Onko lapsi vai parisuhde tärkeämpi (kun siis on jo lapsia)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä on enemmän kyse siitä, että jotkut äidit näkevät perheen yksikkönä, jossa on äiti ja lapset + isä. Toisin sanoen isä pelataan kokonaisuudesta vähän pois, äiti omii lapset omiksi jatkeiksiin jne. Terveessä parisuhteessa lapset tulee molemmille ensin, mutta tasa-arvoisesti. Äiti ei ole lapsille sen tärkeämpi tai arvokkaampi kuin isä, mutta naisen luonto on tätä asetelmaa pedata.

Tasa-arvoisempi lähtökohta olisi siis äiti ja isä + lapset? Lapset osaksi perhettä, eivät sen keskipisteeksi. Hyvältä kuulostaa.

Mielestäni vanhemmat on se yksikkö, verkko ja tiimi. Jolla lapset kasvaa. Ongelmia tulee kun äideistä tulee tyranneja ja despootteja joilla lapset pyörii helmoissa ja isä miettii yksin nojatuolissa että miten tähän pn tultu, rakkaussuhteesta sivuosaan, muiden elämän statistiksi. Omankin elämän.

Mä olen tuosta alusta ihan samaa mieltä. Parisuhde on kahden aikuisen tiimi, se lähtökohta ja perusyksikkö, jolle perhe perustetaan. Lapset taas lapsia, yhtä lailla molempien aikuisten vastuulla Aikuisten parisuhde on me: minä ja sinä yksilöinä, puolisoina/kumppaneina, vanhempina, kasvattajina...yhdessä, niiden pienempien parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee erilaisia asiantuntija-artikkeleita, niin niissä aina sanotaan, että lapsen koti on vanhempien parisuhde, ja parisuhde pitää priorisoida, jotta lapsi voi voida hyvin jne. Mutta kun sain lapsen, niin kyllä minulle lapsen tarpeet tuli tärkeämmäksi kuin parisuhdeillalliset, parisuhdematkat ja miehen tarpeet (siis tilanteessa, jossa joutuu valitsemaan jomman kumman). Jos lapsi on kipeä, niin perun parisuhdeillallisen ja lastenhoitajan, jotta pieni lapsi saa olla kipeänä oman äidin hoidossa. Jos lapsella on nälkä, mutta miehellä on vielä kovempi nälkä ja on sovittu, että on minun vuoro tehdä päivällistä aikuisille, niin laitan kyllä ensin lapselle sen aterian (11 kk ei syö vielä samaa ruokaa kuin me aikuiset). Jos rahaa on vähän, niin ostan sillä lapselle uusia vaatteita tms mitä hän tarviikin ja jätän väliin leffareissun miehen kanssa. Jos lapsi kaipaa seuraa ja huomiota kun oli tarkotus viettää ns. aikuisten aikaa miehen kanssa, niin annan kyllä lapselle sen huomion, ja mies saa odottaa. Mitä mieltä olette? Pitäisikö parisuhde priorisoida?

En minä ole kyllä törmännyt yhteenkään artikkeliin jossa sanotaan että parisuhde pitää priorisoida lasten yli. Se on totta että vanhempien parisuhde on lasten koti. Ja se koti tottakai pitää olla kunnossa ja jotta se voi olla kunnossa siihen pitää panostaa, se ei tarkoita sitä että kaikki panostus on siihen parisuhteeseen eikä mitään lapsiin. Se että pitää priorisoida parisuhteeseen tarkoittaa yleensä varmasti sitä että siihen parisuhteeseen yleensäkin edes halutaan panostaa ja kiinnittää huomiota eikä helikopterina pyöritä vain lasten ympärillä.

