Lue keskustelun säännöt.
Voiko psykoottinen henkilö vaikuttaa "normaalilta"?
30.01.2019 |
Eli voiko psykoosi oireilla niin ettei sitä ulkopuoliset huomaa mitenkään, tai kuittaa stressiksi? Kunhan mietin.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Voiko psykoosin alussa tiedostaa, että tämä vainoharhaisuus tms. on ihan epäloogista, mutta psykoosin ederessä alkaa uskoa kuviteltuun?
En tiedä, mutta kyllähän monilla on aivan älyvapaita ajatuksia, eivätkä ne johdu psykoosista tai muutu psykoosiksi. Esim. ahdistuneisuuteen voi liittyä hyvin pelottavia ja irrationaalisia ajatuksia. Myös täysin terveillä niitä on ajoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko skitsofreenikko psykoosiissa jos kuulee pelkästään ääniä. Mikä oikeastaan on psykoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko psykoosin alussa tiedostaa, että tämä vainoharhaisuus tms. on ihan epäloogista, mutta psykoosin ederessä alkaa uskoa kuviteltuun?
En tiedä, mutta kyllähän monilla on aivan älyvapaita ajatuksia, eivätkä ne johdu psykoosista tai muutu psykoosiksi. Esim. ahdistuneisuuteen voi liittyä hyvin pelottavia ja irrationaalisia ajatuksia. Myös täysin terveillä niitä on ajoittain.
Hyvä huomioi, ahdistuneilla ihmisillä voi olla esim. ahdistuksesta johtuvia harhaluuloja, pelätään pahinta mahdollista. Paniikkihäiriöinen taas voi pelätä oikeasti kuolevansa. Ei ole psykoosia se, vaikka pelottavan tuntuista kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko psykoosin alussa tiedostaa, että tämä vainoharhaisuus tms. on ihan epäloogista, mutta psykoosin ederessä alkaa uskoa kuviteltuun?
En tiedä, mutta kyllähän monilla on aivan älyvapaita ajatuksia, eivätkä ne johdu psykoosista tai muutu psykoosiksi. Esim. ahdistuneisuuteen voi liittyä hyvin pelottavia ja irrationaalisia ajatuksia. Myös täysin terveillä niitä on ajoittain.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Onko skitsofreenikko psykoosiissa jos kuulee pelkästään ääniä. Mikä oikeastaan on psykoosi?
Ymmärtääkseni skitsofreenikolla voi olla vaiheita jolloin tiedostaa, että nämä äänet jotka kuulen ovat vain pääni tuotetta? Psykoosissa todellisuudentaju olisi häiriintynyt. Korjatkaa jos olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Joo pitkään jatkuneen masentuneisuuden vuoksi oli, mutta lähinnä kävi juttelemassa niitänäitä hoitajalle n. kerran kuussa, psykiatria oli nähnyt kerran.
Päivystävään mielenterveystyön numeroon soittamalla voi saada vinkkiä mitä voisi tehdä kaverin avuksi.
Mutta jopa kunnolla mielisairaan hoitoon saaminen on todella vaikeaa, niin jos henkilö ei itse koe apua tarvitsevansa eikä ole kenellekään hengenvaarallinen niin vaikeaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Siis tää tyyppi on puhunut sulle että ihmiset tuijottaa ja epäilet psykoosia? Voi olla ihan masentunut, ahdistunut, pelkää käyttävänsä oudolta ja hakee noilla sanomisilla varovasti jotain vastausta onko hänessä jotain erikoista.
Kannattais vaan vastata että no höh miksi tuijottais sua (enempää kuin ketään muuta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Siis tää tyyppi on puhunut sulle että ihmiset tuijottaa ja epäilet psykoosia? Voi olla ihan masentunut, ahdistunut, pelkää käyttävänsä oudolta ja hakee noilla sanomisilla varovasti jotain vastausta onko hänessä jotain erikoista.
Kannattais vaan vastata että no höh miksi tuijottais sua (enempää kuin ketään muuta)?
Koska jos vaan katsot häntä oudosti takas ja sanot "aa.." ja jätät asian siihen, tää tyyppi jää salaa kelaamaan nyt kuinka oli niin tyhmä että meni sanomaan sulle ja nyt pidät häntä outona jos et vielä valmiiksi pitänyt, tai että ajattelet että no ei ihmekään kun häntä tuijotetaan. Vaikka et tarkoittaisi sillä mitään pahaa, mutta jos on jo valmiiksi ahdistunut ja huono itsetunto.
Jos taas reippaasti ystävällisesti kysyt että miten niin, sillä voi olla positiivinen vaikutus. Tai jos utelet enemmän ja onkin oikeasti psykoosi, se voiai selvitä sillä tarkennuksen kysymisellä.
