Miksi jotkut ihmiset kävelevät kerrostalossa kantapäillään?
Ihana rauha vallitsee silloin kun tömistelijä sattuu olemaan paikoillaan. En vain käsitä, miten vaikeaa on kävellä normaalisti eli laskien paino tasaisesti koko jalkapohjalle, milloin tömistelyä ei kuulu?
En voisi kuvitellakaan käveleväni samanlailla, tiedostaen samalla aiheuttavani päänvaivaa alapuolella asuville. Perheemme onneksi kyseinen tömistelijä ei herää kukonlaulun aikaan, vaan "vasta" seitsemän nurkilla.
Auttakaa minua ymmärtämään kantapääkävelijöitä!
Kommentit (148)
Ite astun kannalla hiljempaa kuin kokojalalla. Jos astun kokojalalla, niin siitä tulee töminää. Ja kanta-astunta on luonnollisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten osaan itse kävellä niin, ettei alhaalla asuva kärsi henkisesti ja myöhemmin fyysisesti? :D
Ap
Mistäs sä sen tiedät? Jos alakerran asukki ei vaan valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt alakerran asukilta mitä sinne kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten osaan itse kävellä niin, ettei alhaalla asuva kärsi henkisesti ja myöhemmin fyysisesti? :D
Ap
Osaan kyllä kävellä kantapäillänikin, mutta se ei ole tarpeen. Se tuntuu kaiken lisäksi epämiellyttävältä sotamarssilta.
Kantapääkävelijät taas ovat tietenkin koko ikänsä tömistelleet menemään, eivätkä siksi ymmärrä edes toimivansa inhottavasti.
Ap
Marssiessahan nimenomaan astutaan kokojalalla.
Vierailija kirjoitti:
Ihana rauha vallitsee silloin kun tömistelijä sattuu olemaan paikoillaan. En vain käsitä, miten vaikeaa on kävellä normaalisti eli laskien paino tasaisesti koko jalkapohjalle, milloin tömistelyä ei kuulu?
En voisi kuvitellakaan käveleväni samanlailla, tiedostaen samalla aiheuttavani päänvaivaa alapuolella asuville. Perheemme onneksi kyseinen tömistelijä ei herää kukonlaulun aikaan, vaan "vasta" seitsemän nurkilla.
Auttakaa minua ymmärtämään kantapääkävelijöitä!
Autan sinua: Muuta rivi-tai omakotitaloon.
Muutettiin juuri uuteen kämppään ja jumaleissoni tuota yläkerran ihmistä joka kävelee ilmeisesti kantapäillä. Tanner tömisee ja aluksi lapsetkin oli hädissään, että mitä tapahtui, tuliko ääni ulkoa ja onko jossain joku hätä. Ei voi käsittää tuota melun määrää, mikä tuosta lähtee.
Elämisen äänet on ok, tietty kerrostalossa. Mutta vastaavaan meteliin en ole kokenut aiemmin, tuosta lähtee valtava ääni.
Asun ylimmässä, mutta seinänaapurin marssiminen kuuluu, sekä kiekuva nauru ja kerran sillä oli jopa huono päivä, ulvova itku jatkui monta tuntia.
Ihan tein testikävelyä ja kyllä mulla ainakin luontaisesti ekana kantapää osuu lattiaan. Toki muukin jalkapohja sitten seuraa perässä. Koen käveleväni ihan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Asun ylimmässä, mutta seinänaapurin marssiminen kuuluu, sekä kiekuva nauru ja kerran sillä oli jopa huono päivä, ulvova itku jatkui monta tuntia.
Siltähän saattoi olla kuollut joku läheinen tms. Minulla ainakaan ei ollut voimia ajaa autolla jonnekin erämaahan itkemään häiritsemättä muita.
Ei tässä mielestäni kyse ole normaalista kävelystä kerrostaloasunnossa, vaan nimenomaan suhteettoman kovaäänisestä tömistelystä.
Olen asunut tömistelijän kanssa. Nyt puhutaan sen tason marssista, että astiat kirjaimellisesti helisivät kaapeissa. Jos oli vettä pöydällä lasissa, se tärisi kuin jurassic Parkissa konsanaan. Joka aamu heräsin, kun hän heräsi, sillä jo ensimmäinen vessaan meno oli kuin Saksa valloittamassa Puolaa.
