Onko lapsi vai parisuhde tärkeämpi (kun siis on jo lapsia)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi on kyllä vähän hölmöjä noi sun esimerkit. Tottakai pieni vauva tarvitsee enemmän huomiota, aikaa ja resursseja kuin se parisuhde, mutta ei se tarkoita sitä, että parisuhde olisi merkityksettömämpi.

Taidat kyllä olla kuitenkin provo, jos puolisot rakastavat toisiaan, pikkulapsiaikanakin he huomioivat toisiaan ihan ilman priorisointia.

Ei ole provo. Haluan oikeasti tietää miten se käytännössä näkyisi, että priorisoi suositellulla tavalla parisuhteen ohi lapsen. Ap

Se näkyy niin että toki lapsen aivan välttämättömät tarpeet menevät muun edelle mutta silloin kun kyse ei ole täysin välttämättömästä, myös parisuhteelle varataan aikaa. 

Lapsen halujen mukaan ei siis hypätä koko ajan vaan lapsi oppii että on aikaa jolloin keskitytään häneen ja on myös aikaa jolloin vaikkapa vanhemmat keskustelevat keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei noi asiantuntijatkaan nyt sitä tarkoita että lasta pidetään nälässä koska parisuhdeaika on tärkeämpi :D tottakai perustarpeet kuuluu huolehtia ensimmäisenä! Mutta ei saa unohtaa hoitaa myös parisuhdetta.

Joo mutta ainaei ole mahdollisuutta sellaiseen erityiseen parisuhteen hoitamiseen. Esim meillä ei ole ollut 9 vuoteen sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa. Ei ole ketään kuka hoitais (paskat isovanhemmat jotka ei välitä lapsenlapsistaan) ja mll teineihin en luota. Kyllä meidän on pakko kestää ilman parisuhteen hoitamista, ei oo vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin parisuhde edellä, lähtökohdasta että lapsi voi hyvin, kun parisuhde voi hyvin. Lapsi on siis jo kasvatettu. Vauvan kanssa oli tietty toisenlainen marssijärjestys, mutta tuskin oltaisiin pysytty yhdessä saati onnellisina, jos lapsi olisi ollut aina ykkönen 20 vuotta.

Näin juuri.

Vierailija kirjoitti:

Ei noi asiantuntijatkaan nyt sitä tarkoita että lasta pidetään nälässä koska parisuhdeaika on tärkeämpi :D tottakai perustarpeet kuuluu huolehtia ensimmäisenä! Mutta ei saa unohtaa hoitaa myös parisuhdetta.

Joo mutta ainaei ole mahdollisuutta sellaiseen erityiseen parisuhteen hoitamiseen. Esim meillä ei ole ollut 9 vuoteen sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa. Ei ole ketään kuka hoitais (paskat isovanhemmat jotka ei välitä lapsenlapsistaan) ja mll teineihin en luota. Kyllä meidän on pakko kestää ilman parisuhteen hoitamista, ei oo vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noi asiantuntijatkaan nyt sitä tarkoita että lasta pidetään nälässä koska parisuhdeaika on tärkeämpi :D tottakai perustarpeet kuuluu huolehtia ensimmäisenä! Mutta ei saa unohtaa hoitaa myös parisuhdetta.

Joo mutta ainaei ole mahdollisuutta sellaiseen erityiseen parisuhteen hoitamiseen. Esim meillä ei ole ollut 9 vuoteen sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa. Ei ole ketään kuka hoitais (paskat isovanhemmat jotka ei välitä lapsenlapsistaan) ja mll teineihin en luota. Kyllä meidän on pakko kestää ilman parisuhteen hoitamista, ei oo vaihtoehtoja.

Pistä lapset leirille ensi kesänä. Ovat jo isoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noi asiantuntijatkaan nyt sitä tarkoita että lasta pidetään nälässä koska parisuhdeaika on tärkeämpi :D tottakai perustarpeet kuuluu huolehtia ensimmäisenä! Mutta ei saa unohtaa hoitaa myös parisuhdetta.

