Miten on mahdollista, etten ikinä kiinnostu minuun ihastuvista miehistä?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maskuliinisen/feminiinisen tasapainon tarve pitää kyllä paikkansa suhteiden muodostuksessa. Olen nainen, jolla on melko naisellinen vartalo, mutta maskuliinen luonne. Olen epäsovinnollinen, en osoita empatiaa lämpimästi, en pidä mistään kodinhengetär-jutuista ja haluan, että asiat ratkaistaan loogisesti ja järkiperäisesti. Minusta kiinnostuu yleensä herkät, hoikat, tunteelliset miehet, jotka osaavat pitää huonosti rajoja ihmissuhteissa. Minulle nämä yritelmät ovat tuottaneet raivoa, koska ne sysäävät roolini vielä maskuliinisemmaksi kuin haluaisin. Ja etenkin huonoitsetuntoiset miehet useasti kestävät huonosti sitä, jos naisella on liikaa ajatuksia. Olen usein saanut kuulla, että olen kylmä ja ehdoton, ja minun taas mielestäni miesten pitäisi vaan lopettaa draama ja itkeskely. En oikein tiedä, mikä olisi minulle sopiva kumppani. Varmaan nainen tai mies, jolla olisi aika samanlainen luonne kuin minulla, eli emme olisi Yin ja Yang vaan kaksi samanlaista, jotka ymmärtää siksi toisiaan hyvin ja haastavat jatkuvasti toinen toistaan.

Minusta tuo on mahdotonta. Sehän kertoisi että feminiinisyyden arvo on vähäisempi, koska suhteessa voisi olla maksi maskuliinista mutta ei kahta feminiinistä, tai siten päin että mies olisi feminiinisempi osapuoli.

Selkeästi molempia puolia tarvitaan.

Tuossahan on kyse siitä että olet luonteeltasi maskuliininen, mutta haluaisit tuntea itsesi feminiinisemmäksi. Eli puhutaan itsensä hyväksymisestä. Jos et hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet (luonteeltasi maskuliinisena), onko yllätys jos ei kumppania löydy?

 

Joo, eli tarkoitin siis sitä, että vaikka minulla on osin maskuliininen luonne, niin kuitenkin olen nainen ja minussa on paljon naisillekin ominaisia asioita, vaikka en tuonutkaan sitä viestissä esille. En ole kuitenkaan äärimmäisen maskuliininen nainen (joka mielestäni olisi sellainen joka pitää ns. miesten töistä, kiinnostuu ehkä pelkästään naisista, on maskuliininen äänenkäyttö, elekieli, pukeutuminen...) ja sitten en varmastikaan myös ole feminiinisemmästä päästä (empaattinen, yhteisöllinen, juoruileva, hento ruumiinrakenne, huolehtivainen...). Joten ominaisuuksieni summa on ehkä jotain siitä keskeltä ja minun kanssani yrittäneet miehet ovat olleet liian feminiinisiä. Kovin maskuliinisetkaan eivät sitten minusta kiinnostu tai ainakaan pysy kauan kiinnostuneena. Siksi tarvitsisin ehkä sellaisen yksilön, jonka ominaisuudet olisivat sopivalla tavalla limittyneet, kuten minulla. Esimerkiksi toinen suunnilleen yhtä maskuliininen nainen, koska naissukupuoli toisi kuitenkin häneen ja suhteeseen feminiinisiä piirteitä. Tai mies, joka ei ole ihan tuota ääripäätä, joka minusta on kiinnostunut. Tai ehkä mies voisi olla vartaloltaan mies ja hänen fem. ominaisuudet olisi kehittyneemmät kuin niillä yksilöillä joiden kanssa olen ollut.

Ehkä vika on ollut niissä ihmisissä ja minussa. Ovat olleet henkisesti epätasapainossa kuten varmaan minäkin. Mutta nyt puhun liikaa itsestäni, anteeksi :) pointti oli, että en pidä naisellisia piirteitä huonompina.

Puutun keskusteluun.

Itse asiassa lesbosuhteissa on yleensä sama roolijako. Jos toinen on maskuliininen (butch), on toinen luultavasti femme.

Mitä tulee vartaloon, tuohon pätee sama ongelma.

Hoikat ja naiselliset haluavat pitkän ja raamikkaan koska erilaisuus. Pitkät ja rotevat haluavat pitkän ja raamikkaan, koska samanlaisuus tai itsensä naiseksi tunteminen mieheen verrattuna. Jommat kummat jäävät ilman.

