Lue keskustelun säännöt.
Voiko psykoottinen henkilö vaikuttaa "normaalilta"?
30.01.2019 |
Eli voiko psykoosi oireilla niin ettei sitä ulkopuoliset huomaa mitenkään, tai kuittaa stressiksi? Kunhan mietin.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoottinen henkilö voi ja todennäköisesti vaikuttaakin normaalilta. Psykoosissa oleva ei vaikuta normaalilta.
Mikä lienee käytännön ero näillä kahdella?
Oma tiedostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoottinen henkilö voi ja todennäköisesti vaikuttaakin normaalilta. Psykoosissa oleva ei vaikuta normaalilta.
Mikä lienee käytännön ero näillä kahdella?
Oma tiedostaminen.
Voiko tiedostettu psykoottisuus edetä hiljalleen psykoosiksi?
On pelottavaa, että joskus läheinen tai ystävä huomaa toisen hädän paremmin kuin ammattiauttaja.
Joskus taas läheinen ei tajua, on vähitellen tottunut tilanteeseen. Joskus ulkopuolinen tajuaa tilanteen paremmin kuin liian lähellä oleva läheinen.
Vierailija kirjoitti:
On pelottavaa, että joskus läheinen tai ystävä huomaa toisen hädän paremmin kuin ammattiauttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoottinen henkilö voi ja todennäköisesti vaikuttaakin normaalilta. Psykoosissa oleva ei vaikuta normaalilta.
Mikä lienee käytännön ero näillä kahdella?
Oma tiedostaminen.
Voiko tiedostettu psykoottisuus edetä hiljalleen psykoosiksi?
En tiedä voiko tällaiseen kysymykseen kukaan vastata. On paljon ihmisiä, jotka ovat tiedostaneet olevansa psykoottisia ja ovat joutuneet myös psykoosiin, mutta on myös psykoottisia ihmisiä, jotka eivät milloinkaan ole olleet psykoosissa.
Psykoosi on vakava mielenterveydenhäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Siis tää tyyppi on puhunut sulle että ihmiset tuijottaa ja epäilet psykoosia? Voi olla ihan masentunut, ahdistunut, pelkää käyttävänsä oudolta ja hakee noilla sanomisilla varovasti jotain vastausta onko hänessä jotain erikoista.
Kannattais vaan vastata että no höh miksi tuijottais sua (enempää kuin ketään muuta)?Koska jos vaan katsot häntä oudosti takas ja sanot "aa.." ja jätät asian siihen, tää tyyppi jää salaa kelaamaan nyt kuinka oli niin tyhmä että meni sanomaan sulle ja nyt pidät häntä outona jos et vielä valmiiksi pitänyt, tai että ajattelet että no ei ihmekään kun häntä tuijotetaan. Vaikka et tarkoittaisi sillä mitään pahaa, mutta jos on jo valmiiksi ahdistunut ja huono itsetunto.
Jos taas reippaasti ystävällisesti kysyt että miten niin, sillä voi olla positiivinen vaikutus. Tai jos utelet enemmän ja onkin oikeasti psykoosi, se voiai selvitä sillä tarkennuksen kysymisellä.
Nimimerkillä paljon ahdistuneita ja masentuvia tunteva
Olen yrittänytkin olla kannustava enkä ole kyseenalaistanut miehen juttuja oudoiksi. Varmaan siksi mies on minulle näitä ajatuksiaan aika vapaasti kertonutkin ja luulen, että hän ajattelee minun nyt sitten ymmärtävän häntä. Vähän vaikeaa suhtautua asiaan, tuntuisi hullulta täräyttää toiselle vasten kasvoja epäilykseni tämän mielenterveydestä.
Masentunut ja stressaantunut tyyppi myöntää olevansa ja puntaroin sitä, mikä menee normaalin piikkiin tässä tilanteessa. Itsekin tiedän oman käytökseni muuttuvan stressaantuneena/ahdistuneena (kokemusta on) mutta miehen jutut ovat välillä totaalisen yliampuvia. Samaan aikaan miehellä on todella mahtipontisia (minusta tilanteeseen nähden aika epärealistisia) suunnitelmia tulevaisuudelle. Eli tässäkään jalat eivät ihan kohtaa maanpintaa.
Onko kyseessä nuori ihminen, jonka vanhemmille voisit puhua? Onko hän työelämässä tai opiskeleeko?