Nimimerkillä paljon ahdistuneita ja masentuvia tunteva
Kyllä psykoottisen ihmisen tunnistaa, ainakin ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä psykoottisen ihmisen tunnistaa, ainakin ammattilainen.
No mutta, eikös ole sellaisia tutkimuksia joissa on todettu, että yksi psykiatri saattaa diagnosoida saman potilaan terveeksi, toinen psykoottiseksi ja kolmas vaikka vain masentuneeksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Siis tää tyyppi on puhunut sulle että ihmiset tuijottaa ja epäilet psykoosia? Voi olla ihan masentunut, ahdistunut, pelkää käyttävänsä oudolta ja hakee noilla sanomisilla varovasti jotain vastausta onko hänessä jotain erikoista.
Kannattais vaan vastata että no höh miksi tuijottais sua (enempää kuin ketään muuta)?Koska jos vaan katsot häntä oudosti takas ja sanot "aa.." ja jätät asian siihen, tää tyyppi jää salaa kelaamaan nyt kuinka oli niin tyhmä että meni sanomaan sulle ja nyt pidät häntä outona jos et vielä valmiiksi pitänyt, tai että ajattelet että no ei ihmekään kun häntä tuijotetaan. Vaikka et tarkoittaisi sillä mitään pahaa, mutta jos on jo valmiiksi ahdistunut ja huono itsetunto.
Jos taas reippaasti ystävällisesti kysyt että miten niin, sillä voi olla positiivinen vaikutus. Tai jos utelet enemmän ja onkin oikeasti psykoosi, se voiai selvitä sillä tarkennuksen kysymisellä.
Nimimerkillä paljon ahdistuneita ja masentuvia tunteva
Olen yrittänytkin olla kannustava enkä ole kyseenalaistanut miehen juttuja oudoiksi. Varmaan siksi mies on minulle näitä ajatuksiaan aika vapaasti kertonutkin ja luulen, että hän ajattelee minun nyt sitten ymmärtävän häntä. Vähän vaikeaa suhtautua asiaan, tuntuisi hullulta täräyttää toiselle vasten kasvoja epäilykseni tämän mielenterveydestä.
Masentunut ja stressaantunut tyyppi myöntää olevansa ja puntaroin sitä, mikä menee normaalin piikkiin tässä tilanteessa. Itsekin tiedän oman käytökseni muuttuvan stressaantuneena/ahdistuneena (kokemusta on) mutta miehen jutut ovat välillä totaalisen yliampuvia. Samaan aikaan miehellä on todella mahtipontisia (minusta tilanteeseen nähden aika epärealistisia) suunnitelmia tulevaisuudelle. Eli tässäkään jalat eivät ihan kohtaa maanpintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri on ollut moneen kertaan osastohoidossa.
Kyllä hän pystyy toisinaan puhumaan itsensä terveeksi eikä saa omaisten pyytämää pakkohoitopäätöstä. Se sitten vaan siirtyy muutaman kuukauden. Rasittavaa omaisille, kun se on selvä, että taas ollaan psykoosissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Siis tää tyyppi on puhunut sulle että ihmiset tuijottaa ja epäilet psykoosia? Voi olla ihan masentunut, ahdistunut, pelkää käyttävänsä oudolta ja hakee noilla sanomisilla varovasti jotain vastausta onko hänessä jotain erikoista.
Kannattais vaan vastata että no höh miksi tuijottais sua (enempää kuin ketään muuta)?Koska jos vaan katsot häntä oudosti takas ja sanot "aa.." ja jätät asian siihen, tää tyyppi jää salaa kelaamaan nyt kuinka oli niin tyhmä että meni sanomaan sulle ja nyt pidät häntä outona jos et vielä valmiiksi pitänyt, tai että ajattelet että no ei ihmekään kun häntä tuijotetaan. Vaikka et tarkoittaisi sillä mitään pahaa, mutta jos on jo valmiiksi ahdistunut ja huono itsetunto.
Jos taas reippaasti ystävällisesti kysyt että miten niin, sillä voi olla positiivinen vaikutus. Tai jos utelet enemmän ja onkin oikeasti psykoosi, se voiai selvitä sillä tarkennuksen kysymisellä.
Nimimerkillä paljon ahdistuneita ja masentuvia tunteva
Olen yrittänytkin olla kannustava enkä ole kyseenalaistanut miehen juttuja oudoiksi. Varmaan siksi mies on minulle näitä ajatuksiaan aika vapaasti kertonutkin ja luulen, että hän ajattelee minun nyt sitten ymmärtävän häntä. Vähän vaikeaa suhtautua asiaan, tuntuisi hullulta täräyttää toiselle vasten kasvoja epäilykseni tämän mielenterveydestä.
