Lue keskustelun säännöt.
Kaikki lähi, sairaan- ja lastenhoitajat ylityöllistettyjä. Miksi?
29.01.2019 |
Koko ajan saa lukea ja kuunnella, kun kaikki hoitajat ovat raskaimpien töiden huipulla ja kukaan ei heitä arvosta ja eivät saa korkeampaa palkkaa kuin ministerit. Silti samaan aikaan on kaikki AMK kampukset täynnä sairaanhoitajaopiskelijoita ja ammattikoulut tuottaa lähäreitä jatkuvalla syötöllä ja sit vielä ne lastenhoitajat(kts "varhaiskasvatusopettaja"), nii mihin ne kaikki häviää?
Tämäkin palsta on täynnä erilaisia hoitajia joiden pitäsi saada se 60k vuodessa ja puhuvat kuinka raskasta se työ on. Kokeilkaapa joskus oikeita töitä. Esim. rakennusala, jossa työskennellään pihalla säällä kuin säällä ja aina fyysistä. Se vaan menee niin että osaa töistä ei tehtäisi jos niitä ei kompensoitaisi rahalla. Hoitajat eivät siistillä sisätyöllä ansaitse korkeampaa palkkaa kuin muutkaan.
Kuinkahan paljon tulee alapeukkua??
Kommentit (13)
Siksi että koko hoito-/hoiva-ala perustuu toiminta-ajatukselle ”kyllä joku kiltti nainen ilmaiseksi hoitaa”.
No ei hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että koko hoito-/hoiva-ala perustuu toiminta-ajatukselle ”kyllä joku kiltti nainen ilmaiseksi hoitaa”.
No ei hoida.
No hoitaapas, siksihän ne kitiseekin kun eivät osaa kieltäytyä ja nousta yhtenä ryhmänä vastaan. Miesvaltaisilla aloilla ei homma menis tohon pisteeseen, kun ajoissa pistäisivät stopin. Hoitoalan naiset on nynnyjä.
Allekirjoitan naisten nynnyyden.
Mieheni tekee kolmivuorotyössä fyysistä hommaa, palkka ei ole suuri muttei myöskään pieni. Jos työnantaja rupeaa hankalaksi, työpaikan ukot vastaavat siihen samalla mitalla. Lopputulos on lähes aina se, että työnantaja taipuu.
Sitten taas kun katsoo naisvaltaisten työpaikkojen arkea, tilanne on aivan erilainen. Osa naisista on helposti manipuloitavissa ja he kuvittelevat olevansa korvaamattomia perustason suorittavassa työssä. Palkka on paska, mutta kruunu kiiltää, ja yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa yksi ihminen vastaa viidenkymmenen turvallisuudesta läpi yön yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että koko hoito-/hoiva-ala perustuu toiminta-ajatukselle ”kyllä joku kiltti nainen ilmaiseksi hoitaa”.
No ei hoida.
No hoitaapas, siksihän ne kitiseekin kun eivät osaa kieltäytyä ja nousta yhtenä ryhmänä vastaan. Miesvaltaisilla aloilla ei homma menis tohon pisteeseen, kun ajoissa pistäisivät stopin. Hoitoalan naiset on nynnyjä.
Tämä on niin totta! Liiton naisetkin samanlaisia nynnyjä, jotka kiltisti vaan hyväksyvät kaiken mitä korkeammalta ehdotetaan. Ensiksi kauhea haloo, kun nyt kaikki hoitajat lakkoon ja taistelemaan, mutta mitään hyötyä noista ei ole ollut :D
Samaa mieltä siitä että miehet osaavat kyllä painostaa ja heidän silmilleen ei hypitä määräänsä enempää. Miehet kun lyö hanskat tiskiin niin hommat loppuu siihen.
Mutta naiset, hirveä jupina vuodesta toiseen mutta mitään konkreettista eivät saa aikaiseksi kuin vaan etujensa heikennyksiä. TEHKÄÄ JOTAIN ÄLKÄÄKÄ VAIN MARMATTAKO!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla, jos työntekijä ilmoittaa lähtevänsä kotiin, kun työaika loppuu, hän saa helvetilliset vihat niskaansa muilta työntekijöiltä. Vastuu on kuitenkin esimiehellä huolehtia riittävästä määrästä työntekijöitä.