Kenelle lyhyet ja hoikat miehet mielestäsi sopivat?

Entäs pitkät ja rotevat naiset?

Ja kuten sanoin, kaikille ei riitä pitkiä ja rotevia miehiä tai hoikkia ja siroja naisia.

Lyhyet ja hoikat miehet kelpaavat ystäviksi ja shoppailuseuraksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maskuliinisen/feminiinisen tasapainon tarve pitää kyllä paikkansa suhteiden muodostuksessa. Olen nainen, jolla on melko naisellinen vartalo, mutta maskuliinen luonne. Olen epäsovinnollinen, en osoita empatiaa lämpimästi, en pidä mistään kodinhengetär-jutuista ja haluan, että asiat ratkaistaan loogisesti ja järkiperäisesti. Minusta kiinnostuu yleensä herkät, hoikat, tunteelliset miehet, jotka osaavat pitää huonosti rajoja ihmissuhteissa. Minulle nämä yritelmät ovat tuottaneet raivoa, koska ne sysäävät roolini vielä maskuliinisemmaksi kuin haluaisin. Ja etenkin huo

noitsetuntoiset miehet useasti kestävät huonosti sitä, jos naisella on liikaa ajatuksia. Olen usein saanut kuulla, että olen kylmä ja ehdoton, ja minun taas mielestäni miesten pitäisi vaan lopettaa draama ja itkeskely. En oikein tiedä, mikä olisi minulle sopiva kumppani. Varmaan nainen tai mies, jolla olisi aika samanlainen luonne kuin minulla, eli emme olisi Yin ja Yang vaan kaksi samanlaista, jotka ymmärtää siksi toisiaan hyvin ja haastavat jatkuvasti toinen toistaan.

Mutta jos tuo käännetään toisin päin niin silloinhan maskuliiniselle miehelle sopii feminiininen nainen (Yin ja Yang), mutta feminiiniselle miehelle feminiininen nainen (kaksi samanlaista).

Koska ei kait niinkään voi olla että kaksi maskuliinista sopii yhteen, mutta kaksi feminiinistä ei. Vai onko feminiinisyyden arvo yksinkertaisesti vähäisempi, ts. feminiinisyys on tarpeetonta? En voi uskoa sellaiseen.

Ei maskuliinista miestä kiinnostaa "haastaa" naista. Sellainen mies haastaa töissä ym, ja haluaa kotona sitä mitä häneltä puuttuu eli naisellisuutta.

Feminiinisyys on suhteessa ja kumppanissa tarpeetonta henkilölle joka kokee niin, ihan samoin kuin maskuliinisuuskin. Ei se tee kummastakaan mitenkään huonompaa.

-Eri

Mä olen ollut ihastunut melko lyhyeen ja hoikkaan mieheen, koska luonne oli ihana ja kasvot hyvät. Ihan tykkäsin siitä kropastakin mutta tunsin kyllä itseni lihavaksi ja liian isoksi hänen kanssaan. Olisin sen silti varmaan kestänyt hyviä asioita vasten, jos suhde muuten olisi onnistunut.

Tässä teille pikku tehtävä.

Parittakaa nämä:

Kunnianhimoinen ja päättäväinen uramies

Kunnianhimoinen ja päättäväinen uranainen

Pehmeä kodinhenkimies

Pehmeä kodinhengetärnainen

Ja nämä:

Pitkä ja raamikas alfamies

Pitkä ja raamikas amatsoninainen

Lyhyt ja siro mies

Lyhyt ja siro nainen

Naiset tietysti parittaisivat seuraavasti:

Uramies + uranainen

Uramies + kodinhengetär

Kodinhenki, ei paria

Ja:

