Laitetaanko vanhus liian helposti hoitokotiin?
Mitä mieltä olette? Olisiko monessa tapauksessa kuitenkin mahdollista, että lapset hoitaisivat vanhempiaan, ottaisivat omaan kotiinsa asumaan?
Kaikilla vanhuksilla ei tietenkään ole omia lapsia tai sukulaisia, jotka heistä pitäisivät huolta ja heidän hoitamiseensa kannattaisi pikemminkin panostaa.
Meidän vanhempamme ovat pitäneet meistä hyvää huolta. Olisiko meidän vuoro auttaa?
Muistakaa, että me kaikki vanhenemme koko ajan.
Kommentit (182)
En tiedä onko tästä jo mainittu, mutta on se hieman eri asia hoitaa lapsia kuin ikääntyneitä.
Lapsi oppii itse auttamaan pukemisessa viimeistään parin vuoden iässä (osaa auttaa paidan hihojen laitossa kääntämällä käsiä oikeaan asentoon jne) ja parhaimmat osaa pukea siinä iässä jo itse autettuna (aikuinen sulkee napit ja vetoketjut)
Mitä lapsi osaa tehdä seitsemän vuoden iässä? Pukee itse, käy itse vessassa, osaa ottaa välipalaa itse, osaa olla pari tuntia yksin kotona.
Lapsen saa hyvin hoidettua yksinkin, ei siihen välttämättä kahta tarvita. Lapset ovat varsinkin pieninä niin kevyitä, että heidät saa kannateltua yhdellä kädellä kun toisella kädellä tekee muuta.
Työskentelen tällä hetkellä hoivakodissa jossa eräs nainen on täysin kahden avustettava, ollut viimeiset seitsemän vuotta. Hän on jäykistynyt sikiöasentoon eikä pysty itse auttamaan pukemisessa yhtään. Kaksi hoitajaa joutuu hänet pukemaan ja kääntämään jne. Toinen yrittää nostaa kättä sen mikä se nousee (pari senttiä) ja toinen yrittää pujottaa paidan päälle. Hänet täytyy syöttää ja hän osaa itse vain avata suun ja nielaista.
Jotkut elää jopa 11v täysin kahden avustettavana.
Kuka jaksaa hoitaa vanhempiaan ja appivanhempiaan kymmenen vuotta vastaavanlaisessa kunnossa? Ja millä rahalla? Ei tuossa tilanteessa kumpikaan käy töissä.
Olet kuvottava ihminen. Millä oikeudella puhut hoitajista (ihmisistä) tuolla tavalla? Lissut pillifarkuissa.. Näkee kuinka paljon arvostat hoitotyötä. Oletko itse parempi? Onko työsi jotenkin arvokkaampaa. Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhusten hoitaminen lastensa perheissä, se on unelmahöttöä, joka pelkästään vain tuntuu kivalta ja idylliseltä ajatukselta. Käytäntö ja totuus sellaisesta elämästä on aivan jotain muuta. Kyllä paras ratkaisu olisi, että hoiva olisi muualla, mutta sen olisi oltava oikeasti hyvää. Hoitajien olisi oltava pysyviä, eikä niin, että joka viikko vastassa on eri lissu pillifarkuissaan ja tatskat vilkkuen puhumassa vanhukselle nuorisokieltä. Siellä kodissa läheiset parhaimmillaan voivat vierailla paljonkin, jos nämä asiat oikeasti toimisivat kuten pitää. Tuo on totta, että jokaikinen meistä haluaa asua ikuisesti kotona, vanhukset ja me tulevat vanhukset. Se vaan on opittava ajattelemaan niin, että elämään sisältyy muutoksia ja vaiheita. Harva on loppuun asti kotona, jos ikää karttuu paljon. On turha olettaakaan muuta! Olosuhteet pitää pystyä hoitopaikassa luomaan mahdollisimman hyviksi. Tämä on ongelma, johon täytyy löytyä ratkaisuja. Vaikea tilanne, helppoja ohjeita ei ole.
