Lue keskustelun säännöt.
Kateellinen kaveri
02.02.2019 |
Mulla on tosi pitkäaikainen kaveri, jonka kanssa on jaettu juttuja vuosien mittaan. Olen itse ollut yksin, hänellä taas ollut sama mies vuosien mittaan, mistä joskus olen kuullut vähän hattuilua häneltä, "kun sulla ei ole, kato nyt meitä".
Nyt on käynyt niin, että olen löytänyt tosi ihanan miehen, joka oikeasti välittää minusta ja pitää minusta huolta. Kaverini on ihan että ei saa olla onnellisempaa kuin hänellä, pitää mennä joidenkin samojen tiukkojen normien mukaan kuin hänellä, olla kriisejä ja kehityskeskusteluita. Ei vain voi olla onnellinen puolestani, vaan pitää osallistua jononkin kriisielämänkatsomukseen, jossa suhteet ovat väkisin vaikeita.
Kannattaisiko vai dumpata koko kaveri? Musta on jotenkin kuumottavaa, kun mukamas 'ystävä' käy vänkäämään, että kuitenkin 'teillä kriisit iskee ja arki on viime kädessä ikävää'. Meillä ei ole kuitenkaan mitään sellaista ilmassa vaan yhdessä eläminen tuntuu mukavalta, ja on virkistävää saada olla onnellinen monen monen yksinäisen vuoden jälkeen,
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Voi mitä draamaa. Kukaan ei jätä kaveria tuollaisen takia. Täytyy sulle ok riittää, kun istut netissä lauantai-iltana ja uusi onni kadoksissa. Ei mene sinun trollaukset jakeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Olet vähän vaarallisilla vesillä tuon uhrauksen ja syyseurauksen kanssa. Mitä sinä olet oikein uhrannut? Ei oikein tule selväksi.
No selvästi lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäinen etujen välinen ero on sinulle vieras. Luultavasti minun ei kannattaisi edes selittää koko asiaa sinulle. Useimmiten näissä asioissa joko ei tarvitse tai ei kannata selittää. Mutta jos nyt olen mieliksi. Ajattele vaikka muutamien vuosien ajanjaksoa, jolloin olisi tullut vastaan kind-of-ok-tason kumppaniehdokkaita. Monet ihmiset vastaavassa tilanteessa alkaisivat suhteeseen sen takia, että eivät kestä olla yksin tai eivät luota siihen mahdollisuuteen, että joku oikeasti itselle sopiva voisi tulla vastaan, Minä en valinnut näin. Päätin odottaa niin pitkään, että tulee vastaan täysi 10+ mies. Se ilmeisesti ottaa päähän kaveriani, sinua ja muita samanmielisiä ihmisiä.
En vieläkään ymmärrä mikä tässä on uhrausta? Mitä enemmän puhut, sitä enemmän luulen että ystäväsi ei ole kateellinen, vaan sinä pönkität omaa itsetuntoasi näillä uhrauksillasi. Eli oletko sinä sellainen ihminen joka ei kestä olla yksin, mutta kieltäytynyt näistä suhteista ja tämä on uhraus minkä olet tehnyt? Jos olen väärässä, niin selvennäppäs vähän. Minä en ole, en tule olemaan kateellinen miehestäsi, joten lopeta tuo hölmöys.
Joko kohta pääset kotiin asumaan, ei tarvitse käyttää aikaa pitkiin teksteihin?
Tämä trolli nyt epäonnistui ja elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Olet vähän vaarallisilla vesillä tuon uhrauksen ja syyseurauksen kanssa. Mitä sinä olet oikein uhrannut? Ei oikein tule selväksi.
No selvästi lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäinen etujen välinen ero on sinulle vieras. Luultavasti minun ei kannattaisi edes selittää koko asiaa sinulle. Useimmiten näissä asioissa joko ei tarvitse tai ei kannata selittää. Mutta jos nyt olen mieliksi. Ajattele vaikka muutamien vuosien ajanjaksoa, jolloin olisi tullut vastaan kind-of-ok-tason kumppaniehdokkaita. Monet ihmiset vastaavassa tilanteessa alkaisivat suhteeseen sen takia, että eivät kestä olla yksin tai eivät luota siihen mahdollisuuteen, että joku oikeasti itselle sopiva voisi tulla vastaan, Minä en valinnut näin. Päätin odottaa niin pitkään, että tulee vastaan täysi 10+ mies. Se ilmeisesti ottaa päähän kaveriani, sinua ja muita samanmielisiä ihmisiä.
