Lue keskustelun säännöt.
Kateellinen kaveri
02.02.2019 |
Mulla on tosi pitkäaikainen kaveri, jonka kanssa on jaettu juttuja vuosien mittaan. Olen itse ollut yksin, hänellä taas ollut sama mies vuosien mittaan, mistä joskus olen kuullut vähän hattuilua häneltä, "kun sulla ei ole, kato nyt meitä".
Nyt on käynyt niin, että olen löytänyt tosi ihanan miehen, joka oikeasti välittää minusta ja pitää minusta huolta. Kaverini on ihan että ei saa olla onnellisempaa kuin hänellä, pitää mennä joidenkin samojen tiukkojen normien mukaan kuin hänellä, olla kriisejä ja kehityskeskusteluita. Ei vain voi olla onnellinen puolestani, vaan pitää osallistua jononkin kriisielämänkatsomukseen, jossa suhteet ovat väkisin vaikeita.
Kannattaisiko vai dumpata koko kaveri? Musta on jotenkin kuumottavaa, kun mukamas 'ystävä' käy vänkäämään, että kuitenkin 'teillä kriisit iskee ja arki on viime kädessä ikävää'. Meillä ei ole kuitenkaan mitään sellaista ilmassa vaan yhdessä eläminen tuntuu mukavalta, ja on virkistävää saada olla onnellinen monen monen yksinäisen vuoden jälkeen,
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.
Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.
-ap
Et kylläkään myötätuntoisesti miettinyt liittyykö ystävän ilkeys (?) hänen huonoon tilanteeseen, vaan automaattisesti teit johtopäätöksiä ja arvostelit. Tässäkään et voi myöntää sitä, vaan aidosti väität, että pelkästään ystävä on tässä syyllinen. Se jo kertoo, että ehkä totuus ei todellisuudessa ihan näin musta-valkoinen ole.
Totta kai arvostelen hänen käytöstään sikäli kuin se on kielteistä. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää siinä, että uskallan pitää puoleni, kun joku yrittää väkisin työntää mieleeni negatiivista ajattelumallia = 'et oikeasti ole onnellinen vaikka tuntuu siltä'. Ei minulla ole mitään velvollisuutta antaa rajoittamatonta myötätuntoa, kun joku käyttäytyy minua kohtaan kuin perse. Ihan turha yrittää argumentoida minulle tapausta, jossa tämä olisi perusteltua. Minua ei kohdella huonosti. Juuri tästä syystä olen löytänyt ihanan miehen elämääni, koska älyän nykyään vaatia kunnon kohtelua. Se, mitä kaverini tekee, ei ole kunnon kohtelua. Yritän tässä juuri keksiä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Ihan hyvin voin feidata koko tyypin, jos meno ei muutu. Ehkä otan asian puheeksi. Ehkä sanon suoraan tämän kaiken. Vaihtoehtoja on monia, ja asiaa täytyy punnita.
Hah. Sinähän nimenomaan et osaa käsitellä tilannetta, kun joudut täältä kyselemään mitä teet, etkä ole edes ystävää kohdannut asiasta. Sen sijaan päädyt haukkumaan hänen suhteensa tuntemattomille. Se ei ole mitään omien puolien pitämistä.
Ja siis mieti vähän, mitä puhut. Sitähän varten tämä palsta on, että ihmiset voivat kysyä mielipidettä: mitä pitäisi tehdä tässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt apta tuomitko, ei hän ole selvästikkään ihan täyspainoinen, vaan viri viri tööt tööt.
Pikemminkin sanoisin, että muiden palstalaisten täytyy olla aika tööt tööt, jos heidän mielestään on ihan ok yrittää viedä toiselta onnellisuuden tunne
Etkö näe että teet itse tätä samaa?
Ääni muuttui taas kellossa, menikö hermokohtaus ohi. Antakaa olla jo keskustelu, ei terve ihminen, vihaa täynnä. Katkeruutta myös. Meissä kommentoijissa on vika hänen päässään, kertoo paljon mikä meno ja meininki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt apta tuomitko, ei hän ole selvästikkään ihan täyspainoinen, vaan viri viri tööt tööt.
Pikemminkin sanoisin, että muiden palstalaisten täytyy olla aika tööt tööt, jos heidän mielestään on ihan ok yrittää viedä toiselta onnellisuuden tunne
Kukaan ei ole sun "onnellisuuden tunnetta" yrittänyt viedä. Toiseksi, riippuuko sun onellisuus siitä mitä tuntemattomat ihmiset kommentoivat sulle. Mielestäni tämä jo kielii siitä, että todellisuudessa olisit kaivannut siltä ystävältä varauksetonta ihailua suhdettasi kohtaan, kun näin ei käynytkään, niin ystävä on automaattisesti kateellinen.
