Lue keskustelun säännöt.
Kateellinen kaveri
02.02.2019 |
Mulla on tosi pitkäaikainen kaveri, jonka kanssa on jaettu juttuja vuosien mittaan. Olen itse ollut yksin, hänellä taas ollut sama mies vuosien mittaan, mistä joskus olen kuullut vähän hattuilua häneltä, "kun sulla ei ole, kato nyt meitä".
Nyt on käynyt niin, että olen löytänyt tosi ihanan miehen, joka oikeasti välittää minusta ja pitää minusta huolta. Kaverini on ihan että ei saa olla onnellisempaa kuin hänellä, pitää mennä joidenkin samojen tiukkojen normien mukaan kuin hänellä, olla kriisejä ja kehityskeskusteluita. Ei vain voi olla onnellinen puolestani, vaan pitää osallistua jononkin kriisielämänkatsomukseen, jossa suhteet ovat väkisin vaikeita.
Kannattaisiko vai dumpata koko kaveri? Musta on jotenkin kuumottavaa, kun mukamas 'ystävä' käy vänkäämään, että kuitenkin 'teillä kriisit iskee ja arki on viime kädessä ikävää'. Meillä ei ole kuitenkaan mitään sellaista ilmassa vaan yhdessä eläminen tuntuu mukavalta, ja on virkistävää saada olla onnellinen monen monen yksinäisen vuoden jälkeen,
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tollasen takia pitkäaikaista ystävää hylkäisi. Mieluummin yrittäisin olla tuomatta, vaikka mitään miesasioita enää esille. Jos hän silti pakkosyöttää näitä juttujaan, niin ottaisin asian esille. Vaikea myös kommentoida kun ei tiedä jutun taustaa. Oletko esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muuttamassa yhteen tms. ja ystävä yrittää "palauttaa maanpinnalle." Silloin ehkä ymmärrrän vähän ystävääsikin, vaikka rakastuneena tollaset puheet tuntuukin pelkästään ilkeiltä.
No siis sepä se, kun en ole mitenkään ulkoavaruudessa leijuneena hehkuttanut meidän oloa, vaan ihan sellaista tavallista onnea puhunut, niin kaverini on heti, että pitää jokin kriisi keksiä siihen. Kaverillani siis on erittäin mukava ja vastuullinen ja leipäätuova ja vanhemman vastuuta hoitava mies, joka mielestäni on melkein parempi kuin mitä hän ansaitsee.... Sillä kuitenkin hänen mielestään parisuhde on jotain tosi vaikeaa ja jossa pitää vääntää tikusta asiaa johonkin terapiaan vietäväksi.. Minusta tuollaiset jutut on tosi ahdistavia, koska minusta yhdessäolo hoituu jos vain aikuisesti yhdessä molemmat huomioiden keskustellaan, mutta kaverilla on jokin... en tiedä, kontrollintarve, jossa keksitään jokin kriisi, jossa toinen viedään terapiaan ja sitten ruvetaan jotain keksittyä ongelmaa avaamaan En ole koskaan tajunnut tätä. Kaverillani on aina ollut rahaa jne. Ehkä elämä on hänelle liian tylsää ilman tehtyjä kriisejä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on siis niin harvinaista oikeesti. Niinhän kaikki aaveemammat aina väittävät. He itse eivät koskaan tunne kateutta. Ja jos joku tuntee, niin se on aina joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on siis niin harvinaista oikeesti. Niinhän kaikki aaveemammat aina väittävät. He itse eivät koskaan tunne kateutta. Ja jos joku tuntee, niin se on aina joku muu.
Ja tämä ei ollut hyökkäys sua kohtaan, ap! Vaan sarkastinen kommentti, joka tuli mieleen kun otit esiin kateuden, joka mammojen mielestä on jotenkin harvinaista ihmisten keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus on siis niin harvinaista oikeesti. Niinhän kaikki aaveemammat aina väittävät. He itse eivät koskaan tunne kateutta. Ja jos joku tuntee, niin se on aina joku muu.
Ja tämä ei ollut hyökkäys sua kohtaan, ap! Vaan sarkastinen kommentti, joka tuli mieleen kun otit esiin kateuden, joka mammojen mielestä on jotenkin harvinaista ihmisten keskuudessa.