Omasta mielestäni työn raskaus on yhdistelmä vastuuta, kiirettä ja vaativaa asiakastyötä. Raksatyö on taatusti fyysisesti raskasta mutta kovin erilaista joten niitä ei voi verrata.
Hoitoalalla työtä tehdään jatkuvan kiireen ja paineen sekä arvioivien katseiden alla. Hoitaja on se joka ottaa vastaan potilaan, omaisten ja lääkäreiden valitukset ja johon puretaan kaikki turhauma maan ja taivaan väliltä. Samanaikaisesti kun teet työtä hymy naamalla ja taistelet aikaa vastaan, joudut tekemään ehkä vaativaakin arviota potilaan tilasta ja siitä mitä hoitoa hän tarvitsee tai toteuttaa lääkehoitoa. Lääkäri ei ole potilaita kädestä pitämässä vaan yleensä tarkkailu ja hoidon arviointi on hoitajan vastuulla.
Lisäksi hoitajan työnkuva on muuttunut jatkuvasti entistä vaativammaksi ja useita ennen lääkäreille kuuluvia työtehtäviä on siirretty hoitajille.
Tähän päälle jatkuva alimitoituksella työskentely koska sairauslomia on paljon eikä sijaisia saada tai haluta palkata. Lomia ei saa koskaan haluamaansa aikaan eikä esim. kesälomaa yhteen putkeen. Poikkeustilasta on tullut uusi normaali, työtä ei useinkaan tehdä niillä mitoituksilla mitä johto laskee työhön olevan käytettävissä.
Ja palkka. Miksi työn vaativuus ja työmäärä kasvaa vuosi vuodelta? Miksi ero omassa palkassani suhteessa puolison (eri alalla) palkkaan kasvaa vuosi vuodelta? Prosentuaaliset tes-korotukset ja palkan alennukset ovat heikentäneet ostovoimaani vuosi vuodelta.
Tässä joitain ajatuksia. Itse opiskelen nyt ihan muuta, hoitoalalle en pysty enää jäämään. Ja kyllä, olen tehnyt myös muun alan töitä joten vertailupohjaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini hoitopaikassa hoitajat kulutti päivänsä jossain omassa huoneessaan. Kerran katselin tyhjiä käytäviä ja vahingossa avasin tämän huoneen oven. Iloinen puheensorina keskeytyi. Suljin nopeasti oven että en häiritsisi rupattelua:)
Kerran kesällä oli ovet auki ja läpiveto ja eräs valitteli kylmyyttä ja painoi jotain kelloa. Ketään ei tullut koko sinä aikana jonka sellä oltiin.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni työn raskaus on yhdistelmä vastuuta, kiirettä ja vaativaa asiakastyötä. Raksatyö on taatusti fyysisesti raskasta mutta kovin erilaista joten niitä ei voi verrata.
Hoitoalalla työtä tehdään jatkuvan kiireen ja paineen sekä arvioivien katseiden alla. Hoitaja on se joka ottaa vastaan potilaan, omaisten ja lääkäreiden valitukset ja johon puretaan kaikki turhauma maan ja taivaan väliltä. Samanaikaisesti kun teet työtä hymy naamalla ja taistelet aikaa vastaan, joudut tekemään ehkä vaativaakin arviota potilaan tilasta ja siitä mitä hoitoa hän tarvitsee tai toteuttaa lääkehoitoa. Lääkäri ei ole potilaita kädestä pitämässä vaan yleensä tarkkailu ja hoidon arviointi on hoitajan vastuulla.
Lisäksi hoitajan työnkuva on muuttunut jatkuvasti entistä vaativammaksi ja useita ennen lääkäreille kuuluvia työtehtäviä on siirretty hoitajille.
Tähän päälle jatkuva alimitoituksella työskentely koska sairauslomia on paljon eikä sijaisia saada tai haluta palkata. Lomia ei saa koskaan haluamaansa aikaan eikä esim. kesälomaa yhteen putkeen. Poikkeustilasta on tullut uusi normaali, työtä ei useinkaan tehdä niillä mitoituksilla mitä johto laskee työhön olevan käytettävissä.