Oksettavasti puhuttu hoitajista
Teitä on kuitenkin siinä kaksi. Jos pystyisitte työvuoronne esim. järjestämään siten, että toinen voisi olla aina kotosalla.
ap
Toki voi yrittää hoitaa vuorotellen, jos jaksaa. Siinä ei ole sitten vapaa-aikaa kummallakaan yhtään ja vanhuksen tulee nukkua yöt kuin tukki ilman avun tarvetta.Hoitokotiin ei pääse, jos hoidon tarve ei ole ymrärivuorokautinen, eli yöllä tarvitsee vahtimista, kuivitusta tai vessa-apua.
Jos on siinä kunnossa, että voisi olla lasten luona eikä hoitokodissa, niin miksei asuisi sitten kotona? Toki lapsesta voisi tulla omaishoitaja, mutta minusta ei siihen olisi.
Vanha ketju, mutta miksi oma elämä pitäisi uhrata vanhuksen hoitamiseen? Ensin hoidat lapset sen ~ 18 vuotta, sitten pitäisi alkaa hoitaa omia ja appivanhempia. Siinä saattaa pyörätää seuraavat 20 vuotta, tai enemmän. Missä välissä on oikeus elää se oma elämänsä?
Itsellä kokemus, että hoitokotiin pääsee liian myöhään, kotona asuu todella huonokuntoista väkeä
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kokemus, että hoitokotiin pääsee liian myöhään, kotona asuu todella huonokuntoista väkeä
Levetirasetaamin takia ei pärjää päivääkään, kun se vie lihasvoimat. Mahtaa olla hyvä business saada asunnot äkkiä kaupaksi?
Ainakin omaiset, kotihoito ym ajattelee, että hoitokodissa se yksinäisen vanhuksen elämä saa hohdokkuuttaa. 80% ajasta vanhus kököttää huoneessaan, sängyssä, pyörätuolissa, jne. 20% ajasta istutaan pöydän ääressä. Muut syö vierellä kuka mitenkin sotkuisesti, yskien. Hyvin harvoin kukaan puhuu mitään. Ruuan jälkeen jatketaan istumista 1-2. Tuijottaen eteen, telkkaa tai ikkunaa.
Liikkeellä on vaeltavat dementikot, joista ei juttukaveria. Parhaimmillaan vievät kaiken liikenevän mukaansa.
Mitä mieltä olette? Olisiko monessa tapauksessa kuitenkin mahdollista, että lapset hoitaisivat vanhempiaan, ottaisivat omaan kotiinsa asumaan?
Kaikilla vanhuksilla ei tietenkään ole omia lapsia tai sukulaisia, jotka heistä pitäisivät huolta ja heidän hoitamiseensa kannattaisi pikemminkin panostaa.
Meidän vanhempamme ovat pitäneet meistä hyvää huolta. Olisiko meidän vuoro auttaa?
VASTAUS TÄHÄN:
Kaikilla ei ole vanhempia, jotka olisivat huolehtineet heistä lapsena. Lisäksi jos äitisi/isäsi on psyykkisesti sairas + muistinsa menettänyt niin millä ihmeellä luulet jaksavasi hoitaa tällaista ihmistä ja varsinkaan omassa kodissa. Haluatko menettää mielenterveytesi saatikka perheesi ja parisuhteesi tällaisen ihmisen takia. Varsin stressaavaa tuon vaativan vanhuksen hoitaminen.
Toivon sinulle voimia tulevaan urakkaasi.
Nimimerkki: Ohi on ja muistisairas pääsi hyvään hoitopaikkaan, kiitos jumalalle.
Itse olen hoitaja tosin eläkkeellä ja terve. Minulla on vanhus, joka on tosi iäkäs ja asuu kotona. On dementikko.
Aiemmin hoidin kaikki hänen asiat, kodin, lääkkeet ja siivouksen laitoin ruoan ym.