No en nyt ihan tyhjästä alkaisi kateutta keksiä. Tulee vain mieleen mahdollinen kateus, jos kertoo kaverille, mitä mukavaa siippa on minulle tehnyt, ja reaktio on se, että "jotain kurjaa tuosta kuitenkin sitten pitkällä tähtäimellä tulee". Vähän vaikeaa tulkita muuten kuin että kaveri ei ole iloinen onnestani vaan haluaa pahoittaa mielen,
Kaverisi on kateellinen dramaqueen. Heitä on liikaa. Itse välttelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy...itkee ap. Etköhän ihan itse ole se kateellinen osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Yhyy...itkee ap. Etköhän ihan itse ole se kateellinen osapuoli.
Mistä olisin kateellinen? Mulla on kaikki onni käsissäni. Lähinnä mietin, että haluanko säilyttää ihnissuhdetta johonkuhun, jonka mielestä kaikki pitää olla monimutkaista niin kuin jossain saippuaoopperassa. Siis minä olen ihan tyytyväinen siihen mitä minulla itselläni on, mutta jos juttelen tämän kaverini kanssa, hän alkaa kyseenalaistaa, että onkohan nyt kuitenkaan onnellista jne. Minusta se kuulostaa ei ainakaan hyvää tarkoittavalta. En ikinä ole itse sanonut kenellekään tuollaisia juttuja
En ole vastuussa kaverini onnesta enkä siitä, miten omat "aikaansaannokseni" vertautuvat hänen elämäänsä. Hän ja miehensä ovat selvästi paremmin tienaavia kuin me, mutta en ole saanut sellaista kuvaa, että kyseessä olisi nikään suuri rakkaustarina kuin taas meillä en. Ei tunnu yhtään kivalta kuulla vähättelyä omasta romanssista, että "kuitenkn lässähtää", vain koska hänellä itsellään ei ole olut mitään varsinaista rakastumista vaan homma on vain sujuvasti klikannut, mutta mitäs sitten. Olen onnellinen siitä, mitä minulla on. Harmi, ettei kaverini voi olla iloinen puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä yhteydenpito. Ei ilkeyksiä tarvi kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Jätä yhteydenpito. Ei ilkeyksiä tarvi kuunnella.
Ok. Onko mitään käytännön vinkkejä, miten tämä kannattaa tehdä? Kaveri on aika sitkeä tuttavuuksien suhteen. Ei niinkään kiintymyksestä vaan koska 'se kuuluu monipuoliseen sosiaaliseen piiriin' tms. ihme kukkua. En yleensä ymmärrä näitä hänen argumentteja, mutta kaveri suuttuu tosi helposti, jos ei pidetä yhteyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ilkeämielistä ja pahaa puhuvaa ihmistä, tarvitse sietää, oli sitten kumppani, ystävä, tai kaveri. Joillakin on outo tapa, vihapuhua ihmisille päin näköä, ei sellaista tarvitse sietää, tai kestää. Voi jättää huomiotta sellaiset "kaverit".
Ellei hän sitten, oudolla käytöksellään, yritä varoittaa sinua jostakin, siinä ihanassa kumppanissasi ? Joskus sitä tulee nostaneeksi, toisen ihmisen korokkeelle, kun on ihastunut, mutta eihän sellaista tarvitse tehdä, jos on aidosti välittävä ihminen kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tollasen takia pitkäaikaista ystävää hylkäisi. Mieluummin yrittäisin olla tuomatta, vaikka mitään miesasioita enää esille. Jos hän silti pakkosyöttää näitä juttujaan, niin ottaisin asian esille. Vaikea myös kommentoida kun ei tiedä jutun taustaa. Oletko esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muuttamassa yhteen tms. ja ystävä yrittää "palauttaa maanpinnalle." Silloin ehkä ymmärrrän vähän ystävääsikin, vaikka rakastuneena tollaset puheet tuntuukin pelkästään ilkeiltä.
No siis sepä se, kun en ole mitenkään ulkoavaruudessa leijuneena hehkuttanut meidän oloa, vaan ihan sellaista tavallista onnea puhunut, niin kaverini on heti, että pitää jokin kriisi keksiä siihen. Kaverillani siis on erittäin mukava ja vastuullinen ja leipäätuova ja vanhemman vastuuta hoitava mies, joka mielestäni on melkein parempi kuin mitä hän ansaitsee.... Sillä kuitenkin hänen mielestään parisuhde on jotain tosi vaikeaa ja jossa pitää vääntää tikusta asiaa johonkin terapiaan vietäväksi.. Minusta tuollaiset jutut on tosi ahdistavia, koska minusta yhdessäolo hoituu jos vain aikuisesti yhdessä molemmat huomioiden keskustellaan, mutta kaverilla on jokin... en tiedä, kontrollintarve, jossa keksitään jokin kriisi, jossa toinen viedään terapiaan ja sitten ruvetaan jotain keksittyä ongelmaa avaamaan En ole koskaan tajunnut tätä. Kaverillani on aina ollut rahaa jne. Ehkä elämä on hänelle liian tylsää ilman tehtyjä kriisejä....
