Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista, etten ikinä kiinnostu minuun ihastuvista miehistä?
01.02.2019 |
Olen 40-vuotias nainen. Mikä mättää ja missä kun en ole vielä koskaa kokenut vastavuoroista rakkautta siitä huolimatta, että elämässäni on kaikki ns. kunnossa? Koen, että minulla olisi valtavasti rakkautta annettavana sekä ajatuksia peilattavana, kohde vain puuttuu. Minuun ihastuneen miehen kanssa en ole koskaan kokenut yhteyttä, jota ihastunut mies kovasti on aina väittänyt tuntevansa.
Olen koulutettu, minulla on omistusasunto hyvällä aluella Helsingissä, tulen erinomaisesti toimeen yrittäjänä, olen hoikka, urheilullinen, tyylitajuinen ja huoliteltu, kaunis ja ikäisekseni erittäin hyvin säilynyt nainen. Olen luonteeltani kiltti ja utelias, en ole koskaan polttanut, alkoholia käytän maltillisesti ja harrastuksiin kuuluu mm. kuvataide, lukeminen sekä juoksuharrastus. Pidän eläimistä, olen kiinnostunut sekä luonnosta että kulttuurista. Poliittisesti olen liberaali ja maailmankatsomukseni on idealistinen pienellä kyynisellä twistillä.
Negatiivisena puolena voi ehkä pitää (sen kyynisen twistin lisäksi) sitä, että olen introvertti ja viihdyn parhaiten melko vähälukuisten mutta hyvien ystävien seurassa. Olen hiukan ujo ja alkuun varautunut, se ei kuulemma kuitenkaan näy minusta millään tavalla päälle ja lähtökohtaisesti suhtaudun uusiin ihmisiin aidon lämpimästi.
Minuun on ihastuttu ala-asteikäisestä saakka useampia kertoja vuosittain mutta vielä koskaan ei yksikään minusta tosissaan kiinnostunut ole saanut minussa heräämään ystävyyttä syvempiä tunteita. Iso osa seuratarjokkaista tuntuu ensinnäkin kiinnostuvan minusta ulkonäköni vuoksi. Pidän sitä normaalina mutten itse kiinnostu huomatessani toisen sivuuttavan kokonaan persoonallisuuteni.
Olen tämänhetkisestä elämäntilanteestani huolimatta kokenut aika rankan lapsuuden ja nuoruuden. Pidän itseäni jopa vähän liiankin empaattisena ja ymmärtäväisenä, jonka vuoksi suhtaudun lämmöllä ja ymmärryksellä ihmisiin, joita elämä tuntuu kolhineen enemmänkin. Ehkä kiitoksena tästä minuun ihastuu säännöllisesti kaikenlaisista addiktioista kärsiviä, mielenterveydeltään epävakaita, elämänhallintansa kanssa täysin tuuliajolla olevia sekä itselleen äitihahmoa kaipaavia miehiä. Näiden miesten kanssa voi käydä paljon hyviä keskusteluja mutta en halua joutua suhteeseen, jossa joudun hoivaajan rooliin. Haluan tuntea, että myös mies kykenee tarvittaessa minua tukemaan ja tämän kaikenlaisia vastoinkäymisiä liikaa kokeneen miesryhmän kanssa en koe saavani vastineeksi turvallisuutta yms. asioita, joiden kuuluisi parisuhteessa olla vastavuoroisia.
Toinen ryhmä minuun ihastuvia on elämässään erittäin hyvin menestyneet miehet, jotka kuvittelevat voivansa ostaa minut rahalla. He näkevät minut lähinnä objektina, jota on mukavaa esitellä tuttaville edustustilaisuuksissa. Heillä on usein valmiina pedattuna minulle rooli, johon he kuvittelevat minun loksahtavan. Kaikkiaan tämän miesryhmän edustajat tuntuvat kulkeneen koko elämänsä ajan ns. kadun aurinkoisella puolella ja minä sieltä varjopuolelta pitkällisen työn tuloksena ryömittyäni en osaa jakaa heidän kanssaan samanlaista maailmankuvaa.
