Onko lapsi vai parisuhde tärkeämpi (kun siis on jo lapsia)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.

Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?

Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.

Niissä asiantuntija-artikkeleissa sanotaan.

"Asiantuntija" ei ole aina asiansa tuntija. Useimmat itsekin eronneita.

Mutta eikö se juuri kerro asiantuntijuudesta? Huonossa suhteessa ei ole syytä olla.

t.kristallikissa

Entä jos se suhde olisi ollut ihan hyvä jos siihen olisi panostanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi on kyllä vähän hölmöjä noi sun esimerkit. Tottakai pieni vauva tarvitsee enemmän huomiota, aikaa ja resursseja kuin se parisuhde, mutta ei se tarkoita sitä, että parisuhde olisi merkityksettömämpi.

Taidat kyllä olla kuitenkin provo, jos puolisot rakastavat toisiaan, pikkulapsiaikanakin he huomioivat toisiaan ihan ilman priorisointia.

Ei ole provo. Haluan oikeasti tietää miten se käytännössä näkyisi, että priorisoi suositellulla tavalla parisuhteen ohi lapsen. Ap

Esim. vanhempi kasvaa vanhempana sen kumppaninsa tarpeiden suuntaan, eikä niin, että jäkittää omissa vioissaan ettei tarvitse kasvaa, koska se on "lapsen paras". Siis lapsen paras sen viallisen tai epäkypsän ajattelutavan mukaan, mutta ei, jos vanhempi kykenisi kasvuun.

t.kristallikissa

Entä uusperheissä, jossa vain toisella on lapsia? Ydinperheessähän molemmat voi priorisoida ne yhteiset lapset, ja molemmat varmaan arvostaa sitä, että puoliso priorisoi yhteisiä lapsia. Ja yhteiset lapset yhdistää ja saa monesti pysymään yhdessä tylsienkin aikojen yli. Mutta tuollaisessa uusperheessä yhdistää vain se parisuhde, ja koko perhe on olemassa vain sen parisuhteen olemassaolon vuoksi, kun ei ole yhteisiä lapsia. Ja se lapseton osapuoli ei nyt varmaan halua priorisoida niitä puolison lapsia ohi sen parisuhteen? Ap

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.

Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?

Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.

Niissä asiantuntija-artikkeleissa sanotaan.

"Asiantuntija" ei ole aina asiansa tuntija. Useimmat itsekin eronneita.

Mutta eikö se juuri kerro asiantuntijuudesta? Huonossa suhteessa ei ole syytä olla.

t.kristallikissa

Entä jos se suhde olisi ollut ihan hyvä jos siihen olisi panostanut?

Siis mitä? Missä on sanottu, etteivät ole panostaneet?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Entä uusperheissä, jossa vain toisella on lapsia? Ydinperheessähän molemmat voi priorisoida ne yhteiset lapset, ja molemmat varmaan arvostaa sitä, että puoliso priorisoi yhteisiä lapsia. Ja yhteiset lapset yhdistää ja saa monesti pysymään yhdessä tylsienkin aikojen yli. Mutta tuollaisessa uusperheessä yhdistää vain se parisuhde, ja koko perhe on olemassa vain sen parisuhteen olemassaolon vuoksi, kun ei ole yhteisiä lapsia. Ja se lapseton osapuoli ei nyt varmaan halua priorisoida niitä puolison lapsia ohi sen parisuhteen? Ap

Ei haluakaan. Mutta jos hän on fiksu ihminen, niin joutuu huomioimaan niitä toisen lapsiakin, jottei kumppani jätä. Jos siis se kumppanikin on terve päästään ja häipyisi, jos lapsiaan kohdellaan huonosti.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä uusperheissä, jossa vain toisella on lapsia? Ydinperheessähän molemmat voi priorisoida ne yhteiset lapset, ja molemmat varmaan arvostaa sitä, että puoliso priorisoi yhteisiä lapsia. Ja yhteiset lapset yhdistää ja saa monesti pysymään yhdessä tylsienkin aikojen yli. Mutta tuollaisessa uusperheessä yhdistää vain se parisuhde, ja koko perhe on olemassa vain sen parisuhteen olemassaolon vuoksi, kun ei ole yhteisiä lapsia. Ja se lapseton osapuoli ei nyt varmaan halua priorisoida niitä puolison lapsia ohi sen parisuhteen? Ap

Ei haluakaan. Mutta jos hän on fiksu ihminen, niin joutuu huomioimaan niitä toisen lapsiakin, jottei kumppani jätä. Jos siis se kumppanikin on terve päästään ja häipyisi, jos lapsiaan kohdellaan huonosti.

t.kristallikissa

Totta, olet ihan oikeassa. Ja kyllä ne toisen lapset pitää huomioida ja kohdella niitä hyvin. Mutta pohdin nyt tätä priorisointikysymystä, sitä että mikä pitää asettaa tärkeimmäksi (jos on pakko valita). Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä: Molempia pitää tietysti huomioida, mutta jos joskus tulee valintatilanne, niin lapset menee edelle.