Ja palkka. Miksi työn vaativuus ja työmäärä kasvaa vuosi vuodelta? Miksi ero omassa palkassani suhteessa puolison (eri alalla) palkkaan kasvaa vuosi vuodelta? Prosentuaaliset tes-korotukset ja palkan alennukset ovat heikentäneet ostovoimaani vuosi vuodelta.
Tässä joitain ajatuksia. Itse opiskelen nyt ihan muuta, hoitoalalle en pysty enää jäämään. Ja kyllä, olen tehnyt myös muun alan töitä joten vertailupohjaa on.
Äitini hoitopaikassa hoitajilla ei ollut mitään kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni työn raskaus on yhdistelmä vastuuta, kiirettä ja vaativaa asiakastyötä. Raksatyö on taatusti fyysisesti raskasta mutta kovin erilaista joten niitä ei voi verrata.
Hoitoalalla työtä tehdään jatkuvan kiireen ja paineen sekä arvioivien katseiden alla. Hoitaja on se joka ottaa vastaan potilaan, omaisten ja lääkäreiden valitukset ja johon puretaan kaikki turhauma maan ja taivaan väliltä. Samanaikaisesti kun teet työtä hymy naamalla ja taistelet aikaa vastaan, joudut tekemään ehkä vaativaakin arviota potilaan tilasta ja siitä mitä hoitoa hän tarvitsee tai toteuttaa lääkehoitoa. Lääkäri ei ole potilaita kädestä pitämässä vaan yleensä tarkkailu ja hoidon arviointi on hoitajan vastuulla.
Lisäksi hoitajan työnkuva on muuttunut jatkuvasti entistä vaativammaksi ja useita ennen lääkäreille kuuluvia työtehtäviä on siirretty hoitajille.
Tähän päälle jatkuva alimitoituksella työskentely koska sairauslomia on paljon eikä sijaisia saada tai haluta palkata. Lomia ei saa koskaan haluamaansa aikaan eikä esim. kesälomaa yhteen putkeen. Poikkeustilasta on tullut uusi normaali, työtä ei useinkaan tehdä niillä mitoituksilla mitä johto laskee työhön olevan käytettävissä.
Ja palkka. Miksi työn vaativuus ja työmäärä kasvaa vuosi vuodelta? Miksi ero omassa palkassani suhteessa puolison (eri alalla) palkkaan kasvaa vuosi vuodelta? Prosentuaaliset tes-korotukset ja palkan alennukset ovat heikentäneet ostovoimaani vuosi vuodelta.
Tässä joitain ajatuksia. Itse opiskelen nyt ihan muuta, hoitoalalle en pysty enää jäämään. Ja kyllä, olen tehnyt myös muun alan töitä joten vertailupohjaa on.Äitini hoitopaikassa hoitajilla ei ollut mitään kiirettä.
Niin?
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä siitä että miehet osaavat kyllä painostaa ja heidän silmilleen ei hypitä määräänsä enempää. Miehet kun lyö hanskat tiskiin niin hommat loppuu siihen.
Mutta naiset, hirveä jupina vuodesta toiseen mutta mitään konkreettista eivät saa aikaiseksi kuin vaan etujensa heikennyksiä. TEHKÄÄ JOTAIN ÄLKÄÄKÄ VAIN MARMATTAKO!
Tämä niin paljon! Jatkuva poru ja marmatus kaikesta vääryydestä, mutta mitään ei tehdä asian eteen! Kiltisti tehdään ylitöitä ja kulutetaan itsensä loppuun ja itketään kotona, kun on niin hirveää. Muutenkin mitä olen 3-vuoroa tekevien hoitajien työvuorolistoja nähnyt, niin nekin on ihan päin p*rsettä! Kiltisti otetaan jonkun toisen hoitsun tekemä työvuorolista käteen ja selän takana itketään, kuinka ei jaksaisi tehdä mitään ilta, ilta, aamua ylitöiden lomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni työn raskaus on yhdistelmä vastuuta, kiirettä ja vaativaa asiakastyötä. Raksatyö on taatusti fyysisesti raskasta mutta kovin erilaista joten niitä ei voi verrata.