Alfamies + amatsoninainen

Alfamies + siro nainen

Lyhyt ja siro mies, ei paria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maskuliinisen/feminiinisen tasapainon tarve pitää kyllä paikkansa suhteiden muodostuksessa. Olen nainen, jolla on melko naisellinen vartalo, mutta maskuliinen luonne. Olen epäsovinnollinen, en osoita empatiaa lämpimästi, en pidä mistään kodinhengetär-jutuista ja haluan, että asiat ratkaistaan loogisesti ja järkiperäisesti. Minusta kiinnostuu yleensä herkät, hoikat, tunteelliset miehet, jotka osaavat pitää huonosti rajoja ihmissuhteissa. Minulle nämä yritelmät ovat tuottaneet raivoa, koska ne sysäävät roolini vielä maskuliinisemmaksi kuin haluaisin. Ja etenkin huonoitsetuntoiset miehet useasti kestävät huonosti sitä, jos naisella on liikaa ajatuksia. Olen usein saanut kuulla, että olen kylmä ja ehdoton, ja minun taas mielestäni miesten pitäisi vaan lopettaa draama ja itkeskely. En oikein tiedä, mikä olisi minulle sopiva kumppani. Varmaan nainen tai mies, jolla olisi aika samanlainen luonne kuin minulla, eli emme olisi Yin ja Yang vaan kaksi samanlaista, jotka ymmärtää siksi toisiaan hyvin ja haastavat jatkuvasti toinen toistaan.

Mutta jos tuo käännetään toisin päin niin silloinhan maskuliiniselle miehelle sopii feminiininen nainen (Yin ja Yang), mutta feminiiniselle miehelle feminiininen nainen (kaksi samanlaista).

Koska ei kait niinkään voi olla että kaksi maskuliinista sopii yhteen, mutta kaksi feminiinistä ei. Vai onko feminiinisyyden arvo yksinkertaisesti vähäisempi, ts. feminiinisyys on tarpeetonta? En voi uskoa sellaiseen.

Ei maskuliinista miestä kiinnostaa "haastaa" naista. Sellainen mies haastaa töissä ym, ja haluaa kotona sitä mitä häneltä puuttuu eli naisellisuutta.

En tarkoittanut sitä haastamista sillä tavalla, että kilvoitellaan keskenään. Se ehkä liittyykin enemmän muihin asioihin persoonallisuudessa ja elämänkatsomuksessa, että haluaako haastavan kumppanin. Tarkoitan sellaista, että haluaa itse kehittyä ja edistyä koko ajan ja toivoo kumppanilta ja suhteelta samaa. Eli ei sellaista menoa, että myötäillään kumppania hänen mielensä mukaan, vaan halutaan aina parasta hänelle vaikka se joskus olisi esim. sitä, että kannustaa kumppania valitsemaan kunnianhimoisen vaihtoehdon mieluummin kuin mukavuudenhaluisen.

121212 kirjoitti:

Tässä teille pikku tehtävä.

Parittakaa nämä:
Kunnianhimoinen ja päättäväinen uramies

Kunnianhimoinen ja päättäväinen uranainen

Pehmeä kodinhenkimies

Pehmeä kodinhengetärnainen

Ja nämä:
Pitkä ja raamikas alfamies

Pitkä ja raamikas amatsoninainen

Lyhyt ja siro mies

Lyhyt ja siro nainen

Naiset tietysti parittaisivat seuraavasti:
Uramies + uranainen

Uramies + kodinhengetär

Kodinhenki, ei paria

Ja:
Alfamies + amatsoninainen

Alfamies + siro nainen

Lyhyt ja siro mies, ei paria

Jep, minä olen se kodinhenkimies, myös lyhyt ja siro. Ei paria.

121212 kirjoitti:

Tässä teille pikku tehtävä.

Parittakaa nämä:
Kunnianhimoinen ja päättäväinen uramies

Kunnianhimoinen ja päättäväinen uranainen

Pehmeä kodinhenkimies

Pehmeä kodinhengetärnainen

Ja nämä:
Pitkä ja raamikas alfamies

Pitkä ja raamikas amatsoninainen

Lyhyt ja siro mies

Lyhyt ja siro nainen

Naiset tietysti parittaisivat seuraavasti:
Uramies + uranainen

Uramies + kodinhengetär

Kodinhenki, ei paria

Ja:
Alfamies + amatsoninainen

Alfamies + siro nainen

Lyhyt ja siro mies, ei paria

Tosiasiassa se miehen muotti on oikeasti aika kapea, vaikka sitä ei jostain syystää ääneen saakaan todeta. En ole esimerkiksi ikinä kuullut kenenkään naisen etsivän sitä empaattista kodinhenkeä.. ja tämä on ihan ok - ei ketään voi pakottaa haluamaan jotain sellaista mitä ei halua.

