diabetes on hengenvaarallinen sairaus, johon kuolee pahimmillaan tunneissa hoitamattomana. Se tuppaa helposti unohtumaan, koska hoito on nykyisin jo aika kehittynyttä ja sairaus tutumpi kuin ennen.

Ykköstyypin diabetes?

Missään ei kai ole lukenut että oli ykköstyypin diabetes. Nykyään 2 tyypin diabetestakin hoidetaan insuliinilla.

Ääh, höpötystä vaan - ykköstyypin diabetes tulee jo lapsena, kakkostyyppi hänellä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti tarvitsee vastaparikseen läheisriippuvaisen puolison. Valitettavasti itselläkin kokemusta puolison roolista. Toipuminen vaatii molempien kohdalla valtavasti työtä. Alkoholismi on koko perheen sairaus. Surullisinta on se että viattomat lapset kärsivät

Ei kyllä tosian tarvitse! Turhaa yleistystä. Alkoholisti ei tarvitse ketään, ainoastaan sitä alkoholia. Jos akoholistilla on läheisriippuvainen puoliso, se kyllä helpottaa ja pitkittää alkoholistin juomista, se on totta. Normaali ihminen puolisona, ei niin kauan katsele läpi sormien, vaan häipyy ja jättää alkoholistin.

Sairasti diabetestä ja alkoholismia. Tappava yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin alkoholistin lapsena minua hämmästyttää tämä alkoholistien paapominen ja heidän herkkyydestään hokeminen. Ihminen, joka tyynesti voi jäädä ryyppäämään, ei, valitsee toistuvasti jäädä ryyppykavereiden kanssa kemuilemaan, olipa lapsella menossa mitä hyvänsä elämässään, ei ole sankari.

Ei, vaikka olisi voittanut kuinka monta hyppykilpailua. Nämä asiat voidaan toki pitää erillään toisistaan, kehua näitä hyppyjä. Sen sijaan p'skan vanhemmuuden puolustelu ja sitä seuraavan lastenlasten menetyksen säälittely on asia erikseen.

Mäkihypyssä Matti on ehdoton sankari.

Muussa elämässä valitettavasti ei. Kuolleen potkiminen tämän virheistä ei enää auta.

Ei tarvitse ketään potkia, mutta totuus ei muuksi muutu. Matti teki myös hirveitä asioita. En hyväksy mitään diplomaattista koskemattomuutta: jos olet tarpeeks kiva ja hassu kansan julkkis, saat tehdä mitä vaan ja kaikki siloitellaan.

Mua yökötti jo silloin miten viihdemaailmassa käsiteltiin noita Matin tekemiä rikoksia, siis naurettiin ja vitsailtiin! Ei ketään kiinnostanut uhrien kokemus. Jos joku olis ollut paikalla siellä tekohetkellä ja nähnyt sen sekopäisen aggression ja väkivallan, uhrin pelon, kivun, kauhun, anelut, vallankäytön... Olisko naurattanut?

Tästä päästään siihen että miksi Suomessa ei ole varaa hoitaa tarkkaavaisuushäiröitä, masennusta ja alkoholia? Miksi Suomessa juodaan niin paljon? Miksi ei ole rahaa hoitaa mielenterveysongelmia?

Voi ei:( tuntuupa tosi oudolle.. Jotenkin oli tottunut, että Matti viipottaa aina jossain..keikoilla, Fuengirolassa.. harmi juttu.. Maailman paras mäkihyppääjä oli. Osattiinko suomessa antaa asialle oikea arvo? Ei ehkä. Osanotto omaisille, läheisille, ystäville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin alkoholistin lapsena minua hämmästyttää tämä alkoholistien paapominen ja heidän herkkyydestään hokeminen. Ihminen, joka tyynesti voi jäädä ryyppäämään, ei, valitsee toistuvasti jäädä ryyppykavereiden kanssa kemuilemaan, olipa lapsella menossa mitä hyvänsä elämässään, ei ole sankari.

Ei, vaikka olisi voittanut kuinka monta hyppykilpailua. Nämä asiat voidaan toki pitää erillään toisistaan, kehua näitä hyppyjä. Sen sijaan p'skan vanhemmuuden puolustelu ja sitä seuraavan lastenlasten menetyksen säälittely on asia erikseen.

Mäkihypyssä Matti on ehdoton sankari.

Muussa elämässä valitettavasti ei. Kuolleen potkiminen tämän virheistä ei enää auta.

Eikä hänen lapsiaan auta jeesustelu ja taivastelu ja juopon säälittely - he nimittäin ovat vielä elossa ja koko elämänsä kantavat niitä jälkiä, joita iskä jätti.