En tiedä, miltä tuntuu luottaa kumppaniin tai rakastaa vastavuoroisesti. Onko täällä ihmisiä, josta ovat kokeneet olevansa samassa tilanteessa mutta jotka ovat päässeet pohdinnassaan pidemmälle? Eli mistä johtuu ja mitä voisin tehdä? Elämäntyylissäni ei ole mitään prinsessamaista/avutonta ja selviän käytännön elämästä erinomaisesti ilman miestäkin. Toisinaan vain sattuu aivan mielettömästi tajuta se, ettei sielunkumppania ole koskaan tullut vastaan eikä ehkä koskaan tulekaan.
Kommentit (74)
Minä olen rakastunut pari kertaa nuorena ja polttanut siinä pahasti itseni. En ole kokonaan kyyninen ja vihaa kaikkia ihmisiä, mutta olen oppinut, että kenenkään ei voi 100% luottaa eikä symbioosiin kannata ripustautua kenenkään kanssa liiaksi asti. Luulen, että jos et ole sattunut nuorena rakastumaan ja maailmankuva on rationaalinen ollut aina, niin jalat alta vievää rakkautta ei välttämättä tulekaan enää tuossa iässä. Silti voi saada hyvän suhteen, alku voi vaan olla hidas ja erilainen. Pidän hyvin myös mahdollisena kyllä, että jotain defenssejä tai itsesabotaasia on pelissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Huomaa tuo viimeinen lause.
Eli miesmakusi ei poikkeakaan normista, ja olet yhtä pinnallinen/materialistinen kuin aluksi epäilin. Jotenkin mietin että olisitko oikeasti syvällisesti ajatteleva empaattinen nainen jota vain luullaan sellaiseksi.
Ehkä on parempi että pysyttelet ilman miestä, jos kerran tulet yksin hyvin toimeen.
Sikäli kun jaksoin lukea aloituksen, sain kuvan että Ap rakastaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Onko se edelleenkin poissuljettua että tavoitteellinen nainen voisi olla tavoitteellinen ja aloitteellinen, eikä aina vain joku passiivinen prinsessa joka odottelee että se unelmien mies osuu kohdalle? Aina näin päin? Joskus voisi olla hyvä olla aidosti tavoitteellinen nainen eikä mikään ihme lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
muuten vain lähes kaikki menestyneet yrittäjät, pomot ja rikkaat ovat miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Ei riitä ei, koska nuo ominaisuudet ovat arvostetumpia miehissä kuin naisissa. Miehet laittavat suuremman painoarvon muille asioille.
Sama ongelma kuin köyhillä ja lyhyillä mutta liikunnallisilla/timmeillä miehillä. Se timmi ja siro vuokrayksiössä asuva sporttinainen ei haluakaan samanlaista, vaan sen pitkän ja menestyvän miehen jonka lukaalin alakerrassa on kuntosali.
Perhekeskeinen malli ei kaikille yksinkertaisesti sovi.
Aloittaja voisi tutkailla itseään ja muita persoonallisuustyypitysten kautta, esim. www.16personalities.com auttaa hahmottaan niitä syitä, millä ihmiset tekee valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Huomaa tuo viimeinen lause.
Eli miesmakusi ei poikkeakaan normista, ja olet yhtä pinnallinen/materialistinen kuin aluksi epäilin. Jotenkin mietin että olisitko oikeasti syvällisesti ajatteleva empaattinen nainen jota vain luullaan sellaiseksi.
Ehkä on parempi että pysyttelet ilman miestä, jos kerran tulet yksin hyvin toimeen.
En tajua sitä, miksi tavoitteellinen nainen olisi pinnallinen mikäli haluaa tavoitteellisen miehen? Yleensä samantyyppiset ihmiset tulevat toimeen parhaiten keskenään.
