Surullista että monille lapsille ainoa liikunta on koulumatkat ja koulun liikunta tunnit

Vein joskus pikkupoikaani (ehkä 6v)  ekan kerran yu-seuran järjestämiin yleisurheilukisoihin. No pärjäsi niin, että olisi ollut kolmen joukossa, mutta ei nimeä ei mainittu eikä palkintoa saatu. Kyselin asiaa, niin kuulemma vain seuran lisenssin maksaneet palkitaan. Maksoin sitten sen ja silti sama toistui seuraavissa kisoissa. Nyt oli vastaus, että pitää myös käydä (ja tietty maksaa) seuran urheilukoulussa.

Ei tarvi ikinä edes harkita, että tuota seuraa tukisin yhtään missään muodossa koskaan. Silti heillä kuin omistusoikeus kaupungin ylläpitämään urheilukenttään. Eipä näy oikein harrastajia siellä, kun itse lapsuudessa oltiin useinkin hyppimässä korkeutta tai muuten kisailemassa kavereiden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pyritty aktiivisesti liikkumaan metsässä ja seikkailemaan, mutta vaikuttaa enemmän siltä ettei lapsi pahemmin pidä siitä eikä oikein innostu. Jatketaan silti jos se kipinä syttyisi kuten minullakin. Nyt ollaan talvella hiihdetry ja juotu kaakaota, kesällä käytiin usein sienessä marjassa. Lapsi valittaa tylsyyttä ja välillä nousee kiukku. Eilen oli laitettava kotona jäähynurkkaan seisomaan kun sukset lensivät raivonpuuskassa jalasta. Toivotaan nyt ettei innostus liikuntaan kuitenkaan kuole.

Ehkä hänelle sopii vaan paremmin joku toisenlainen laji

Toisenlainen laji? Ei tärkeää ole se miten liikkuu vaan se että liikkuu ylipäätään. Liikunnasta voi oppia nauttimaan oli se minkä muotoista tahansa. Itse nautin siitä että saa kulkea metsässä ja olla rauhassa kaikesta hälystä. Ja metsässä liikkuminen on rentouttavaa, terapeuttista ja on kaiken lisäksi ilmaista.

Lapsi tarvitsee muutakin kuin käyskentelyä metsikössä. Sillä ei testitulokset parane. Ei ihme, että sitten joutuu sairaalaan kun ope käskee hypähtää 5 kertaa.

No testitulokset nyt on yks hailee kunhan liikkuu. Sitäpaitsi metsässä epätasaisella alustalla liikkuminen parantaa tasapainoa

Vanhemmat estävät tehokkaasti lastensa harrastamisen junnuseuroissa. Vanhemmat eivät halua maksaa mistään mitään, eivätkä liioin osallistua mihinkään talkoisiin tai vastaaviin. Mahdollinen kuljettaminen on kauhistus. Urheileva lapsi tarvitsee monipuolista ravintoa, ja sehän ei taas käy, koska sitten pitäisi joka päivä laittaa ruokaa, siis muutakin kuin makaroonilooraa, ja sehän maksaa ja on tosi vaivalloista, kun pitäisi vähän miettiä, mitä laittaa.

Olen toiminut sekä urheiluseuroissa, että vanhempainyhdistyksessä, ja on ihan uskomatonta, miten suuri osa vanhemmista vain sluibailee ja kehtaa vielä syyttää lapsiaan omasta laiskuudestaan.

Oikeasti vähävaraiset lapset saavat maksullisiin harrastuksiinsa avustuksia tosi monelta taholta. Raha ei siis ole suurin este, vaan ne luuserivanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Seurojen ulkopuolella harrastaminen on kyllä erinomaisen vaikeaa, koska salien ja hallien parhaat ajat annetaan automaattisesti seuroille. Ja kun esimerkiksi lätkässä hallijäätä ei riitä kaikille, niin seurat valtaavat enenevässä määrin myös ulkokaukaloista just parhaita 17.00-19.00 aikoja pikkujunnuille.

Toki tuo vaatii sen, että urheiluseuran väki on mukana myös kuntapolitiikassa, mikä ainakin täällä on ongelmana. Tarvisi olla idealisteja, jotka ymmärtävät muunkin kuin seuraverkkareissa tehdyn liikunnan arvon, että heidän oikeuksia ajettaisiin.