Ei ole nuori vaan lähemmäs 5-kymppinen. Vanha äiti on. Äiti hoitaa osan miehen asioista ja äidilleen puhuu välillä todella rumasti. Äiti ei varmasti uskalla/osaa tehdä mitän vaikka tilanne hänestä olisikin outo.
Omaa yritystoimintaa, joka takkuaa pahasti. Käytännössä elää hyvin pienillä tuloilla ja tuntuu katkeralta. Luulen, ettei hahmota tilannettaan oikein. Eli syyttää muita siitä, että yritystoiminta ei suju ymmärtämättä oman asenteensa/käytöksensä vaikutusta asiaan.
Taidan olla äidin lisäksi ainoa oikeasti läheinen.
Aika vaikea tilanne. Väkisinhän ei ihmistä hoitoon saa ennenkuin tilanne on oikeasti vakava. Ehkä hänen kanssaan voisi puhua asiasta. Ja äidin. Raskas tilanne se on hänellekin.
Psykoottinen ja psykoosissa olo on kaksi eri asiaa.
Psykoottinen masennus diagnoosin saa esimerkiksi jos olet joutunut jonkun rikoksen uhriksi ja ne tapahtumat pyörii mielessäsi ja eristäydyt kotiisi.
Kyse ei ole välttämättä mistään harhasta, vaan tapahtumasta joka pysyy mielessä ja käyt sitä läpi.
Psykoosissa ihminen on harhainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin voi.
Itselläni on jonkinlainen psykoosin esiaste, diagnosoitu määrittämätön psykoottinen häiriö, ja kävin pari vuotta säännöllisesti psykoosiklinikalla. Mulla se tarkoittaa sitä, että pääasiassa olen vaan vähän vainoharhainen joistakin asioista (mun asunnossa on piilokameroita yms.). Joskus olen tuntenut jotain olemattomia iholla, kuin ötököitä. Loogisesti ajateltuna tiedän, että nämä ovat harhoja ja voin ihan helposti puhua peloistani vainoharhaisuutena, mutta toisaalta myös väitin vastaan kun hoitaja sanoi tätä psykoosiksi, kieltäydyin lääkityksestä enkä pääse näistä peloista ja tuntemuksista eroon vaikka kuinka sanoisin niitä harhoiksi. Tiedoissani puhutaan sairaudentunnottomuudesta.
Sairauttani ei todellakaan näe päällepäin enkä nähnyt kenestäkään muustakaan siellä psykoosiklinikan odotushuoneessa tai ryhmissä.
Hoitaja joskus selitti, että psykoosi on siitä vaikea juttu, että se näyttäytyy kaikilla eri tavalla. Ei ole olemassa mitään yhtä psykoosikokemusta. Sairauden kulku ei ole kaikilla samanlainen, on lievempiä ja vaikeampia oireita, jotkut näkevät tai kuulevat harhoja, jotkut eivät ole ikinä kuulleet tai nähneet mitään, harhojen sisältö on aina täysin yksilöllistä, ihmisen oma luonne vaikuttaa siihen miten psykoosi näyttäytyy, jne. Jos luulette, että psykoosisairaat ovat vaarallisia hulluja, jotka ovat aina täysin oman päänsä sisällä ja täydellisen sairaudentunnottomia niin ette kyllä tiedä mitään psykoosista.
Mikähän juttu toi muukalaislegioona on psykoottisten/psykoosissa olevien ihmisten keskuudessa? Todella monella todellisuudentajunsa menettäneellä tulee ajatuksiin vahvasti muukalaislegioonaan liittyvät asiat. Samoin maailmankaikkeuden selittäminen omalla ainoalla oikealla tulkinnalla. Minusta on erikoista, että vaikka psykoosit ilmenevät ihmisillä eri tavoin, muukalaislegioonaharhat ja sotilashöpinät ovat kuitenkin vahvasti edustettuina psykoosisairauksia sairastavien tarinoissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoottinen ja psykoosissa olo on kaksi eri asiaa.
Psykoottinen masennus diagnoosin saa esimerkiksi jos olet joutunut jonkun rikoksen uhriksi ja ne tapahtumat pyörii mielessäsi ja eristäydyt kotiisi.
Kyse ei ole välttämättä mistään harhasta, vaan tapahtumasta joka pysyy mielessä ja käyt sitä läpi.Psykoosissa ihminen on harhainen...
Posttraumaattinen stressihäiriö.
