Surullista että monille lapsille ainoa liikunta on koulumatkat ja koulun liikunta tunnit

No mulla ne koululiikuntatunnit sai aikaan sen, että vasta n. 30-vuotiaana uskalsin harrastaa liikuntaa muuten kuin pakotettuna :D

Vierailija kirjoitti:

Pitää nukkua 10 h päivässä ja tehdä läksyt, kouluun menee matkoineen 6 h päivä. Sitten pitäisi joka päivä olla 2 h jalis tai jäkä treenit niin kyllä siinä saa lapsen väsymään. Vähempi ei ole mitään.

Lisäksi pitää osata vastata oikein jonkun setä miehen kyselyihin, että miltä se liikunta tuntuu, tai muuten et harrasta ollenkaan jos et tajua että sitä harrastetaan kilpailuhengessä tai kasvattaaksesi lihasmassaa.

Tuossa on jo 28h/vrk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä päästään heti tuohon kun AP sanoo harrastukseen ohjaamisesta. Kuinka moni tiestä 70-90 luvun lapsista harrasti jotain jumppakouluja ja jalkapalloa yms? Ei varmaan lopulta hirveän moni.

Lapset leikki ennen pihalla useita tunteja satoi tai paistoi, oli sitten loskaa vesisade pakkasta -30 astetta tai hellettä +30 astetta. Välissä käytiin kotona syömässä ja taas mentiin. Leikkiin puistoissa, mäkisessä maastossa, metsässä jne.

Leikkiikö teidän lapset pihalla useita tunteja joka päivä pelaten erilaisia pelejä ja juoksuleikkejä? Penkkimattia, keinumattia, kirkonrottaa, pistettä, prönttöä, lipunryöstöä..? Keksivätkö omia variaatioita leikeistä?

Minun täytyy sanoa näin 19 vuotiaana että vielä 10 vuotta sitten kun minä olin lapsi, tätä vielä tehtiin. Asun vielä kotona OKT alueella jossa on nuo kaikki mainitsemani mahdollisuudet. Lapsiperhealue, lähes joka talossa asuu lapsia. Silloin kun olin lapsi, oli lumikasat täynnä lapsia leikkimässä, kadut ja metsät oli täynnä ja oli jopa ikään kuin leikkimieliset reviiritkin leikkipaikoista. Enää ei ole ketään missään. Korkeintaan maataan älykännyt kädessä trampoliinilla kun ei siinäkään jaksa pomppia.

Ei ennen edes tarvinnut mitään harrastuksia jotta lapset saisivat liikuntaa. Lapset hoiti liikunnan itse, tuli vain poru jos joutui kotiin illalla kun leikit kesken. Nykyisin tulee lapsilla poru jos joutuvat yhtään ylimääräistä juoksuaskelta ottamaan. Pelästytään punaisia poskia, hengästymistä ja hikeä.

Kokeilkaa mennä hippaa jyrkässä pulkkamäessä. Voin sanoa että tänä päivänä tulisi sydänkohtaus itselle siitä interwallitreenistä mutta ei paljoa tuottanut ongelmia silloin lapsena. Leikittiin tunteja. Juostiin kymmeniä kertoja pulkkamäkeä ylös alas.

19 v. ja jo alkaa aika kultaan muistoja noin pahasti! Itse en menisi pepsitestiin kymmenenvuoden takaisen ja tämänhetkisen kanssa. Itseasiassa; olet ollut liikunnantarpeinen lapsi vielä 2 vuotta sitten.

Silloin kun itse olin lapsi, kaikki olivat hullun huolissaan että leikkiikö ja liikkuuko ne lapset enää ollenkaan. Sisällä ovat C64:sta pelaamassa, sarjiksia lukemassa tai roolipelejä suunnittelemassa! Teini-iässäkin vaan tuijottavat MTV:n Alternative nationia ja katselevat VHS-nauhoja! Tuleeko niistä nyt saatananpalvojia?