En vieläkään ymmärrä mikä tässä on uhrausta? Mitä enemmän puhut, sitä enemmän luulen että ystäväsi ei ole kateellinen, vaan sinä pönkität omaa itsetuntoasi näillä uhrauksillasi. Eli oletko sinä sellainen ihminen joka ei kestä olla yksin, mutta kieltäytynyt näistä suhteista ja tämä on uhraus minkä olet tehnyt? Jos olen väärässä, niin selvennäppäs vähän. Minä en ole, en tule olemaan kateellinen miehestäsi, joten lopeta tuo hölmöys.
:) Heh, tämä on aika lailla aikani tuhlaamista. Sinä siis. Mutta lauantai-ilta ja rento meininki. Alan ymmärtää, että totta vie minun uhraukseni ei ole monille mikään uhraus. Ookoo kumppaniehdokas otetaan eikä siinä mitään. Mutta sitten on se 2% väestöstä, joka ei pysty olemaan onnellinen jonkun kohtuu-ookoo-partnerin kanssa. Se olen minä, ja se on ehkä muutama muu tällä koko palstalla. Uhraus on se, että ei anna ympäröivän massan paineelle periksi ja ota vain jotakuta sen takia, että olisi joku, jonka kanssa olla ja josta puhua ikään kuin kumppanina. Minä ja se 2% tunnetaan vain syvää tyhjyyttä, kun yritämme esittää, että voimme olla suurin-piirtein-jonkun-tyypin kanssa parisuhteessa. Koska niitä oikeasti puhuttelevia tulee vastaan niin kauhean harvoin.
Selitän vielä lisää. Sinä, kommentoija, ja monet muut, ovat sitä mieltä, että tämä on käsittämätöntä kranttuutta eikä mikään todellinen uhraus. Ei se mitään. Ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Sinä olet minun näkökulmastani ontto ja pärjäät suhteessa vaikka katulampun kanssa. Kunhan sillä on vehkeet jne. Mutta itselleni on uhrautumista, että jaksan odottaa ja venyä omien periaatteideni vuoksi, ennen kaikkea oman onnellisuuteni eteen. Useimmilla ihmisilla ei ole kärsivällisyyttä tällaiseen. He ottavat, mitä vastaan tulee, ja valittavat sitten vaikkapa tällä palstalla tai kaverin luona tai terapeutin luona, miten kumppani ei vastaa toiveita. Säälittävää, lapsellista, itsekästä. Ei merkkaa minulle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vain, mutta vaikutat ap katkeraltaa ja ylimieliseltä. Kommenttiesi perusteella sanoisin, että olet varmaan jauhanut ja jauhanut uudesta suhteestasi ja vertaillut sitä ystävän suhteeseen. Ystävä on varovaisesti yrittänyt huomauttaa että kyllähän kaikissa suhteissa riitoja tulee, ennen pitkää, ja sinä olet siitä sitten suuttunut. Tällä hetkellä olet vielä ihastusvaiheessa, ja silloinhan luullaan että tässä on nyt käsillä koko maailman romanttisin ja tärkein suhde joka ei koskaan lopu!
Ota vaan etäisyyttä kaveriisi, käy läpi ihastusvaihetta, ja katsellaan sitten vuoden, parin päästä että mihin suuntaan romanssisi on kehittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Voi mitä draamaa. Kukaan ei jätä kaveria tuollaisen takia. Täytyy sulle ok riittää, kun istut netissä lauantai-iltana ja uusi onni kadoksissa. Ei mene sinun trollaukset jakeluun.
Armas lämmittelee saunaa, minä etsin hömppäajanvietettä täältä netistä odotellessa. You'e got nothing on me, onneton lortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Olet vähän vaarallisilla vesillä tuon uhrauksen ja syyseurauksen kanssa. Mitä sinä olet oikein uhrannut? Ei oikein tule selväksi.