Voi. Se kuinka paljon psykoosi eli todellisuudentajun pettäminen vaikuttaa käytökseen on ihan yksilöllistä. Henkilö voi vaikkapa uskoa, että vakoojat seuraavat häntä TV-monitorien välityksellä, jolloin hän välttelee telkkarien lähellä olemista ja hankkiutuu eroon omasta TVstään muttei vakoojia kohtaan tuntemansa pelon vuoksi uskalla kertoa kenellekään tästä vaan keksii kaikenlaisia ihan realistisia syitä, kuten "eihän sieltä telkkarista nykyään mitään tule".
Olen työssäni tavannut ihan vaativaakin työtä tekeviä, jotka ovat todennäköisesti olleet psykoosissa kuukausia ennen kuin kukaan on alkanut kiinnittää huomiota tilanteeseen.
Ja vanhukset etenkin jätetään usein heitteille ja omaiset lähinnä ärsyyntyvät höpsöihin ja jankuttaviin ja sekoileviin mummoihin ja paappoihin eivätkä ollenkaan ymmärrä, että se omainen ei ole vaan pikkuisen vanhuudenhöperö tai vähän muistamaton vaan oikea osoite olisi geropsykiatrinen osasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi.
Itselläni on jonkinlainen psykoosin esiaste, diagnosoitu määrittämätön psykoottinen häiriö, ja kävin pari vuotta säännöllisesti psykoosiklinikalla. Mulla se tarkoittaa sitä, että pääasiassa olen vaan vähän vainoharhainen joistakin asioista (mun asunnossa on piilokameroita yms.). Joskus olen tuntenut jotain olemattomia iholla, kuin ötököitä. Loogisesti ajateltuna tiedän, että nämä ovat harhoja ja voin ihan helposti puhua peloistani vainoharhaisuutena, mutta toisaalta myös väitin vastaan kun hoitaja sanoi tätä psykoosiksi, kieltäydyin lääkityksestä enkä pääse näistä peloista ja tuntemuksista eroon vaikka kuinka sanoisin niitä harhoiksi. Tiedoissani puhutaan sairaudentunnottomuudesta.
Sairauttani ei todellakaan näe päällepäin enkä nähnyt kenestäkään muustakaan siellä psykoosiklinikan odotushuoneessa tai ryhmissä.
Hoitaja joskus selitti, että psykoosi on siitä vaikea juttu, että se näyttäytyy kaikilla eri tavalla. Ei ole olemassa mitään yhtä psykoosikokemusta. Sairauden kulku ei ole kaikilla samanlainen, on lievempiä ja vaikeampia oireita, jotkut näkevät tai kuulevat harhoja, jotkut eivät ole ikinä kuulleet tai nähneet mitään, harhojen sisältö on aina täysin yksilöllistä, ihmisen oma luonne vaikuttaa siihen miten psykoosi näyttäytyy, jne. Jos luulette, että psykoosisairaat ovat vaarallisia hulluja, jotka ovat aina täysin oman päänsä sisällä ja täydellisen sairaudentunnottomia niin ette kyllä tiedä mitään psykoosista.
Miksi tiedoissasi lukee, että olet sairaudentunnoton, kun aika hyvin tunnut tunnistavan asian ja pystyt analysoimaan tilaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi.
Itselläni on jonkinlainen psykoosin esiaste, diagnosoitu määrittämätön psykoottinen häiriö, ja kävin pari vuotta säännöllisesti psykoosiklinikalla. Mulla se tarkoittaa sitä, että pääasiassa olen vaan vähän vainoharhainen joistakin asioista (mun asunnossa on piilokameroita yms.). Joskus olen tuntenut jotain olemattomia iholla, kuin ötököitä. Loogisesti ajateltuna tiedän, että nämä ovat harhoja ja voin ihan helposti puhua peloistani vainoharhaisuutena, mutta toisaalta myös väitin vastaan kun hoitaja sanoi tätä psykoosiksi, kieltäydyin lääkityksestä enkä pääse näistä peloista ja tuntemuksista eroon vaikka kuinka sanoisin niitä harhoiksi. Tiedoissani puhutaan sairaudentunnottomuudesta.
Sairauttani ei todellakaan näe päällepäin enkä nähnyt kenestäkään muustakaan siellä psykoosiklinikan odotushuoneessa tai ryhmissä.