Masentunut ja stressaantunut tyyppi myöntää olevansa ja puntaroin sitä, mikä menee normaalin piikkiin tässä tilanteessa. Itsekin tiedän oman käytökseni muuttuvan stressaantuneena/ahdistuneena (kokemusta on) mutta miehen jutut ovat välillä totaalisen yliampuvia. Samaan aikaan miehellä on todella mahtipontisia (minusta tilanteeseen nähden aika epärealistisia) suunnitelmia tulevaisuudelle. Eli tässäkään jalat eivät ihan kohtaa maanpintaa.
Onko kyseessä nuori ihminen, jonka vanhemmille voisit puhua? Onko hän työelämässä tai opiskeleeko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-mieheni oli viimeiset 4kk suhteestamme psykoosissa jota ei huomannut edes hänen psykiatrinen sairaanhoitajansa ja puhelimen päässä ollut psykiatri. Viimein kun saatiin paripalaveri järjestettyä ja kerroin mitä mies puhuu ja touhuaa, alkoi tilanne valjeta ammattilaisille...
Mitä tämä sun miehesi puhui? Olen ihmetellyt miestä, jonka jutut on välillä aika erikoisia. Siis sellaisia, että kaikki "normaalit" pudistelisivat päätään. Itse kiistää olevansa "väärässä". Muut ovat hänen mielestään väärässä ja hän näkee mielestään maailman oikein. Pienet vastoinkäymiset saavat pois tolaltaan ja on minusta koko ajan jotenkin vähän ylivirittyneessä tilassa.
Tuon tapaista käytöstä. Kärsi masennuksesta joka, kenties erään suuremman alkoholiannoksen vuoksi, pamahti psykoosiksi. Hän oli todellakin mielestään kaikessa oikeassa, vastusti auktoriteettejä, ärsyyntyi ihan vaan tuntemattomista vastaantulijoistakin jotka muka tuijottelivat/naureskelivat häntä, luki mitä oudompia filosofiakirjoja, nihilismiä ym, yritti värväytyä "muukalaislegioonaan", osti itselleen knallin jota sitten käytti jokapaikassa... Mitään järkeä oli turha koittaa puhua tai koittaa selittää että käytös on outoa.
Alkoholia vähänkin juoneena tanssi julkisilla paikoilla, saarnaili "totuuksiaan" kenelle tahansa, puhui itselleen peilin kautta, itsetuhoisia juttuja lastenkin läsnäollessa. Näki ja kuuli välillä harhoja, viilteli itseään, mutta näistä ei tiennyt kuin lähimmät arkielämän ihmiset.
Miehelläsi oli kuitenkin ennaltaan jokin hoitokontakti? Ahdistaa, kun tuolla tuntemallani ihmisellä ei oikein läheisiä ole. Kaverit tuntuvat kaikonneen (mitä en tavallaan ihmettele) ja haluaisin auttaa. En vain tiedä, miten auttaa apua haluamatonta ihmistä. Työkykyinen tyyppi ei selvästikään ole.
Kuulostaa läheiseltäni. Häneen on mahdotonta pitää yhteyttä, koska hän ajattelee kaikkien haluavan hänelle jotakin pahaa, on vihamielinen ja pelottava. Tulkitsee asioita rivien välistä aivan päinvastaiseksi kuin niitä on tarkotettu. Tiedän että vaatisi pakkohoitoa, mitään sairaudentuntoa hänellä itsellään ei ole, mutta ei Suomessa saa ketään pakkohoitoon ennen kuin jotain todella pahaa tapahtuu. Yritän pysyä pois tieltä etten ole se jolle sitten käy huonosti.
saan agressiokohtauksia...en hallitse itseäni ja käyttäytymistäni
olenko siloin psykoosissa?
Vierailija kirjoitti:
saan agressiokohtauksia...en hallitse itseäni ja käyttäytymistäni
olenko siloin psykoosissa?
Taidat olla vaan kännissä?
"lopeta kuule tommonen" kirjoitti:
häiriintynyt m kauppakeskuksessa/ parturissa/ kahvilassa/ meluamassa ongelmiaan, kakara pihalla häiriköimässä pakkomielteitään, siinä on joitakin esimerkkejä. niin kauan kun häiriköit vaikka yksilöityä kohdetta, olet kuitenkin kusessa (kusipää huutelunkera), eikä hanki todellakaan lämmitä. silloin todellakin kyyti alkaa viiletä kun näiden toimintaa puututaan.
silloin kun se on ns. jälkikasvu, ja mami pahentaa perheen ongelmia peittelemällä vääntämällä tilalle paksua huonoa selitystä.
Sinä olet se hullu, joka toisessa langassa valitti että pihalla joku lapsi huutelee orgasmijuttuja.
Tässä onkin meillä esimerkki, hullun mielestä kaikki muut ihmiset ovat kummallisia ja itsessä ei nähdä mitään vikaa.
Mikä lienee käytännön ero näillä kahdella?