No selvästi lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäinen etujen välinen ero on sinulle vieras. Luultavasti minun ei kannattaisi edes selittää koko asiaa sinulle. Useimmiten näissä asioissa joko ei tarvitse tai ei kannata selittää. Mutta jos nyt olen mieliksi. Ajattele vaikka muutamien vuosien ajanjaksoa, jolloin olisi tullut vastaan kind-of-ok-tason kumppaniehdokkaita. Monet ihmiset vastaavassa tilanteessa alkaisivat suhteeseen sen takia, että eivät kestä olla yksin tai eivät luota siihen mahdollisuuteen, että joku oikeasti itselle sopiva voisi tulla vastaan, Minä en valinnut näin. Päätin odottaa niin pitkään, että tulee vastaan täysi 10+ mies. Se ilmeisesti ottaa päähän kaveriani, sinua ja muita samanmielisiä ihmisiä.
En vieläkään ymmärrä mikä tässä on uhrausta? Mitä enemmän puhut, sitä enemmän luulen että ystäväsi ei ole kateellinen, vaan sinä pönkität omaa itsetuntoasi näillä uhrauksillasi. Eli oletko sinä sellainen ihminen joka ei kestä olla yksin, mutta kieltäytynyt näistä suhteista ja tämä on uhraus minkä olet tehnyt? Jos olen väärässä, niin selvennäppäs vähän. Minä en ole, en tule olemaan kateellinen miehestäsi, joten lopeta tuo hölmöys.
:) Heh, tämä on aika lailla aikani tuhlaamista. Sinä siis. Mutta lauantai-ilta ja rento meininki. Alan ymmärtää, että totta vie minun uhraukseni ei ole monille mikään uhraus. Ookoo kumppaniehdokas otetaan eikä siinä mitään. Mutta sitten on se 2% väestöstä, joka ei pysty olemaan onnellinen jonkun kohtuu-ookoo-partnerin kanssa. Se olen minä, ja se on ehkä muutama muu tällä koko palstalla. Uhraus on se, että ei anna ympäröivän massan paineelle periksi ja ota vain jotakuta sen takia, että olisi joku, jonka kanssa olla ja josta puhua ikään kuin kumppanina. Minä ja se 2% tunnetaan vain syvää tyhjyyttä, kun yritämme esittää, että voimme olla suurin-piirtein-jonkun-tyypin kanssa parisuhteessa. Koska niitä oikeasti puhuttelevia tulee vastaan niin kauhean harvoin.
Selitän vielä lisää. Sinä, kommentoija, ja monet muut, ovat sitä mieltä, että tämä on käsittämätöntä kranttuutta eikä mikään todellinen uhraus. Ei se mitään. Ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Sinä olet minun näkökulmastani ontto ja pärjäät suhteessa vaikka katulampun kanssa. Kunhan sillä on vehkeet jne. Mutta itselleni on uhrautumista, että jaksan odottaa ja venyä omien periaatteideni vuoksi, ennen kaikkea oman onnellisuuteni eteen. Useimmilla ihmisilla ei ole kärsivällisyyttä tällaiseen. He ottavat, mitä vastaan tulee, ja valittavat sitten vaikkapa tällä palstalla tai kaverin luona tai terapeutin luona, miten kumppani ei vastaa toiveita. Säälittävää, lapsellista, itsekästä. Ei merkkaa minulle mitään.
Missä minä sinkkuna omasta tahdostani jo kymmenen vuotta sanon, että tuo on käsittämätöntä kranttuutta? Tiedätkö mitä uhraus edes tarkoittaa? Nyt kun et taivu ulkopuoliseen paineeseen, niin se on sinusta uhraus? Et taida olla kovinkaan vanha vielä?
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi vain, mutta vaikutat ap katkeraltaa ja ylimieliseltä. Kommenttiesi perusteella sanoisin, että olet varmaan jauhanut ja jauhanut uudesta suhteestasi ja vertaillut sitä ystävän suhteeseen. Ystävä on varovaisesti yrittänyt huomauttaa että kyllähän kaikissa suhteissa riitoja tulee, ennen pitkää, ja sinä olet siitä sitten suuttunut. Tällä hetkellä olet vielä ihastusvaiheessa, ja silloinhan luullaan että tässä on nyt käsillä koko maailman romanttisin ja tärkein suhde joka ei koskaan lopu!
Ota vaan etäisyyttä kaveriisi, käy läpi ihastusvaihetta, ja katsellaan sitten vuoden, parin päästä että mihin suuntaan romanssisi on kehittynyt.