Lapset on hyvin lyhyen ajan niin pieniä että oikeasti vaikeuttavat parisuhteen hoitamista, vauvavuoden aikana ja taaperoikäisen kanssa toki menee enemmän molempien aikaa siihen lapseen, mutta silloinkin on mahdollista olla kahdestaan esim. kun lapsi nukkuu tai oikeasti hommaa hoitajan silloin tällöin. Ihan höpöhöpöä kun joku väittää tässä keskustelussa ettei kukaan voi lapsia hoitaa, ei isovanhemmista ole siihen eikä teineihin luota, kyllä niitä aikuisiakin lapsenvahteja saa jos vähän viitsii nähdä vaivaa, kai sitä aikuisilla ihmisillä on ystäviäkin ja muita sukulaisia kuin ne vanhemmat.

Sinä ap et 11kk lapsen kanssa tiedä vielä sitä minkälaista on olla kun on isompi lapsi, silloin voi laittaa telkkarista tai jostain piirretyt pyörimään lapselle ja viettää sitä aikaa miehen kanssa ilman että se lapsi on siinä koko ajan vaatimassa jotain sinulta (tai isältään). Nykyvanhempien suuri virhe on siinä että nykyään kuvitellaan että vanhempien pitää viihdyttää lasta 24/7, että lapsen kanssa pitää aikuisen leikkiä, ei pidä. Lapsella on mielikuvitus sitä varten että hän leikkii ilman aikuista, aikuisen ei tule leikkeihin sekaantua juuri ollenkaan. Se on karhunpalvelus lapselle jos lapsen ei anna rauhassa leikkiä yksinään ja kehittää kykyään olla itsensä kanssa ja mielikuvitustaan. 

En tajua avausta tai siis avauksessa ei ole ymmärretty asiaa oikein.

Parisuhde on lapsen koti tarkoittaa sitä , että kun parisuhde on kunnossa, niin se tarjoaa pohjan lapsen hyvinvoinnille. Hyvässä parisuhteessa lapsen tarpeet menevät puolison tarpeiden edelle eli mitä nyt noita esimerkkejä tuossa alussa lueteltiin ruokinnat yms. Hyvä parisuhde ei merkitse sitä, että lapsen tarpeet jätetään huomiotta. Mutta hyvä parisuhde mahdollistaa sen, että lapsen tarpeet huomioidaan. En tajua, mikä tässä on vaikea ymmärtää tai miksi tämä pitää kääntäån ylösalaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset jo teinejä, mutta kyllä se marssijärjestys on edelleen se, että lapset on tärkeimpiä. Tottakai nyt on paremmin aikaa huolehtia parisuhteestakin (ja sitä tehdäänkin), mutta jos tulee tilanne, jossa nuori tarvitsee äitiään niin kyllä se menee jonkun miehen kanssa leffailta sopimusten ohi ilman muuta

Nuori "tarvitsee" äitiä? Kuten mihin?

Voi vaikka mihin... Ongelmia ystävyyssuhteita, ongelmia seurustelusuhteessa, vaikeuksia koulussa jne. jne... 

Me puhumme monista asioista ja nuori TODELLAKIN tarvitsee äitiään välillä

Aika surullista jos teillä ei tarvitse

Viimeistään kun lapset alkaa ohittaa teini-iän, niin huomaa miksi kannatti/olisi kannattanut huomioida sitä parisuhdettakin.

Ei se ole aina joko parisuhde tai lapset. Oikein hyvää parisuhteen hoitoa on myös viedä lapset puistoon, ulkoilemaan tms. jotta toinen saa hetken aikaa itselleen. Tai sitten lähdetään perheenä jonnekin. Jos puoliso ei tykkää olla puistossa, niin mennään kylpylään tai uimahalliin. Ja jos lapset tykkää olla isovanhemmilla, ne voi viedä sinne hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset jo teinejä, mutta kyllä se marssijärjestys on edelleen se, että lapset on tärkeimpiä. Tottakai nyt on paremmin aikaa huolehtia parisuhteestakin (ja sitä tehdäänkin), mutta jos tulee tilanne, jossa nuori tarvitsee äitiään niin kyllä se menee jonkun miehen kanssa leffailta sopimusten ohi ilman muuta

Nuori "tarvitsee" äitiä? Kuten mihin?

