Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhän pienet ilot
01.02.2019 |
Illalla itketti: Tilillä rahaa 0€ eikä kotona mitään aamupalaa lapsille (no jääkaapissa puoli litraa maitoa, margariinia ja vähän juustoa sekä yksi appelsiini, mutta ne ei yksinään paljon lohduta kolmen lapsen kanssa).
Rupesin sitten kaivelemaan kaappeja ja löysin vehnäjauhopussin, jonka pohjalla ihan vähän jauhoja, sämpyläjauhopussin jonka pohjalla ihan vähän jauhoja ja joskus vieraitten takia ostetun gluteenittoman jauhopaketin, jonka pohjalla oli vähän jauhoja sekä neljän viljan puurohiutale paketin, jonka pohjalla oli pari lusikallista hiutaleita. Lisäksi pöydälle oli jäänyt lasten iltapalalta vähän kaurapuuroa. (Lisäksi kaapissa oli kuivahiivaa.)
No ei muuta kuin sämpylöitä leipomaan. Kaikki kaapista löytynyt kelpasi. Jauhoja oli niin vähän, että taikina jäi tosi löysäksi, mutta lusikalla sai pellille nosteltua jokseenkin sämpylää muistuttavia "kasoja".
Mutta sitten aamulla... Voi sitä riemua, kun pöydässä oli äidin illalla (puoli yhdentoista aikaan) leipomia, tuoreita sämpylöitä. Lapset söi hyvällä ruokahalulla jokainen kaksi sämpylää ja kaikki lähti kouluun ja eskariin niin iloisina ja mahat täynnä. (aavistamatta lainkaan äidin illan epätoivoa)
Ja tänään tuli palkka. JEE!!!! Me selvittiin taas yksi kuukausi
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on kurja lapsuus :(
Miten niin? Saivat tuoreita omatekoisia sämpylöitä eivätkä kaupan teollisesti valmistettuja. En ole aikoihin tehnyt itse sämpylöitä mutta ovat taatusti parempia kuin kaupan valmiit. Jo pelkkä tuoksu on aivan ihana.
Köyhän ei pidä tuhlata varojaan tuollaiseen höttöön jolla ei ole mitään ravinnollista lisäarvoa. Säälittävää että lapsille periytetään huonoja valintoja joista he tulee kärsimään aikuisenakin.
Se on selvää säästöä jättää jauhot yms ostamatta.
Sämpylöissä oli siis neljän viljan hiutaleita, vähän kaurapuuroa, pikkuriikkisen vehnäjauhoja, pikkuisen sämpyläjauhoja ja pikkuisen gluteenittomia jauhoja ja sinusta niissä ei ole MITÄÄN ravinnollista lisäarvoa. Okei... Saat ihan vapaasti ajatella näin. Me nautitaan jatkossakin itseleivotuista sämpylöistä hyvällä omallatunnolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mukavuuden halukkuus ja yliempaattisuus. Omista valinnoista voidaakin sitten uhriutua kuinka ollaan nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota yhteiskunnan sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.#naistenköyhyysonyhteiskunnanvika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Menot pitää suhteuttaa tuloihin niin että pärjää tulojen laskiessakin sillä hyvät ajat ei ole ikuisesti ajoiksi ansaittuja. Työttämyyteen, sairauteen, eroon, kuolemaan, jne pitää varautua.
Aina ei pysty varautumaan ihan siksi ettei kaikilla työstä tule palkkaa sellaista määrää että voisi elättää yksin. Tuo neuvo on todella typerä joka tulee vain sellaisen suusta joka on syntynyt kultalusikka suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut yrityksen laajentamista itse asiassa parikin kertaa, mutta juuri nyt kun lapset ovat vielä näin pieniä, ja minä olen käytännössä yksin heistä vastuussa, tämä tilanne toimii minulle hyvin. Illat jää aikaa olla lasten kanssa eikä tarvitse hoitaa erilaisia hallinnollisia töitä kuin silloin tällöin. Parin vuoden kuluttua tilanne voi hyvinkin olla eri. Tarvetta seudulla tuntuu kyllä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa enkä viitsi oikein laskuttaakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mamma auttaa kun tytär ei ole oman elämänsä hallitsija ja sentään töissä. Kunpa eläisit työttömänä, joutuisit ajattelee.