Sen sijaan olen vakuuttunut siitä, että merkittävä osa miesten katkeruudesta ja "toksisuudesta" syntyy siitä ettei koe mahtuvansa tuohon kapeaan muottiin. Kokemus siitä, että kelvatakseen olisi oltava jotain muuta kuin oma itsensä, on hyvin rankka ja saattaa myrkyttää lopulta mielen. Tämä ei tietenkään ole millään tavoin naisten "vika" eikä asialle käsittääkseni voi edes tehdä mitään, sillä omia mieltymyksiä taitaa olla mahdotonta muuttaa yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tässä teille pikku tehtävä.

Parittakaa nämä:
Kunnianhimoinen ja päättäväinen uramies

Kunnianhimoinen ja päättäväinen uranainen

Pehmeä kodinhenkimies

Pehmeä kodinhengetärnainen

Ja nämä:
Pitkä ja raamikas alfamies

Pitkä ja raamikas amatsoninainen

Lyhyt ja siro mies

Lyhyt ja siro nainen

Naiset tietysti parittaisivat seuraavasti:
Uramies + uranainen

Uramies + kodinhengetär

Kodinhenki, ei paria

Ja:
Alfamies + amatsoninainen

Alfamies + siro nainen

Lyhyt ja siro mies, ei paria

Tosiasiassa se miehen muotti on oikeasti aika kapea, vaikka sitä ei jostain syystää ääneen saakaan todeta. En ole esimerkiksi ikinä kuullut kenenkään naisen etsivän sitä empaattista kodinhenkeä.. ja tämä on ihan ok - ei ketään voi pakottaa haluamaan jotain sellaista mitä ei halua.

Sen sijaan olen vakuuttunut siitä, että merkittävä osa miesten katkeruudesta ja "toksisuudesta" syntyy siitä ettei koe mahtuvansa tuohon kapeaan muottiin. Kokemus siitä, että kelvatakseen olisi oltava jotain muuta kuin oma itsensä, on hyvin rankka ja saattaa myrkyttää lopulta mielen. Tämä ei tietenkään ole millään tavoin naisten "vika" eikä asialle käsittääkseni voi edes tehdä mitään, sillä omia mieltymyksiä taitaa olla mahdotonta muuttaa yhtään mihinkään.

Siinähän se onkin.

Ja feminismi pahentaa tilannetta koska se opettaa ettei tarvitse mahtua kapeaan muottiin. Mutta sitten kun on aika pariutua, niin oikeasti tarvitseekin. Sen feministimiehenkin kuuluu olla sisältä perinteinen mies.

Pikkukakkonen on minusta oikeassa siinä että vaikka naiset ovat erilaisia, heidän miesmakunsa on yleensä sama. Se millainen nainen on vaikuttaa lähinnä siihen kuinka se sama miesmaku perustellaan (vastakohdat/samanlaiset/minä nyt vain satun tykkäämään).

En ole feministi vaikka osa minut niin tuntui tulkinneenkin. Haluan olla suhteessa se miestä vähän ylöspäin katsova. Elämässäni en ole koskaan voinut tukeutua kehenkään muuhun kuin itseeni ja ehkä tämä parittomuuteni on nyt siitä seurausta. Vähän kateellisena katson miehiä, jotka huolehtivat naisystäviensä autojen huolloista, renkaanvaihdoista jne. ja ravintolassa osaavat auttaa takin naisen päältä pois ja takaisin päälle.

En tarvitse elämääni herkkää, itkeskelevää, siivoavaa ja kokkaavaa pehmomiestä myöskään siksi, että pystyn tuntemaan seksuaalista halua ainoastaan vähän dominoivempia miehiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole feministi vaikka osa minut niin tuntui tulkinneenkin. Haluan olla suhteessa se miestä vähän ylöspäin katsova. Elämässäni en ole koskaan voinut tukeutua kehenkään muuhun kuin itseeni ja ehkä tämä parittomuuteni on nyt siitä seurausta. Vähän kateellisena katson miehiä, jotka huolehtivat naisystäviensä autojen huolloista, renkaanvaihdoista jne. ja ravintolassa osaavat auttaa takin naisen päältä pois ja takaisin päälle.

En tarvitse elämääni herkkää, itkeskelevää, siivoavaa ja kokkaavaa pehmomiestä myöskään siksi, että pystyn tuntemaan seksuaalista halua ainoastaan vähän dominoivempia miehiä kohtaan.

Ja millaista miestä kuvittelet että ne naiset katsovat jotka ovat tottuneet tukeutumaan muihin?

Aivan.

Sitä samaa miestä joka huolehtii miesten hommista. Ja on seksuaalisesti vähän dominoivampi.

