Kateellinen kaveri

Juu, aluksi oli myötätunto puolellasi. Kateutta kun on monenlaista. Mutta kommenttiesi myötä olet paljastunut vähintään omituiseksi uhrauksinesi ja kateuksinesi. Miksi ihmeessä kirjoittelet keskustelupalstalle jollet halua keskustella. Sano sille kaverillesi, että tämä oli tässä. Kaipa hänkin lopulta uskoo että kaikki ei voi vaan pelastaa

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Et ole siis päässyt kotiin vielä, selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Sinähän tässä koitat sitä muiden onnea käännellä. Myös hymmästyttävästi pönkität omaasi ja se luontisesti kertoo, että sinulla ei taida olla asiat niin hyvin kun annat ymmärtää. Kun valehtelet itsellesi, se ei ole minulta pois.

Meillä monella on onni, sinulla sitä ei tulemaan ehkä koskaan. Nyt lääkettä nassuun ja nukkumaan, kyllä se oikea ehkä löytyy ja voit raivota ja manipuloida mielesi mukaan, kunnes hänkin katoaa. Älä tosiaan avaa enää keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Sinähän tässä koitat sitä muiden onnea käännellä. Myös hymmästyttävästi pönkität omaasi ja se luontisesti kertoo, että sinulla ei taida olla asiat niin hyvin kun annat ymmärtää. Kun valehtelet itsellesi, se ei ole minulta pois.

Sori vain, mutta en koskaan töki kaveriani valintojensa suhteen. Hän on valinnut kumppaninsa, enkä minä ole koskaan sanallakaan arvostellut häntä siitä. Kuten kerroin, kaverini katsoo asiakseen ujuttaa ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Et itsekään tykkäisi siitä, että jos sinulla olisi jokin asia hyvin, joku kaverisi alkaisi sitkeästi inttää, että jokin ongelma siinä kuitenkin on. Totta kai alkaisit miettiä, että mikähän tuolla on mielessä.

Siis tosiaan ketjun aiheena on se, että minulla on kaveri, jonka mielestä en voi vain olla onnellinen, vaan jokin kriisijuttu pitää keksiä, enkä minä ymmärrä miksi. Joidenkin vastausten perusteella voisi ajatella, että ihmisillä on ongelma sen kanssa, että minulle tapahtuu jotain mukavaa. Voisitte vähän miettiä omia motiivejanne (ja omaa elämäntilannettanne, mikäli se vaikuttaa asenteisiinne) ennen kuin kommentoitte. Ei anna kauhean hyvää kuvaa teistä, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Et kylläkään myötätuntoisesti miettinyt liittyykö ystävän ilkeys (?) hänen huonoon tilanteeseen, vaan automaattisesti teit johtopäätöksiä ja arvostelit.  Tässäkään et voi myöntää sitä, vaan aidosti väität, että pelkästään ystävä on tässä syyllinen. Se jo kertoo, että ehkä totuus ei todellisuudessa ihan näin musta-valkoinen ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.

Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.

En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.

Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle. 

Mielestäni en ole kovin paljon analysoinut kaverin suhdetta, lähinnä ohimenevästi ja aiheeseen liittyen. Kuulostaa siltä, että et itse juuri käytä keskustellessa aikaa miettien toisten ihmisten tilannetta vaan tulet vain omasta navasta lähtien tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Sinähän tässä koitat sitä muiden onnea käännellä. Myös hymmästyttävästi pönkität omaasi ja se luontisesti kertoo, että sinulla ei taida olla asiat niin hyvin kun annat ymmärtää. Kun valehtelet itsellesi, se ei ole minulta pois.

Sori vain, mutta en koskaan töki kaveriani valintojensa suhteen. Hän on valinnut kumppaninsa, enkä minä ole koskaan sanallakaan arvostellut häntä siitä. Kuten kerroin, kaverini katsoo asiakseen ujuttaa ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Et itsekään tykkäisi siitä, että jos sinulla olisi jokin asia hyvin, joku kaverisi alkaisi sitkeästi inttää, että jokin ongelma siinä kuitenkin on. Totta kai alkaisit miettiä, että mikähän tuolla on mielessä.

Siis tosiaan ketjun aiheena on se, että minulla on kaveri, jonka mielestä en voi vain olla onnellinen, vaan jokin kriisijuttu pitää keksiä, enkä minä ymmärrä miksi. Joidenkin vastausten perusteella voisi ajatella, että ihmisillä on ongelma sen kanssa, että minulle tapahtuu jotain mukavaa. Voisitte vähän miettiä omia motiivejanne (ja omaa elämäntilannettanne, mikäli se vaikuttaa asenteisiinne) ennen kuin kommentoitte. Ei anna kauhean hyvää kuvaa teistä, valitettavasti.

Tämä kommentti jo pelkästään osoittaa, että sulla on aika vääristynyt käsitys omasta käytöksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.

Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.

En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.

Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle. 

Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.

Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.

Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.

En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.

Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle. 

Mielestäni en ole kovin paljon analysoinut kaverin suhdetta, lähinnä ohimenevästi ja aiheeseen liittyen. Kuulostaa siltä, että et itse juuri käytä keskustellessa aikaa miettien toisten ihmisten tilannetta vaan tulet vain omasta navasta lähtien tilanteeseen.

En ole aiempi kommentoija. Mutta jos aidosti olisit halunnut tietää mikä ystävää vaivaa, niin tuskinpa olisit kysynyt sitä tuntemattomilta ihmisiltä, vaan ihan ystävältä itseltään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.

Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.

En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.

Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle. 

Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.

Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?

Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Et kylläkään myötätuntoisesti miettinyt liittyykö ystävän ilkeys (?) hänen huonoon tilanteeseen, vaan automaattisesti teit johtopäätöksiä ja arvostelit.  Tässäkään et voi myöntää sitä, vaan aidosti väität, että pelkästään ystävä on tässä syyllinen. Se jo kertoo, että ehkä totuus ei todellisuudessa ihan näin musta-valkoinen ole. 

Totta kai arvostelen hänen käytöstään sikäli kuin se on kielteistä. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää siinä, että uskallan pitää puoleni, kun joku yrittää väkisin työntää mieleeni negatiivista ajattelumallia = 'et oikeasti ole onnellinen vaikka tuntuu siltä'. Ei minulla ole mitään velvollisuutta antaa rajoittamatonta myötätuntoa, kun joku käyttäytyy minua kohtaan kuin perse. Ihan turha yrittää argumentoida minulle tapausta, jossa tämä olisi perusteltua. Minua ei kohdella huonosti. Juuri tästä syystä olen löytänyt ihanan miehen elämääni, koska älyän nykyään vaatia kunnon kohtelua. Se, mitä kaverini tekee, ei ole kunnon kohtelua. Yritän tässä juuri keksiä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Ihan hyvin voin feidata koko tyypin, jos meno ei muutu. Ehkä otan asian puheeksi. Ehkä sanon suoraan tämän kaiken. Vaihtoehtoja on monia, ja asiaa täytyy punnita.

Älkää nyt apta tuomitko, ei hän ole selvästikkään ihan täyspainoinen, vaan viri viri tööt tööt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.

Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.

En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.

Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle. 

Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.

Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?

Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan. 

Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Et kylläkään myötätuntoisesti miettinyt liittyykö ystävän ilkeys (?) hänen huonoon tilanteeseen, vaan automaattisesti teit johtopäätöksiä ja arvostelit.  Tässäkään et voi myöntää sitä, vaan aidosti väität, että pelkästään ystävä on tässä syyllinen. Se jo kertoo, että ehkä totuus ei todellisuudessa ihan näin musta-valkoinen ole. 

Totta kai arvostelen hänen käytöstään sikäli kuin se on kielteistä. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää siinä, että uskallan pitää puoleni, kun joku yrittää väkisin työntää mieleeni negatiivista ajattelumallia = 'et oikeasti ole onnellinen vaikka tuntuu siltä'. Ei minulla ole mitään velvollisuutta antaa rajoittamatonta myötätuntoa, kun joku käyttäytyy minua kohtaan kuin perse. Ihan turha yrittää argumentoida minulle tapausta, jossa tämä olisi perusteltua. Minua ei kohdella huonosti. Juuri tästä syystä olen löytänyt ihanan miehen elämääni, koska älyän nykyään vaatia kunnon kohtelua. Se, mitä kaverini tekee, ei ole kunnon kohtelua. Yritän tässä juuri keksiä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Ihan hyvin voin feidata koko tyypin, jos meno ei muutu. Ehkä otan asian puheeksi. Ehkä sanon suoraan tämän kaiken. Vaihtoehtoja on monia, ja asiaa täytyy punnita.

Hah. Sinähän nimenomaan et osaa käsitellä tilannetta, kun joudut täältä kyselemään mitä teet, etkä ole edes ystävää kohdannut asiasta. Sen sijaan päädyt haukkumaan hänen suhteensa tuntemattomille. Se ei ole mitään omien puolien pitämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt apta tuomitko, ei hän ole selvästikkään ihan täyspainoinen, vaan viri viri tööt tööt.