Hoitoalalla työtä tehdään jatkuvan kiireen ja paineen sekä arvioivien katseiden alla. Hoitaja on se joka ottaa vastaan potilaan, omaisten ja lääkäreiden valitukset ja johon puretaan kaikki turhauma maan ja taivaan väliltä. Samanaikaisesti kun teet työtä hymy naamalla ja taistelet aikaa vastaan, joudut tekemään ehkä vaativaakin arviota potilaan tilasta ja siitä mitä hoitoa hän tarvitsee tai toteuttaa lääkehoitoa. Lääkäri ei ole potilaita kädestä pitämässä vaan yleensä tarkkailu ja hoidon arviointi on hoitajan vastuulla.
Lisäksi hoitajan työnkuva on muuttunut jatkuvasti entistä vaativammaksi ja useita ennen lääkäreille kuuluvia työtehtäviä on siirretty hoitajille.
Tähän päälle jatkuva alimitoituksella työskentely koska sairauslomia on paljon eikä sijaisia saada tai haluta palkata. Lomia ei saa koskaan haluamaansa aikaan eikä esim. kesälomaa yhteen putkeen. Poikkeustilasta on tullut uusi normaali, työtä ei useinkaan tehdä niillä mitoituksilla mitä johto laskee työhön olevan käytettävissä.
Ja palkka. Miksi työn vaativuus ja työmäärä kasvaa vuosi vuodelta? Miksi ero omassa palkassani suhteessa puolison (eri alalla) palkkaan kasvaa vuosi vuodelta? Prosentuaaliset tes-korotukset ja palkan alennukset ovat heikentäneet ostovoimaani vuosi vuodelta.
Tässä joitain ajatuksia. Itse opiskelen nyt ihan muuta, hoitoalalle en pysty enää jäämään. Ja kyllä, olen tehnyt myös muun alan töitä joten vertailupohjaa on.
1980-luvulla sairaanhoitajan urani alussa olin töissä vanhainkodissa. Kun vanhuksen ainoa lapsi yllättäen kuoli, oli mulla aikaa istua vanhuksen luona, kuunnella, halata ja lohduttaa. Tai kun muistisairas sotaveteraani kauhuissaan huusi äitiä, istuin sängyn vieressä, pidin kädestä kiinni ja juttelin rauhoittavasti. Sitten kaikki muuttui. Tuli tejokkuusajattelu ja tulosvastuullisuus. Saimme moitteita, kun kaupungin toisessa vanhainkodissa vaihtuvuus oli huomattavasti nopeampaa kuin meillä. Niin, vainhainkodissahan vaihtuvuus tapahtuu siten, että vanhus kuolee. Meillä vanhukset pysyivät hengissä, mikä oli tehokkuusajattelun näkökulmasta huono asia.
Vaihdoin sairaalamaailmaan, mutta sama tehokkuusajattelu ja tulosvastuullisuus oli iskenyt sinnekin. Kansliassa vedettiin rauhoittavat lääkkeet ruiskuihin riviin ja sitten käytiin tökkimässä niitä potilaisiin, jotka oikeasti olisivat tarvinneet vain kuuntelijaa, läsnäoloa ja myötätuntoa. Tuntui kuin olisi kinkkuja suolannut liukuhihnalla.
Jaksoin vuosituhannen vaihteeseen ja sitten vaihdoin alaa, koska en halunnut tehdä työtäni huonosti. En halunnut olla tehokas, kylmä ja kiireinen hoitaja. Siis sellainen, joista tänä päivänä raksaduunaritkin sairaalaan joutuessaan valittavat.
Väittäisin että koulutettu raksamies tienaa huomattavasti paremmin kuin sairaanhoitaja. Koska on olosuhdelisää, usein tulospalkkausta jne. Mutta raksamiehet ei todella valita ja on siellä osa aika pienilläkin palkoilla.
Olin kerran mutkan kautta tutustumassa hoitoalaan. En ole alan ihminen. Oman kokemuksen perusteella terveyskeskuksessa vallitsi harmoninen tunnelma ja työympäristönä se vaikutti ainakin näille henkilöille hyvinkin mukavalta. Olen ollut itse kaupanalalla ja se hektisyys mikä siellä vallitsi on ihan erilaista kuin perusterveydenhuollossa. Väittäisin että terveyskeskus on hyvä paikka olla töissä jollei ole päivystävä lääkäri, lääkäri, hammaslääkäri tai vuodeosastolla työskentelevä hoitaja.