Lue keskustelun säännöt.
Pikkutytön äänellä puhuvat naiset
29.01.2019 |
Kuuntelin tässä yhtä esitelmää, jossa koulutettu ja fiksu nainen puhui – mutta ääni oli söpöttävä, pikkutyttömäinen ja hihittelevä. Aivan sairaan ärsyttävää. Ääntä ja esiintymistä voi treenata, samoin tilanottoa.
Miksi fiksu nainen pienentää olemuksensa söpöilyllä, hennolla äänellä ja hihitysellä? Tästä on esiintymiskoulutuksessakin sanottu. Vaikuttava esiintyminen menee tuollaisella ihan reisille. Ärsyttävää!
Kommentit (102)
Kertakaikkisen hirveää, että ylivoimainen enemmistö yläpeukuttaa mielipidettä, että luonnollisen naisäänen manipulointi on suora reitti uskottavuuteen ja asiantuntevuuteen.
Sisäistetty naisviha mitään? Jos ei itse pysty keskittymään asiaan kuin yhdenlaisella äänellä esitettynä, ongelma on omissa korvissa!
Guuglatkaa Elizabeth Holmes fake voice. Niin sitä kannattaa uskoa kaikki mitä matalalla äänellä kuulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenita Airistolla on mielestäni ärsyttävin ääni ja puhetyyli.
Se lespaaminen ja äänenkäyttö vie uskottavuutta diplomiekonomilta, jolla saattaa olla ihan sanottavaakin.
En vain pysty kuuntelemaan häntä.
Mun entinen tk-lääkäri puhui kuin pikkutyttö.
Jos olisi laittanut silmät kiinni, olisi voinut kuvitella olevansa lapsen kanssa samassa huoneessa.
Uskottavuuteen vaikuttava tekijä todellakin.
Kuka ihmeessä haluaa tahallaan muuttaa ääntään korkeammaksi?
Pehmeä, hieman matala naisääni on ehdottomasti paras. Pieni häkeys ei haittaa myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluisin pikkutytön äänellä puhunut taitaa olla edesmennyt Jacqueline Bouvier-Kennedy-Onassis.
Niinkö? Netistä löysin videon vlta -62, missä rva Kennedy puhuu espanjaksi ihan normaalisti. Espanja on vielä aika miehekäs, voimakas kieli.
Toisella videolla puhuu lyhyesti ranskaa sillä tavalla kuin ranskaa usein puhutaan, vähän korkealta ja söpösti. Tosin ranskaa puhutaan myös matalalta, kohtalokkaasti. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on luonnostani matala ääni ja olen huomannut saaneeni etua sen vuoksi (ja lukemattomat kilpirauhaskokeet). Se, että naista dissataan kimeän äänen takia on yksi naisvihan muoto. On surullista, että myös naiset itse menevät mukaan tähän.
Tehkää kirjatesti: kirjastossa tai kirjakaupassa random kirja hyllystä, älä katso tekijää. Luette pätkiä ja annatte mielessänne arvosanan. Katso sitten tekijän nimi ja anna uusi arvosana. Tuntuuko lukemasi edelleen yhtä hyvältä tai huonolta kuin ensilukemalta?
Itse taas inhoan matalaa ääntäni muttei korkeääöniset naiset häiritse. Ovat ihan virkistävää kuultavaa. Eniten häiritsee kaunis heleä "nuoren neidon satuprinsessa ääni". jota voi kuulla joskus esim. taidepodissa tai yliopistolla. #kateus #katkeruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänenkorkeus riippuu äänihuulten pituudesta. Väärällä korkeudella puhuminen rasittaa äänihuulia.
Itselleen ääni kuulostaa usein erilaiselta, matalammalta.
Miksi sitä paitsi arvostelet ääntä, keskity asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi haukutte toisen ääntä? Ihan sama kuin haukkuisi toisen ulkonäköä. Jos ominaisääni on mitä on niin ei sitä voi muuttaa. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Olisi tylsää jos kaikki olisi aina samankuuloisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluisin pikkutytön äänellä puhunut taitaa olla edesmennyt Jacqueline Bouvier-Kennedy-Onassis.
Niinkö? Netistä löysin videon vlta -62, missä rva Kennedy puhuu espanjaksi ihan normaalisti. Espanja on vielä aika miehekäs, voimakas kieli.
