Lue keskustelun säännöt.
Kateellinen kaveri
02.02.2019 |
Mulla on tosi pitkäaikainen kaveri, jonka kanssa on jaettu juttuja vuosien mittaan. Olen itse ollut yksin, hänellä taas ollut sama mies vuosien mittaan, mistä joskus olen kuullut vähän hattuilua häneltä, "kun sulla ei ole, kato nyt meitä".
Nyt on käynyt niin, että olen löytänyt tosi ihanan miehen, joka oikeasti välittää minusta ja pitää minusta huolta. Kaverini on ihan että ei saa olla onnellisempaa kuin hänellä, pitää mennä joidenkin samojen tiukkojen normien mukaan kuin hänellä, olla kriisejä ja kehityskeskusteluita. Ei vain voi olla onnellinen puolestani, vaan pitää osallistua jononkin kriisielämänkatsomukseen, jossa suhteet ovat väkisin vaikeita.
Kannattaisiko vai dumpata koko kaveri? Musta on jotenkin kuumottavaa, kun mukamas 'ystävä' käy vänkäämään, että kuitenkin 'teillä kriisit iskee ja arki on viime kädessä ikävää'. Meillä ei ole kuitenkaan mitään sellaista ilmassa vaan yhdessä eläminen tuntuu mukavalta, ja on virkistävää saada olla onnellinen monen monen yksinäisen vuoden jälkeen,
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Surkea ruikuttaja olet.
Vaikka. Ja sinä olet sydämetön kivi. Ollaan hyvä yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tarvitse mitään muuta apua kuin terapia. Nukuhan pää selväksi. Sauna varmaankin palanut, mutta mitä pienistä. Ei se ole niin justiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Jep. Todella absurdi ketju. Ap jankkaa, kuinka ystävä ja täällä palstailevat yrittävät viedä hänen onnellisuuden tunteensa. Eikä se myöskään voi ollaa mitään ystävyyttä, jos ei voi toisen puolesta olla onnellinen. Samalla kuitenkin omien kommenttiesi mukaan et hyväksy kaverin suhdetta, suorastaan halveksit tätä. :-D
Mitä jos antaisit minun puhua itse etkä panisi sanoja suuhuni? En ole missään kohtaa sanonut, että en hyväksy kaverini suhdetta tai että halveksun sitä. Jos kaveri itse sanoo sen olevan menettelevä, miten se on minun vikani? Itsehän hän on sen valinnut ja itsehän hän on suhteensa tyydyttävyyden julkisesti minulle todennut? Ei minun sanojani vaan hänen. Se, että en itse halua tyytyä vastaavaan ei tarkoita halveksuntaa. Se vain tarkoittaa, että haluan eri asiaa kuin hän. Ongelmani tuntuu olevan se, että hänen mielestään minulla pitäisi olla sama vaatimustaso kuin hänellä ja käyttäytyä kloonin tavoin. Tämä asia on tullut aiemminkin vastaan joissain muissa asioissa. Jos harrastan enemmän liikuntaa kuin hän, se on kuulemma "liioittelua". Jos en syö yhtä paljon yhteisellä aterialla jälkiruokaa, hän alkaa v-ttuilla minulle.
Eipä kommenteistasi nyt kovin arvostavaakaan suhtautumista välity. Kerroit myös miten ystävälläsi on parempi mies mitä hän ansaitsee. Siis kuka ystävä ajattelee näin? Ei ainakaan kovin hyvä. Kaverisi voi olla törkeä mutta tuskinpa itsekään mikään hyvän ystävän perikuva olet? Välttämättä ei tarvitsekaan olla mutta ehkä myös se sinun ajatusmaailmasi heijastuu myös ulospäin ystävälle, ehkä et itse huomaa tätä.
