Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista, etten ikinä kiinnostu minuun ihastuvista miehistä?
01.02.2019 |
Olen 40-vuotias nainen. Mikä mättää ja missä kun en ole vielä koskaa kokenut vastavuoroista rakkautta siitä huolimatta, että elämässäni on kaikki ns. kunnossa? Koen, että minulla olisi valtavasti rakkautta annettavana sekä ajatuksia peilattavana, kohde vain puuttuu. Minuun ihastuneen miehen kanssa en ole koskaan kokenut yhteyttä, jota ihastunut mies kovasti on aina väittänyt tuntevansa.
Olen koulutettu, minulla on omistusasunto hyvällä aluella Helsingissä, tulen erinomaisesti toimeen yrittäjänä, olen hoikka, urheilullinen, tyylitajuinen ja huoliteltu, kaunis ja ikäisekseni erittäin hyvin säilynyt nainen. Olen luonteeltani kiltti ja utelias, en ole koskaan polttanut, alkoholia käytän maltillisesti ja harrastuksiin kuuluu mm. kuvataide, lukeminen sekä juoksuharrastus. Pidän eläimistä, olen kiinnostunut sekä luonnosta että kulttuurista. Poliittisesti olen liberaali ja maailmankatsomukseni on idealistinen pienellä kyynisellä twistillä.
Negatiivisena puolena voi ehkä pitää (sen kyynisen twistin lisäksi) sitä, että olen introvertti ja viihdyn parhaiten melko vähälukuisten mutta hyvien ystävien seurassa. Olen hiukan ujo ja alkuun varautunut, se ei kuulemma kuitenkaan näy minusta millään tavalla päälle ja lähtökohtaisesti suhtaudun uusiin ihmisiin aidon lämpimästi.
Minuun on ihastuttu ala-asteikäisestä saakka useampia kertoja vuosittain mutta vielä koskaan ei yksikään minusta tosissaan kiinnostunut ole saanut minussa heräämään ystävyyttä syvempiä tunteita. Iso osa seuratarjokkaista tuntuu ensinnäkin kiinnostuvan minusta ulkonäköni vuoksi. Pidän sitä normaalina mutten itse kiinnostu huomatessani toisen sivuuttavan kokonaan persoonallisuuteni.
Olen tämänhetkisestä elämäntilanteestani huolimatta kokenut aika rankan lapsuuden ja nuoruuden. Pidän itseäni jopa vähän liiankin empaattisena ja ymmärtäväisenä, jonka vuoksi suhtaudun lämmöllä ja ymmärryksellä ihmisiin, joita elämä tuntuu kolhineen enemmänkin. Ehkä kiitoksena tästä minuun ihastuu säännöllisesti kaikenlaisista addiktioista kärsiviä, mielenterveydeltään epävakaita, elämänhallintansa kanssa täysin tuuliajolla olevia sekä itselleen äitihahmoa kaipaavia miehiä. Näiden miesten kanssa voi käydä paljon hyviä keskusteluja mutta en halua joutua suhteeseen, jossa joudun hoivaajan rooliin. Haluan tuntea, että myös mies kykenee tarvittaessa minua tukemaan ja tämän kaikenlaisia vastoinkäymisiä liikaa kokeneen miesryhmän kanssa en koe saavani vastineeksi turvallisuutta yms. asioita, joiden kuuluisi parisuhteessa olla vastavuoroisia.
Toinen ryhmä minuun ihastuvia on elämässään erittäin hyvin menestyneet miehet, jotka kuvittelevat voivansa ostaa minut rahalla. He näkevät minut lähinnä objektina, jota on mukavaa esitellä tuttaville edustustilaisuuksissa. Heillä on usein valmiina pedattuna minulle rooli, johon he kuvittelevat minun loksahtavan. Kaikkiaan tämän miesryhmän edustajat tuntuvat kulkeneen koko elämänsä ajan ns. kadun aurinkoisella puolella ja minä sieltä varjopuolelta pitkällisen työn tuloksena ryömittyäni en osaa jakaa heidän kanssaan samanlaista maailmankuvaa.
En tiedä, miltä tuntuu luottaa kumppaniin tai rakastaa vastavuoroisesti. Onko täällä ihmisiä, josta ovat kokeneet olevansa samassa tilanteessa mutta jotka ovat päässeet pohdinnassaan pidemmälle? Eli mistä johtuu ja mitä voisin tehdä? Elämäntyylissäni ei ole mitään prinsessamaista/avutonta ja selviän käytännön elämästä erinomaisesti ilman miestäkin. Toisinaan vain sattuu aivan mielettömästi tajuta se, ettei sielunkumppania ole koskaan tullut vastaan eikä ehkä koskaan tulekaan.
Kommentit (74)
oletko itse koskaan ollut aloitteellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus mikä teksti. En jaksanut edes lukea siitä kuin 1/3 ja sitten alkoi haukotuttamaan. Ehkä sinun on parempi olla yksin sillä peilikuva riittää hyvin ystäväksi.
Mikäköhän sinut noin sai haukottelemaan? Olen kaikkien enemmän ja vähemmän tuttujen mielestä käsittämätön tapaus ollessani ikisinkku vasten tahtoani. Tarkoitukseni ei ollut kehua itseäni. Miksi sinun pitää kommentoida jos sinulla ei ole mitään sanottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tsiisus mikä teksti. En jaksanut edes lukea siitä kuin 1/3 ja sitten alkoi haukotuttamaan. Ehkä sinun on parempi olla yksin sillä peilikuva riittää hyvin ystäväksi.