Senpä vuoksi olinkin sitä mieltä, että senkun hehkutetaan niitä hyppyjä, mutta jätetään säälittelemättä nuo elämän muut asiat, joissa on vielä muita asianosaisia kuin vainaja.

Kukaan ei yritäkään auttaa Matin lapsia, he eivät apua tarvitse, ovat jo aikuisia ja pärjäävät ihan hyvin.

Ei Matin lapset ole ensimmäisiä lapsia joiden isä ei ollut sillä tavalla mukana kuvioissa kuten isän pitäisi.

Juuttaat eivät Matin lapset antaneet Matin nähdä lapsenlapsiaan lainkaan, eikä itsekään käyneet isäänsä katsomassa - on siinä paskaporukka, vaan nytpä katuvat takuulla, kun ei isä-Mattia enää ole!!! ;-(

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, kun iltapeet ottaa nyt tuosta kaiken irti. Isot otsikot kuolemasta ja kun ei muuta ole vielä kerrottavaa, niin pienemmät otsikot mm "oli naimisissa kuusi kertaa viiden naisen kanssa". Täysin asiaan kuulumatonta ja tökeröä. Mautonta. Antaisivat toisen nyt edes kuolla rauhassa, kun muuten eivät korppikotkat pitäneet näppejään erossa. 

Älkää lukeko niitä. Älkää antako klikkihuo rille klikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin alkoholistin lapsena minua hämmästyttää tämä alkoholistien paapominen ja heidän herkkyydestään hokeminen. Ihminen, joka tyynesti voi jäädä ryyppäämään, ei, valitsee toistuvasti jäädä ryyppykavereiden kanssa kemuilemaan, olipa lapsella menossa mitä hyvänsä elämässään, ei ole sankari.

Ei, vaikka olisi voittanut kuinka monta hyppykilpailua. Nämä asiat voidaan toki pitää erillään toisistaan, kehua näitä hyppyjä. Sen sijaan p'skan vanhemmuuden puolustelu ja sitä seuraavan lastenlasten menetyksen säälittely on asia erikseen.

Mäkihypyssä Matti on ehdoton sankari.

Muussa elämässä valitettavasti ei. Kuolleen potkiminen tämän virheistä ei enää auta.

Ei tarvitse ketään potkia, mutta totuus ei muuksi muutu. Matti teki myös hirveitä asioita. En hyväksy mitään diplomaattista koskemattomuutta: jos olet tarpeeks kiva ja hassu kansan julkkis, saat tehdä mitä vaan ja kaikki siloitellaan.

Mua yökötti jo silloin miten viihdemaailmassa käsiteltiin noita Matin tekemiä rikoksia, siis naurettiin ja vitsailtiin! Ei ketään kiinnostanut uhrien kokemus. Jos joku olis ollut paikalla siellä tekohetkellä ja nähnyt sen sekopäisen aggression ja väkivallan, uhrin pelon, kivun, kauhun, anelut, vallankäytön... Olisko naurattanut?

Olitko sinä paikalla näkemässä Matin ja Mervin yhteenotot?

Ei se tietenkään niitä tekoja oikeuta mutta en usko että oli ihan sattumaa että ne kasautuivat juuri heidän välille.

Meinaatko, että sinulla on parempaa tietoa kuin poliisilla, syyttäjällä ja oikeuslaitoksella tapahtumista, jotka antoivat tuomion?!

Ja eihän Matin väkivaltaisuus rajoittunut vain Merviin. Puukolla löi tuttavaansa siten, että hengenlähtö oli lähellä.

Viime syksynä otti fanin kainaloonsa yhteiskuvaan ja yhtäkkiä alkoi uhkaamaan tätä turpaan vetämisellä. (Linkki aiemmissa viesteissä)

Tämäkin kaikki Mervin vika?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin alkoholistin lapsena minua hämmästyttää tämä alkoholistien paapominen ja heidän herkkyydestään hokeminen. Ihminen, joka tyynesti voi jäädä ryyppäämään, ei, valitsee toistuvasti jäädä ryyppykavereiden kanssa kemuilemaan, olipa lapsella menossa mitä hyvänsä elämässään, ei ole sankari.

Ei, vaikka olisi voittanut kuinka monta hyppykilpailua. Nämä asiat voidaan toki pitää erillään toisistaan, kehua näitä hyppyjä. Sen sijaan p'skan vanhemmuuden puolustelu ja sitä seuraavan lastenlasten menetyksen säälittely on asia erikseen.

Mäkihypyssä Matti on ehdoton sankari.

Muussa elämässä valitettavasti ei. Kuolleen potkiminen tämän virheistä ei enää auta.