Kuten monien muidenkin lapset tässä ketjussa, meilläkin ala-asteikäiset ulkoilevat. Välillä (lue yleensä) pitää patistaa, mutta kyllä ne siellä sitten viihtyvät kun ovat ulos asti päässeet. Oma hihatuntumani on se, että nykyään jaksetaan patistaa ja ohjata lapsia jopa enemmän, ja keskivertolapsi liikkuu enemmän kuin 80-90 luvulla. Ellei sitten autojen potkimista parkkiksella pidetä liikuntana. Veikkaan että aikuisten sekä yhteiskunnan yhä nousevan ohjaamis- ja pätemishysterian vuoksi jopa nyt 19-vuotiaan lapsuudessa on liikuttu vähemmän kuin nyt. Tosin se oli niin äsken että on mahdoton sanoa.

39v

Anteeksi, kerroin vain oman kokemuksen mitä olen itse tässä omalla alueella nähnyt ja kokenut :) ei tarvitse vetää hernettä nenään.

Aina niitä liikkumattomia lapsia on ollut, mutta väitän että niitä on aina vaan enemmän kun aikaa kuluu. Puhuin 10 vuotta takaperin, siinä ajassa on tapahtunut paljon muutoksia ainakin täällä päin. Ei ole mitään liikunnantarpeista ikää olemassakaan. Liikuntaa tarvitsevat kaikki iästä riippumatta.

Aika ei ole kullannut muistoja. Meillä oikeasti oli näin. Leikittiin pihalla juoksuleikkejä aina kun pystyi ja keksittiin uusia juttuja jos joku alkoi kyllästyttämään.

Teen nykyään valmennustyötä ja olen kysellyt lapsilta mitä tekevät esim. välitunneilla. Aika iso ero on heillä verrattuna siihen mitä me tehtiin. Meillä ei ollut porukka kasautunut kännyköiden kanssa yhteen kasaan vaan me leikittiin jälleen niitä juoksuleikkejä kaikki välitunnit. Kävelen usein parin koulun ohi ja välitunneilla tuntuu välillä ettei pihalla olevista lapsista lähde edes meteliä kun kaikki tuijottaa vaan luuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EU alkoi motkottaa suomalaisten lasten liikunnasta. Mikseivät kaikki vanhemmat tarjoa lapsilleen liikunnallista harrastusta?

https://yle.fi/urheilu/3-10622462

https://yle.fi/uutiset/3-10622417

Mihin ihmeeseen niitä aikuisia tarvitaan? Ei ka nämä nykyajan pennut voi olla niin avuttomia, etteivät osaa itse kehitellä liikunnallista toimintaa? Meillä oli ainakin aikoinaan joka päivä jos minkä sortin pihepelit ja leikit käynnissä, eikä niihin peleihin aikuisia tarvittu ja taatusti liikuttiin enemmän kuin tarpeeksi. Eipä juuri lihavia lapsia pihoilla näkynyt.

Nykyajan vanhemmat tekee lapsistaan uusavuttomia, kun tekevät lapsille kaiken valmiiksi, eikä lasten tarvi itse tehdä yhtään mitään. Me raivattiin 10 vuotiaina natiaisina itse itsellemme luistinrata suolle ja tehtiin itse hyppyrimäet ja minisuksiradat, eikä vanhempia näkynyt mailla eikä halmeilla. Jo yksin ratojen rakentaminen ja raivaus oli todella kuluttavaa liikuntaa.

Yksin on aika hankalaa mitään leikkiä tai hippasta laittaa käyntiin. Itse usein olen pihalla oman lapsen leikkitoverina sillä muuten saisi olla pihalla ihan ypöyksin. Onneksi sentään leikkii. Aika paljon myös puhuttu myös yksinäisyydestä ja kaverittomuudesta vaikka lapselle ovatkin raskaita aiheita. Olisi parempi jos perheellämme olisi varaa lasta kiinnostavaan harrastukseen tai käydä sisäleikkipuistoissa, mutta sellaista voidaan haaveilla. Hyvä puoli sentään että lapsi on ikäistään kypsempi ja ymmärtää.