Mikäköhän sinut noin sai haukottelemaan? Olen kaikkien enemmän ja vähemmän tuttujen mielestä käsittämätön tapaus ollessani ikisinkku vasten tahtoani. Tarkoitukseni ei ollut kehua itseäni. Miksi sinun pitää kommentoida jos sinulla ei ole mitään sanottavaa?
et ole sinkku vasten tahtoasi. Haluat vain kuun taivaalta nirsoillessasi.
Jos ajattelet miehistä niin kuin ajattelet itsestäsi, niin takuulla et ihastu yhteenkään mieheen. Ajattelet hirveän rationaalisesti. Ihastuminen ja rakastuminen on kaikkea muuta kuin tuollaista itsensäkorostamisbullshittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
oletko itse koskaan ollut aloitteellinen?
Ujous ja lapsuuden peruna tuleva itseluottamuksen puute ihmissuhdeasioissa estävät asian melko tehokkaasti.
Olet kuitenkin jos sen verran vanha että alkaa olla tilastollisestikin melko epätodennäköistä että et koskaan olisi tavannut edes jotenkin omiin kriteereihisi sopivaa miestä vaan aina ainoastaan perässävedettäviä renttuja tai rahaan rakastuneita uramiehiä. Ihan vain heittona laitan sinulle ajatuksen että voisiko sittenkin olla niin että pelkään jotenkin alitajuisesti sitä että suhde ihan oikeasti tulisi kohdallesi ja siksi jo hyvissä ajoin etukäteen karkoitat sopivat kandidaatit kohtelemalla heitä jotenkin välinpitämättömasti? JaTtmä ei sitten koske niitä renttuja joihin suhtaudut empaattisesti eikä kovia bisnesmiehiä jotka eivät pienestä välinpitämättömyydestä vielä hätkähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekehu haisee jopa tämän läppärin läpi. Se on jo aika hyvin.
Olet liian itserakas.
Täällä olisi 40v mies vailla naista, sopisit minulle täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkinen lukko ja ehkä ennakkoluulot niitä hyvin pärjänneitä miehiä kohtaan, luulisin että niistä voisi löytyä joku sopiva jos osaisit antaa syvempään tutustumiseen mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oletko itse koskaan ollut aloitteellinen?
Ujous ja lapsuuden peruna tuleva itseluottamuksen puute ihmissuhdeasioissa estävät asian melko tehokkaasti.
Aloitteellisuus parisuhdeasioissa ei ole vain sitä että tekee itse aloitteita vaan että tekee itsensä "otettavaksi". Siis että suhtautuu ennakkoluulotomasti suhteen mahdollisuuteen.
Hyvin moni mieskin on ujo ja heidän lähestymisyrityksensä voivat olla aika varovaisia ja haparoivia. Silloin pitää olla oikeasti "helppo" silloin kun on sen aika.
Itkisitkö onnesta, jos panisin sua kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.
Ei sinun tarvitse kiinnostua miehistä jotka kiinnostuvat sinusta. Ei ole mitään velvollisuutta.
Mutta jos mahdollisesti haluat parisuhteen, niin luulen että sinun pitäisi itse olla kiinnostunut ja aloitteellinen sellaista miestä kohtaan josta olisit kiinnostunut. Jos sellaista siis on.
toivoo kiltti mies
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.
Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä olisi 40v mies vailla naista, sopisit minulle täydellisesti.
Niinhän sä luulet. Kuinka epätoivoinen olet?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka sopisivat sinulle ovat luultavasti sellaisia jotka uskovat ettet kuitenkaan kiinnostu koska he eivät ole riittävän komeita, varakkaita, jne. Koska niin suuri osa naisista ei pariudu ns. alaspäin sosioekonomisesti, miehet eivät vaivaudu kokeilemaan olisiko joku siitä harvinainen poikkeus.
Siksi sinua lähestyvät komeat/menestyneet mutta arvoiltaan pinnalliset miehet, ja rentut jotka tekevät mitä huvittaa sen suuremmin miettimättä.
Joutunet olemaan avoimempi itsestäsi, ja ehkä jopa tekemään aloitteita.
Kaikki tämä sillä oletuksella että miesmakusi oikeasti poikkeaa normista, niin kuin annat tekstissäsi ymmärtää.Miten näet miehen, jonka koet olevan sopiva minulle? En minä kieltämättä halua pariutua miehen kanssa, joka aikuisenakin huonoista lähtökohdista ponnistaneena ryömii aamuisin Helsingin kaupungin vuokrakämpästään tehtaalle töihin. Haluaisin ihmisen, jolla on kunnianhimoa mutta myös empatiakykyä. Enkä kieltämättä ihan hiirulaismaisesta miehestäkään voi kiinnostua. Koska en ole sellainen itsekään.
Olet siis tuomittu elämään loppuelämäsi vanhana piikana. Ehkä ensi elämässä onnistut sit. Seuraava!
Vierailija kirjoitti:
Täällä olisi 40v mies vailla naista, sopisit minulle täydellisesti.
Aloittajaakin kiinnostaa nyt se, miksi minä sopisin sinulle täydellisesti? Entä miksi sinä sopisit minulle? Kysyn puhtaasti uteliaana.
Voi tsiisus mikä teksti. En jaksanut edes lukea siitä kuin 1/3 ja sitten alkoi haukotuttamaan. Ehkä sinun on parempi olla yksin sillä peilikuva riittää hyvin ystäväksi.