Minusta tavoitteellinen ja elämässään eteenpäin pyrkivä nainen on ainoastaan typerä, jos ottaa itselleen heikosti elämän syrjässä sinnittelevän kumppanin. Lemmikkieläimen hoivaaminen on eri asia kuin miehen hoivaaminen. Parisuhteessa antamisen ja saamisen kuuluisi mennä suunnilleen tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Siinä on se ongelma että usein se naisen "tavoitteellinen" on käytännössä sama asia kuin menestynyt. Ja ne menestyneet miehet ovat menestyneet usein juuri siksi että heissä on siihen menestymiseen tarvittavaa kovuutta. Jos haluaa samaan aikaan sekä empaattisen ja lämpimän että "tavoitteellisen" miehen, saa ehkä etsiä aika kauan.
Toki on olemassa myös empaattisia ja lämpimä miehiä joilla on tavoitteita. Mutta ne tavoitteet eivät sitten ole niitä joita naiset määrittelevät niiksi oikeiksi tavoitteiksi. Eli nuo miehet haluavat usein perheen, tavallisen hyvän ammatin ja mukavan tavallisen elämän. Hekin joutuvat usein tekemään työtä noiden tavoitteiden eteen mutta ei heitä niistä yleensä kiitetä tai valita siksi että ne saavuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Ei riitä ei, koska nuo ominaisuudet ovat arvostetumpia miehissä kuin naisissa. Miehet laittavat suuremman painoarvon muille asioille.
Sama ongelma kuin köyhillä ja lyhyillä mutta liikunnallisilla/timmeillä miehillä. Se timmi ja siro vuokrayksiössä asuva sporttinainen ei haluakaan samanlaista, vaan sen pitkän ja menestyvän miehen jonka lukaalin alakerrassa on kuntosali.
Naisen ja miehen ominaisuuksia arvotetaan eri tavalla. Naisen kauneus vastaa haluttavuuden kannalta miehen varakkuutta. Miehen lyhyys vastaa haluttavuudessaan naisen ylipainoa. Vieläkö ihmettelet sitä, ettei köyhällä ja lyhyellä miehellä käy flaksi? Voit saada pyöreän ja köyhän naisen. Te olette silloin samalla tasolla.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Siinä on se ongelma että usein se naisen "tavoitteellinen" on käytännössä sama asia kuin menestynyt. Ja ne menestyneet miehet ovat menestyneet usein juuri siksi että heissä on siihen menestymiseen tarvittavaa kovuutta. Jos haluaa samaan aikaan sekä empaattisen ja lämpimän että "tavoitteellisen" miehen, saa ehkä etsiä aika kauan.
Toki on olemassa myös empaattisia ja lämpimä miehiä joilla on tavoitteita. Mutta ne tavoitteet eivät sitten ole niitä joita naiset määrittelevät niiksi oikeiksi tavoitteiksi. Eli nuo miehet haluavat usein perheen, tavallisen hyvän ammatin ja mukavan tavallisen elämän. Hekin joutuvat usein tekemään työtä noiden tavoitteiden eteen mutta ei heitä niistä yleensä kiitetä tai valita siksi että ne saavuttavat.
Tämä.
Esimerkiksi minä olen tavoitteellinen, mutta en tavalla jonka naiset laskevat tavoitteellisuudeksi.
Olen kiinnostunut persoonallisuuteni kehittämisestä opettelemalla niitä asioita joissa olen luontaisesti heikommilla (olen myös introvertti ja lisäksi epäsovinnollinen). Minulla on harrastus joka edellyttää harjoittelua, ja sivutyö joka edellytti vuosien opiskelua. En halua toimariksi, koska se korostaisi luonteen kovia puolia ja tekisi minusta k.sipään.
Yksikään näistä ei siis tuota paljoa rahaa tai varallisuutta, tai korkeaa sosiaalista asemaa.