1. prioriteetti on siis lapset

2. prioriteetti on oma hyvinvointi

3. prioriteetti on parisuhde

Miten sä pidät lapsista huolta jos et priorisoi itseäsi?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä uusperheissä, jossa vain toisella on lapsia? Ydinperheessähän molemmat voi priorisoida ne yhteiset lapset, ja molemmat varmaan arvostaa sitä, että puoliso priorisoi yhteisiä lapsia. Ja yhteiset lapset yhdistää ja saa monesti pysymään yhdessä tylsienkin aikojen yli. Mutta tuollaisessa uusperheessä yhdistää vain se parisuhde, ja koko perhe on olemassa vain sen parisuhteen olemassaolon vuoksi, kun ei ole yhteisiä lapsia. Ja se lapseton osapuoli ei nyt varmaan halua priorisoida niitä puolison lapsia ohi sen parisuhteen? Ap

Ei haluakaan. Mutta jos hän on fiksu ihminen, niin joutuu huomioimaan niitä toisen lapsiakin, jottei kumppani jätä. Jos siis se kumppanikin on terve päästään ja häipyisi, jos lapsiaan kohdellaan huonosti.

t.kristallikissa

Totta, olet ihan oikeassa. Ja kyllä ne toisen lapset pitää huomioida ja kohdella niitä hyvin. Mutta pohdin nyt tätä priorisointikysymystä, sitä että mikä pitää asettaa tärkeimmäksi (jos on pakko valita). Ap

Meillä ainakin perhe hajosi osittain siihen, että mies priorisoi lapsia. Se ois ehkä ok, jos osais kasvattaa silleen ihan moitteetta, mutta kun ei.

t.kristallikissa

Ehkäpä tässä on enemmän kyse siitä, että jotkut äidit näkevät perheen yksikkönä, jossa on äiti ja lapset + isä. Toisin sanoen isä pelataan kokonaisuudesta vähän pois, äiti omii lapset omiksi jatkeiksiin jne. Terveessä parisuhteessa lapset tulee molemmille ensin, mutta tasa-arvoisesti. Äiti ei ole lapsille sen tärkeämpi tai arvokkaampi kuin isä, mutta naisen luonto on tätä asetelmaa pedata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä: Molempia pitää tietysti huomioida, mutta jos joskus tulee valintatilanne, niin lapset menee edelle.

1. prioriteetti on siis lapset

2. prioriteetti on oma hyvinvointi

3. prioriteetti on parisuhde

Miten sä pidät lapsista huolta jos et priorisoi itseäsi?

t.kristallikissa

Pidän huolta näistä kaikista kolmesta, mutta kysymys on nimenomaan valintatilanteista: Jos jossakin tilanteessa lapsella on hätä, niin se menee minun tarpeideni ohi

esim tuolla aikaisemmin ollut lapsella on nälkä, itselläkin on nälkä tilanne. Tai olen sopinut naisten illasta ystävien kanssa (ja olen irtioton tarpeessa), mutta lapsi sairastuu. Jolloin minä peruutan menoni (ellei sitten mies pysty sitä sairasta lasta hoitamaan yhtä hyvin). Minä aikuisena pystyn odottamaan tarpeideni tyydytystä pidempään kuin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä on enemmän kyse siitä, että jotkut äidit näkevät perheen yksikkönä, jossa on äiti ja lapset + isä. Toisin sanoen isä pelataan kokonaisuudesta vähän pois, äiti omii lapset omiksi jatkeiksiin jne. Terveessä parisuhteessa lapset tulee molemmille ensin, mutta tasa-arvoisesti. Äiti ei ole lapsille sen tärkeämpi tai arvokkaampi kuin isä, mutta naisen luonto on tätä asetelmaa pedata.

Mutta entä se uusperhe-esimerkki, jossa toinen on lapseton? Miten siinä molemmat priorisoi samalla tavalla? 