Joo mutta ainaei ole mahdollisuutta sellaiseen erityiseen parisuhteen hoitamiseen. Esim meillä ei ole ollut 9 vuoteen sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa. Ei ole ketään kuka hoitais (paskat isovanhemmat jotka ei välitä lapsenlapsistaan) ja mll teineihin en luota. Kyllä meidän on pakko kestää ilman parisuhteen hoitamista, ei oo vaihtoehtoja.

Miksi tuli tuplana viesti, yhden kerran lähetin, palsta sekoilee jotenkin

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee erilaisia asiantuntija-artikkeleita, niin niissä aina sanotaan, että lapsen koti on vanhempien parisuhde, ja parisuhde pitää priorisoida, jotta lapsi voi voida hyvin jne. Mutta kun sain lapsen, niin kyllä minulle lapsen tarpeet tuli tärkeämmäksi kuin parisuhdeillalliset, parisuhdematkat ja miehen tarpeet (siis tilanteessa, jossa joutuu valitsemaan jomman kumman). Jos lapsi on kipeä, niin perun parisuhdeillallisen ja lastenhoitajan, jotta pieni lapsi saa olla kipeänä oman äidin hoidossa. Jos lapsella on nälkä, mutta miehellä on vielä kovempi nälkä ja on sovittu, että on minun vuoro tehdä päivällistä aikuisille, niin laitan kyllä ensin lapselle sen aterian (11 kk ei syö vielä samaa ruokaa kuin me aikuiset). Jos rahaa on vähän, niin ostan sillä lapselle uusia vaatteita tms mitä hän tarviikin ja jätän väliin leffareissun miehen kanssa. Jos lapsi kaipaa seuraa ja huomiota kun oli tarkotus viettää ns. aikuisten aikaa miehen kanssa, niin annan kyllä lapselle sen huomion, ja mies saa odottaa. Mitä mieltä olette? Pitäisikö parisuhde priorisoida?

Kyllähän nyt pieni lapsi pitää ensin ruokkia. Aikuisen miehen pitäisi osata ruokkia ihan itse itsensä 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noi asiantuntijatkaan nyt sitä tarkoita että lasta pidetään nälässä koska parisuhdeaika on tärkeämpi :D tottakai perustarpeet kuuluu huolehtia ensimmäisenä! Mutta ei saa unohtaa hoitaa myös parisuhdetta.

Joo mutta ainaei ole mahdollisuutta sellaiseen erityiseen parisuhteen hoitamiseen. Esim meillä ei ole ollut 9 vuoteen sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa. Ei ole ketään kuka hoitais (paskat isovanhemmat jotka ei välitä lapsenlapsistaan) ja mll teineihin en luota. Kyllä meidän on pakko kestää ilman parisuhteen hoitamista, ei oo vaihtoehtoja.

Pistä lapset leirille ensi kesänä. Ovat jo isoja.

Vissiin tiedät mun lasten iätkin? Ja 1v on iso?

Omat lapset jo teinejä, mutta kyllä se marssijärjestys on edelleen se, että lapset on tärkeimpiä. Tottakai nyt on paremmin aikaa huolehtia parisuhteestakin (ja sitä tehdäänkin), mutta jos tulee tilanne, jossa nuori tarvitsee äitiään niin kyllä se menee jonkun miehen kanssa leffailta sopimusten ohi ilman muuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noi asiantuntijatkaan nyt sitä tarkoita että lasta pidetään nälässä koska parisuhdeaika on tärkeämpi :D tottakai perustarpeet kuuluu huolehtia ensimmäisenä! Mutta ei saa unohtaa hoitaa myös parisuhdetta.