Yksin? Ei kai sun muksus niin avuton ole, ettei osaa naapurin ovikelloa soittaa ja pyytää kavereita pihalle? Sitäpaitsi nykyäänhän ei enää tarvitse edes naapurin ovelle vaivautua, kun kaikilla on omat kännykät. Ei luulisi olevan vaikea rasti. Ei ennenkään köyhillä perheillä ollut varaa lapsia harrastuksiin viedä, mutta ei se meitä pentuja häirinnyt, me kun keksittiin "harrastuksemme" ihan itse. Älä paapo pentuasi, vaan laita se tekemään itse, eihän se muuten koskaan maailmassa pärjää.

Kun lapsi sanoo nykyään olevansa yksinäinen niin hän on todella yksin. Se tarkoittaa ettei hänellä ole kavereita joille voi laittaa viestejä kännykällä tai käydä ovella pimpotramassa. Lasten ja nuorten yksinäisyys on vakava juttu, se johtaa masennukseen, syrjäytymiseen, työttömyyteen ja heillä on kohonnut riski kuolla nuorempina kuin muut.

Aika paljon tätä kyllä on viime vuosina hypetetty, mutta silti aika monilla lapsilla näyttää olevan paljon kavereita joiden kanssa viettävät aikaa ja viestittelevät aktiivisesti. Nakertaa omaa uskoani.

Kuten jo joku jo täällä hyvin sanoi, niin ottakaa jo ne kännykät pois ja potkaiskaa penskat pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä päästään heti tuohon kun AP sanoo harrastukseen ohjaamisesta. Kuinka moni tiestä 70-90 luvun lapsista harrasti jotain jumppakouluja ja jalkapalloa yms? Ei varmaan lopulta hirveän moni.

Lapset leikki ennen pihalla useita tunteja satoi tai paistoi, oli sitten loskaa vesisade pakkasta -30 astetta tai hellettä +30 astetta. Välissä käytiin kotona syömässä ja taas mentiin. Leikkiin puistoissa, mäkisessä maastossa, metsässä jne.

Leikkiikö teidän lapset pihalla useita tunteja joka päivä pelaten erilaisia pelejä ja juoksuleikkejä? Penkkimattia, keinumattia, kirkonrottaa, pistettä, prönttöä, lipunryöstöä..? Keksivätkö omia variaatioita leikeistä?

Minun täytyy sanoa näin 19 vuotiaana että vielä 10 vuotta sitten kun minä olin lapsi, tätä vielä tehtiin. Asun vielä kotona OKT alueella jossa on nuo kaikki mainitsemani mahdollisuudet. Lapsiperhealue, lähes joka talossa asuu lapsia. Silloin kun olin lapsi, oli lumikasat täynnä lapsia leikkimässä, kadut ja metsät oli täynnä ja oli jopa ikään kuin leikkimieliset reviiritkin leikkipaikoista. Enää ei ole ketään missään. Korkeintaan maataan älykännyt kädessä trampoliinilla kun ei siinäkään jaksa pomppia.

Ei ennen edes tarvinnut mitään harrastuksia jotta lapset saisivat liikuntaa. Lapset hoiti liikunnan itse, tuli vain poru jos joutui kotiin illalla kun leikit kesken. Nykyisin tulee lapsilla poru jos joutuvat yhtään ylimääräistä juoksuaskelta ottamaan. Pelästytään punaisia poskia, hengästymistä ja hikeä.

Kokeilkaa mennä hippaa jyrkässä pulkkamäessä. Voin sanoa että tänä päivänä tulisi sydänkohtaus itselle siitä interwallitreenistä mutta ei paljoa tuottanut ongelmia silloin lapsena. Leikittiin tunteja. Juostiin kymmeniä kertoja pulkkamäkeä ylös alas.