Muistan niin hyvin omista köyhistä vuosistani sen riemun tunteen, kun kaapeista löytyi juuri tarpeeksi aineita johonkin leipomukseen! Vielä pärjättiin se päivä.
Olet ihana äiti, ja vaikka olenkin vela, haluaisin olla ystäväsi. Vaikutat aivan upealta tyypiltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Menot pitää suhteuttaa tuloihin niin että pärjää tulojen laskiessakin sillä hyvät ajat ei ole ikuisesti ajoiksi ansaittuja. Työttämyyteen, sairauteen, eroon, kuolemaan, jne pitää varautua.
Aina ei pysty varautumaan ihan siksi ettei kaikilla työstä tule palkkaa sellaista määrää että voisi elättää yksin. Tuo neuvo on todella typerä joka tulee vain sellaisen suusta joka on syntynyt kultalusikka suussa.
Hohhoijaa niin me yksinhuotajaäitien lapset olemmekin juurikin syntyneet kultalusikka suussa vai mitä ap? Vai olisiko juuri se ollut sitä elävää oppimateriaalia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut!
Osta taas varastoon pahan päivän varalle jotain raaka-aineita kun voit. Jos sulla on pakastin niin aina parempi. Jauhot ja ryynit ovat halpoja ja säilyvät kauan.
Juu, juuri näin aina teenkin. Tänään käydään ostamassa isot pussit perunaa ja porkkanaa. Sekä täytetään kaapit jauhoilla, ryyneillä, riisillä, pastalla ym. Eilen iltaruokakin oli sosekeitto (perunaa, porkkanaa ja bataatti). Sitä varten ei tarvinnut ostaa mitään.
Ja yleensäkin leivon aika usein sämpylöitä ja aina heitän sinne sekaan juurikin puuron tähteet ym. Tulee jopa parempaa kuin pelkistä jauhoista. Mutta ikinä en ole leiponut noin vähistä aineksista (jauhoja oli joka pussissa oikeasti tosi vähän jäljellä). Ja litteiksihän ne sämpylät tietysti jäi kun taikina oli niin löysää, mutta ne oli oikeesti hyviä!
Mun kummitäti teki aina sämpylät niin, että ne olivat uuniin mennessä tosi löysiä litteitä kasoja, mutta olivatkin sitten määrättömän hyviä ja pehmeitä! Aah, tulee ihan muistot mieleen.
Lapsesi saivat mielettömän luksusaamiaisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa enkä viitsi oikein laskuttaakaa.
Näinhän se on, että me kaikki teemme arvovalintoja:
- Minä arvostan sitä, että minulle jää aikaa olla myös lasteni kanssa. En halua tehdä töitä 24/7 vaikka siihenkin olisi varmasti mahdollisuus, jos ottaisi kaikki asiakkaat vastaan. Lapseni ovat kuitenkin pieniä vain kerran ja lasten isä asuu kaukana, joten hänestä ei ole arkeen apua.
- Minä arvostan myös pitkäaikaista, hyvää asiakassuhdetta enemmän, kuin lyhytnäköistä tulojen maksimointia (tässä tapauksessa pariskunta, jonka luona käyn JOKA VIIKKO).
Ja tulen näin valitsemaan jatkossakin. Joku toinen tekisi toisin ja se olisi hänen valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa enkä viitsi oikein laskuttaakaa.