Niile menestyjämiehille kun riittää että nainen on tavoitteellinen esim. joogan opettelussa. He eivät edellytä rahaa ja statusta, tai korkeatasoisia kaveripiirejä.
"Tavoitteellisia" = rahaa ja statusta omaavia miehiä ei riitäkään kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Siinä on se ongelma että usein se naisen "tavoitteellinen" on käytännössä sama asia kuin menestynyt. Ja ne menestyneet miehet ovat menestyneet usein juuri siksi että heissä on siihen menestymiseen tarvittavaa kovuutta. Jos haluaa samaan aikaan sekä empaattisen ja lämpimän että "tavoitteellisen" miehen, saa ehkä etsiä aika kauan.
Toki on olemassa myös empaattisia ja lämpimä miehiä joilla on tavoitteita. Mutta ne tavoitteet eivät sitten ole niitä joita naiset määrittelevät niiksi oikeiksi tavoitteiksi. Eli nuo miehet haluavat usein perheen, tavallisen hyvän ammatin ja mukavan tavallisen elämän. Hekin joutuvat usein tekemään työtä noiden tavoitteiden eteen mutta ei heitä niistä yleensä kiitetä tai valita siksi että ne saavuttavat.
Tämä.
Esimerkiksi minä olen tavoitteellinen, mutta en tavalla jonka naiset laskevat tavoitteellisuudeksi.
Olen kiinnostunut persoonallisuuteni kehittämisestä opettelemalla niitä asioita joissa olen luontaisesti heikommilla (olen myös introvertti ja lisäksi epäsovinnollinen). Minulla on harrastus joka edellyttää harjoittelua, ja sivutyö joka edellytti vuosien opiskelua. En halua toimariksi, koska se korostaisi luonteen kovia puolia ja tekisi minusta k.sipään.
Yksikään näistä ei siis tuota paljoa rahaa tai varallisuutta, tai korkeaa sosiaalista asemaa.
Niile menestyjämiehille kun riittää että nainen on tavoitteellinen esim. joogan opettelussa. He eivät edellytä rahaa ja statusta, tai korkeatasoisia kaveripiirejä.
"Tavoitteellisia" = rahaa ja statusta omaavia miehiä ei riitäkään kaikille.
Myönnän, yksi ex-kumppani oli muusikko ja hänen tavoittensa oli kehittyä paremmaksi soittajaksi. Ei tämä paljoa lämmittänyt kun mies otti lopputilin töistä ja alkoholinkäyttö lähti samalla lapasesta. Mies oli kuitenkin tavoitteellinen, käsittääkseni soittoharrastus jatkuu edelleen.
Minulle kieltämättä taloudellinen turva on asia, jonka koen yhdeksi perusedellytykseksi hyvälle elämälle. Jos kumppani vain harrastaa ja viisveisaa rahasta, kumppaniksi täytynee etsiä elämään samalla tavalla tavoitteellisesti suhtautuva.
Naiset laittavat liikaa painoarvoa rahalle. Mokomat pyryharakat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Siinä on se ongelma että usein se naisen "tavoitteellinen" on käytännössä sama asia kuin menestynyt. Ja ne menestyneet miehet ovat menestyneet usein juuri siksi että heissä on siihen menestymiseen tarvittavaa kovuutta. Jos haluaa samaan aikaan sekä empaattisen ja lämpimän että "tavoitteellisen" miehen, saa ehkä etsiä aika kauan.
Toki on olemassa myös empaattisia ja lämpimä miehiä joilla on tavoitteita. Mutta ne tavoitteet eivät sitten ole niitä joita naiset määrittelevät niiksi oikeiksi tavoitteiksi. Eli nuo miehet haluavat usein perheen, tavallisen hyvän ammatin ja mukavan tavallisen elämän. Hekin joutuvat usein tekemään työtä noiden tavoitteiden eteen mutta ei heitä niistä yleensä kiitetä tai valita siksi että ne saavuttavat.
Tämä.