Tuota... huomasitko, että ystävältäni puuttuu minun arvostus myös? Osaatko katsoa molempia puolia, vai oletko vain päättänyt nuijia minut ketjun aloittajan ajattelematta asiaa yhtään enempää? Menetkö niin sanotusti tunteella joka tilanteeseen? Jäikö aivot kehittämättä nuorena? Vissiin joo.
Ja ennen kaikkea: et varmaan ikinä itse kritisoi millään tavalla mitenkään itsellesi läheisiä ihmisiä? Koska olet varmaan niin hyvän ystävän perikuva itse - kun kerran uskallat puheeksi ottaa - ettei suustasi tule koskaan moitteen sanaa, eikä ihmissuhteistasi puutu harmoniaa sitten yhtään?
Vierailija kirjoitti:
Et tarvitse mitään muuta apua kuin terapia. Nukuhan pää selväksi. Sauna varmaankin palanut, mutta mitä pienistä. Ei se ole niin justiinsa.
"Olen niin älykäs että pitää muistaa sanoa siitä saunasta." No niin hei tapu tapu, saunasta sanottu. Pistä hakupaperit Mensaan.
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tollasen takia pitkäaikaista ystävää hylkäisi. Mieluummin yrittäisin olla tuomatta, vaikka mitään miesasioita enää esille. Jos hän silti pakkosyöttää näitä juttujaan, niin ottaisin asian esille. Vaikea myös kommentoida kun ei tiedä jutun taustaa. Oletko esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muuttamassa yhteen tms. ja ystävä yrittää "palauttaa maanpinnalle." Silloin ehkä ymmärrrän vähän ystävääsikin, vaikka rakastuneena tollaset puheet tuntuukin pelkästään ilkeiltä.
2 kuukauden päästä muutettiin yhteen. Nyt oltu yhdessä 24 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Jep. Todella absurdi ketju. Ap jankkaa, kuinka ystävä ja täällä palstailevat yrittävät viedä hänen onnellisuuden tunteensa. Eikä se myöskään voi ollaa mitään ystävyyttä, jos ei voi toisen puolesta olla onnellinen. Samalla kuitenkin omien kommenttiesi mukaan et hyväksy kaverin suhdetta, suorastaan halveksit tätä. :-D
Mitä jos antaisit minun puhua itse etkä panisi sanoja suuhuni? En ole missään kohtaa sanonut, että en hyväksy kaverini suhdetta tai että halveksun sitä. Jos kaveri itse sanoo sen olevan menettelevä, miten se on minun vikani? Itsehän hän on sen valinnut ja itsehän hän on suhteensa tyydyttävyyden julkisesti minulle todennut? Ei minun sanojani vaan hänen. Se, että en itse halua tyytyä vastaavaan ei tarkoita halveksuntaa. Se vain tarkoittaa, että haluan eri asiaa kuin hän. Ongelmani tuntuu olevan se, että hänen mielestään minulla pitäisi olla sama vaatimustaso kuin hänellä ja käyttäytyä kloonin tavoin. Tämä asia on tullut aiemminkin vastaan joissain muissa asioissa. Jos harrastan enemmän liikuntaa kuin hän, se on kuulemma "liioittelua". Jos en syö yhtä paljon yhteisellä aterialla jälkiruokaa, hän alkaa v-ttuilla minulle.
Eipä kommenteistasi nyt kovin arvostavaakaan suhtautumista välity. Kerroit myös miten ystävälläsi on parempi mies mitä hän ansaitsee. Siis kuka ystävä ajattelee näin? Ei ainakaan kovin hyvä. Kaverisi voi olla törkeä mutta tuskinpa itsekään mikään hyvän ystävän perikuva olet? Välttämättä ei tarvitsekaan olla mutta ehkä myös se sinun ajatusmaailmasi heijastuu myös ulospäin ystävälle, ehkä et itse huomaa tätä.
Tuota... huomasitko, että ystävältäni puuttuu minun arvostus myös? Osaatko katsoa molempia puolia, vai oletko vain päättänyt nuijia minut ketjun aloittajan ajattelematta asiaa yhtään enempää? Menetkö niin sanotusti tunteella joka tilanteeseen? Jäikö aivot kehittämättä nuorena? Vissiin joo.