19 v. ja jo alkaa aika kultaan muistoja noin pahasti! Itse en menisi pepsitestiin kymmenenvuoden takaisen ja tämänhetkisen kanssa. Itseasiassa; olet ollut liikunnantarpeinen lapsi vielä 2 vuotta sitten.

Silloin kun itse olin lapsi, kaikki olivat hullun huolissaan että leikkiikö ja liikkuuko ne lapset enää ollenkaan. Sisällä ovat C64:sta pelaamassa, sarjiksia lukemassa tai roolipelejä suunnittelemassa! Teini-iässäkin vaan tuijottavat MTV:n Alternative nationia ja katselevat VHS-nauhoja! Tuleeko niistä nyt saatananpalvojia?

Kuten monien muidenkin lapset tässä ketjussa, meilläkin ala-asteikäiset ulkoilevat. Välillä (lue yleensä) pitää patistaa, mutta kyllä ne siellä sitten viihtyvät kun ovat ulos asti päässeet. Oma hihatuntumani on se, että nykyään jaksetaan patistaa ja ohjata lapsia jopa enemmän, ja keskivertolapsi liikkuu enemmän kuin 80-90 luvulla. Ellei sitten autojen potkimista parkkiksella pidetä liikuntana. Veikkaan että aikuisten sekä yhteiskunnan yhä nousevan ohjaamis- ja pätemishysterian vuoksi jopa nyt 19-vuotiaan lapsuudessa on liikuttu vähemmän kuin nyt. Tosin se oli niin äsken että on mahdoton sanoa.

39v

Anteeksi, kerroin vain oman kokemuksen mitä olen itse tässä omalla alueella nähnyt ja kokenut :) ei tarvitse vetää hernettä nenään.

Aina niitä liikkumattomia lapsia on ollut, mutta väitän että niitä on aina vaan enemmän kun aikaa kuluu. Puhuin 10 vuotta takaperin, siinä ajassa on tapahtunut paljon muutoksia ainakin täällä päin. Ei ole mitään liikunnantarpeista ikää olemassakaan. Liikuntaa tarvitsevat kaikki iästä riippumatta.

Aika ei ole kullannut muistoja. Meillä oikeasti oli näin. Leikittiin pihalla juoksuleikkejä aina kun pystyi ja keksittiin uusia juttuja jos joku alkoi kyllästyttämään.

Teen nykyään valmennustyötä ja olen kysellyt lapsilta mitä tekevät esim. välitunneilla. Aika iso ero on heillä verrattuna siihen mitä me tehtiin. Meillä ei ollut porukka kasautunut kännyköiden kanssa yhteen kasaan vaan me leikittiin jälleen niitä juoksuleikkejä kaikki välitunnit. Kävelen usein parin koulun ohi ja välitunneilla tuntuu välillä ettei pihalla olevista lapsista lähde edes meteliä kun kaikki tuijottaa vaan luuria.

Miksi he haluaisi liikkua jossain metsässä? Vanhempien asenteet on ettei se ole liikuntaa jos sitä ei ole ohjattu. Vain ohjatulle liikunnalle on aikaa oravanpyörässä missä perheet elää. Siihen kun vielä koulu kuuluttaa mikä on oikeaa liikuntaa ja kauheaa ettei lapset kuulu johonkin seuraan on viesti valmis.

Ollaan pyritty aktiivisesti liikkumaan metsässä ja seikkailemaan, mutta vaikuttaa enemmän siltä ettei lapsi pahemmin pidä siitä eikä oikein innostu. Jatketaan silti jos se kipinä syttyisi kuten minullakin. Nyt ollaan talvella hiihdetry ja juotu kaakaota, kesällä käytiin usein sienessä marjassa. Lapsi valittaa tylsyyttä ja välillä nousee kiukku. Eilen oli laitettava kotona jäähynurkkaan seisomaan kun sukset lensivät raivonpuuskassa jalasta. Toivotaan nyt ettei innostus liikuntaan kuitenkaan kuole.