:) :) Palstan ehtymättömään kateuteen voi luottaa. Kukaan muu kuin pahantahtoinen ihminen ei voisi lähettää tuollaista kommenttia aloitukseeni. So, aito rakkaus ei kuulu elämäsi spektriin ja näin ollen et voi kestää ketjuja aiheesta? Mitä sitten? Ihan hirveästi liikuttaa minua. Olen saanut jo ihan tarpeeksi samaa kyynistä skeidaa tältä mainitulta kaveriltani, jonka maailmankatsomus sinun lailla pyörii vain vähättelevien motiivien voimalla.
Ja hei katsellaan vuoden? Kuule taukki: ollaan oltu jo useampi vuosi yhdessä. Tunteet käy vain voimakkaammiksi eikä ole tarvinnut mitään v-tun parisuhdeapua niin kuin kaverilla. Että katso tuloksia, ja katso omaa itseäsi, syvältä, ennen kuin avaat suusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Olet vähän vaarallisilla vesillä tuon uhrauksen ja syyseurauksen kanssa. Mitä sinä olet oikein uhrannut? Ei oikein tule selväksi.
No selvästi lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäinen etujen välinen ero on sinulle vieras. Luultavasti minun ei kannattaisi edes selittää koko asiaa sinulle. Useimmiten näissä asioissa joko ei tarvitse tai ei kannata selittää. Mutta jos nyt olen mieliksi. Ajattele vaikka muutamien vuosien ajanjaksoa, jolloin olisi tullut vastaan kind-of-ok-tason kumppaniehdokkaita. Monet ihmiset vastaavassa tilanteessa alkaisivat suhteeseen sen takia, että eivät kestä olla yksin tai eivät luota siihen mahdollisuuteen, että joku oikeasti itselle sopiva voisi tulla vastaan, Minä en valinnut näin. Päätin odottaa niin pitkään, että tulee vastaan täysi 10+ mies. Se ilmeisesti ottaa päähän kaveriani, sinua ja muita samanmielisiä ihmisiä.
En vieläkään ymmärrä mikä tässä on uhrausta? Mitä enemmän puhut, sitä enemmän luulen että ystäväsi ei ole kateellinen, vaan sinä pönkität omaa itsetuntoasi näillä uhrauksillasi. Eli oletko sinä sellainen ihminen joka ei kestä olla yksin, mutta kieltäytynyt näistä suhteista ja tämä on uhraus minkä olet tehnyt? Jos olen väärässä, niin selvennäppäs vähän. Minä en ole, en tule olemaan kateellinen miehestäsi, joten lopeta tuo hölmöys.
:) Heh, tämä on aika lailla aikani tuhlaamista. Sinä siis. Mutta lauantai-ilta ja rento meininki. Alan ymmärtää, että totta vie minun uhraukseni ei ole monille mikään uhraus. Ookoo kumppaniehdokas otetaan eikä siinä mitään. Mutta sitten on se 2% väestöstä, joka ei pysty olemaan onnellinen jonkun kohtuu-ookoo-partnerin kanssa. Se olen minä, ja se on ehkä muutama muu tällä koko palstalla. Uhraus on se, että ei anna ympäröivän massan paineelle periksi ja ota vain jotakuta sen takia, että olisi joku, jonka kanssa olla ja josta puhua ikään kuin kumppanina. Minä ja se 2% tunnetaan vain syvää tyhjyyttä, kun yritämme esittää, että voimme olla suurin-piirtein-jonkun-tyypin kanssa parisuhteessa. Koska niitä oikeasti puhuttelevia tulee vastaan niin kauhean harvoin.
Selitän vielä lisää. Sinä, kommentoija, ja monet muut, ovat sitä mieltä, että tämä on käsittämätöntä kranttuutta eikä mikään todellinen uhraus. Ei se mitään. Ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Sinä olet minun näkökulmastani ontto ja pärjäät suhteessa vaikka katulampun kanssa. Kunhan sillä on vehkeet jne. Mutta itselleni on uhrautumista, että jaksan odottaa ja venyä omien periaatteideni vuoksi, ennen kaikkea oman onnellisuuteni eteen. Useimmilla ihmisilla ei ole kärsivällisyyttä tällaiseen. He ottavat, mitä vastaan tulee, ja valittavat sitten vaikkapa tällä palstalla tai kaverin luona tai terapeutin luona, miten kumppani ei vastaa toiveita. Säälittävää, lapsellista, itsekästä. Ei merkkaa minulle mitään.