Hoitaja joskus selitti, että psykoosi on siitä vaikea juttu, että se näyttäytyy kaikilla eri tavalla. Ei ole olemassa mitään yhtä psykoosikokemusta. Sairauden kulku ei ole kaikilla samanlainen, on lievempiä ja vaikeampia oireita, jotkut näkevät tai kuulevat harhoja, jotkut eivät ole ikinä kuulleet tai nähneet mitään, harhojen sisältö on aina täysin yksilöllistä, ihmisen oma luonne vaikuttaa siihen miten psykoosi näyttäytyy, jne. Jos luulette, että psykoosisairaat ovat vaarallisia hulluja, jotka ovat aina täysin oman päänsä sisällä ja täydellisen sairaudentunnottomia niin ette kyllä tiedä mitään psykoosista.
Miksi tiedoissasi lukee, että olet sairaudentunnoton, kun aika hyvin tunnut tunnistavan asian ja pystyt analysoimaan tilaasi?
Voi olla, että siinäkin on eri tasoja, jotkut ovat vain vähän sairaudentunnottomia ja jotkut enemmän. Eikä se lue kaikissa potilaskertomuksissa, vain parissa sen jälkeen kun olen kyseenalaistanut sitä, että onko tämä oikeaa psykoosia ja vähän vastustanut sitä, tai kun olen kysyttäessä pitänyt joitakin peloistani realistisina eikä lääkäri ole ollut samaa mieltä. Sairaudentuntoani pitäisi kuulemma kohentaa.
Ennaltaehkäisevistä psykoosilääkkeistä kieltäytyminen ja lukemattomat keskustelut asiasta ovat myös saaneet hoitajan puhumaan sairaudentunnottomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi, ainakin hetkittäin. Tunnen useamman ihmisen, jotka ovat olleet hyvin vakavassa ja ilmiselvässä psykoosissa, mutta kun heidät on viety lääkärin vastaanotolle ovat osanneet esittää niin normaalia, että ovat kävelleet vartin päästä pois ilmaan minkäänlaisia lisätutkimuksia. Omaisille on tässä vaiheessa ollut jo pitkään selvää, että henkilö tarvitsisi sairaalahoitoa.
Tyyppi oli aika sekava ja epätoivoinen. Muistan miten silmät 'paloi' päässä.
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi oli aika sekava ja epätoivoinen. Muistan miten silmät 'paloi' päässä.
Yksittäistapausta ei voi yleistää kaikkiin.
Sitten jos kerran psykoosidiagnoosin saat, niin suunnilleen jokainen luulo tai ahdistus menee sen piikkiin nykyterveydenhuollossa. Sitten potilaat kuolevat 20 vuotta aiemmin muihin sairauksiin. No syöhän suomalaisista 400 000 masennuslääkkeitäkin ja monikohan tarvitsee oikeasti? Päntätään, että luuletko, että sinua seurataan kun kaksi vuotta sitten kerran niin sanoit. Jos joku omainen on vähän hysteeristä tyyppiä, niin aika kamalaksi menee. Lukekaa vaikka Rosenhamin kokeesta tai miten lääkäristä erirotuiset diagnosoidaan skitsofreenikoiksi 3-4 kertaa omanrotuista herkemmin, vaikka saman verran skitsofreniaa esiintyy eri roduilla lähemmin tarkasteltuna. Lukekaa myös diagnoosikriteerit - on melkoista huttua laajuudessaan: ei ihme, että diagnoosit menee metsään. Periaatteessa keksitty sairaushan se onkin.
Ja vielä viimeksi - varokaa ainakin Jaakko Paavilaista Kupittaan psykiatrisella. Että varmaan ilman diagnoosia, lääkettä ja loputonta seurantaa hänen kynsistään pääse.
Ei ole nuori vaan lähemmäs 5-kymppinen. Vanha äiti on. Äiti hoitaa osan miehen asioista ja äidilleen puhuu välillä todella rumasti. Äiti ei varmasti uskalla/osaa tehdä mitän vaikka tilanne hänestä olisikin outo.
Omaa yritystoimintaa, joka takkuaa pahasti. Käytännössä elää hyvin pienillä tuloilla ja tuntuu katkeralta. Luulen, ettei hahmota tilannettaan oikein. Eli syyttää muita siitä, että yritystoiminta ei suju ymmärtämättä oman asenteensa/käytöksensä vaikutusta asiaan.
Taidan olla äidin lisäksi ainoa oikeasti läheinen.