Ja ennen kaikkea: et varmaan ikinä itse kritisoi millään tavalla mitenkään itsellesi läheisiä ihmisiä? Koska olet varmaan niin hyvän ystävän perikuva itse - kun kerran uskallat puheeksi ottaa - ettei suustasi tule koskaan moitteen sanaa, eikä ihmissuhteistasi puutu harmoniaa sitten yhtään?
Huh huh. Olet täälläkin jo useampaa kommentoijaa haukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tollasen takia pitkäaikaista ystävää hylkäisi. Mieluummin yrittäisin olla tuomatta, vaikka mitään miesasioita enää esille. Jos hän silti pakkosyöttää näitä juttujaan, niin ottaisin asian esille. Vaikea myös kommentoida kun ei tiedä jutun taustaa. Oletko esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muuttamassa yhteen tms. ja ystävä yrittää "palauttaa maanpinnalle." Silloin ehkä ymmärrrän vähän ystävääsikin, vaikka rakastuneena tollaset puheet tuntuukin pelkästään ilkeiltä.
2 kuukauden päästä muutettiin yhteen. Nyt oltu yhdessä 24 vuotta.
Olet harhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa hiljaista, kun kysyin, kritisoitteko koskaan itse läheisiä.
Slam. Dunk.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tulipa hiljaista, kun kysyin, kritisoitteko koskaan itse läheisiä.
Slam. Dunk.
-ap
Ei tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sinulla vaikuttaa olevan isokin ongelma kaverisi suhteen kanssa. Olet selkeästi kadehtinut häntä suhteestaan ja nyt kun viimein sinulla on sellainen, olet loukkaantunut kun kaverisi vähänkin kyseenalaistaa onneasi. Kuulostaa siltä, että ajattelet kaveriasi jonain kilpailijanasi, ja ajattelet päässeesi lähelle voittoa. Että kohta sinulla on yhtä hyvä elämä kuin kaverillasi. Oudon kuuloinen kaverisuhde. Säälittävää, että aikuisten ihmisten kaverisuhde (ja henkinen kehityksesi) on tuolla tasolla. Vaikeaa ymmärtää, miksi olette edes olleet ystäviä? Ainut järkevä syy voisi olla lapsuudesta asti toisen tunteminen?
Mulla tuli sama mieleen. En tiedä onko tämä ystävä todellisuudessa ilkeä, ehkä on. Mutta ap:n käytöksestä tulee tosiaan mieleen, että hän on kokee kilpailua ystävänsä kanssa, ollut kenties aiemmin katellinen tälle. Nyt kun itse on suhteessa niin toivoo varauksetonta ihailua ja kateellisuutta omaa suhdetaan kohtaan.
Nämä on ihan teidän omassa päässänne. En ikinä vaihtaisi osaani siihen, mitä kaverillani on. Pöydällä on lähinnä se, kannattaako koko kaveria pitää omassa elämässä. Tällainen kanssakäyminen, jossa toinen ei voi olla iloinen puolestani asioista, on tosi kuluttavaa. Minusta se ei ole toveruuden funktio ollenkaan.
Miksihän kaverisi on sitten jaksanut pitää sinut elämässään? Säälistä? Vai eikö hänellä ole paljoa muita ystäviä? Kun ethän sinäkään ole kyennyt olla aiemmin aidosti onnellinen hänen puolestaan.