Esimerkiksi minä olen tavoitteellinen, mutta en tavalla jonka naiset laskevat tavoitteellisuudeksi.
Olen kiinnostunut persoonallisuuteni kehittämisestä opettelemalla niitä asioita joissa olen luontaisesti heikommilla (olen myös introvertti ja lisäksi epäsovinnollinen). Minulla on harrastus joka edellyttää harjoittelua, ja sivutyö joka edellytti vuosien opiskelua. En halua toimariksi, koska se korostaisi luonteen kovia puolia ja tekisi minusta k.sipään.
Yksikään näistä ei siis tuota paljoa rahaa tai varallisuutta, tai korkeaa sosiaalista asemaa.
Niile menestyjämiehille kun riittää että nainen on tavoitteellinen esim. joogan opettelussa. He eivät edellytä rahaa ja statusta, tai korkeatasoisia kaveripiirejä.
"Tavoitteellisia" = rahaa ja statusta omaavia miehiä ei riitäkään kaikille.Myönnän, yksi ex-kumppani oli muusikko ja hänen tavoittensa oli kehittyä paremmaksi soittajaksi. Ei tämä paljoa lämmittänyt kun mies otti lopputilin töistä ja alkoholinkäyttö lähti samalla lapasesta. Mies oli kuitenkin tavoitteellinen, käsittääkseni soittoharrastus jatkuu edelleen.
Minulle kieltämättä taloudellinen turva on asia, jonka koen yhdeksi perusedellytykseksi hyvälle elämälle. Jos kumppani vain harrastaa ja viisveisaa rahasta, kumppaniksi täytynee etsiä elämään samalla tavalla tavoitteellisesti suhtautuva.
Puhut koko ajan niin ympäripyöreästi että on hankala saada kuvaa siitä mitä ihan oikeasti haet siltä kumppanilta. Mitä tarkoitat ihan käytännössä "taloudellisella turvalla"? Riittääkö että pystyy kustantamaan tavallisen asunnon ja ruoan, pitääkö jäädä jonkin verran säästöjä vai pystyä ostelemaan sijoitusasuntoja ja vastaavia? Eli mikä on se taso joka sinulle kelpaa?
En jaksanut lukea kuin alkua. Miehet ovat kiinostuneita vain naisen ulkonäöstä. Naisten pitäisi viimeinkin ymmärtää se. Miksi se on niin vaikeaa?
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Siinä on se ongelma että usein se naisen "tavoitteellinen" on käytännössä sama asia kuin menestynyt. Ja ne menestyneet miehet ovat menestyneet usein juuri siksi että heissä on siihen menestymiseen tarvittavaa kovuutta. Jos haluaa samaan aikaan sekä empaattisen ja lämpimän että "tavoitteellisen" miehen, saa ehkä etsiä aika kauan.
Toki on olemassa myös empaattisia ja lämpimä miehiä joilla on tavoitteita. Mutta ne tavoitteet eivät sitten ole niitä joita naiset määrittelevät niiksi oikeiksi tavoitteiksi. Eli nuo miehet haluavat usein perheen, tavallisen hyvän ammatin ja mukavan tavallisen elämän. Hekin joutuvat usein tekemään työtä noiden tavoitteiden eteen mutta ei heitä niistä yleensä kiitetä tai valita siksi että ne saavuttavat.
Tämä.
Esimerkiksi minä olen tavoitteellinen, mutta en tavalla jonka naiset laskevat tavoitteellisuudeksi.
Olen kiinnostunut persoonallisuuteni kehittämisestä opettelemalla niitä asioita joissa olen luontaisesti heikommilla (olen myös introvertti ja lisäksi epäsovinnollinen). Minulla on harrastus joka edellyttää harjoittelua, ja sivutyö joka edellytti vuosien opiskelua. En halua toimariksi, koska se korostaisi luonteen kovia puolia ja tekisi minusta k.sipään.