Teet varmasti sitten niin kuin itse parhaaksi näet. Itse en pitkäaikaista ystävää hylkäisi seurustelusuhteen kateuden vuoksi. Onhan toi typerää mutta totuus on, että varsinkin pitkäaikaisissa ystävyyksissä tämä on varmasti aika yleistä. Asian voi ratkaista monella eri tavalla. Asiat voi myös ottaa esiin ja puhua niistä, välttämättä hän ei itse edes tajua tekevänsä näin. Toinen vaihtoehto on sitten hylätä ystävyys, tuskinpa sekään huono vaihtoehto on mutta itse ainakin niiltä pitkäaikasilta ystäviltä "siedän" enemmän, mieluummin ottaisin epäkohdat esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kimppakiva lähentää. Swingermeininki on nyt in.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt tollasen takia pitkäaikaista ystävää hylkäisi. Mieluummin yrittäisin olla tuomatta, vaikka mitään miesasioita enää esille. Jos hän silti pakkosyöttää näitä juttujaan, niin ottaisin asian esille. Vaikea myös kommentoida kun ei tiedä jutun taustaa. Oletko esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muuttamassa yhteen tms. ja ystävä yrittää "palauttaa maanpinnalle." Silloin ehkä ymmärrrän vähän ystävääsikin, vaikka rakastuneena tollaset puheet tuntuukin pelkästään ilkeiltä.
No siis sepä se, kun en ole mitenkään ulkoavaruudessa leijuneena hehkuttanut meidän oloa, vaan ihan sellaista tavallista onnea puhunut, niin kaverini on heti, että pitää jokin kriisi keksiä siihen. Kaverillani siis on erittäin mukava ja vastuullinen ja leipäätuova ja vanhemman vastuuta hoitava mies, joka mielestäni on melkein parempi kuin mitä hän ansaitsee.... Sillä kuitenkin hänen mielestään parisuhde on jotain tosi vaikeaa ja jossa pitää vääntää tikusta asiaa johonkin terapiaan vietäväksi.. Minusta tuollaiset jutut on tosi ahdistavia, koska minusta yhdessäolo hoituu jos vain aikuisesti yhdessä molemmat huomioiden keskustellaan, mutta kaverilla on jokin... en tiedä, kontrollintarve, jossa keksitään jokin kriisi, jossa toinen viedään terapiaan ja sitten ruvetaan jotain keksittyä ongelmaa avaamaan En ole koskaan tajunnut tätä. Kaverillani on aina ollut rahaa jne. Ehkä elämä on hänelle liian tylsää ilman tehtyjä kriisejä....
Teet varmasti sitten niin kuin itse parhaaksi näet. Itse en pitkäaikaista ystävää hylkäisi seurustelusuhteen kateuden vuoksi. Onhan toi typerää mutta totuus on, että varsinkin pitkäaikaisissa ystävyyksissä tämä on varmasti aika yleistä. Asian voi ratkaista monella eri tavalla. Asiat voi myös ottaa esiin ja puhua niistä, välttämättä hän ei itse edes tajua tekevänsä näin. Toinen vaihtoehto on sitten hylätä ystävyys, tuskinpa sekään huono vaihtoehto on mutta itse ainakin niiltä pitkäaikasilta ystäviltä "siedän" enemmän, mieluummin ottaisin epäkohdat esiin.
Mutta varmaan myös saat jotain myönteistä niistä suhteista, minkä vuoksi olet valmis sietämään ei niin kypsää käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä yhteydenpito. Ei ilkeyksiä tarvi kuunnella.
Ok. Onko mitään käytännön vinkkejä, miten tämä kannattaa tehdä? Kaveri on aika sitkeä tuttavuuksien suhteen. Ei niinkään kiintymyksestä vaan koska 'se kuuluu monipuoliseen sosiaaliseen piiriin' tms. ihme kukkua. En yleensä ymmärrä näitä hänen argumentteja, mutta kaveri suuttuu tosi helposti, jos ei pidetä yhteyttä...
