Lue keskustelun säännöt.
Miten te oikein sirot naiset pysytte hoikkina?
30.01.2019 |
Siis sellaiset keijukaismaisen hentoiset, miten liikutte ja syötte? Ja kuinka pitkiä olette ja paljonko painatte?
Kommentit (130)
Oon 40-vuotias nainen ja 170 cm pitkä. Painan ehkä 52-53 kg. Painoani en edes tiedä, koska en omista vaakaa. Olen ollut koko aikuisikäni samoissa mitoissa enkä erityisesti tarkkaile syömisiäni.
Syön, kun on nälkä. En koe tarvetta naposteluun ja voin hyvin pitää kaapissa herkkuja ilman tarvetta syödä niitä. Liikun aika paljon ja esim. 20 km pitkä juoksulenkki saa aikaan sen, että pari päivää syön todella miehekkäitä annoksia.
Minusta ruoasta on tehty liian iso juttu. Ruoka voi olla nautintoaine siinä, missä tupakka ja alkoholikin ja minusta esim. kokkiohjelmat sekä osa ruokamainoksista aika sairaallakin tavalla houkuttelevat ihmisiä syömään yli tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä esim. Yhdestä suklaalevystä oikein kaloreita kerry ja monet oikeasti laihat sanovatkin syövänsä ”koko ajan” ja ”suklaata” eli tyyliin levyn päivässä eikä yhtään mitään muuta :D
En syö liikaa. :D en ole makean perään, en tykkää karkeista tai suklaasta. Olen aina ollut pienikokoinen ja pienet annoskoot ovat minulle ihan luonnolliset.
Syömällä kuin vapuset ja liikkumalla.
Syön kun on nälkä: usein mutta ilmeisesti suht pieniä annoksia. 175/60 kg. Paino on pysynyt samana ainakin 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelen ammoista tyttöystävääni, joka söi mielestäni ihan järkevästi: pienehköjä annoksia muutaman kerran päivässä. Hän ei myöskään mussuttanut herkkuja säännöllisesti - tai ei ainakaan minun nähteni. Hän myös liikkui ja kävi lenkillä ja touhusi kotipihalla kaikenmoista fyysistä. Ja silti läski pysyi hänessä kuin paska Junttilan tuvanseinässä. Minä en enää usko siihen yksiselitteiseen näkemykseen, että elopaino olisi yksin riippuvainen syödyistä määristä ja liikunnasta. Asian on pakko olla jotenkin mutkikkaampi, vaikka omaan massaansa tietenkin voi vaikuttaa em. seikoilla.
Olen 173 cm, painan 52 kg. Paino on pysynyt samana vuosikymmeniä. Ainut mitä välttelen, on sokeri. En syö makeisia, limsoja, keksejä yms. Eilen ostin Runebergin tortun, söin sen ja olo tuli aika huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon seiskan kans samaa mieltä, geenit ja joku xfactor tekee paljon. En oo enää ihan 159/47niin kuin nuorena, kymppikilo on tarttunut varteen. Vyötärö on kuitenkin edelleen 65cm, vaikka syön kuin miehet. En koskaan vahdi syömisiäni tai juomisianikaan, liikun muutaman tunnin viikossa kävelyä/hölkkää. Välillä taas raskauksien jälkeen paino oli tästäkin melkein 10 kg ylempänä eikä millään tippunut tuolloin, vaikka miten laskin kaloreita.
Hedelmät ja vihannekset on varmaan hyvästä bakteeristolle ja einekset pahasta. Muuten en nykyään jaksa stressata, paino on mennyt omia matkojaan.
Liikun aika vähän ja syön aika vähän ja epäsäännöllisesti. Ehkä kasvispainotteisesti, mutta olen kuitenkin sekasyöjä ja lähes kaikki menee. Herkkuja syön pari kertaa viikossa tai joskus enemmän. Juon pelkkää vettä ja mustaa kahvia.
Pituus 162cm, paino ehkä 46. En tosin ole punninnut itseäni pitkään aikaan, mutta ainakin vaatteet tuntuu päällä samalta kuin ennen.
Luulen että jos liikkuisin enemmän, niin myös ruoka maistuisi paremmin... ei vain riitä motivaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syömällä kuin vapuset ja liikkumalla.
Jep.
"Syön kolme lämmintä ateriaa päivässä (3 x kahvikuppi). Jos tulee mahdottoman kova nälkä niin syön sitten yhden suklaalevyn (kerran kuussa). Kotona käyn vaan nukkumassa."