Missä minä sinkkuna omasta tahdostani jo kymmenen vuotta sanon, että tuo on käsittämätöntä kranttuutta? Tiedätkö mitä uhraus edes tarkoittaa? Nyt kun et taivu ulkopuoliseen paineeseen, niin se on sinusta uhraus? Et taida olla kovinkaan vanha vielä?
Harva asia on maailmassa yhtä vaikeaa kuin olla mukautumatta ympäristön luomaan paineeseen. En tarvitse sinun leimaasi asialle, koska olen sen itse käynyt läpi ja tiedän vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Voi mitä draamaa. Kukaan ei jätä kaveria tuollaisen takia. Täytyy sulle ok riittää, kun istut netissä lauantai-iltana ja uusi onni kadoksissa. Ei mene sinun trollaukset jakeluun.
Armas lämmittelee saunaa, minä etsin hömppäajanvietettä täältä netistä odotellessa. You'e got nothing on me, onneton lortti.
Narsisti yksin kotona kirjoittelee nettiin, kateus ja kauna paistaa kilometrien päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Olet vähän vaarallisilla vesillä tuon uhrauksen ja syyseurauksen kanssa. Mitä sinä olet oikein uhrannut? Ei oikein tule selväksi.
No selvästi lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäinen etujen välinen ero on sinulle vieras. Luultavasti minun ei kannattaisi edes selittää koko asiaa sinulle. Useimmiten näissä asioissa joko ei tarvitse tai ei kannata selittää. Mutta jos nyt olen mieliksi. Ajattele vaikka muutamien vuosien ajanjaksoa, jolloin olisi tullut vastaan kind-of-ok-tason kumppaniehdokkaita. Monet ihmiset vastaavassa tilanteessa alkaisivat suhteeseen sen takia, että eivät kestä olla yksin tai eivät luota siihen mahdollisuuteen, että joku oikeasti itselle sopiva voisi tulla vastaan, Minä en valinnut näin. Päätin odottaa niin pitkään, että tulee vastaan täysi 10+ mies. Se ilmeisesti ottaa päähän kaveriani, sinua ja muita samanmielisiä ihmisiä.
En vieläkään ymmärrä mikä tässä on uhrausta? Mitä enemmän puhut, sitä enemmän luulen että ystäväsi ei ole kateellinen, vaan sinä pönkität omaa itsetuntoasi näillä uhrauksillasi. Eli oletko sinä sellainen ihminen joka ei kestä olla yksin, mutta kieltäytynyt näistä suhteista ja tämä on uhraus minkä olet tehnyt? Jos olen väärässä, niin selvennäppäs vähän. Minä en ole, en tule olemaan kateellinen miehestäsi, joten lopeta tuo hölmöys.
:) Heh, tämä on aika lailla aikani tuhlaamista. Sinä siis. Mutta lauantai-ilta ja rento meininki. Alan ymmärtää, että totta vie minun uhraukseni ei ole monille mikään uhraus. Ookoo kumppaniehdokas otetaan eikä siinä mitään. Mutta sitten on se 2% väestöstä, joka ei pysty olemaan onnellinen jonkun kohtuu-ookoo-partnerin kanssa. Se olen minä, ja se on ehkä muutama muu tällä koko palstalla. Uhraus on se, että ei anna ympäröivän massan paineelle periksi ja ota vain jotakuta sen takia, että olisi joku, jonka kanssa olla ja josta puhua ikään kuin kumppanina. Minä ja se 2% tunnetaan vain syvää tyhjyyttä, kun yritämme esittää, että voimme olla suurin-piirtein-jonkun-tyypin kanssa parisuhteessa. Koska niitä oikeasti puhuttelevia tulee vastaan niin kauhean harvoin.