Ja mielestäni äidin biologia ohjaa priorisoimaan lapset ohi miehen. Ap

Kyllä taas yksinkertaisesta asiasta saadaan monimutkainen ja päin vastoin. 

Parisuhde on muodostettu ja siihen on päätetty hankkia myös lapsi. Lapsi ovat siis parisuhteen tulos. Eiköhän siitä lähtökohdasta jo ole selvää, että parisuhde tulee pitää elossa, jotta lapsi voisi hyvin. Alunperin kun tämä perheeksi kutsuttu juttu lienee ollut kaikkien osapuolten tavoite - paitsi lapsen, jolta ei kysytä. 

Asiaa voi ajatella myös niin, että haluaako joku vanhempi mielummin olla yksinhuoltaja lapselleen kuin että on puoliso jonka kanssa yhdessä, leveämmillä hartioilla, paremmin resurssein, toinen toistaan auttaen lasta hoidetaan kasvatetaan ja saatetaan kohti itsenäisyyttään?

Jos yksinhuoltajan ura on mieluisampi vaihtoehto, unohtakaa vaan parisuhde sinne synnytyslaitokselle ja keskittykää pelkästään lapseen. Otatte tietoisen riskin, ja moni tekee tämän valinnan ihan tosissaan, menettää parisuhde, kun putkiaivot eivät taivu näkemään yhtä asiaa enempää kerrallaan eivätkä tajua kokonaisuuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset jo teinejä, mutta kyllä se marssijärjestys on edelleen se, että lapset on tärkeimpiä. Tottakai nyt on paremmin aikaa huolehtia parisuhteestakin (ja sitä tehdäänkin), mutta jos tulee tilanne, jossa nuori tarvitsee äitiään niin kyllä se menee jonkun miehen kanssa leffailta sopimusten ohi ilman muuta

Nuori "tarvitsee" äitiä? Kuten mihin?

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä on enemmän kyse siitä, että jotkut äidit näkevät perheen yksikkönä, jossa on äiti ja lapset + isä. Toisin sanoen isä pelataan kokonaisuudesta vähän pois, äiti omii lapset omiksi jatkeiksiin jne. Terveessä parisuhteessa lapset tulee molemmille ensin, mutta tasa-arvoisesti. Äiti ei ole lapsille sen tärkeämpi tai arvokkaampi kuin isä, mutta naisen luonto on tätä asetelmaa pedata.

Tasa-arvoisempi lähtökohta olisi siis äiti ja isä + lapset? Lapset osaksi perhettä, eivät sen keskipisteeksi. Hyvältä kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä: Molempia pitää tietysti huomioida, mutta jos joskus tulee valintatilanne, niin lapset menee edelle.

1. prioriteetti on siis lapset

2. prioriteetti on oma hyvinvointi

3. prioriteetti on parisuhde

Miten sä pidät lapsista huolta jos et priorisoi itseäsi?

t.kristallikissa

Pidän huolta näistä kaikista kolmesta, mutta kysymys on nimenomaan valintatilanteista: Jos jossakin tilanteessa lapsella on hätä, niin se menee minun tarpeideni ohi

esim tuolla aikaisemmin ollut lapsella on nälkä, itselläkin on nälkä tilanne. Tai olen sopinut naisten illasta ystävien kanssa (ja olen irtioton tarpeessa), mutta lapsi sairastuu. Jolloin minä peruutan menoni (ellei sitten mies pysty sitä sairasta lasta hoitamaan yhtä hyvin). Minä aikuisena pystyn odottamaan tarpeideni tyydytystä pidempään kuin lapsi

Entäpäs jos itselläsi onkin suurenpi hätä kuin lapsella? Silloinkin lapsi menee edellesi? Käytännössä tuota järjestystä voi verrata vain niin, että kaikki ovat samalla viivalla. Silloin se, että lapsi on ykkönen ei ole kovin järkevää.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä: Molempia pitää tietysti huomioida, mutta jos joskus tulee valintatilanne, niin lapset menee edelle.