Älä viitsi läpättää, niin kuin olisit perustarpeiden ulkopuolella. Läheisten ihmissuhteiden yksi tarkoitus on se, että saat tukea tärkeissä asioissa. Itse reagoisit itsellesi merkityksellisessä tilanteessa ihan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt apta tuomitko, ei hän ole selvästikkään ihan täyspainoinen, vaan viri viri tööt tööt.
Pikemminkin sanoisin, että muiden palstalaisten täytyy olla aika tööt tööt, jos heidän mielestään on ihan ok yrittää viedä toiselta onnellisuuden tunne
Etkö näe että teet itse tätä samaa?
Miten? Faktoja, kiitos. En ole tehnyt samaa kuin kaverini, eli yrittänyt nakertaa hänen uskoaan omaan suhteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Jep. Todella absurdi ketju. Ap jankkaa, kuinka ystävä ja täällä palstailevat yrittävät viedä hänen onnellisuuden tunteensa. Eikä se myöskään voi ollaa mitään ystävyyttä, jos ei voi toisen puolesta olla onnellinen. Samalla kuitenkin omien kommenttiesi mukaan et hyväksy kaverin suhdetta, suorastaan halveksit tätä. :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä yhteydenpito. Ei ilkeyksiä tarvi kuunnella.
Ok. Onko mitään käytännön vinkkejä, miten tämä kannattaa tehdä? Kaveri on aika sitkeä tuttavuuksien suhteen. Ei niinkään kiintymyksestä vaan koska 'se kuuluu monipuoliseen sosiaaliseen piiriin' tms. ihme kukkua. En yleensä ymmärrä näitä hänen argumentteja, mutta kaveri suuttuu tosi helposti, jos ei pidetä yhteyttä...
Joskus ystävyydet tulevat tiensä päähän ja hiipuvat. Ei tarvitse jättää yhteydenpitoa, mutta voit ohjailla sitä neutraalimpaan suuntaan.
Ei ole syytä avautua parisuhteen läheisyyskuvioista, jotka kuuluvat oikeasti vain sinulle ja kumppanillesi.
Puhu enemmän säästä, maailman tilasta, yleisfilosofisemmista kysymyksistä kuin omista yksityisasioistasi. Siinä voi avautua ystävyydellenne aivan uusi ja mielenkiintoinen taso. Tai sitten se vain ei enää toimi, mikäli ystäväsi ei pysty keskustelemaan kanssasi muista kuin parisuhdeasioista.
Muutoin ei kiinnosta konmaritus, mutta tässä asiassa voit ehkä pohtia, tuoko tämä ystävyys enää sinulle iloa - tai teille kummallekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Onko sinulla oikeasti jokin kognitiivinen häiriö, kun et pysty seuraamaan tekstiä? En ole sanonut mitään muuta kuin toistanut, mitä hän on ITSE SANONUT omasta onnellisuudestaan tai sen puutteesta. Minulle itsellenikin olisi kaikkein parasta, jos hän olisi onnellinen sen kanssa, mitä hänellä on. Kun hän sanoo jotain sellaista kuin no joo ihan ok, en tiedä, mitä sanoisin. Itselleni no joo ei riitä, mutta en koskaan sano sitä hänelle. Miksi minun pitäisi pahoittaa hänen mielensä? Toisaalta hän katsoo asiakseen pahoittaa minun mieleni, kun kerron omasta onnestani. "No ei se voi nyt niin hyvää olla." Tosi ilkeää sanoa noin. Ollaan kavereita, koska on oltu niin pitkään ja ehkä sen takia tuollaiset kommentit on menneet vähän läpi, mutta eihän keneltäkään uudelta tuttavuudelta sietäisi tuollaista, joten miksi vanhalta varsinkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä yhteydenpito. Ei ilkeyksiä tarvi kuunnella.
Ok. Onko mitään käytännön vinkkejä, miten tämä kannattaa tehdä? Kaveri on aika sitkeä tuttavuuksien suhteen. Ei niinkään kiintymyksestä vaan koska 'se kuuluu monipuoliseen sosiaaliseen piiriin' tms. ihme kukkua. En yleensä ymmärrä näitä hänen argumentteja, mutta kaveri suuttuu tosi helposti, jos ei pidetä yhteyttä...
Joskus ystävyydet tulevat tiensä päähän ja hiipuvat. Ei tarvitse jättää yhteydenpitoa, mutta voit ohjailla sitä neutraalimpaan suuntaan.