Selitän vielä lisää. Sinä, kommentoija, ja monet muut, ovat sitä mieltä, että tämä on käsittämätöntä kranttuutta eikä mikään todellinen uhraus. Ei se mitään. Ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Sinä olet minun näkökulmastani ontto ja pärjäät suhteessa vaikka katulampun kanssa. Kunhan sillä on vehkeet jne. Mutta itselleni on uhrautumista, että jaksan odottaa ja venyä omien periaatteideni vuoksi, ennen kaikkea oman onnellisuuteni eteen. Useimmilla ihmisilla ei ole kärsivällisyyttä tällaiseen. He ottavat, mitä vastaan tulee, ja valittavat sitten vaikkapa tällä palstalla tai kaverin luona tai terapeutin luona, miten kumppani ei vastaa toiveita. Säälittävää, lapsellista, itsekästä. Ei merkkaa minulle mitään.
Missä minä sinkkuna omasta tahdostani jo kymmenen vuotta sanon, että tuo on käsittämätöntä kranttuutta? Tiedätkö mitä uhraus edes tarkoittaa? Nyt kun et taivu ulkopuoliseen paineeseen, niin se on sinusta uhraus? Et taida olla kovinkaan vanha vielä?
Harva asia on maailmassa yhtä vaikeaa kuin olla mukautumatta ympäristön luomaan paineeseen. En tarvitse sinun leimaasi asialle, koska olen sen itse käynyt läpi ja tiedän vaikeaksi.
Et vieläkään kertonut siitä uhrauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Voi mitä draamaa. Kukaan ei jätä kaveria tuollaisen takia. Täytyy sulle ok riittää, kun istut netissä lauantai-iltana ja uusi onni kadoksissa. Ei mene sinun trollaukset jakeluun.
Armas lämmittelee saunaa, minä etsin hömppäajanvietettä täältä netistä odotellessa. You'e got nothing on me, onneton lortti.
Narsisti yksin kotona kirjoittelee nettiin, kateus ja kauna paistaa kilometrien päähän.
Sinun, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Olet vähän vaarallisilla vesillä tuon uhrauksen ja syyseurauksen kanssa. Mitä sinä olet oikein uhrannut? Ei oikein tule selväksi.
No selvästi lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäinen etujen välinen ero on sinulle vieras. Luultavasti minun ei kannattaisi edes selittää koko asiaa sinulle. Useimmiten näissä asioissa joko ei tarvitse tai ei kannata selittää. Mutta jos nyt olen mieliksi. Ajattele vaikka muutamien vuosien ajanjaksoa, jolloin olisi tullut vastaan kind-of-ok-tason kumppaniehdokkaita. Monet ihmiset vastaavassa tilanteessa alkaisivat suhteeseen sen takia, että eivät kestä olla yksin tai eivät luota siihen mahdollisuuteen, että joku oikeasti itselle sopiva voisi tulla vastaan, Minä en valinnut näin. Päätin odottaa niin pitkään, että tulee vastaan täysi 10+ mies. Se ilmeisesti ottaa päähän kaveriani, sinua ja muita samanmielisiä ihmisiä.
En vieläkään ymmärrä mikä tässä on uhrausta? Mitä enemmän puhut, sitä enemmän luulen että ystäväsi ei ole kateellinen, vaan sinä pönkität omaa itsetuntoasi näillä uhrauksillasi. Eli oletko sinä sellainen ihminen joka ei kestä olla yksin, mutta kieltäytynyt näistä suhteista ja tämä on uhraus minkä olet tehnyt? Jos olen väärässä, niin selvennäppäs vähän. Minä en ole, en tule olemaan kateellinen miehestäsi, joten lopeta tuo hölmöys.
:) Heh, tämä on aika lailla aikani tuhlaamista. Sinä siis. Mutta lauantai-ilta ja rento meininki. Alan ymmärtää, että totta vie minun uhraukseni ei ole monille mikään uhraus. Ookoo kumppaniehdokas otetaan eikä siinä mitään. Mutta sitten on se 2% väestöstä, joka ei pysty olemaan onnellinen jonkun kohtuu-ookoo-partnerin kanssa. Se olen minä, ja se on ehkä muutama muu tällä koko palstalla. Uhraus on se, että ei anna ympäröivän massan paineelle periksi ja ota vain jotakuta sen takia, että olisi joku, jonka kanssa olla ja josta puhua ikään kuin kumppanina. Minä ja se 2% tunnetaan vain syvää tyhjyyttä, kun yritämme esittää, että voimme olla suurin-piirtein-jonkun-tyypin kanssa parisuhteessa. Koska niitä oikeasti puhuttelevia tulee vastaan niin kauhean harvoin.