Näinhän se on, että me kaikki teemme arvovalintoja:
- Minä arvostan sitä, että minulle jää aikaa olla myös lasteni kanssa. En halua tehdä töitä 24/7 vaikka siihenkin olisi varmasti mahdollisuus, jos ottaisi kaikki asiakkaat vastaan. Lapseni ovat kuitenkin pieniä vain kerran ja lasten isä asuu kaukana, joten hänestä ei ole arkeen apua.
- Minä arvostan myös pitkäaikaista, hyvää asiakassuhdetta enemmän, kuin lyhytnäköistä tulojen maksimointia (tässä tapauksessa pariskunta, jonka luona käyn JOKA VIIKKO).
Ja tulen näin valitsemaan jatkossakin. Joku toinen tekisi toisin ja se olisi hänen valintansa.
Omista valinnoistaa pitää ottaa myös vastuu hyväksymällä valintansa eikä esim hakea köyhyydellä sympatiaa niiden kustannuksella kenellä ei ole mahdollisuutta niihin valintoihin ja muutenkin on tympeää korostaa omaa erinomaisuuttaa vai mikä oli aloituksesi motiivi? Antaa köyhille vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa.
Olisit ollut erittäin tervetullut mukaani töihin esim eilen
8.00-9.30 - eläkeläisparin kaksion siivous
9.45 - 11.15 - lapsiperheen kolmion siivous
lounas
12.00 - 15.00 - lapsiperheen omakotitalon siivous
15.10 - 16.10 - opiskelijan yksiön siivous
Kun olet ton päivän tehnyt, niin jutellaan sitten uudestaan siitä, oliko mukavaa... Toki osa päivistä on lyhyempiä. Tänään teen töitä vain 12-16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa.
Olisit ollut erittäin tervetullut mukaani töihin esim eilen
8.00-9.30 - eläkeläisparin kaksion siivous
9.45 - 11.15 - lapsiperheen kolmion siivous
lounas
12.00 - 15.00 - lapsiperheen omakotitalon siivous
15.10 - 16.10 - opiskelijan yksiön siivous
Kun olet ton päivän tehnyt, niin jutellaan sitten uudestaan siitä, oliko mukavaa... Toki osa päivistä on lyhyempiä. Tänään teen töitä vain 12-16
Laiska töitään luettelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa enkä viitsi oikein laskuttaakaa.
Näinhän se on, että me kaikki teemme arvovalintoja:
- Minä arvostan sitä, että minulle jää aikaa olla myös lasteni kanssa. En halua tehdä töitä 24/7 vaikka siihenkin olisi varmasti mahdollisuus, jos ottaisi kaikki asiakkaat vastaan. Lapseni ovat kuitenkin pieniä vain kerran ja lasten isä asuu kaukana, joten hänestä ei ole arkeen apua.
- Minä arvostan myös pitkäaikaista, hyvää asiakassuhdetta enemmän, kuin lyhytnäköistä tulojen maksimointia (tässä tapauksessa pariskunta, jonka luona käyn JOKA VIIKKO).
Ja tulen näin valitsemaan jatkossakin. Joku toinen tekisi toisin ja se olisi hänen valintansa.
muutenkin on tympeää korostaa omaa erinomaisuuttaa vai mikä oli aloituksesi motiivi? Antaa köyhille vinkkejä?
Aloituksen motiivi oli kertoa siitä, miten arjessa voi löytyä ilonaiheita pienen pienistä asioista. Itselle se oli tänään lasten ilo tuoreista sämpylöistä. Näin illan epätoivo muuttui hyväksi fiilikseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa.
Olisit ollut erittäin tervetullut mukaani töihin esim eilen
8.00-9.30 - eläkeläisparin kaksion siivous
9.45 - 11.15 - lapsiperheen kolmion siivous
lounas
12.00 - 15.00 - lapsiperheen omakotitalon siivous
15.10 - 16.10 - opiskelijan yksiön siivous
Kun olet ton päivän tehnyt, niin jutellaan sitten uudestaan siitä, oliko mukavaa... Toki osa päivistä on lyhyempiä. Tänään teen töitä vain 12-16
Joo joo...kyllä me lasten kanssa askarrellaan sinulle mitali kun oikein töissä käyt ja kaikkee.