Ei ole syytä avautua parisuhteen läheisyyskuvioista, jotka kuuluvat oikeasti vain sinulle ja kumppanillesi.
Puhu enemmän säästä, maailman tilasta, yleisfilosofisemmista kysymyksistä kuin omista yksityisasioistasi. Siinä voi avautua ystävyydellenne aivan uusi ja mielenkiintoinen taso. Tai sitten se vain ei enää toimi, mikäli ystäväsi ei pysty keskustelemaan kanssasi muista kuin parisuhdeasioista.
Muutoin ei kiinnosta konmaritus, mutta tässä asiassa voit ehkä pohtia, tuoko tämä ystävyys enää sinulle iloa - tai teille kummallekaan.
Hei kiitos tosi paljon, vihdoin asiallista ja edes jollain tavalla hyödyllistä kommentoisia aiheeseen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Onko sinulla oikeasti jokin kognitiivinen häiriö, kun et pysty seuraamaan tekstiä? En ole sanonut mitään muuta kuin toistanut, mitä hän on ITSE SANONUT omasta onnellisuudestaan tai sen puutteesta. Minulle itsellenikin olisi kaikkein parasta, jos hän olisi onnellinen sen kanssa, mitä hänellä on. Kun hän sanoo jotain sellaista kuin no joo ihan ok, en tiedä, mitä sanoisin. Itselleni no joo ei riitä, mutta en koskaan sano sitä hänelle. Miksi minun pitäisi pahoittaa hänen mielensä? Toisaalta hän katsoo asiakseen pahoittaa minun mieleni, kun kerron omasta onnestani. "No ei se voi nyt niin hyvää olla." Tosi ilkeää sanoa noin. Ollaan kavereita, koska on oltu niin pitkään ja ehkä sen takia tuollaiset kommentit on menneet vähän läpi, mutta eihän keneltäkään uudelta tuttavuudelta sietäisi tuollaista, joten miksi vanhalta varsinkaan?
Mitä ihmettä, sinähän siinä ystävyydessä olet. Jos et siedä käytöstä, edes keskustelematta asiasta niin jätä ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä yhteydenpito. Ei ilkeyksiä tarvi kuunnella.
Ok. Onko mitään käytännön vinkkejä, miten tämä kannattaa tehdä? Kaveri on aika sitkeä tuttavuuksien suhteen. Ei niinkään kiintymyksestä vaan koska 'se kuuluu monipuoliseen sosiaaliseen piiriin' tms. ihme kukkua. En yleensä ymmärrä näitä hänen argumentteja, mutta kaveri suuttuu tosi helposti, jos ei pidetä yhteyttä...
Jätät vaan vastaamatta. Ei kuin seinään, mutta vähitellen. Sinun ei tarvi perustella tai puolustella mitään. Feidaat vähitellen.
Voit myös sanoa suoraan, ettei sun tarvi kuunnella mitään negatiivista, koska ei tarvi. Pysy jämäkkänä ja pidä puolesi.
Ap vastaa itselleen. Olet kyllä epämiellyttävä persoona, pakko sanoa. Et terve, ymmärrän. Mene jo pois täältä, olet ahdistavakin. Pernoonallisuutesi muuttuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Jep. Todella absurdi ketju. Ap jankkaa, kuinka ystävä ja täällä palstailevat yrittävät viedä hänen onnellisuuden tunteensa. Eikä se myöskään voi ollaa mitään ystävyyttä, jos ei voi toisen puolesta olla onnellinen. Samalla kuitenkin omien kommenttiesi mukaan et hyväksy kaverin suhdetta, suorastaan halveksit tätä. :-D
Mitä jos antaisit minun puhua itse etkä panisi sanoja suuhuni? En ole missään kohtaa sanonut, että en hyväksy kaverini suhdetta tai että halveksun sitä. Jos kaveri itse sanoo sen olevan menettelevä, miten se on minun vikani? Itsehän hän on sen valinnut ja itsehän hän on suhteensa tyydyttävyyden julkisesti minulle todennut? Ei minun sanojani vaan hänen. Se, että en itse halua tyytyä vastaavaan ei tarkoita halveksuntaa. Se vain tarkoittaa, että haluan eri asiaa kuin hän. Ongelmani tuntuu olevan se, että hänen mielestään minulla pitäisi olla sama vaatimustaso kuin hänellä ja käyttäytyä kloonin tavoin. Tämä asia on tullut aiemminkin vastaan joissain muissa asioissa. Jos harrastan enemmän liikuntaa kuin hän, se on kuulemma "liioittelua". Jos en syö yhtä paljon yhteisellä aterialla jälkiruokaa, hän alkaa v-ttuilla minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä yhteydenpito. Ei ilkeyksiä tarvi kuunnella.