Pikemminkin sanoisin, että muiden palstalaisten täytyy olla aika tööt tööt, jos heidän mielestään on ihan ok yrittää viedä toiselta onnellisuuden tunne

Itse olen ollut tässä samassa parisuhteessa iät ja ajat. Kaverini haeskeli kumppaniaan vähän pidempään. Kun sitten lopulta alkoi seurustelemaan miehensä kanssa teki mieleni varoittaa, mutta en vain saanut suutani auki, sillä kaveri olisi varmasti mielensä siitä pahoittanut. Mies on siis vähintäänkin erikoinen ja on omalla omalaatuisuudellaan vaikeuttanut kaverini elämää huomattavasti ihan arkisissakin asioissa. He ovat edelleen yhdessä ja heillä on lapsikin, joten tuskin enää eroavat, mutta on ikävä seurata vierestä kuinka raskasta arkea elävät pääasiassa miehen takia. Näin tämän olevan edessä jo kauan aikaa sitten. Kaverini olisi voinut valita paremmin ja helpottaa elämänsä kulkua, mutta näin ei käynyt.

Ehkä sinun kaverisi on kuin minä, mutta saa suunsa auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut vain, että en pidä siitä, miten hän yrittää nakertaa minun onneani. On aivan luonnollista ohessa miettiä, liittyykö käytös jotenkin hänen omaan tilanteeseensa. Minulle olisi ihanteellista, jos hän olisi itse niin onnellinen, ettei minua tarvitsisi nokkia ja vähätellä.

Jos en millään tavalla käsittelisi hänen omaa suhdettaan tai elämäntilannettaan, kritisoisitte minua puolestaan siitä, etten tee niin. Viime kädessä teidän teilaajien motiivi on se, että tuskin teitä itseännekään kukaan oikeasti rakastaa. Olen huomannut kauan sitten, että mikään ei vituta ihmistä ja väännä hänen käytöstään yhtä pahasti kuin se, että jollain toisella on jotain poikkeuksellisen hyvää.

-ap

Et kylläkään myötätuntoisesti miettinyt liittyykö ystävän ilkeys (?) hänen huonoon tilanteeseen, vaan automaattisesti teit johtopäätöksiä ja arvostelit.  Tässäkään et voi myöntää sitä, vaan aidosti väität, että pelkästään ystävä on tässä syyllinen. Se jo kertoo, että ehkä totuus ei todellisuudessa ihan näin musta-valkoinen ole. 

Totta kai arvostelen hänen käytöstään sikäli kuin se on kielteistä. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää siinä, että uskallan pitää puoleni, kun joku yrittää väkisin työntää mieleeni negatiivista ajattelumallia = 'et oikeasti ole onnellinen vaikka tuntuu siltä'. Ei minulla ole mitään velvollisuutta antaa rajoittamatonta myötätuntoa, kun joku käyttäytyy minua kohtaan kuin perse. Ihan turha yrittää argumentoida minulle tapausta, jossa tämä olisi perusteltua. Minua ei kohdella huonosti. Juuri tästä syystä olen löytänyt ihanan miehen elämääni, koska älyän nykyään vaatia kunnon kohtelua. Se, mitä kaverini tekee, ei ole kunnon kohtelua. Yritän tässä juuri keksiä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Ihan hyvin voin feidata koko tyypin, jos meno ei muutu. Ehkä otan asian puheeksi. Ehkä sanon suoraan tämän kaiken. Vaihtoehtoja on monia, ja asiaa täytyy punnita.

Hah. Sinähän nimenomaan et osaa käsitellä tilannetta, kun joudut täältä kyselemään mitä teet, etkä ole edes ystävää kohdannut asiasta. Sen sijaan päädyt haukkumaan hänen suhteensa tuntemattomille. Se ei ole mitään omien puolien pitämistä. 

Miten olen haukkunut hänen suhteensa?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut tässä samassa parisuhteessa iät ja ajat. Kaverini haeskeli kumppaniaan vähän pidempään. Kun sitten lopulta alkoi seurustelemaan miehensä kanssa teki mieleni varoittaa, mutta en vain saanut suutani auki, sillä kaveri olisi varmasti mielensä siitä pahoittanut. Mies on siis vähintäänkin erikoinen ja on omalla omalaatuisuudellaan vaikeuttanut kaverini elämää huomattavasti ihan arkisissakin asioissa. He ovat edelleen yhdessä ja heillä on lapsikin, joten tuskin enää eroavat, mutta on ikävä seurata vierestä kuinka raskasta arkea elävät pääasiassa miehen takia. Näin tämän olevan edessä jo kauan aikaa sitten. Kaverini olisi voinut valita paremmin ja helpottaa elämänsä kulkua, mutta näin ei käynyt.

Ehkä sinun kaverisi on kuin minä, mutta saa suunsa auki.

Oletko lukutaitoinen? Faktat: kaverini otti ensimmäisen, joka tuli tarjolle. Kaverini omat sanat: ihan ok muttei mitenkään ainoa mahdollinen. Nämä eivät ole minun mielipiteitäni, nämä ovat tapahtuneita asioita ja suoria lainauksia kaverin suusta.

Mutta tässä on -minun- mielipiteeni: en halua samoja asioita.

Että jos palsta hajoaa tähän... sääliksi käy teitä. Siinä on ihmisten sallinnan mitta. Ei ole hurraamista.