Teetkö joskus oikein vain siksi, että on parempi tehdä oikein? Miten se vaikuttaa sinuun?

Olen aina tehnyt kaikki päätökset järjellä, joskus se on hyvä ja joskus huono

Enkä tarkoita mitään "hyvän mielen tunnetta" vaan jokin oikeudenmukaisuusjuttu taitaa olla tässä. Itsekin teen usein ihan pieleen.

Tulipahan mieleen. Eilen tapasin ihmisen, joka yhdessä jutussa teki oikein, vaikkei siitä ollut hyötyä hänelle. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tehnyt kaikki päätökset järjellä, joskus se on hyvä ja joskus huono

Ok. Minäkin. Paitsi joskus tunteella, ja ties millä motiivilla. Ei niitä tutki erkkikään. 

Kiinnostaisiko vastata aloituksen kysymykseen? Ap

?

Aina oikein. Ihan aina. Tunteella ja vaistolla vetävät vain eläimet.

Yritän tehdä oikein eli puuttua vääryyteen jos näen sellaista. Teen sen siksi, että tilanteet joissa en ole tehnyt oikein (puuttunut vääryyteen) jäävät painamaan mieltäni. Oikein tekemisestä seuraa monesti ongelmia esim. Olen ollut käräjillä, kun puutuin kadulla tuntemattoman naisen pahoinpitelyyn.

Trollien mielestä on ok luoda hämmennystä. 

Tietenkin teen itse kaikki päätökset sen mukaan, mikä on oikein. Ja jos haluaa tehdä oikein, se on myös järkevää. Saan itselleni siitä sen tiedon, että vaikka maailma murjoo, minä olen kuitenkin tehnyt parhaani , ja vaikka maailma on täynnä k+sipäitä,minä en silti ole sellainen. Tällä on sekä selvitty pitkälle että loppujen lopuksi kaiken murjonnan jälkeenkin menestytty poikkeuksellisen hyvin.

Sitäpaitsi yllättävän usein ”oikein” on myös pitkällä tähtäimellä ”kotiin päin”. Yksittäiset ihmiset eivät tietenkään ala kohdella minua toisin, mutta pitkän päälle ympärille jotenkin näyttääkertyvän ja jäävän sellaisia ihmisiä, jotka ylipäänsä kohtelevat muita ihmisiä ”oikein”.

Vierailija kirjoitti:

?

Aina oikein. Ihan aina. Tunteella ja vaistolla vetävät vain eläimet.

Ehei. Isot keksinnöt, vaikka Nobelin palkintojen tasoisten keksintöjen historia, eivät olisi syntyneet ellei olisi tapahtunut vahinkoja, tunteita, ns. inhimillisiä tekijöitä. 

Järki ei toimi ikinä irti näistä muista asioista, ja Ap puhuu tahdosta, valinnasta.

”Oikein” on aika monimutkainen käsite ja se voi olla samassakin tilanteessa olla eri ihmisten mielestä ihan eri asia.

Joskus on harmittanut miten paljon työtä se aiheuttanut. Silti yleensä olen ollut tyytyväinen siihen, että toimin kuten mielestäni pitääkin.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin teen itse kaikki päätökset sen mukaan, mikä on oikein. Ja jos haluaa tehdä oikein, se on myös järkevää. Saan itselleni siitä sen tiedon, että vaikka maailma murjoo, minä olen kuitenkin tehnyt parhaani , ja vaikka maailma on täynnä k+sipäitä,minä en silti ole sellainen. Tällä on sekä selvitty pitkälle että loppujen lopuksi kaiken murjonnan jälkeenkin menestytty poikkeuksellisen hyvin.

Sitäpaitsi yllättävän usein ”oikein” on myös pitkällä tähtäimellä ”kotiin päin”. Yksittäiset ihmiset eivät tietenkään ala kohdella minua toisin, mutta pitkän päälle ympärille jotenkin näyttääkertyvän ja jäävän sellaisia ihmisiä, jotka ylipäänsä kohtelevat muita ihmisiä ”oikein”.

Totta. Nuoruuden huonompien ihmissuhteiden (pintapuolisten valintojen) jälkeen tämä on ollut  minullakin kompassi kun on tutustunut ihmisiin, jotka haluaa elämäänsä. 

Itse olen idealisti, ollut aina. Arvojen mukaan toimiminen on minulle todella tärkeää. Usein minulle aiheuttaakin hämmennystä se, että valtaosa ihmisistä sanoo toista ja toimii eri tavalla. Oikein toimiminen ei useinkaan tee ihmisestä sosiaalisesti suosittua. Moni haluaa mieluummin kieltäytyä näkemästä epäkohtia kuin toimia niiden ratkaisemiseksi.

Toimin useimmiten oikein, mutta se ei tarkoita, että olisin aina 100% rehellinen. Esimerkiksi hammaslääkäriin pääsee vuoden päästä, jos sanoo että hampaaseen sattuu vain hieman ja se haisee. Se ei ole oikein, joten potilaan voi olla pakko valehdella, ellei halua yksityiselle maksumieheksi/kärsiä asiatonta kohtelua. Tietenkään en ihan aina voi tietää, onko järjestelmä aina välillä oikeudenmukainen, jolloin toimintani olisi väärin ja lisäksi saatan aina viedä paikan joltain, joka olisi tarvinnut vielä enemmän (tai joka on röyhkeämpi).