Ok. Onko mitään käytännön vinkkejä, miten tämä kannattaa tehdä? Kaveri on aika sitkeä tuttavuuksien suhteen. Ei niinkään kiintymyksestä vaan koska 'se kuuluu monipuoliseen sosiaaliseen piiriin' tms. ihme kukkua. En yleensä ymmärrä näitä hänen argumentteja, mutta kaveri suuttuu tosi helposti, jos ei pidetä yhteyttä...
Jätät vaan vastaamatta. Ei kuin seinään, mutta vähitellen. Sinun ei tarvi perustella tai puolustella mitään. Feidaat vähitellen.
Voit myös sanoa suoraan, ettei sun tarvi kuunnella mitään negatiivista, koska ei tarvi. Pysy jämäkkänä ja pidä puolesi.Ap vastaa itselleen. Olet kyllä epämiellyttävä persoona, pakko sanoa. Et terve, ymmärrän. Mene jo pois täältä, olet ahdistavakin. Pernoonallisuutesi muuttuu koko ajan.
Kyllä ihan toinen henkilö on tuon kirjoittanut, terveisin ap. Että ehkä se olet sinä, jonka pitäisi mennä pois. Tässä on kuitenkin minun elämästäni ja ihan todellisesta ongelmasta kyse, eikä sinun toimintasi tuo mitään apua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Onko sinulla oikeasti jokin kognitiivinen häiriö, kun et pysty seuraamaan tekstiä? En ole sanonut mitään muuta kuin toistanut, mitä hän on ITSE SANONUT omasta onnellisuudestaan tai sen puutteesta. Minulle itsellenikin olisi kaikkein parasta, jos hän olisi onnellinen sen kanssa, mitä hänellä on. Kun hän sanoo jotain sellaista kuin no joo ihan ok, en tiedä, mitä sanoisin. Itselleni no joo ei riitä, mutta en koskaan sano sitä hänelle. Miksi minun pitäisi pahoittaa hänen mielensä? Toisaalta hän katsoo asiakseen pahoittaa minun mieleni, kun kerron omasta onnestani. "No ei se voi nyt niin hyvää olla." Tosi ilkeää sanoa noin. Ollaan kavereita, koska on oltu niin pitkään ja ehkä sen takia tuollaiset kommentit on menneet vähän läpi, mutta eihän keneltäkään uudelta tuttavuudelta sietäisi tuollaista, joten miksi vanhalta varsinkaan?
Mitä ihmettä, sinähän siinä ystävyydessä olet. Jos et siedä käytöstä, edes keskustelematta asiasta niin jätä ystävyys.
Niin no senhän takia minä täällä olen, että harkitsen ystävyyden jättämistä. Ilmeisesti se on nykyään ihan rikos, että miettii asioita ja kysyy muiden mielipidettä ennen kuin tekee päätöksensä. V-ttu on viisasta porukkaa täällä palstalla.
Olet jo paljastanut itsesi, monet kasvosi ja ikävän luonteesi. Syytät muita kaikesta, ilkeä ja katkera. Pieni on ystäväongelmasi ei todellinen ongelma, huh. Taitaa ns. onnesi olla jo kuivunut saunaan, kun laitat viestejä tulemaan koko ajan, siinä saunat jää.
Vierailija kirjoitti:
Olet jo paljastanut itsesi, monet kasvosi ja ikävän luonteesi. Syytät muita kaikesta, ilkeä ja katkera. Pieni on ystäväongelmasi ei todellinen ongelma, huh. Taitaa ns. onnesi olla jo kuivunut saunaan, kun laitat viestejä tulemaan koko ajan, siinä saunat jää.
Kuvasit juuri täydellisesti itsesi, joten toivoisin, että siirtyisit tästä ketjusta muualle, jotta voisin saada oikeasti hyödyllisiä kommentteja tilanteeseen, jossa joudun oikeasti elämään.
Kukaan ei ole sun "onnellisuuden tunnetta" yrittänyt viedä. Toiseksi, riippuuko sun onellisuus siitä mitä tuntemattomat ihmiset kommentoivat sulle. Mielestäni tämä jo kielii siitä, että todellisuudessa olisit kaivannut siltä ystävältä varauksetonta ihailua suhdettasi kohtaan, kun näin ei käynytkään, niin ystävä on automaattisesti kateellinen.