Eikä hänen lapsiaan auta jeesustelu ja taivastelu ja juopon säälittely - he nimittäin ovat vielä elossa ja koko elämänsä kantavat niitä jälkiä, joita iskä jätti.

Senpä vuoksi olinkin sitä mieltä, että senkun hehkutetaan niitä hyppyjä, mutta jätetään säälittelemättä nuo elämän muut asiat, joissa on vielä muita asianosaisia kuin vainaja.

Kukaan ei yritäkään auttaa Matin lapsia, he eivät apua tarvitse, ovat jo aikuisia ja pärjäävät ihan hyvin.

Ei Matin lapset ole ensimmäisiä lapsia joiden isä ei ollut sillä tavalla mukana kuvioissa kuten isän pitäisi.

Väität tuntevasi Matin lapset? En usko hetkeäkään. Sulla ei ole AAVISTUSTAKAAN miten he pärjäävät. Alkoholistien läheiset kyllä tuppaavat tarvitsemaan apua enemmän kuin tiedetään. Osa sitä apua saa, osa ei tarvitse, osa ei saa vaikka tartteisivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika!

Matti ei tainnut ottaa vastikään diagnosoidun diabeteksen hoitoa tosissaan. Ykköstyypin diabetes on hengenvaarallinen sairaus, johon kuolee pahimmillaan tunneissa hoitamattomana. Se tuppaa helposti unohtumaan, koska hoito on nykyisin jo aika kehittynyttä ja sairaus tutumpi kuin ennen.

Ykköstyypin diabetes?

Missään ei kai ole lukenut että oli ykköstyypin diabetes. Nykyään 2 tyypin diabetestakin hoidetaan insuliinilla.

Ääh, höpötystä vaan - ykköstyypin diabetes tulee jo lapsena, kakkostyyppi hänellä on ollut.

Juveniili dm voi kyllä puhjeta aikuisenakin. Me emme tiedä mitä tyyppiä Nykäsen dm oli. Kuitenkin sen verran vaikea dm että poti insuliinilla hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehti juuri antamaan viimeiset haastattelut, joissa katui ettei ole saanut yhteyttä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.. tiesikö hän, että loppu on lähellä, ja halusi viimeisiksi haastatteluikseen jättää jotain positiivisempaa ja syvällisempää...?

Jotkut ihmisethän aavistavat kuolemansa, ja tahtovat nähdä vielä kerran läheisiään. Voisiko olla tästä kyse?

Tietenkin siinä aavistaa, että voi käydä huonosti kun ryyppää täyttä häkää sairastuttuaan vakavasti.

Ehkäpä diabetes-diagnoosi oli vakava muistutus omasta kuolevaisuudesta ja sen kohtaaminen oli liian vaikeaa.

Googlella löytyy surullista luettavaa aiheesta parilta viime kuukaudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti tarvitsee vastaparikseen läheisriippuvaisen puolison. Valitettavasti itselläkin kokemusta puolison roolista. Toipuminen vaatii molempien kohdalla valtavasti työtä. Alkoholismi on koko perheen sairaus. Surullisinta on se että viattomat lapset kärsivät

Ei kyllä tosian tarvitse! Turhaa yleistystä. Alkoholisti ei tarvitse ketään, ainoastaan sitä alkoholia. Jos akoholistilla on läheisriippuvainen puoliso, se kyllä helpottaa ja pitkittää alkoholistin juomista, se on totta. Normaali ihminen puolisona, ei niin kauan katsele läpi sormien, vaan häipyy ja jättää alkoholistin.

Tarkoitinkin että jos puoliso jää suhteeseen, hän on läheisriippuvainen. Normaali, tasapainoinen ihminen lähtee suhteesta. Läheisriippuvaisella on usein taustallaan lapsuus alkoholistiperheessä. Niin oli minullakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin alkoholistin lapsena minua hämmästyttää tämä alkoholistien paapominen ja heidän herkkyydestään hokeminen. Ihminen, joka tyynesti voi jäädä ryyppäämään, ei, valitsee toistuvasti jäädä ryyppykavereiden kanssa kemuilemaan, olipa lapsella menossa mitä hyvänsä elämässään, ei ole sankari.

Ei, vaikka olisi voittanut kuinka monta hyppykilpailua. Nämä asiat voidaan toki pitää erillään toisistaan, kehua näitä hyppyjä. Sen sijaan p'skan vanhemmuuden puolustelu ja sitä seuraavan lastenlasten menetyksen säälittely on asia erikseen.

Mäkihypyssä Matti on ehdoton sankari.

Muussa elämässä valitettavasti ei. Kuolleen potkiminen tämän virheistä ei enää auta.