 

Tää on just tätä nykyvanhempien jargonia. Ei siihen lasten touhuiluun mitään saleja tarvita! Pennut vaan pihalle, kyllä ne siellä tekemistä keksii. Eihän se liikunnalisen tekemisen tarvi olla mitään tiettyä lajia. Pelejä ja touhuja voi kehitellä ihan itse. Aikoinaan ne keinumatit, persmatit ja kirkonrotat sekä kaikenlaiset pihapelit on ihan lasten itsensä kehittämiä.

80-luvullahan tämä touhu lähti jo aivan väärään suuntaan, kun pennut sai ensimmäiset tietkone- ja tv-pelinsä. Sen jälkeen on touhu mennyt silkkaa alamäkeä, kun uusvavuttomat vanhemmat jotka jo itsekin nyhräsivät lapsena tietokoneiden ääressä, eivät tajua, että lapset osaavat kyllä keskiä tekemistä, kun ne pennusta saakka totutetaan siihen, että vapaa-aika ei ole pelkkää ruudun ääressä nyhjäämistä, vaan ulkona liikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurojen ulkopuolella harrastaminen on kyllä erinomaisen vaikeaa, koska salien ja hallien parhaat ajat annetaan automaattisesti seuroille. Ja kun esimerkiksi lätkässä hallijäätä ei riitä kaikille, niin seurat valtaavat enenevässä määrin myös ulkokaukaloista just parhaita 17.00-19.00 aikoja pikkujunnuille.

Toki tuo vaatii sen, että urheiluseuran väki on mukana myös kuntapolitiikassa, mikä ainakin täällä on ongelmana. Tarvisi olla idealisteja, jotka ymmärtävät muunkin kuin seuraverkkareissa tehdyn liikunnan arvon, että heidän oikeuksia ajettaisiin.

 

Tää on just tätä nykyvanhempien jargonia. Ei siihen lasten touhuiluun mitään saleja tarvita! Pennut vaan pihalle, kyllä ne siellä tekemistä keksii. Eihän se liikunnalisen tekemisen tarvi olla mitään tiettyä lajia. Pelejä ja touhuja voi kehitellä ihan itse. Aikoinaan ne keinumatit, persmatit ja kirkonrotat sekä kaikenlaiset pihapelit on ihan lasten itsensä kehittämiä.

80-luvullahan tämä touhu lähti jo aivan väärään suuntaan, kun pennut sai ensimmäiset tietkone- ja tv-pelinsä. Sen jälkeen on touhu mennyt silkkaa alamäkeä, kun uusvavuttomat vanhemmat jotka jo itsekin nyhräsivät lapsena tietokoneiden ääressä, eivät tajua, että lapset osaavat kyllä keskiä tekemistä, kun ne pennusta saakka totutetaan siihen, että vapaa-aika ei ole pelkkää ruudun ääressä nyhjäämistä, vaan ulkona liikkumista.

Juupajuu, nämä itseohjautuvat, ulos tuupatut lapsukaiset keksivät sitten varsinkin teini-iässä kaikkea jännää tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurojen ulkopuolella harrastaminen on kyllä erinomaisen vaikeaa, koska salien ja hallien parhaat ajat annetaan automaattisesti seuroille. Ja kun esimerkiksi lätkässä hallijäätä ei riitä kaikille, niin seurat valtaavat enenevässä määrin myös ulkokaukaloista just parhaita 17.00-19.00 aikoja pikkujunnuille.

Toki tuo vaatii sen, että urheiluseuran väki on mukana myös kuntapolitiikassa, mikä ainakin täällä on ongelmana. Tarvisi olla idealisteja, jotka ymmärtävät muunkin kuin seuraverkkareissa tehdyn liikunnan arvon, että heidän oikeuksia ajettaisiin.

 

Tää on just tätä nykyvanhempien jargonia. Ei siihen lasten touhuiluun mitään saleja tarvita! Pennut vaan pihalle, kyllä ne siellä tekemistä keksii. Eihän se liikunnalisen tekemisen tarvi olla mitään tiettyä lajia. Pelejä ja touhuja voi kehitellä ihan itse. Aikoinaan ne keinumatit, persmatit ja kirkonrotat sekä kaikenlaiset pihapelit on ihan lasten itsensä kehittämiä.