Vierailija kirjoitti:
Eipä esim. Yhdestä suklaalevystä oikein kaloreita kerry ja monet oikeasti laihat sanovatkin syövänsä ”koko ajan” ja ”suklaata” eli tyyliin levyn päivässä eikä yhtään mitään muuta :D
Ei kyllä mene näin, ainakaan mulla. Suklaalevyn napostelee kuin palan näkkileipää vaikka iltapalaksi. Siihen mennessä on jo syönyt pari ateriaa ja napostellut välipaloja. Aamupala on ainoa, jota en syö, kun heti herättyä ei maistu. Nyt nelikymppisenä 178/58, olen nuorempana painanut vähemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikun aika vähän ja syön aika vähän ja epäsäännöllisesti. Ehkä kasvispainotteisesti, mutta olen kuitenkin sekasyöjä ja lähes kaikki menee. Herkkuja syön pari kertaa viikossa tai joskus enemmän. Juon pelkkää vettä ja mustaa kahvia.
Pituus 162cm, paino ehkä 46. En tosin ole punninnut itseäni pitkään aikaan, mutta ainakin vaatteet tuntuu päällä samalta kuin ennen.
Luulen että jos liikkuisin enemmän, niin myös ruoka maistuisi paremmin... ei vain riitä motivaatio.
Annappa esimerkki päivän syömisistäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön 5 kertaa päivässä, oon aina syönyt. Suhde ruokaan on iloinen ja normaali, annoskoot pysyvät itsestään normaaleina eikä mielitekoja tule. Liikun sen verran kuin huvittaa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta siroudessa on myös kyse paljon myös geeneistä, ei kannata pyrkiä väkisin sellaiseen kroppamalliin, joka ei ole itselle ominainen, siitä ei tule kuin ongelmia.
Treenaan päivittäin. Käyn joko salilla ja zumbassa joihin kävelen/hölkkään tai treenaan kotona kevyillä painoilla ja kehonpainolla. Lisäksi autottomana mä kävelen yliopistolle ja kauppaan ja muutenkin vähän joka paikkaan. Aamulla en syö mitään, lounaalla käyn yleensä puolilta päivin yliopistolla ja syön usein riisiä, jonkin liha- tai kalaruuan ja höyrytetyt kasvikset. Kotona syön yleensä kello 18 aikaan esim. wokkia ja nuudeleita. Iltapalaksi yleensä 9 aikaan vielä kaakaota.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen ammoista tyttöystävääni, joka söi mielestäni ihan järkevästi: pienehköjä annoksia muutaman kerran päivässä. Hän ei myöskään mussuttanut herkkuja säännöllisesti - tai ei ainakaan minun nähteni. Hän myös liikkui ja kävi lenkillä ja touhusi kotipihalla kaikenmoista fyysistä. Ja silti läski pysyi hänessä kuin paska Junttilan tuvanseinässä. Minä en enää usko siihen yksiselitteiseen näkemykseen, että elopaino olisi yksin riippuvainen syödyistä määristä ja liikunnasta. Asian on pakko olla jotenkin mutkikkaampi, vaikka omaan massaansa tietenkin voi vaikuttaa em. seikoilla.[/quot
" Tai ei ainakaan minun nähteni" kertoo kaiken tyttöystäväsi lihomisesta. Hän söi salaa. On todella harvoja tauteja jotka aiheuttavat lihomista (turvotusta?) Ja ne kyllä oirehtivat jatkuessaan muutenkin esim. hormonitoiminnan häiriöinä tai vaikka sydämen tai munuaisten vajaatoimintana, jotka ovat yleinen syy painon nousua aiheuttavalle turvotukselle. Yleisin syy on liiallinen energian saanti.
Nuorena en tajunnut yhtään rajoittaa sokeria, mm joka ilta puolikas suklaalevy. En lihonut. Kerran laihdutin 4 päivää ja painoin 45kg (165cm)
Raskauksien aikana +20kg. En ole palautunut monen raskauden jälkeen, enkä usko palautuvanikaan, koska en halua edes. Nyt 62 kg, viisi kiloa pitäis lähteä. Olen yli 40 ja ei ihan samoin kroppa toimi kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Treenaan päivittäin. Käyn joko salilla ja zumbassa joihin kävelen/hölkkään tai treenaan kotona kevyillä painoilla ja kehonpainolla. Lisäksi autottomana mä kävelen yliopistolle ja kauppaan ja muutenkin vähän joka paikkaan. Aamulla en syö mitään, lounaalla käyn yleensä puolilta päivin yliopistolla ja syön usein riisiä, jonkin liha- tai kalaruuan ja höyrytetyt kasvikset. Kotona syön yleensä kello 18 aikaan esim. wokkia ja nuudeleita. Iltapalaksi yleensä 9 aikaan vielä kaakaota.
Etkö todella syö aamuisin mitään, juo edes kahvia? Miten oikein jaksat, onko tuo iltaruokasi sitten niin tuhti?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen siro 174/98 nainen. Syön mitä haluan, usein monta levyä suklaatakin päivässä, mutta geeneissä se tulee että en vaan liho.
Mä olen samanpituinen ja painoinen mies ja olen kyllä ihan rehellisesti sanottuna lihava. Ei löydy siroa naista tämän kirjoituksen takaa.
Mä olen siro 174/98 nainen. Syön mitä haluan, usein monta levyä suklaatakin päivässä, mutta geeneissä se tulee että en vaan liho.