Yksikään näistä ei siis tuota paljoa rahaa tai varallisuutta, tai korkeaa sosiaalista asemaa.
Niile menestyjämiehille kun riittää että nainen on tavoitteellinen esim. joogan opettelussa. He eivät edellytä rahaa ja statusta, tai korkeatasoisia kaveripiirejä.
"Tavoitteellisia" = rahaa ja statusta omaavia miehiä ei riitäkään kaikille.Myönnän, yksi ex-kumppani oli muusikko ja hänen tavoittensa oli kehittyä paremmaksi soittajaksi. Ei tämä paljoa lämmittänyt kun mies otti lopputilin töistä ja alkoholinkäyttö lähti samalla lapasesta. Mies oli kuitenkin tavoitteellinen, käsittääkseni soittoharrastus jatkuu edelleen.
Minulle kieltämättä taloudellinen turva on asia, jonka koen yhdeksi perusedellytykseksi hyvälle elämälle. Jos kumppani vain harrastaa ja viisveisaa rahasta, kumppaniksi täytynee etsiä elämään samalla tavalla tavoitteellisesti suhtautuva.
Puhut koko ajan niin ympäripyöreästi että on hankala saada kuvaa siitä mitä ihan oikeasti haet siltä kumppanilta. Mitä tarkoitat ihan käytännössä "taloudellisella turvalla"? Riittääkö että pystyy kustantamaan tavallisen asunnon ja ruoan, pitääkö jäädä jonkin verran säästöjä vai pystyä ostelemaan sijoitusasuntoja ja vastaavia? Eli mikä on se taso joka sinulle kelpaa?
Ei tarvitse ostella sijoitusasuntoja. Riittää, että on varaa elää normaalia elämää viihtyisällä alueella. On varaa matkailla muutenkin, kuin vain äkkilähdöllä Teneriffalle ja on varaa poiketa ex tempore syömään ulos. On varaa omistaa auto, jonka kyydissä ei tarvitse pelätä kardaaniakselin tippuvan kesken matkan. Ei tarvitse kaupassa ostaa halvinta jne. Normaali elämä riittää.
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.
Siinä on se ongelma että usein se naisen "tavoitteellinen" on käytännössä sama asia kuin menestynyt. Ja ne menestyneet miehet ovat menestyneet usein juuri siksi että heissä on siihen menestymiseen tarvittavaa kovuutta. Jos haluaa samaan aikaan sekä empaattisen ja lämpimän että "tavoitteellisen" miehen, saa ehkä etsiä aika kauan.
Toki on olemassa myös empaattisia ja lämpimä miehiä joilla on tavoitteita. Mutta ne tavoitteet eivät sitten ole niitä joita naiset määrittelevät niiksi oikeiksi tavoitteiksi. Eli nuo miehet haluavat usein perheen, tavallisen hyvän ammatin ja mukavan tavallisen elämän. Hekin joutuvat usein tekemään työtä noiden tavoitteiden eteen mutta ei heitä niistä yleensä kiitetä tai valita siksi että ne saavuttavat.
Tämä.
Esimerkiksi minä olen tavoitteellinen, mutta en tavalla jonka naiset laskevat tavoitteellisuudeksi.
Olen kiinnostunut persoonallisuuteni kehittämisestä opettelemalla niitä asioita joissa olen luontaisesti heikommilla (olen myös introvertti ja lisäksi epäsovinnollinen). Minulla on harrastus joka edellyttää harjoittelua, ja sivutyö joka edellytti vuosien opiskelua. En halua toimariksi, koska se korostaisi luonteen kovia puolia ja tekisi minusta k.sipään.
Yksikään näistä ei siis tuota paljoa rahaa tai varallisuutta, tai korkeaa sosiaalista asemaa.
Niile menestyjämiehille kun riittää että nainen on tavoitteellinen esim. joogan opettelussa. He eivät edellytä rahaa ja statusta, tai korkeatasoisia kaveripiirejä.