Lapseni on motorisesti kömpelö, joten hän ei ole viihtynyt missään liikuntaharrastuksessa. Ymmärrettävästi tuntee aina olevansa ihan surkea, kun ei yllä muiden tasolle ja haluaa heti lopettaa harrastuksen. Ei voi väkisin harrastaa.

Arkiliikuntaa kuitenkin tulee ja pidän sitä kyllä tärkeänä. Perheen kesken kokeillaan uusia lajeja, mutta lapsi on aika vastahakoinen kun sisarukset on parempia :( Toisaalta tämä lapsi on matemaattisesti todella lahjakas, varmaan hänestä tulee hajamielinen tiedemies :D

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pyritty aktiivisesti liikkumaan metsässä ja seikkailemaan, mutta vaikuttaa enemmän siltä ettei lapsi pahemmin pidä siitä eikä oikein innostu. Jatketaan silti jos se kipinä syttyisi kuten minullakin. Nyt ollaan talvella hiihdetry ja juotu kaakaota, kesällä käytiin usein sienessä marjassa. Lapsi valittaa tylsyyttä ja välillä nousee kiukku. Eilen oli laitettava kotona jäähynurkkaan seisomaan kun sukset lensivät raivonpuuskassa jalasta. Toivotaan nyt ettei innostus liikuntaan kuitenkaan kuole.

Ehkä hänelle sopii vaan paremmin joku toisenlainen laji

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän penikat ole tajunneet liikkuvansa tarpeeksi. Koulussa on viikossa 4 h liikuntaa ja näin talvella hyppäävät läheiselle lammelle luistelemaan tai hiihtävät tietä edes takaisin tai menevät pulkkamäkeen. Viikonloppuisin ollaan ulkona n 2-3 tuntia päivässä. Maanantaisin ja perjantaisin on sählykerho. Lisäksi heitän pari kertaa viikossa luistelemaan kavereiden kanssa koululle. Koulumatkat päivässä 3 km.

Kuitenkin soitettiin koululta kun molemmat lapset oli sanoneet terveystarkastuksessa että eivät harrasta mitään liikuntaa. Kun eihän heillä ole jalkkis tai kiekkotreenejä tai partiota kuten kavereilla.

Oli siinä sitten selittämistä. Kumpikin oli todennut harrastavansa pelaamista, kun sitä saavat luvan kanssa tehdä tunnin tai kaks päivässä.

Lasten ajatusmaailma on erilainen ja erikoinen.

Niin siis, TEIDÄN lasten ajatusmaailma on erikoinen. Kyllä yleensä lapset ymmärtävät mikä on liikunnan harrastamista. Ehkä ette keskustele tarpeeksi asioista kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pyritty aktiivisesti liikkumaan metsässä ja seikkailemaan, mutta vaikuttaa enemmän siltä ettei lapsi pahemmin pidä siitä eikä oikein innostu. Jatketaan silti jos se kipinä syttyisi kuten minullakin. Nyt ollaan talvella hiihdetry ja juotu kaakaota, kesällä käytiin usein sienessä marjassa. Lapsi valittaa tylsyyttä ja välillä nousee kiukku. Eilen oli laitettava kotona jäähynurkkaan seisomaan kun sukset lensivät raivonpuuskassa jalasta. Toivotaan nyt ettei innostus liikuntaan kuitenkaan kuole.

Ehkä hänelle sopii vaan paremmin joku toisenlainen laji

Toisenlainen laji? Ei tärkeää ole se miten liikkuu vaan se että liikkuu ylipäätään. Liikunnasta voi oppia nauttimaan oli se minkä muotoista tahansa. Itse nautin siitä että saa kulkea metsässä ja olla rauhassa kaikesta hälystä. Ja metsässä liikkuminen on rentouttavaa, terapeuttista ja on kaiken lisäksi ilmaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän penikat ole tajunneet liikkuvansa tarpeeksi. Koulussa on viikossa 4 h liikuntaa ja näin talvella hyppäävät läheiselle lammelle luistelemaan tai hiihtävät tietä edes takaisin tai menevät pulkkamäkeen. Viikonloppuisin ollaan ulkona n 2-3 tuntia päivässä. Maanantaisin ja perjantaisin on sählykerho. Lisäksi heitän pari kertaa viikossa luistelemaan kavereiden kanssa koululle. Koulumatkat päivässä 3 km.