Sitten tilanne muuttui. Teki meidän elämästä todella vaikeaa. Soitteli eri virastoihin ja keksi omasta päästään kaikenlaisia perättömiä juttuja, joita viranomaiset uskoivat.
surullista, mutta siihen loppui perheen tuki ja huolehtiminen.
nyt huolehtii yhteiskunta hänestä.
OMAHOITAJAN PALKKA SELLAISEKSI, ETTÄ SILLÄ PÄRJÄÄ. MONI VOISI HOITAA VANHEMPANSA, JOS SILLÄ ELÄISI. Anteeksi, kun huudan, mutta miksi ei näin selkeää asiaa voida korjata? Hoivapaikka maksaa tuhansia kuussa, jos vanhukset hoidettaisi kotona paremmin, aiemmin, hoivapaikaa tarvittaisi aina myöhemmin.
JÄRKEÄ PÄÄHÄN, PÄÄTTÄJÄT!
Missäs se vanhus nukkuisi? Olohuoneen sohvalla? Ei meillä ole varaa ostaa isompaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta miksi oma elämä pitäisi uhrata vanhuksen hoitamiseen? Ensin hoidat lapset sen ~ 18 vuotta, sitten pitäisi alkaa hoitaa omia ja appivanhempia. Siinä saattaa pyörätää seuraavat 20 vuotta, tai enemmän. Missä välissä on oikeus elää se oma elämänsä?
Eikö se avioituminen, perheen perustaminen, lapsiperhearki ole juuri sitä omaa elämää? Eihän ketään suomessa pakoteta naimisiin ja perustamaan perhettä.
Olin 27 kun esikoinen syntyi, 59 kun kuopus lähti omilleen. Kyllä ne vuodet olivat elämäni parasta aikaa, ei niinkään nyt yksin leskenä.
Omat ja appivanhemmat kuolivat itsestään itsenäisesti huolehtien loppuun asti yli 80 v. Ei kaikista tule vaivaa ja vastusta nuoremmille.
Been there, done that. Ihan helvettiä oli kummallekin, koti ei ollut dementikolle turvallinen liesi ja laitteet olisi pitänyt suojata ja oviin ja portaikkoon olisi pitänyt laittaa turvalukot, vessaan muutokset istuimen ja liukuesteillä ja lukko polis ettei jää lukon taakse. Mummeli ei tunnistanut minua enää ja karkaili minkä kerkesi ihan öisinkin. Paskaa kauhoi kädellä housuistaan seinille kun ei enää muistanut tai jaksanut vessaan
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset ovat aika lailla itsekkäitä. Isovanhempia vaaditaan hoitoavuksi, kun lapset ovat pieniä, mutta lasten lähdettyä kodista ei oteta isovanhempia (siis niitä omia vanhempia, jotka tuolloin ovat noin 80 v ikäisiä) osaksi perhettä. Viisikymppiset haluavat elää omaa elämäänsä, on parisuhde ja koira ja harrastukset ja se lastenhoidossa auttanut isovanhempi hylätään mieluummin laitokseen kuin hoidetaan itse.
Meillä isovanhemmat auttoi lasten hoidossa kerran vuodessa. Vaippoja vaihtoivat nolla kertaa.
Autan jo enemmän kuin vanhempani koskaan, vaikkei se oman äidin vessattaminen ja takapuolen pyyhintä kovin mieltäylentävää ole. Mutta en ikinä luopuisi työpaikastani ja omista lapsistani, jotta voisin olla muistisairaan mummon hoitaja 200km päässä.
Ei ole huolta moisesta. Nykytrendien mukaan halutaan jättää vanhukset kotiin haisemaan. Säästöä säästöä.
Laiteta?
Todellisuudessa ei niihin meinaa päästä, vaikka olisi 8han selkeä tarve.
Miksi ja miten omaisten antama hoito olsi parempaa tai edes aina taloudellisempaa kuin hoitopaikkojen antama?