En koskaan sanonut mitään, sillä olimme kämppiksiä eikä minulla ollut mitään oikeutta huomautella hänen tavoistaan. Mutta hän oli ylipäätään raskasrakenteinen ja vähän dramaattinenkin ihminen. Matkalta tulessa laukku jysähti lattiaan. Ovi avattiin (ei vain suljettu) äänekkäästi. Kokkaus oli pelkkää pannujen ja patojen ilotulitusta. Eikä hän varmasti ollut tietoinen mistään näistä äänistä...
Entisessä talossa eräs nainen pahoitteli että häneltä voi kuulua 'jytinöitä' koska oli ylipainoinen sekä polvi-ja lonkkarikkoinen. Ilmeisesti liikkuminen ei niin sujuvaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mielestäni kyse ole normaalista kävelystä kerrostaloasunnossa, vaan nimenomaan suhteettoman kovaäänisestä tömistelystä.
Olen asunut tömistelijän kanssa. Nyt puhutaan sen tason marssista, että astiat kirjaimellisesti helisivät kaapeissa. Jos oli vettä pöydällä lasissa, se tärisi kuin jurassic Parkissa konsanaan. Joka aamu heräsin, kun hän heräsi, sillä jo ensimmäinen vessaan meno oli kuin Saksa valloittamassa Puolaa.
En koskaan sanonut mitään, sillä olimme kämppiksiä eikä minulla ollut mitään oikeutta huomautella hänen tavoistaan. Mutta hän oli ylipäätään raskasrakenteinen ja vähän dramaattinenkin ihminen. Matkalta tulessa laukku jysähti lattiaan. Ovi avattiin (ei vain suljettu) äänekkäästi. Kokkaus oli pelkkää pannujen ja patojen ilotulitusta. Eikä hän varmasti ollut tietoinen mistään näistä äänistä...
Tuosta kuvaamastasi meiningistä ei talo tärise eli teillä on joku rakennevika, jos nykyinen naapurisi jytisyttää taloa tai siellä kantautuu rakenteita pitkin ääniä.
Ja joo, se minkä sinä koet kolisutteluksi ja jysäytteyksi (laukut, ovet, pannut) niin vähän taitaa olla värikynää mukana tai sitten vaan koet ko. henkilön tilaa ja energiaa vieväksi kun hän taas saattaa kokea sinut ahdistavan käpertyneeksi hissukaksi.
Jos se on käynyt fysioterapeutilla? Minäkin olen aina astunut koko jalkapohjalla, mutta polvileikkauksen jälkeen fyssari opetti, että kantapää edellä, koska silloin nilkka ja jalkaterä liikkuvat luontaisella tavalla.
Joo, se on ärsyttävää.
Minä luulen, että sellainen ihminen ei itse tajua sitä. Hän luulee kävelevänsä hiljaa. Tai ainakin se unohtuu, ellei kukaan nalkuta asiasta.
Tiedän, koska minulla on poika, joka on kanta-astuja. Puoli vuotta meni, että oppi, mutta jos on kiire, niin se unohtuu. Sitä ennen asuimme aina maan tasalla, ei tarvinnut huomauttaa, joten en pienestä pitäen siihen opettanut.
Mutta jos ei kestä kerrostalon ääniä, pitää muuttaa omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mielestäni kyse ole normaalista kävelystä kerrostaloasunnossa, vaan nimenomaan suhteettoman kovaäänisestä tömistelystä.
Olen asunut tömistelijän kanssa. Nyt puhutaan sen tason marssista, että astiat kirjaimellisesti helisivät kaapeissa. Jos oli vettä pöydällä lasissa, se tärisi kuin jurassic Parkissa konsanaan. Joka aamu heräsin, kun hän heräsi, sillä jo ensimmäinen vessaan meno oli kuin Saksa valloittamassa Puolaa.
En koskaan sanonut mitään, sillä olimme kämppiksiä eikä minulla ollut mitään oikeutta huomautella hänen tavoistaan. Mutta hän oli ylipäätään raskasrakenteinen ja vähän dramaattinenkin ihminen. Matkalta tulessa laukku jysähti lattiaan. Ovi avattiin (ei vain suljettu) äänekkäästi. Kokkaus oli pelkkää pannujen ja patojen ilotulitusta. Eikä hän varmasti ollut tietoinen mistään näistä äänistä...
Kyseessä on synnynnäinen temperamenttipiirre aktiivisuus. Äärimmäisen Korkeasti aktiivinen ihminen on juuri tuollainen. Matalasti aktiivinen on hiljainen, hidas, pohdiskeleva.
Jos ympäröivät äänet ärsyttävät liikaa (ja nyt ei puhuta mistään bilettämisestä tai ikuisuusremontoinnista tai vanhusten huudattamista radioista ja telkkareista) vika on yleensä joko rakenteissa tai kuulijan yliherkkyydessä tai molempien yhdistelmä.