Kuitenkin soitettiin koululta kun molemmat lapset oli sanoneet terveystarkastuksessa että eivät harrasta mitään liikuntaa. Kun eihän heillä ole jalkkis tai kiekkotreenejä tai partiota kuten kavereilla.

Oli siinä sitten selittämistä. Kumpikin oli todennut harrastavansa pelaamista, kun sitä saavat luvan kanssa tehdä tunnin tai kaks päivässä.

Lasten ajatusmaailma on erilainen ja erikoinen.

Niin siis, TEIDÄN lasten ajatusmaailma on erikoinen. Kyllä yleensä lapset ymmärtävät mikä on liikunnan harrastamista. Ehkä ette keskustele tarpeeksi asioista kotona?

Kyllä niissä terveystarkastuslomakkeissa kysellään liikunnat eriteltyinä, esim. koulumatkat, koululiikunta ja vapaa-ajan liikunta. Ei meiltä mitään harrastusseuroja ole kyselty, vaikka sellainenkin löytyy, ja lapsi on kertonut. Koululiikuntaa hänellä on 7 tuntia viikossa ja lajivalikoima on todella laaja. Tutustuvat lähes kaikkeen mahdolliseen, mitä voisi harrastaa suht. edullisesti. Se on hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pyritty aktiivisesti liikkumaan metsässä ja seikkailemaan, mutta vaikuttaa enemmän siltä ettei lapsi pahemmin pidä siitä eikä oikein innostu. Jatketaan silti jos se kipinä syttyisi kuten minullakin. Nyt ollaan talvella hiihdetry ja juotu kaakaota, kesällä käytiin usein sienessä marjassa. Lapsi valittaa tylsyyttä ja välillä nousee kiukku. Eilen oli laitettava kotona jäähynurkkaan seisomaan kun sukset lensivät raivonpuuskassa jalasta. Toivotaan nyt ettei innostus liikuntaan kuitenkaan kuole.

Ehkä hänelle sopii vaan paremmin joku toisenlainen laji

Toisenlainen laji? Ei tärkeää ole se miten liikkuu vaan se että liikkuu ylipäätään. Liikunnasta voi oppia nauttimaan oli se minkä muotoista tahansa. Itse nautin siitä että saa kulkea metsässä ja olla rauhassa kaikesta hälystä. Ja metsässä liikkuminen on rentouttavaa, terapeuttista ja on kaiken lisäksi ilmaista.

Lapsi tarvitsee muutakin kuin käyskentelyä metsikössä. Sillä ei testitulokset parane. Ei ihme, että sitten joutuu sairaalaan kun ope käskee hypähtää 5 kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meidän penikat ole tajunneet liikkuvansa tarpeeksi. Koulussa on viikossa 4 h liikuntaa ja näin talvella hyppäävät läheiselle lammelle luistelemaan tai hiihtävät tietä edes takaisin tai menevät pulkkamäkeen. Viikonloppuisin ollaan ulkona n 2-3 tuntia päivässä. Maanantaisin ja perjantaisin on sählykerho. Lisäksi heitän pari kertaa viikossa luistelemaan kavereiden kanssa koululle. Koulumatkat päivässä 3 km.

Kuitenkin soitettiin koululta kun molemmat lapset oli sanoneet terveystarkastuksessa että eivät harrasta mitään liikuntaa. Kun eihän heillä ole jalkkis tai kiekkotreenejä tai partiota kuten kavereilla.

Oli siinä sitten selittämistä. Kumpikin oli todennut harrastavansa pelaamista, kun sitä saavat luvan kanssa tehdä tunnin tai kaks päivässä.