Toivoisin että, ihan jokainen osaisi ja jaksaisi löytää arjestaan niitä ilonaiheita vaikka niitä haasteitakin riittäisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa onnellisia, jos teidän talouttanne ei yhtään heilauttaisi se, että lähes 25% kuukauden tuloista jäisi yhtäkkiä tulematta. Meidän arkea se ikävä kyllä vaikeutti.
Eihän tämä elämä ihan sitä ole, mitä 2012 kuvittelin, kun viimeisen kerran jäin äitiyslomalle hyvästä työstä. 2014 palasin sitten töihin hyvillä mielin, ja 2015 alkoi yt:t ja sitä kautta työttömyys. Kun siihen samaan vuoteen osui myös avioero, niin voin rehellisesti myöntää, että enhän mä tätä osannut ennakoida.
Mutta en valita. Ja mulla on ihanat lapset, jotka ei myöskään valita (vaikka joku tuolla lapsia säälikin). Me ollaan oikeesti ihan onnellisia. Meillä on se tärkein - TOISEMME!
Voit olla ihan oikeasti ylpeä itsestäsi! Joku toinen olisi jäänyt sohvalle makoilemaan, mutta sä teet kuitenkin töitä. Arvostan sun asennetta, tällä opetat lapsillesi jotain minkä arvon he huomaavat itse myöhemmin. Oletko muuten miettinyt saisitko laajennettua omaa siivoustoimintaasi ihan yritykseksi, jolloin tulosi eivät olisi enää niin kiinni vain omasta työpanoksestasi?
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin
Tässä oivallinen esimerkki miksi naiset ei pärjää työelämässä.
Mihinköhän viittaat tällä lauseella? Tuohon laskuttamattomuuteen vai hallinnolliseen työhön?
En oikein viitsi tehdä töitä kuin sen verran että on mukavaa.
Olisit ollut erittäin tervetullut mukaani töihin esim eilen
8.00-9.30 - eläkeläisparin kaksion siivous
9.45 - 11.15 - lapsiperheen kolmion siivous
lounas
12.00 - 15.00 - lapsiperheen omakotitalon siivous
15.10 - 16.10 - opiskelijan yksiön siivous
Kun olet ton päivän tehnyt, niin jutellaan sitten uudestaan siitä, oliko mukavaa... Toki osa päivistä on lyhyempiä. Tänään teen töitä vain 12-16
Eipä tuossa montaa tuntia itse työtä ole :D
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kauniista sanoistasi! Miten hyvä mieli voikaan tulla ihan vieraan ihmisen kauniista sanoista
Ehkäpä jonain päivänä vielä laajennankin. Juuri nyt tuntuu, että tämä helppous sopii minulle. Olen vastuussa vain omasta työstäni ja oman työni tuloksista. Ja hallinnollisia tehtäviä vain minimi (käytönnössä laskutus ja kirjanpito). Työntekijät toisivat automaattisesti tuota hallinnollista työtä lisää.
Tänään nautin aamupäivällä ylimääräisestä yllätysvapaasta. Eläkeläispariskunta jonka luona käyn joka perjantai aamupäivä, ilmoitti aamulla, että ei kannata tulla, kun herra on kuumeessa. Periaatteessa mulla olis näin viimehetken peruutuksesta oikeus laskuttaa, mutta arvostan hyvää pitkäaikaista asiakassuhdetta sen verran paljon, että en viitsi heitä suututtaa laskuttamalla työstä, jota ei ole tehty.
Tällaisiakin yllätyksiä tässä aina silloin tällöin tulee, mutta ei yhden parin tunnin keikan peruuntuminen meitä vielä kaada. Ja sitten klo 12 taas töihin