Hallituksen puheenjohtajan monivuotisella kokemuksella uskallan väittää ylläolevaa. Ne valittajat ovat tietyt ihmiset, jotka eivät vaan kestä ääniä. Sitten kun kysyy toisen puolen naapurilta niin hän ei ole koskaan kuullut mitään.
Ja jos on herkkä äänille, pitää miettiä tarkkaan, ettei asunto ole liian lähellä hissiä, ulko-ovea, makuuhuoneen seinä kiinni naapurin olohuoneessa tai keittiössä, asuu itse ylimmässä jne.
Kantapää edellä astuminen on terveellistä. Ei kannata opetella mitään omituisia tapoja, joista tulee vaan terveysongelmia.
Se jytinä ei muuten kuulu ollenkaan omaan korvaan, se ääni välittyy vain lattian läpi alaspäin ja sivulle. Hassu juttu sinänsä. Mutta sen takia jokainen luulee itse olevansa talon hiljaisin asukas.
Jytinällä ei ole mitään tekoa ihmisen painon kanssa. Kovin ääni taitaa kuulua konttaavasta lapsesta, kädet läpsyvät. Toiseksi kovimman äänen saa aikaan juokseva pikkulapsi. Tämän takia annoin omin lasten katsoa aika vapaasti telkkarista aamuohjelmia viikonloppuisin, kun olivat pieniä. Töminät ja jytinät kuuluva kyllä kerrostaloon ja niitä pitää vain osata sietää, mutta minusta oli silti ystävällistä rajata la ja su -aamut hiljaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihana rauha vallitsee silloin kun tömistelijä sattuu olemaan paikoillaan. En vain käsitä, miten vaikeaa on kävellä normaalisti eli laskien paino tasaisesti koko jalkapohjalle, milloin tömistelyä ei kuulu?
En voisi kuvitellakaan käveleväni samanlailla, tiedostaen samalla aiheuttavani päänvaivaa alapuolella asuville. Perheemme onneksi kyseinen tömistelijä ei herää kukonlaulun aikaan, vaan "vasta" seitsemän nurkilla.
Auttakaa minua ymmärtämään kantapääkävelijöitä![/quote]
Tässä sinulle selitys:
He kuuluvat omaan nisäkäslajiinsa nimeltä Homo hominidae, kanta-astujat.
Tämä nisäkäslaji muistuttaa erehdyttävästi ihmistä (Homo sapiens), mutta poikkeaa huomattavasti ihmisestä esim. älykkyyden sekä juurikin tuon raskaan kantapääaskelluksen osalta.
Sinulla on käynyt kuitenkin melko hyvä tuuri, jos tämä yksilö kuitenkin pysyttelee myös välillä paikoillaan.
Lajin edustajat ovat nimittäin yleensä melko leikkisiä ja vilkkaita, eivätkä yleensä pysyttele aloillaan juuri lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana rauha vallitsee silloin kun tömistelijä sattuu olemaan paikoillaan. En vain käsitä, miten vaikeaa on kävellä normaalisti eli laskien paino tasaisesti koko jalkapohjalle, milloin tömistelyä ei kuulu?
En voisi kuvitellakaan käveleväni samanlailla, tiedostaen samalla aiheuttavani päänvaivaa alapuolella asuville. Perheemme onneksi kyseinen tömistelijä ei herää kukonlaulun aikaan, vaan "vasta" seitsemän nurkilla.
Auttakaa minua ymmärtämään kantapääkävelijöitä!
Autan sinua: Muuta rivi-tai omakotitaloon.
Kyllä niitä häiriköitä riittää myös rivitaloissakin. Kuuluu se kova töminä valitettavasti siitä seinänkin läpi:(
Meillä on töissä pari kanta-astujanaista. Mennä jytistävät avokonttorin keskellä kulkevaa käytävää pitkin niin, että jo eteisestä tietää, että jompikumpi ko. naisista on tulossa. Ja siis villasukat jaloissa kokolattiamatoilla eli kyse ei ole kengänkoron kopseesta kivilaatalla.
Molemmat on suht pienikokoisia eli kyse on todellakin siitä raivostuttavasta tavasta jysäyttää kantapää lattiaan. Säälin heidän naapureitaan. Omakotitaloista kumpainenkin viime vuosien aikana kerrostaloon muuttaneita eli tuskin edes ovat tietoisia naapureilleen aiheuttamastaan rasituksesta.
On se niin itsekästä kävellä kotonaan. Pitäisi hiipiä