Selitän vielä lisää. Sinä, kommentoija, ja monet muut, ovat sitä mieltä, että tämä on käsittämätöntä kranttuutta eikä mikään todellinen uhraus. Ei se mitään. Ei merkitse minulle oikeastaan mitään. Sinä olet minun näkökulmastani ontto ja pärjäät suhteessa vaikka katulampun kanssa. Kunhan sillä on vehkeet jne. Mutta itselleni on uhrautumista, että jaksan odottaa ja venyä omien periaatteideni vuoksi, ennen kaikkea oman onnellisuuteni eteen. Useimmilla ihmisilla ei ole kärsivällisyyttä tällaiseen. He ottavat, mitä vastaan tulee, ja valittavat sitten vaikkapa tällä palstalla tai kaverin luona tai terapeutin luona, miten kumppani ei vastaa toiveita. Säälittävää, lapsellista, itsekästä. Ei merkkaa minulle mitään.
Missä minä sinkkuna omasta tahdostani jo kymmenen vuotta sanon, että tuo on käsittämätöntä kranttuutta? Tiedätkö mitä uhraus edes tarkoittaa? Nyt kun et taivu ulkopuoliseen paineeseen, niin se on sinusta uhraus? Et taida olla kovinkaan vanha vielä?
Harva asia on maailmassa yhtä vaikeaa kuin olla mukautumatta ympäristön luomaan paineeseen. En tarvitse sinun leimaasi asialle, koska olen sen itse käynyt läpi ja tiedän vaikeaksi.
Et vieläkään kertonut siitä uhrauksesta.
Uhraus on se, etten yksinäisyyden pelossani ota sinunlaistasi pönttöä pitämään kumppanin paikkaa vaan odotan, että oikeasti hyvä ehdokas ilmaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Suoraan sanottuna mielestäni sinä olet tässä se, joka vaikuttaa katkeralta ja ehkä jopa kateelliselta. Jos luet ajatuksella tämän kommenttisi, niin tämähän on pelkkää omaa tulkintaasi. Kuka ylipäätään jaksaa näin paljoa analysoida kaverin suhdetta, asia ei kuitenkaan kuulu sinulle.
Anteeksi vain, mutta jos haluat kommentoida keskusteluun, voisit harjoittaa edes vähän tarkkaavaisuutta ja lukea, mistä on puhe. Minulla ei ole ongelmaa kaverini oman suhteen kanssa. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos vain hän on tyytyväinen omaansa, Ongelmani on se, että hän hyökkää minun onnellisuuttani vastaan, mikä ei ole ystävän teko. Hänen mahdollinen oma tyytymättömyytensä omaan elämään ei ole mikään oikeutus sille.
Itsehän täällä selän takana arvostelet hänen suhdettaan. Ehkä kannattaisi ottaa asia puheeksi hänen kanssaan. Eipä tämä nyt kummoiselta ystävyydeltä kuulosta, kummankaan puolelta.
Ap taitaa olla mieleltään häiriintynyt. Tuskin on ystävää, saatika miestä. Tosiasoiden myöntäminen on aivan olematonta.
Ap osoittautui maaniseksi tässä muutaman tunnin aikana ja vastenmieliseksi ihmiseksi, ei ihme, että jäänyt yksin. Naimisissa, mutta mies ei jaksa enää.
No selvästi lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäinen etujen välinen ero on sinulle vieras. Luultavasti minun ei kannattaisi edes selittää koko asiaa sinulle. Useimmiten näissä asioissa joko ei tarvitse tai ei kannata selittää. Mutta jos nyt olen mieliksi. Ajattele vaikka muutamien vuosien ajanjaksoa, jolloin olisi tullut vastaan kind-of-ok-tason kumppaniehdokkaita. Monet ihmiset vastaavassa tilanteessa alkaisivat suhteeseen sen takia, että eivät kestä olla yksin tai eivät luota siihen mahdollisuuteen, että joku oikeasti itselle sopiva voisi tulla vastaan, Minä en valinnut näin. Päätin odottaa niin pitkään, että tulee vastaan täysi 10+ mies. Se ilmeisesti ottaa päähän kaveriani, sinua ja muita samanmielisiä ihmisiä.