Lasten ajatusmaailma on erilainen ja erikoinen.

Niin siis, TEIDÄN lasten ajatusmaailma on erikoinen. Kyllä yleensä lapset ymmärtävät mikä on liikunnan harrastamista. Ehkä ette keskustele tarpeeksi asioista kotona?

Kyllä niissä terveystarkastuslomakkeissa kysellään liikunnat eriteltyinä, esim. koulumatkat, koululiikunta ja vapaa-ajan liikunta. Ei meiltä mitään harrastusseuroja ole kyselty, vaikka sellainenkin löytyy, ja lapsi on kertonut. Koululiikuntaa hänellä on 7 tuntia viikossa ja lajivalikoima on todella laaja. Tutustuvat lähes kaikkeen mahdolliseen, mitä voisi harrastaa suht. edullisesti. Se on hienoa.

Ei ole meillä kyllä mitään eriteltyjä kyselyjä, vaikka kysely olikin pitkä kuin nälkävuosi. Osasivat lapset (1lk) silti itse luetella kysyttäessä (kumpikin omassa tarkastuksessaan) liikunnan määrästä. Ei ollut mitään epäselvyyttä sen suhteen etteikö hyötyliikunta, vapaa-ajan retkeilyt, luistelut, hiihtolenkit ja se ohjattu liikunta olisi kaikki sitä samaa liikuntaa. Toki pelaaminen oli meilläkin silti ykkösharrastuksena ;)

No meillä on sellainen yläkouluikäinen. Harrasti alakoulussa vielä futista, mutta lopetti sen, kun treenit vaihtuivat 2 kerrasta viikossa 5-7 kertaan ja päälle pelit ja turnaukset. Olisi halunnut harrastaa lajia, piti siitä, mutta ei siitä verenmaku suussa pelaamisesta ja ainaisesta pelosta että saa kuulla kunniansa, jos suoritus ei ole ihan sadan prosentin nappisuoritus.772

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pyritty aktiivisesti liikkumaan metsässä ja seikkailemaan, mutta vaikuttaa enemmän siltä ettei lapsi pahemmin pidä siitä eikä oikein innostu. Jatketaan silti jos se kipinä syttyisi kuten minullakin. Nyt ollaan talvella hiihdetry ja juotu kaakaota, kesällä käytiin usein sienessä marjassa. Lapsi valittaa tylsyyttä ja välillä nousee kiukku. Eilen oli laitettava kotona jäähynurkkaan seisomaan kun sukset lensivät raivonpuuskassa jalasta. Toivotaan nyt ettei innostus liikuntaan kuitenkaan kuole.

No eihän siellä metsässä hyvänen aika vanhempien kanssa seikkailla! Kaverien kanssahan ne majat rakennetaan ja puissa roipitaan ja välillä sieltä pudotaankin. Muistan minäkin, kun jouduin lapsena lusimaan vanhempien kanssa jossain marja ja sieni reissuilla. Voiko mitään tylsempää lapsen mielestä olla! En todellakaan ihmettele, että lasta monien kiukuttaa.

Lasten pitää päästä tekemään ja touhuamaan keskenään, ei vanhempien valvomana, eikä varsinkaan kanssa. Ongelma vain on nykyään se, että ei siellä pihalla ole enää ketään, kun se keskenään olo tapahtuu kännyköiden ja tietokoneiden välityksellä. Menkää nykyajan vanhemmat peilin eteen, sieltä se syyllinen tähän tilanteeseen löytyy. Te olette omalla vätysmäisellä saamattomuudellanne mahdollistaneet tämän. Pikkutenavilta kännykät pois ja niskaperseotteella pihalle keskenään kehittämään tekemistä. Sisälle tullaan vasta sitten kun on ruoka-aika. Näin sitä ennenkin tehtiin ja ei todellakaan ollut tekemisestä pulaa.