"Tavoitteellisia" = rahaa ja statusta omaavia miehiä ei riitäkään kaikille.Myönnän, yksi ex-kumppani oli muusikko ja hänen tavoittensa oli kehittyä paremmaksi soittajaksi. Ei tämä paljoa lämmittänyt kun mies otti lopputilin töistä ja alkoholinkäyttö lähti samalla lapasesta. Mies oli kuitenkin tavoitteellinen, käsittääkseni soittoharrastus jatkuu edelleen.
Minulle kieltämättä taloudellinen turva on asia, jonka koen yhdeksi perusedellytykseksi hyvälle elämälle. Jos kumppani vain harrastaa ja viisveisaa rahasta, kumppaniksi täytynee etsiä elämään samalla tavalla tavoitteellisesti suhtautuva.
Puhut koko ajan niin ympäripyöreästi että on hankala saada kuvaa siitä mitä ihan oikeasti haet siltä kumppanilta. Mitä tarkoitat ihan käytännössä "taloudellisella turvalla"? Riittääkö että pystyy kustantamaan tavallisen asunnon ja ruoan, pitääkö jäädä jonkin verran säästöjä vai pystyä ostelemaan sijoitusasuntoja ja vastaavia? Eli mikä on se taso joka sinulle kelpaa?
Ei tarvitse ostella sijoitusasuntoja. Riittää, että on varaa elää normaalia elämää viihtyisällä alueella. On varaa matkailla muutenkin, kuin vain äkkilähdöllä Teneriffalle ja on varaa poiketa ex tempore syömään ulos. On varaa omistaa auto, jonka kyydissä ei tarvitse pelätä kardaaniakselin tippuvan kesken matkan. Ei tarvitse kaupassa ostaa halvinta jne. Normaali elämä riittää.
Te naiset ja teidän normaali elämä on pelkkä markkinamiesten luoma illuusio. Olette kyllä harvinaisen turvallisuushakuisia laumasieluja, eipä voi oikein muuta sanoa.
Hyvää päivänjatkoa.
Mielenkiintoista. Et ole ihastunut sinuun ihastuvista miehistä, mutta entä päinvastoin. Oletko ihastunut miehiin, joilta et ole saanut vastakaikua? Joku ihannemies, joka ei vielä ole tullut vastaan. Ehkä se vielä tuleekin.
No kuviohan tuli selväksi, ja se on se tavallinen.
Se millainen ap on ei ole linjassa sen kanssa mitä ap haluaa.
Ap haluaa olla itsenäinen moderni nainen joka pärjää, osaa ja tekee siinä missä miehetkin.
Parisuhteissa siten aletaankin perinteisiksi ja halutaan mies joka tekee aloitteen ja turvaa.
Miehet jotka haluavat ottaa miehen roolin aloitteen tekijöinä ja turvaajina, haluavat naisen ottavan naisen roolin. Siksi ap törmää menestyneisiin miehiin jotka haluavat asettaa hänet sihen naislokeroon. Koska ap näyttää ulkoisesta feminiiniseltä, nämä miehet kiinnostuvat ja olettavat hänet sellaiseksi myös luonteen osalta.
Pehmeämpi mies, joka täydentäisi ap:n naiseksi kovin maskuliinista luonnetta, ei kelpaa koska miehen on aina oltava naisen yläpuolella tai vähintään samalla tasolla.
Minusta numerosarjamiehen teoriassa on perää. Perinteisen feminiiniset naiset haluavat vastakappaleensa, vahvat ja pärjäävät naiset samanlaisen. Perinteisen maskuliiniset miehet loppuvat kesken.
Mitä pahaa on siinä, että tavoitteellinen nainen haluaa tavoitteellisen miehen? Tietysti ymmärrän asian ongelmallisuuden siinä tapauksessa, että tavoitteellisia ja elämässään pärjääviä miehiä ei riitä kaikille tavoitteellisille ja elämässään pärjääville naisille.