Minkä ikäisenä kiinnostuit vastakkaisesta sukupuolesta "sillä silmällä"?

Vierailija kirjoitti:

Tytöt saattavat masturboida jo paljon ennen kuin kokevat seksuaalisia tunteita, ihan sieltä 4-5 -vuotiaasta alkaen, samoin kiinnostus ihastumisena voi herätä hyvin varhain, mutta vasta murrosiän myötä siitä tulee intohimon siivittämää. 

Joo, itse asiassa nuorimmat "unnuttajat" on jopa jotain 1-2-vuotiaita mutta ei siihen tosiaan liity yhtään mitään seksuaalisia ajatuksia, pelkkää fyysisen mielihyvän hakua. Itsekin harrastin  tuota pikkulapsena mutta seksuaalisuus heräsi varsinaisesti vasta murrosiän kynnyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eskarissa että olin vähän ihastunut yhteen poikaan, ja ala-asteella muutenkin oli jotain pikku ihastuksia. Mutta n. 12-vuotiaana alkoi sellaset hormonipärinät ettei oikeen muuta osannut ajatellakkaan kun kylän kuumimpia jonneja. Yläasteellekkin menin ihan innosta piukeana lähinnä sen takia, kun tiesin siellä olevan paljon enemmän kiinnostavia poikia kun meidän pienen paikkakunnan ala-asteella :D

Kamalaa h*orailua siis ajatusmaailmallisesti.

Mielenkiintoista. Jopa eskari-ikäisen lapsen ihastusta joku pitää likaisena ja vääränä. Maailmasi mahtaa olla synkkä paikka.

Kyllä se oli tuo kuvaus 12-vuotiaasta eteenpäin.

Ei ihme että niin moni jää yksin, jos suhtautuminen seksuaalisuuteen on tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eskarissa että olin vähän ihastunut yhteen poikaan, ja ala-asteella muutenkin oli jotain pikku ihastuksia. Mutta n. 12-vuotiaana alkoi sellaset hormonipärinät ettei oikeen muuta osannut ajatellakkaan kun kylän kuumimpia jonneja. Yläasteellekkin menin ihan innosta piukeana lähinnä sen takia, kun tiesin siellä olevan paljon enemmän kiinnostavia poikia kun meidän pienen paikkakunnan ala-asteella :D

Kamalaa h*orailua siis ajatusmaailmallisesti.

Mielenkiintoista. Jopa eskari-ikäisen lapsen ihastusta joku pitää likaisena ja vääränä. Maailmasi mahtaa olla synkkä paikka.

Kyllä se oli tuo kuvaus 12-vuotiaasta eteenpäin.

Ei ihme että niin moni jää yksin, jos suhtautuminen seksuaalisuuteen on tämä.

Ei seksuaalisuuteen vaan normaalin tunne-elämän kehytykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eskarissa että olin vähän ihastunut yhteen poikaan, ja ala-asteella muutenkin oli jotain pikku ihastuksia. Mutta n. 12-vuotiaana alkoi sellaset hormonipärinät ettei oikeen muuta osannut ajatellakkaan kun kylän kuumimpia jonneja. Yläasteellekkin menin ihan innosta piukeana lähinnä sen takia, kun tiesin siellä olevan paljon enemmän kiinnostavia poikia kun meidän pienen paikkakunnan ala-asteella :D

Kamalaa h*orailua siis ajatusmaailmallisesti.

Mielenkiintoista. Jopa eskari-ikäisen lapsen ihastusta joku pitää likaisena ja vääränä. Maailmasi mahtaa olla synkkä paikka.

Kyllä se oli tuo kuvaus 12-vuotiaasta eteenpäin.

Ei ihme että niin moni jää yksin, jos suhtautuminen seksuaalisuuteen on tämä.

Ei seksuaalisuuteen vaan normaalin tunne-elämän kehytykseen.

Mitä tulee parisuhteisiin tai tunteisiin tällä palstalla pyörii paljon sellaisia joilla niistä on hyvin vinksahtaneita käsityksiä. Ja sitten tosi paljon ketjuja yksinäisyydestä. Miksiköhän.

Olin lapsena vähän poikatyttö, ja parhaat kaverini olivat poikia. En koskaan ihastunut kehenkään heistä, ei olisi tullut mieleenkään. Ensimmäisen ihastukseni koin 11-vuotiaana (kyseessä oli kaukoihastus muutamaa vuotta vanhempaan poikaan, joka tuskin edes tiesi nimeäni). Kaukoihastukset jatkuivatkin sitten pitkään. Seurustelin ensimmäisen kerran vasta 18-vuotiaana ja tälle ensimmäiselle seurustelukumppanille myös menetin neitsyyteni.

(Masturbointia, ts. "unnuttamista" olen harrastanut varhaislapsuudesta saakka, todellakin ihan sieltä 1-2 -vuotiaasta. Siinä ei ollut minulle mitään seksuaalista.)