Vierailija kirjoitti:

No meillä on sellainen yläkouluikäinen. Harrasti alakoulussa vielä futista, mutta lopetti sen, kun treenit vaihtuivat 2 kerrasta viikossa 5-7 kertaan ja päälle pelit ja turnaukset. Olisi halunnut harrastaa lajia, piti siitä, mutta ei siitä verenmaku suussa pelaamisesta ja ainaisesta pelosta että saa kuulla kunniansa, jos suoritus ei ole ihan sadan prosentin nappisuoritus.772

Sitä lajia voi aivan hyvin harrastaa seurojen ulkopuolellakin. Me höntsättiin futista pentuna joka päivä. Jos ei ollu riittävästi porukkaa, niin sitten vaan potkittiin. Yksinkin voi potkia, mutta kaksin saadaan jo rankkukisa aikaiseksi. Neljällä saa jo ihan hyvät pihahöntsät aikaiseksi. Itse pelasin aikuisikään asti futista seurassa aina junioreista aikuisten joukkueisiin. Treenien lisäksi käytiin myös ainakin pari kertaa viikossa kaverien kanssa höntsäilemässä. Osa kavereista pelasi aktiivisesti seuroissa osa ei, mutta aina muutaman jannun pelit saatiin aikaiseksi. 

Seurojen ulkopuolella harrastaminen on kyllä erinomaisen vaikeaa, koska salien ja hallien parhaat ajat annetaan automaattisesti seuroille. Ja kun esimerkiksi lätkässä hallijäätä ei riitä kaikille, niin seurat valtaavat enenevässä määrin myös ulkokaukaloista just parhaita 17.00-19.00 aikoja pikkujunnuille.

Toki tuo vaatii sen, että urheiluseuran väki on mukana myös kuntapolitiikassa, mikä ainakin täällä on ongelmana. Tarvisi olla idealisteja, jotka ymmärtävät muunkin kuin seuraverkkareissa tehdyn liikunnan arvon, että heidän oikeuksia ajettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan pyritty aktiivisesti liikkumaan metsässä ja seikkailemaan, mutta vaikuttaa enemmän siltä ettei lapsi pahemmin pidä siitä eikä oikein innostu. Jatketaan silti jos se kipinä syttyisi kuten minullakin. Nyt ollaan talvella hiihdetry ja juotu kaakaota, kesällä käytiin usein sienessä marjassa. Lapsi valittaa tylsyyttä ja välillä nousee kiukku. Eilen oli laitettava kotona jäähynurkkaan seisomaan kun sukset lensivät raivonpuuskassa jalasta. Toivotaan nyt ettei innostus liikuntaan kuitenkaan kuole.

Ehkä hänelle sopii vaan paremmin joku toisenlainen laji

Toisenlainen laji? Ei tärkeää ole se miten liikkuu vaan se että liikkuu ylipäätään. Liikunnasta voi oppia nauttimaan oli se minkä muotoista tahansa. Itse nautin siitä että saa kulkea metsässä ja olla rauhassa kaikesta hälystä. Ja metsässä liikkuminen on rentouttavaa, terapeuttista ja on kaiken lisäksi ilmaista.

No siksi juuri ei kannatakaan tuputtaa esim sitä hiihtoa jos ei siitä tykkää. Ei kaikki siitä välttämättä koskaan opikaan tykkäämään mutta voi tykätä jostain muusta liikkumistavasta

Poika ottaa aina mallia isästään, etsii miehenmallia. Mun isä vei mut punttisalille ekan kerran kun olin 8v. Siellä minä katsoin kun isot miehet nosti rautaa ja karjui. Näky oli vaikuttava pienen pojan mieleen. Sitten isä vei nyrkkeilemään, siellä miehet iskivät toisiaan mahdottomalla nopeudella ja voimalla, siellä pieni poika näki miten miehen voimat pystyy valjastaamaan oikein. Kotona isä laittoi rambon ja terminaattorin pyörimään vhs kasetilta ja pieni poika katsoi miten miehen mallit syöttivät konekivääristä luotia vihollisille.