Joo mutta ainaei ole mahdollisuutta sellaiseen erityiseen parisuhteen hoitamiseen. Esim meillä ei ole ollut 9 vuoteen sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa. Ei ole ketään kuka hoitais (paskat isovanhemmat jotka ei välitä lapsenlapsistaan) ja mll teineihin en luota. Kyllä meidän on pakko kestää ilman parisuhteen hoitamista, ei oo vaihtoehtoja.

No ei tietenkään kaikilla ole mahdollista. Enkä itsekään tarkoita että lasta jonkun pitäisi hoitaa. Meillä toki vasta 4 vuotias lapsi mutta parisuhteelle löytyy omaa aikaa päivittäin. Jos teillä useampi lapsi on niin uskon että olette 9 vuoden aikana olleet sen pari sekuntia kahden kesken 😉

Miksi tuo esitetään niin kuin lapset ja parisuhde olisivat jotenkin vastakkain? Kummankin saa hoidettua ihan hyvin, kun järjestelee. Ei siinä ole mitään tarvetta miettiä kumpi on tärkeämpi. Lapsetkin tykkää kun ei tarvitse aina nyhjätä vanhempien kanssa. win-win.

Jos joskus olisin siinä kamalassa tilanteessa, että voisin pelastaa palavasta talosta vain joko vaimon tai lapset, pelastaisin joka kerta lapset.

Toivon että vaimoni tekisi samoin. Koska minä en antaisi koskaan anteeksi.

Kysymyshän on ehkä siitä kumman priorisoi, jos tulee tilanne, että molempia ei voi samaan aikaan hoitaa.

Ja minulle on aina ollut selvää, että lasten hätä menee aikuisen edelle. AINA

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus olisin siinä kamalassa tilanteessa, että voisin pelastaa palavasta talosta vain joko vaimon tai lapset, pelastaisin joka kerta lapset.

Toivon että vaimoni tekisi samoin. Koska minä en antaisi koskaan anteeksi.

Eiköhän se vaimokin pökertyisi savuun siinä pelastusyrityksessä, niin ei jäisi kukaan pahalla mielellä miettimään että väärin pelastettu.

Ymmärrän, että molempiin pitää panostaa. Mutta kysymys oli siitä, että miksi sanotaan, että parisuhde pitää priorisoida (asettaa tärkeämmäksi) kuin lapset. Ja oletko samaa mieltä siitä väitteestä. Ap

Lapsi menee aina kaiken edelle.

Parisuhteen hoito on myös tärkeää olipa lapsiperhe, tai ei. Jos olisi pakko valita pidänkö puolisoni vai lapseni, niin vastaus on täysin selvä, tietenkin lapseni.

Olen eri mieltä: Molempia pitää tietysti huomioida, mutta jos joskus tulee valintatilanne, niin lapset menee edelle.

1. prioriteetti on siis lapset

2. prioriteetti on oma hyvinvointi

3. prioriteetti on parisuhde

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että molempiin pitää panostaa. Mutta kysymys oli siitä, että miksi sanotaan, että parisuhde pitää priorisoida (asettaa tärkeämmäksi) kuin lapset. Ja oletko samaa mieltä siitä väitteestä. Ap

Se sanotaan siksi että jos sitä ei ihan erikseen aktiivisesti välillä priorisoi, se jää lähes kaikilla kokonaan lapsiperhearjen jalkoihin.

Minä en ainakaan muista ensimmäisen reilun kymmenen lapsivuoden aikana tilannetta jossa parisuhdeaikaa olisi tullut ihan vain luonnostaan mitään yrittämättä tai järjestämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee kaiken edelle, aivan kaiken.

Miksi sitten sanotaan, että parisuhde pitää olla tärkeämpi?

Näin sanoo vain itsekkäät erovanhemmat. Lapset ovat toissijaisia näissä suhteissa.

Niissä asiantuntija-artikkeleissa sanotaan.

"Asiantuntija" ei ole aina asiansa tuntija. Useimmat itsekin eronneita.

Mutta eikö se juuri kerro asiantuntijuudesta? Huonossa suhteessa ei ole syytä olla.

t.kristallikissa