Eikä hänen lapsiaan auta jeesustelu ja taivastelu ja juopon säälittely - he nimittäin ovat vielä elossa ja koko elämänsä kantavat niitä jälkiä, joita iskä jätti.

Senpä vuoksi olinkin sitä mieltä, että senkun hehkutetaan niitä hyppyjä, mutta jätetään säälittelemättä nuo elämän muut asiat, joissa on vielä muita asianosaisia kuin vainaja.

Kukaan ei yritäkään auttaa Matin lapsia, he eivät apua tarvitse, ovat jo aikuisia ja pärjäävät ihan hyvin.

Ei Matin lapset ole ensimmäisiä lapsia joiden isä ei ollut sillä tavalla mukana kuvioissa kuten isän pitäisi.

Väität tuntevasi Matin lapset? En usko hetkeäkään. Sulla ei ole AAVISTUSTAKAAN miten he pärjäävät. Alkoholistien läheiset kyllä tuppaavat tarvitsemaan apua enemmän kuin tiedetään. Osa sitä apua saa, osa ei tarvitse, osa ei saa vaikka tartteisivatkin.

Rakas Watson, minun ei tarvitse tuntea Matin lapsia henkilökohtaisesti. Jos heillä olisi suuria ongelmia niin samat harpyijat jotka jaksoivat uutisoida Matin kommelluksista olisivat kyllä uutisoineet nekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä itsekin alkoholistin lapsena minua hämmästyttää tämä alkoholistien paapominen ja heidän herkkyydestään hokeminen. Ihminen, joka tyynesti voi jäädä ryyppäämään, ei, valitsee toistuvasti jäädä ryyppykavereiden kanssa kemuilemaan, olipa lapsella menossa mitä hyvänsä elämässään, ei ole sankari.

Ei, vaikka olisi voittanut kuinka monta hyppykilpailua. Nämä asiat voidaan toki pitää erillään toisistaan, kehua näitä hyppyjä. Sen sijaan p'skan vanhemmuuden puolustelu ja sitä seuraavan lastenlasten menetyksen säälittely on asia erikseen.

Mäkihypyssä Matti on ehdoton sankari.

Muussa elämässä valitettavasti ei. Kuolleen potkiminen tämän virheistä ei enää auta.

Ei tarvitse ketään potkia, mutta totuus ei muuksi muutu. Matti teki myös hirveitä asioita. En hyväksy mitään diplomaattista koskemattomuutta: jos olet tarpeeks kiva ja hassu kansan julkkis, saat tehdä mitä vaan ja kaikki siloitellaan.

Mua yökötti jo silloin miten viihdemaailmassa käsiteltiin noita Matin tekemiä rikoksia, siis naurettiin ja vitsailtiin! Ei ketään kiinnostanut uhrien kokemus. Jos joku olis ollut paikalla siellä tekohetkellä ja nähnyt sen sekopäisen aggression ja väkivallan, uhrin pelon, kivun, kauhun, anelut, vallankäytön... Olisko naurattanut?

Olitko sinä paikalla näkemässä Matin ja Mervin yhteenotot?

Ei se tietenkään niitä tekoja oikeuta mutta en usko että oli ihan sattumaa että ne kasautuivat juuri heidän välille.

Meinaatko, että sinulla on parempaa tietoa kuin poliisilla, syyttäjällä ja oikeuslaitoksella tapahtumista, jotka antoivat tuomion?!

En meinaa, siksi kohta "Ei se tietenkään niitä tekoja oikeuta". Sisälukutaito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvänen aika!

Matti ei tainnut ottaa vastikään diagnosoidun diabeteksen hoitoa tosissaan. Ykköstyypin diabetes on hengenvaarallinen sairaus, johon kuolee pahimmillaan tunneissa hoitamattomana. Se tuppaa helposti unohtumaan, koska hoito on nykyisin jo aika kehittynyttä ja sairaus tutumpi kuin ennen.

Ykköstyypin diabetes?

Missään ei kai ole lukenut että oli ykköstyypin diabetes. Nykyään 2 tyypin diabetestakin hoidetaan insuliinilla.

Ääh, höpötystä vaan - ykköstyypin diabetes tulee jo lapsena, kakkostyyppi hänellä on ollut.

Voi tulla myös aikuisena.

Ei täältä kukaan väärään aikaan lähde. Matti eli hienon ja vaiherikkaan elämän josta ei vauhtia ja vaarallisia käänteitä puuttunut. Matista pystyy sanomaan että hän ELI ja täysillä. Useampi täällä on valitettavasti pystyyn kuollut jo nuorella iällä. Lennä Nykäsen Matti enkeleiden mukaan!