Numero 1. prioriteetti minulle on, että lapseni ei joudu kärsimään teoistani ja seuraavaksi tärkeää on, että itse en kärsi ainakaan kohtuuttomia ja tarpeettomia asioita, siksikin koska myös sitä kautta viaton lapseni kärsii välillisesti esim. taloudellisesta menetyksestä, vanhemman stressistä. Kun nämä kohdat täyttyy, niin olen aina oikeuden puolella ja varsinkin puolustan väärinkohdeltua.

Vierailija kirjoitti:

Toimin useimmiten oikein, mutta se ei tarkoita, että olisin aina 100% rehellinen. Esimerkiksi hammaslääkäriin pääsee vuoden päästä, jos sanoo että hampaaseen sattuu vain hieman ja se haisee. Se ei ole oikein, joten potilaan voi olla pakko valehdella, ellei halua yksityiselle maksumieheksi/kärsiä asiatonta kohtelua. Tietenkään en ihan aina voi tietää, onko järjestelmä aina välillä oikeudenmukainen, jolloin toimintani olisi väärin ja lisäksi saatan aina viedä paikan joltain, joka olisi tarvinnut vielä enemmän (tai joka on röyhkeämpi).

Numero 1. prioriteetti minulle on, että lapseni ei joudu kärsimään teoistani ja seuraavaksi tärkeää on, että itse en kärsi ainakaan kohtuuttomia ja tarpeettomia asioita, siksikin koska myös sitä kautta viaton lapseni kärsii välillisesti esim. taloudellisesta menetyksestä, vanhemman stressistä. Kun nämä kohdat täyttyy, niin olen aina oikeuden puolella ja varsinkin puolustan väärinkohdeltua.

Ei kukaan varmasti aina pysty toimimaan oikein, mutta se on ihan eri juttu kuin aina mennä sieltä mistä aita on matalin. Itseään kohtaan on oltava armollinen.

Ainakin asia-asiat olen tehnyt aina oikein viimeisen päälle kunnolla vaikka kukaan ei olisi ollut suoraan näkemässä. Sen seurauksena olen maksimiin asti koulutettu, menestynyt ja omalla työlläni rikastunut. Ei tarvitse ruikuttaa rahanpuutetta ja kurjuutta vaan elämä on mielekästä ja huoletonta.

Vierailija kirjoitti:

?

Aina oikein. Ihan aina. Tunteella ja vaistolla vetävät vain eläimet.

Tätähän nyt on tutkittukin. Aivoissa näkyy selvää aktiivisuutta sekuntikaupalla ennen kuin tiedostamme että "nyt minä teen päätöksen" ja alamme järkeillä. Tutkimuksen valossa olisi aikamoista itsepetosta kuvitella että tunteet pystyisi sivuuttamaan valintatilanteissa. Olemme mestareita perustelemaan myös tunnevetoisia asioita järjellä. Eikä siinä ole mitään hävettävää, se on vain kovin inhimillistä. Olemme tunteiden ja järjen sosekeitto josta on usein vaikea sanoa mitä minkäkin mielipiteen taustalla on.

Täälläkin kerron asioista totuuden, jos sen tiedän. Joo. Ilmeisesti totuus satuttaa, kun tyypit rupeavat minua sättimään...

Siis tekeekö joku oikeasti väärin, koska on huonompi tehdä väärin? Ihan tahallaan valitsee ikävän lopputuloksen?

Mikäli nyt ymmärsin ap:n oikein, niin kyllä minä teen mielestäni useinkin asioita oikein myös silloin kun siitä ei seuraa muuta palkintoa kuin sisäinen tyydytys. Esim. liikenteessä käytän aina vilkkua silloinkin kun olen "varma" että sitä ei ole kukaan näkemässä (yllättävän monessa kolarissa osapuolet kertovat hämmentyneinä että se toinen ilmestyi tyhjästä eli hekin olivat varmoja siitä ettei lähistöllä edes ole ketään).

Jollen tee oikein, asia jää vaivaamaan. Olen sääntöjen orja ehkä vähän liikaakin, välillä tuntuu melkein pakko-oireiselta. Hakeutuminen töihin hoitoalalle on on ollut tässä mielessä itselleni sekä rankkaa että vapauttavaa, koska siellä aina ei vain voi tehdä sääntöjen mukaan, koska on ajateltava myös ihmistä. Joskus harvoin valitettavasti joutuu säännön takia myös unohtamaan sen inhimillisen ihmisen, mutta tätä onneksi harvemmin. Työssä on oppinut vähän kyseenalaistamaan omaa auktoriteettiuskoa.

Vuosien myötä olen myös vähän oppinut päästämään irti oikein tekemisestä vaikkapa ihmissuhteissani, ja ajatella myös sitä, teenkö nyt lainkaan oikein itseni kannalta, jos nyt valitsen toisen ihmisen parhaaksi.