Jep. Todella absurdi ketju. Ap jankkaa, kuinka ystävä ja täällä palstailevat yrittävät viedä hänen onnellisuuden tunteensa. Eikä se myöskään voi ollaa mitään ystävyyttä, jos ei voi toisen puolesta olla onnellinen. Samalla kuitenkin omien kommenttiesi mukaan et hyväksy kaverin suhdetta, suorastaan halveksit tätä. :-D
Mitä jos antaisit minun puhua itse etkä panisi sanoja suuhuni? En ole missään kohtaa sanonut, että en hyväksy kaverini suhdetta tai että halveksun sitä. Jos kaveri itse sanoo sen olevan menettelevä, miten se on minun vikani? Itsehän hän on sen valinnut ja itsehän hän on suhteensa tyydyttävyyden julkisesti minulle todennut? Ei minun sanojani vaan hänen. Se, että en itse halua tyytyä vastaavaan ei tarkoita halveksuntaa. Se vain tarkoittaa, että haluan eri asiaa kuin hän. Ongelmani tuntuu olevan se, että hänen mielestään minulla pitäisi olla sama vaatimustaso kuin hänellä ja käyttäytyä kloonin tavoin. Tämä asia on tullut aiemminkin vastaan joissain muissa asioissa. Jos harrastan enemmän liikuntaa kuin hän, se on kuulemma "liioittelua". Jos en syö yhtä paljon yhteisellä aterialla jälkiruokaa, hän alkaa v-ttuilla minulle.
Eipä kommenteistasi nyt kovin arvostavaakaan suhtautumista välity. Kerroit myös miten ystävälläsi on parempi mies mitä hän ansaitsee. Siis kuka ystävä ajattelee näin? Ei ainakaan kovin hyvä. Kaverisi voi olla törkeä mutta tuskinpa itsekään mikään hyvän ystävän perikuva olet? Välttämättä ei tarvitsekaan olla mutta ehkä myös se sinun ajatusmaailmasi heijastuu myös ulospäin ystävälle, ehkä et itse huomaa tätä.
Tuota... huomasitko, että ystävältäni puuttuu minun arvostus myös? Osaatko katsoa molempia puolia, vai oletko vain päättänyt nuijia minut ketjun aloittajan ajattelematta asiaa yhtään enempää? Menetkö niin sanotusti tunteella joka tilanteeseen? Jäikö aivot kehittämättä nuorena? Vissiin joo.
Ja ennen kaikkea: et varmaan ikinä itse kritisoi millään tavalla mitenkään itsellesi läheisiä ihmisiä? Koska olet varmaan niin hyvän ystävän perikuva itse - kun kerran uskallat puheeksi ottaa - ettei suustasi tule koskaan moitteen sanaa, eikä ihmissuhteistasi puutu harmoniaa sitten yhtään?
Huh huh. Olet täälläkin jo useampaa kommentoijaa haukkunut.
Jep. Koska useampi kommentoija kommentoi tyhmästi.
Miksi parisuhteen yksityiskohtia pitäisi selittää kaverille? Miksi?
Ei kaikesta tarvi puhua kaikkien kanssa.
Voi rupatella muusta, jos yhteisiä normaaleja intressejä on esim harrastukset. Mutta toisen yksityiselämä on yksityistä. Pitää kunnioittaa omaa ja toisen elämää ja rajoja.
Jokainen päättää itse minkä verran asioistaan kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep, paljastit todellisen luonteesi eilen aika nopeastikkin. Käänsit jutun niin, että kaverissa vika ja on kateellinen. Kyllä se on ihan toisinpäin, joskus sitä kirjoittaa käänteisesti, kun katkeruus kaihertaa ja olo sekava. Se nyt selvisi, yritä tsempata johonkin kuosiin itsesi.
Eipä kommenteistasi nyt kovin arvostavaakaan suhtautumista välity. Kerroit myös miten ystävälläsi on parempi mies mitä hän ansaitsee. Siis kuka ystävä ajattelee näin? Ei ainakaan kovin hyvä. Kaverisi voi olla törkeä mutta tuskinpa itsekään mikään hyvän ystävän perikuva olet? Välttämättä ei tarvitsekaan olla mutta ehkä myös se sinun ajatusmaailmasi heijastuu myös ulospäin ystävälle, ehkä et itse huomaa tätä.