1. prioriteetti on siis lapset

2. prioriteetti on oma hyvinvointi

3. prioriteetti on parisuhde

Miten sä pidät lapsista huolta jos et priorisoi itseäsi?

t.kristallikissa

Pidän huolta näistä kaikista kolmesta, mutta kysymys on nimenomaan valintatilanteista: Jos jossakin tilanteessa lapsella on hätä, niin se menee minun tarpeideni ohi

esim tuolla aikaisemmin ollut lapsella on nälkä, itselläkin on nälkä tilanne. Tai olen sopinut naisten illasta ystävien kanssa (ja olen irtioton tarpeessa), mutta lapsi sairastuu. Jolloin minä peruutan menoni (ellei sitten mies pysty sitä sairasta lasta hoitamaan yhtä hyvin). Minä aikuisena pystyn odottamaan tarpeideni tyydytystä pidempään kuin lapsi

Aika surkea valintatilanne, jos jollain noista on jo asetelmassa valmiiksi se suurin hätä. Ei se vertaaminen niin mene. Lapsi on näistä tietenkin tarvitsevin, mutta.... se on eri asia, kuin olla ennen omaa jaksamista.

T.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä on enemmän kyse siitä, että jotkut äidit näkevät perheen yksikkönä, jossa on äiti ja lapset + isä. Toisin sanoen isä pelataan kokonaisuudesta vähän pois, äiti omii lapset omiksi jatkeiksiin jne. Terveessä parisuhteessa lapset tulee molemmille ensin, mutta tasa-arvoisesti. Äiti ei ole lapsille sen tärkeämpi tai arvokkaampi kuin isä, mutta naisen luonto on tätä asetelmaa pedata.

Mutta entä se uusperhe-esimerkki, jossa toinen on lapseton? Miten siinä molemmat priorisoi samalla tavalla? 

Ja mielestäni äidin biologia ohjaa priorisoimaan lapset ohi miehen. Ap

Miehen biologia priorisoi siittämään useampia naisia, mutta silti se ei ole nyky-yhteiskunnassa tarpeen, koska osaamme ohittaa biologiamme järjellä.

Uusperheitä en ihan ymmärrä joten vaikea sanoa. Omapa on sotkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että molempiin pitää panostaa. Mutta kysymys oli siitä, että miksi sanotaan, että parisuhde pitää priorisoida (asettaa tärkeämmäksi) kuin lapset. Ja oletko samaa mieltä siitä väitteestä. Ap

No siis jos se on hyvä parisuhde, niin joo. Jos sen eteen tehty työ antaa ja luo hyvää perheeseen. Muuten ei voi mennä oman jaksamisen ja lapsen edelle, jos parisuhde on huono eikä parane keinoilla, joita on tai joita saatiin avuksi.

t.kristallikisssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä tässä on enemmän kyse siitä, että jotkut äidit näkevät perheen yksikkönä, jossa on äiti ja lapset + isä. Toisin sanoen isä pelataan kokonaisuudesta vähän pois, äiti omii lapset omiksi jatkeiksiin jne. Terveessä parisuhteessa lapset tulee molemmille ensin, mutta tasa-arvoisesti. Äiti ei ole lapsille sen tärkeämpi tai arvokkaampi kuin isä, mutta naisen luonto on tätä asetelmaa pedata.

Tasa-arvoisempi lähtökohta olisi siis äiti ja isä + lapset? Lapset osaksi perhettä, eivät sen keskipisteeksi. Hyvältä kuulostaa.

Mielestäni vanhemmat on se yksikkö, verkko ja tiimi. Jolla lapset kasvaa. Ongelmia tulee kun äideistä tulee tyranneja ja despootteja joilla lapset pyörii helmoissa ja isä miettii yksin nojatuolissa että miten tähän pn tultu, rakkaussuhteesta sivuosaan, muiden elämän statistiksi. Omankin elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi on kyllä vähän hölmöjä noi sun esimerkit. Tottakai pieni vauva tarvitsee enemmän huomiota, aikaa ja resursseja kuin se parisuhde, mutta ei se tarkoita sitä, että parisuhde olisi merkityksettömämpi.

Taidat kyllä olla kuitenkin provo, jos puolisot rakastavat toisiaan, pikkulapsiaikanakin he huomioivat toisiaan ihan ilman priorisointia.

Ei ole provo. Haluan oikeasti tietää miten se käytännössä näkyisi, että priorisoi suositellulla tavalla parisuhteen ohi lapsen. Ap

Esimerkiksi niin, että joskus voi hankkia lapselle hoitajan, jotta voisi viettää aikaa sen kumppanin kanssa ihan kahdestaan. Tai lapsen nukkuessa voi jättää viidennen uuden asukokonaisuuden lapselle nettikaupasta tilaamatta ja sen sijaan halailla kumppania sekä jutella kuulumisia.