Ainoa ero on siinä että niillä naisilla on miehelle tarjottavana sellaista feminiinisyyttä mitä mieheltä puuttuu. Sinä puolestasi tarjoat samaa osaamista ja vahvuutta mitä miehellä jo on, paitsi vähemmän koska haluat miehen olevan sinua osaavampi ja vahvempi.

Maskuliininen mies haluaa feminiinisen naisen, ei naista joka on lähes mutta ei ihan yhtä maskuliininen kuin hän itse.

 

Toi parinmuodostus on paljon enemmän sattumankauppaa kun mitä AP ajattelee.

Allekirjoitan 71.

Mussa vain naiselliset naiset (empaattiset, herkät) herättää halun suojella ja turvata, ottaa se miehen rooli.

Mikään ei ole siin suuri turn-off kuin nainen joka korostaa vahvuutta ja pärjäämistä, ja sitten vetääkin hatusta mies-nais-roolivaatimuksen. Sellainen nainen voi olla kiinnostava tomboy-tyyppinä tai dominajohtajana, tms. Ei muuten. Ihan sama kuin herkkä mies vaatisi että naisen pitää olla vielä herkempi että herra saa tuntea itsensä machomieheksi. Eihän se toimi.

Se ei ole rima, vaan magneetit. Mitä naisellisempi sitä olet, sitä miehekkäämpiä miehiä vedät puoleesi ja pystyt kanssa pitämään. Ei tod. niin että kun olet vahva ja pärjäävä, voit asettaa riman sun korkeudelle ja vaadit että miehen pitää olla vielä vahvempi ja pärjäävämpi.

Ehkäpä tän takia naisjohtajia jää paljon sinkuiksi. Palat ei loksahda yhteen.

Miksi näet vain ääripäät? Sinusta siis kiinnostuvat vain rentut tai kovat bisnesmiehet? Luulet vain. Ajattelet, että sinusta kiinnostuvat nämä tyypit etkä pysty näkemään muuta ympärilläsi vaikka muutakin olisi. Pystytkö olemaan aloitteellinen? Jos et pysty, miksi odotat että sinua lähestyisi joku kriteereihisi sopiva sen sijaan, että itse etsisit aktiivisesti. Jos kaikki ei kelpaa, voi aidosti käydä niin, että sopivaa ei löydy. Mielestäni tämä on aivan selvä asia.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tässä teille pikku tehtävä.

Parittakaa nämä:
Kunnianhimoinen ja päättäväinen uramies

Kunnianhimoinen ja päättäväinen uranainen

Pehmeä kodinhenkimies

Pehmeä kodinhengetärnainen

Ja nämä:
Pitkä ja raamikas alfamies

Pitkä ja raamikas amatsoninainen

Lyhyt ja siro mies

Lyhyt ja siro nainen

Naiset tietysti parittaisivat seuraavasti:
Uramies + uranainen

Uramies + kodinhengetär

Kodinhenki, ei paria

Ja:
Alfamies + amatsoninainen

Alfamies + siro nainen

Lyhyt ja siro mies, ei paria

Tosiasiassa se miehen muotti on oikeasti aika kapea, vaikka sitä ei jostain syystää ääneen saakaan todeta. En ole esimerkiksi ikinä kuullut kenenkään naisen etsivän sitä empaattista kodinhenkeä.. ja tämä on ihan ok - ei ketään voi pakottaa haluamaan jotain sellaista mitä ei halua.

Sen sijaan olen vakuuttunut siitä, että merkittävä osa miesten katkeruudesta ja "toksisuudesta" syntyy siitä ettei koe mahtuvansa tuohon kapeaan muottiin. Kokemus siitä, että kelvatakseen olisi oltava jotain muuta kuin oma itsensä, on hyvin rankka ja saattaa myrkyttää lopulta mielen. Tämä ei tietenkään ole millään tavoin naisten "vika" eikä asialle käsittääkseni voi edes tehdä mitään, sillä omia mieltymyksiä taitaa olla mahdotonta muuttaa yhtään mihinkään.

Miesten ja naisten muotin ero:

- Naisilla muotti on pään sisällä. Oikeasti voi olla minkälainen tahansa, eikä siitä aiheudu haittaa

- Miesten muotti on todellinen. Jos et ole perinteisen miehekäs henkisesti ja fyysisesti, lähdet kaikkeen tolkuttomalta takamatkalta