Toisella videolla puhuu lyhyesti ranskaa sillä tavalla kuin ranskaa usein puhutaan, vähän korkealta ja söpösti. Tosin ranskaa puhutaan myös matalalta, kohtalokkaasti. 😉
Mä olen nähnyt telkkarissa ohjelman, jossa se esitteli Valkoisen talon remonttia. Sillä oli ärsyttävä ja teennäinen pikkutytön ääni. Hädin tuskin pystyi kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Linda Liukkaan sanojen sisältö menee minulta kokonaan ohi, kun hänen esiintymisensä on lapsekasta.
Olen miljoona kertaa mieluummin lapsekas kuin aikuinen. Aikuisten maailma on niin raadollinen ja sairas niin monella tapaa.
Mua pännii naiset jotka kailottaa kovaan ääneen ja ovat ylidramaattisia. Eivät ota huomioon muita pitämällä turpaansa pienemmällä. Rasittavaa kuunneltavaa, eikä kuulossani ole vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vain on sellainen ääni. Kuulostan puhelimessa lapselta.
Kieltäydyn muuttamasta luonnollista ääntäni siksi, että matala ääni olisi muka jotenkin uskottavampi. Osaan asiani, joten ammattitaitoni puhukoon puolestaan.
Sama.
En ala muuttamaan ääntäni muuksi kuin se on. Minulla ei ole tarvetta miellyttää muita tai teeskennellä olevani jotain mitä en ole.
Töissä olen saanut uskottavuutta osaamisellani. Ei ole ääni eikä naisellisuuskaan estänyt työssä menestymistä vaikka työskentelen miesvaltaisella alalla.
Riippuu tilanteesta, eläimilleni puhun kimakammin paitsi jos pitää nuhdella jossakin asiassa että "nyt loppu", se tulee matalammalta. Puolisolleni puhun matalan ja kimakan välimaasto mikä nyt on perusääneni. Se riippuu niin tilanteesta miten sitä ääntä käyttää. Vihaisena ääni tuppaa hiukan madaltumaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut saman efektin lähinnä porukoissa jossa on vähintään yksi miespuolinen mukana. Aina mukaan sattuu vähintään ykis nainen, joka koittaa saada miehen huomion vetämällä koko ajan showta ja siihen kuuluu tuo kikattelu ja kimitys. Kun saman henkilön tapaa muussa tilaisuudessa kahdestaan, olemus ja ääni on aivan eri. Sama henkilö vetää samanlaisen esitystilan päälle aina julkisesti puhuessaan esim. esitelmää tms. pitäessä. Tiedän lukuisia samanlaisia tapauksia. Johtopäätökseni on että tuo kimitys on jonkunlainen rooli monelle. Sillä halutaan huomiota (olen söpö ja iloinen, katso minua ehehe hihihii awws pus<3). Sillä todellakin saadaan hyvin tyhjäpäinen vaikutelma aikaiseksi. Toki jotkut miehet ilmeisesti tästä tykkää, nainen vaikuttaa hölmömmältä ja helpommalta, ja muka helpostilähestyttävältä. Mutta tuollaisessa esiintymistilanteessa tosiaan vähentää paljon vakavastiotettavuutta. Toki jollain naisilla on luonnostaan kimeämpi ääni jolle he tietysti eivät mitään mahda. Mutta ero tulee sitten olemuksesta ja miten ääntä käyttää ja artikuloidaan. Ja hihitelläänkö ja keikistelläänkö väliin "söpösti".
Olen huomannut kimittäväni erityisesti silloin kun olen jostain syystä jännittynyt. Esiintymisjännitys varmasti vaivaa muitakin kuin minua.
Mutta onhan se hienoa, että jälleen kerran niin täydelliset av-mammat pystyvät hallitsemaan äänensä kaikissa tilanteissa. Muutenkin taitavat olla lähes professionaaleja esiintyjiä.
Itse aion jatkossakin olla ihan vaan oma itseni, vaikka sillä teennäisen leiman saisikin.
Minulla on jumalattoman korkea ääni, ei voi mitään. En aio sitä muuttaa.
En osaa yhtään sanoa, millainen ääneni on muiden mielestä. En usko että se on pikkulapsen kuuloinen. Kukaan ei ole koskaan sanonut, että kuulostaisi piipitykseltä. Sanoisin että varmaan aika vahva ääni vaikka feminiininen.
Kerran yksi mies jonka kanssa oli treffit alkoi huumorimielellä imitoimaan mua, tyyliin just sellaista pikkunaistyylistä viserrystä. Olin aika äimänkäkenä, ymmärsin heti että mies automaattisesti näki pienikokoisen naisen edesssään ja hänestä pakettiin kuului talitinttimäisyys. Eikä talitinteissä ole edes vikaa.
Jatkoa ei tullut. Tuollainen on idioottimaista.