Voi vaikka mihin... Ongelmia ystävyyssuhteita, ongelmia seurustelusuhteessa, vaikeuksia koulussa jne. jne... 

Me puhumme monista asioista ja nuori TODELLAKIN tarvitsee äitiään välillä

Aika surullista jos teillä ei tarvitse

Nuori tarvitsee aikuisen, johon luottaa. Ei ole yksiselitteistä, että se olisi äiti tai edes isä. Murrosiässä alkaa olla asioita ja kysymyksiä, joita ei haluakaan kertoa vanhemmilleen (mm. rakkaus, seksi).

Ohis.

Ei riittänyt jaksaminen mulla ainakaan, kun toinen priorisoi teini-ikäisiä lapsiaan kuin olisivat taaperoita. Uusperhettä ei sitten koskaan syntynyt, koska muutto omasta kodista olisi toki asia, jota vanhempi ei voi edes kuvitella ehdottavansa käytännössä aikuiselle ja toiselle isolle teinille. Varmaan parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.

Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?

Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.

Väärin. Nimenomaan ne eivät eroa, jotka laittavat parisuhteen tärkeimmäksi. Ne erosvat, joille lapsi on tärkein.

Niin meillekin kävi. Olimme yhdessä 10 vuotta ennen lapsia. Niin parisuhde vain kuivui kasaan lasten jälkeen.

Siis minä olen ymmärtänyt asian niin, että ne lapsen priorisoijat ovat niitä joiden mielestä kaikkien lapsen tarpeiden pitäisi mennä kaiken muun edelle suuruusluokasta riippumatta. Esimerkiksi tänään täällä oli ketju, jossa vaadittiin äitejä jäämään kotihoidontuelle vaikka se tarkoittaisi sitä että perheeltä menee koti alta. Tällaista suhteellisuudentajun menettämistä tuolla varmaan tarkoitetaan. Että asiat, jotka olisi periatteessa lapsen kannalta paras hoitaa tietyllä tavalla, mutta lapsi ei mene mitenkään rikki siitä että ne hoidetaan myös toisin, pistetään ihan kaiken muun - jopa parisuhteen säilymisen kannalta kriittisten asioiden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset jo teinejä, mutta kyllä se marssijärjestys on edelleen se, että lapset on tärkeimpiä. Tottakai nyt on paremmin aikaa huolehtia parisuhteestakin (ja sitä tehdäänkin), mutta jos tulee tilanne, jossa nuori tarvitsee äitiään niin kyllä se menee jonkun miehen kanssa leffailta sopimusten ohi ilman muuta

Nuori "tarvitsee" äitiä? Kuten mihin?

Voi vaikka mihin... Ongelmia ystävyyssuhteita, ongelmia seurustelusuhteessa, vaikeuksia koulussa jne. jne... 

Me puhumme monista asioista ja nuori TODELLAKIN tarvitsee äitiään välillä

Aika surullista jos teillä ei tarvitse

Nuori tarvitsee aikuisen, johon luottaa. Ei ole yksiselitteistä, että se olisi äiti tai edes isä. Murrosiässä alkaa olla asioita ja kysymyksiä, joita ei haluakaan kertoa vanhemmilleen (mm. rakkaus, seksi).

Ohis.

Totta tämäkin. Meillä se luotettava aikuinen olen onneksi olkut minä. Olen kovin iloinen siitä että voimme keskustella lähes kaikista asioista. Ja että teini edelleen tulee minun luokseni jakamaan niin ilonsa kuin surunsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.

Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?

Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.

Väärin. Nimenomaan ne eivät eroa, jotka laittavat parisuhteen tärkeimmäksi. Ne erosvat, joille lapsi on tärkein.

Niin meillekin kävi. Olimme yhdessä 10 vuotta ennen lapsia. Niin parisuhde vain kuivui kasaan lasten jälkeen.

No mikäs minä olen vielä sanomaan. Mutta meidän suhde on toistaiseksi kestänyt sen että lapset laitetaan ykköseksi. Avioliittoa takana 22v ja lapset 20, 15 ja 12