80-luvullahan tämä touhu lähti jo aivan väärään suuntaan, kun pennut sai ensimmäiset tietkone- ja tv-pelinsä. Sen jälkeen on touhu mennyt silkkaa alamäkeä, kun uusvavuttomat vanhemmat jotka jo itsekin nyhräsivät lapsena tietokoneiden ääressä, eivät tajua, että lapset osaavat kyllä keskiä tekemistä, kun ne pennusta saakka totutetaan siihen, että vapaa-aika ei ole pelkkää ruudun ääressä nyhjäämistä, vaan ulkona liikkumista.

Juupajuu, nämä itseohjautuvat, ulos tuupatut lapsukaiset keksivät sitten varsinkin teini-iässä kaikkea jännää tekemistä.

Juupajuu, anna sinä vaan se plösön pentusi olla päivät pääksytysten sisällä, netissähän se ei pääsekään mitään pahojaan tekemään...

Tätäkin ketjua on äärimmäisen surullista lueskella. Tämä ketju kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka pihalla iso osa nykyvanhemmista on. No onneksi tällä palstalla pyörii pääasiassa se kaikkein avuttomin wt-kansaosa, jolla jo oma lapsuus on ollut sitä samaa netissä nyhräämistä kuin lapsillaankin. Tässä ketjussa perustellaankin lähinnä sitä omaa liikkumattomuutta näillä kaikenmaailman tekosyillä, joilla ei heidän lapsensakaan liiku. 

Lapsen, eikä aikuisen liikkuminen tarvi mitään saleja, eikä seuroja. Liikkua voi ihan miten vaan täysin ominpäin. Se liikkuminen on ihan itsestä kiinni, siihen ei rahaa tarvita.

Täällä yritetään lässyttää, että lapsi muka tarvii ohjattua liikuntaa, että se liikkuminen pihalla ja metsissä ei muka riitä. Päinvastoin! Se tunti puolitoista muutaman kerran viikossa ohjattua liikuntaa ei riitä sen kummemmin lapselle, kuin aikuisellekaan, vaan meidän kehomme tarvii jatkuvaa aktiivista liikkumista. Aikuisilta on jäänyt fyysinen tekeminen aivan liian vähälle sen vuoksi, kun fyysistä työtä ei enää juurikaan ole. Lapsilla taas sen takia, että he eivät enää touhuile pihalla omia touhujaan päivät pääksytysten vaan nyhjäävät sisällä, kuten vanhempansakin. 

Vanhemmmille enemmän hyötyliikuntaa ja lapsille enemmän pihapelejä seikkailemista leikkimistä. Sen päälle toki voi sitten käydä vielä jossain aktiiviharrastuksessa, mutta noilla se pohja luodaan. Tämä on kylmä fakta, jonka allekirjoittaa jokaikinen asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat estävät tehokkaasti lastensa harrastamisen junnuseuroissa. Vanhemmat eivät halua maksaa mistään mitään, eivätkä liioin osallistua mihinkään talkoisiin tai vastaaviin. Mahdollinen kuljettaminen on kauhistus. Urheileva lapsi tarvitsee monipuolista ravintoa, ja sehän ei taas käy, koska sitten pitäisi joka päivä laittaa ruokaa, siis muutakin kuin makaroonilooraa, ja sehän maksaa ja on tosi vaivalloista, kun pitäisi vähän miettiä, mitä laittaa.

Olen toiminut sekä urheiluseuroissa, että vanhempainyhdistyksessä, ja on ihan uskomatonta, miten suuri osa vanhemmista vain sluibailee ja kehtaa vielä syyttää lapsiaan omasta laiskuudestaan.

Oikeasti vähävaraiset lapset saavat maksullisiin harrastuksiinsa avustuksia tosi monelta taholta. Raha ei siis ole suurin este, vaan ne luuserivanhemmat.

Ihan ymmärrettävää minusta että kaikki ei halua elää lastensa harrastuksille tai ehdi rampata jossain talkoissa