Jätät vaan vastaamatta. Ei kuin seinään, mutta vähitellen. Sinun ei tarvi perustella tai puolustella mitään. Feidaat vähitellen.
Voit myös sanoa suoraan, ettei sun tarvi kuunnella mitään negatiivista, koska ei tarvi. Pysy jämäkkänä ja pidä puolesi.
En tiedä saako näin sanoa, mutta en ole miehenä törmännyt kateelliseen kaveriin, mutta jos tuollainen olisi, niin ehdottomasti vaihtoon. Minulla on ollut kateellinen puoliso ja.vaihtoon lähti sekin, ei sairaalloinen kateus tee missään mitään hyvää. Hallittuna kateus taas on hyvä kirittäjä ja motivaattori, mutta se onkin kaukana tässä aon tapauksessa.
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, täytyy sitten tämän perusteella varovasti feidata kaveri. Kuitenkin tämä minun mies kuuntelee ja ottaa infoa vastaan kun taas kaveri ei (jos asiat ei mene siihen suuntaan kuin hän haluaa). Tämä asia on mulle ihmissuhteissa tosi iso asia jota en voi jättää huomiotta. Olen kuitenkin aika monta tölväisyä ottanut kaverilta tyyliin "mäpäs menin just kihloihin ja sä oot yksin". Olisin aika nyssäkkä, jos antaisin kaiken kumuloituneen mennä ohi tuosta vain.
Toisaalta tiedätkö varmasti mitä ystäväsi noilla kommenteillasi tarkoittaa? Minullakin on yksi kaveri joka aina uhoaa kuinka hän sitä ja hän tätä, mutta muuten on mukava jamppa, joten olen oppinut suodattamaan nämä itsensäboostaukset pois. Toisaalta minä en ymmärrä naisia, enkä enää yritäkkään, joten turhaan minä täällä neuvon.
En suoraan sanottuna tiedä, mitä kaveri noilla kommenteilla ajattelee tarkoittavansa. Osaan vain sanoa, että oma mielikuvani ja toisaalta kaverin puheet ovat muodostaneet sellaisen kuvan, että hänen oma rakkaus- ja muukin elämänsä on aina ollut huoneenlämpöistä. En huvikseni esitä tällaista mielipidettä, vaam hän on aika monta kertaa itse sanonut, ettei ole onnellinen mutta että asiat ovat kai jotenkin 'ok'. Itselleni 'jotenkin ok' ei riitä elämässä, minkä vuoksi olen varmaan joutunutkin olemaan tavallista pidempään yksin mutta sitten lopulta löytänyt sen todella täräyttävän rakkauden elämääni. Kaveriniani ilmeisesti riepoo se, että päädyin tällaista tekemään ja että palkinto sitten korkeamman riman pitämisestä ja kärsimisestä ja venymisestäni on se, että lopulta löydän todellista kutinaa elämääni. Tosiasia on se, ettei minun taritse hakea kutinaa parisuhdeterapiasta tms. (kuten hänen), koska maltoin odottaa miestä, jonka kanssa tämä asia tulee luonnostaan. Totta kai tämä herättää kaverissani kateutta, mutta toisaalta kaveri sivuuttaa täysin sen seikan, että uhrasin paljon nykyhetkiä paremman tulevaisuuden vuoksi. Mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tällaista. He eivät ymmärrä valintojen, uhrausten ja tulosten syy-seuraus-suhteita. He vain näkevät, että tuolla toisella on jotain, mitä minulla ei ole, ja antavat piutpaut sille, miksi näin on käynyt.
Olet vähän vaarallisilla vesillä tuon uhrauksen ja syyseurauksen kanssa. Mitä sinä olet oikein uhrannut? Ei oikein tule selväksi.
Enpä nyt tollasen takia pitkäaikaista ystävää hylkäisi. Mieluummin yrittäisin olla tuomatta, vaikka mitään miesasioita enää esille. Jos hän silti pakkosyöttää näitä juttujaan, niin ottaisin asian esille. Vaikea myös kommentoida kun ei tiedä jutun taustaa. Oletko esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen muuttamassa yhteen tms. ja ystävä yrittää "palauttaa maanpinnalle." Silloin ehkä ymmärrrän vähän ystävääsikin, vaikka rakastuneena tollaset puheet tuntuukin pelkästään ilkeiltä.