Minkö lapsuuden asian olet tajunnut "köyhäilyksi" aikuisena?
Mä muistelin äidilleni joskus kuinka meillä syötiin lapsena 90-luvun alussa usein sellaista liha-riisimössöä, jossa oli ihan valtavasti kaalia. Siis varmaan 3/4 koko jutusta. Se oli ihan ok, mutta muistelin vaan. Äiti sanoi sitten että No arvaappa kumpi maksaa vähemmän, kaali vai sianliha? Eli se ei ollutkaan kulinaarinen valinta vaan rahakysymys. En ollut tietenkään lapsena tajunnut.
Kommentit (1439)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lapsena välillä ruuaksi perunamuusia jonka päälle äiti saksilla silppusi keittokinkkusiivuja. Lama-aikaa. Oletteko muuten ajatelleet, että 2000-luvun alkuun asti oli normaalia, että oli omat eväät esim junassa, huvipuistossa, eläintarhassa jne? Nykyään tuntuu että kaikki ostetaan valmiina paikan päältä.
Oletko muuten ajatellut, että vielä reilu vuosi sitten oli normaalia matkustaa junalla?
Vierailija kirjoitti:
Kun ensimmäiset mikropizzat (roiskeläppäpizzat) tulivat markkinoille 80-luvulla, meille ostettiin niitä silloin tällöin. Yksi kappale kolmelle hengelle.
Isä naureskeli, kun tuttavaperhe oli käyttänyt 40 markkaa ostaakseen jokaiselle perheenjäsenelle omat.
Oliko teillä vähintään 8-henkinen tuttavaperhe?
Vierailija kirjoitti:
Kotona sai vain veteen tehtyä kaakaota. Joskus kun maistoin kaverilla maitokaakaota, tajusin miten hirveältä se vesikaakao maistuikaan.
Meillä tehtiin kaakao kuumaa veteen ja siihen laitettiin tilkka kylmää maitoa. Näin teen itsekin. Kaverin ja anopin tekeminä olen saanut kokonaan maitoon tehtyä kaakaota, joka minusta maistuu ihan kummalliselta. Pidän veteen tehdystä paljon enemmän.
Isä oli tehnyt konkurssin. Molemmat vanhemmat tekivät töitä, mutta meillä nukuttiin kaikki 5 samassa huoneessa. Suihkua ei ollut, ei ammetta ollut ja kerran viikossa ulkosaunassa käytiin, kun vuokraisäntä sen lämmitti. Vesi tuli rautaista pumppua pumppaamalla ja kuuma vesi padasta. Tämä 1970-luvulla. Minusta se oli ihan tavallista.
Vasta, kun vanhemmat olivat velkansa maksaneet ja tienanneet, päästiin vanhaan omakotitaloon, jossa oli oma sauna.
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Miksi?Oi miksi maajusseissa kiteytyy kirkkaana tyhmyys ja ahneus? Pikanttina lisänä laiskuus joka verhotaan nuukuuteen.
Liian virikkeetöntä ja yksinkertaista elämää. Seurauksena aivojen rappeutuminen joka periytyy sukupolvelta toiselle. Ei osata muuta kuin maata tuvan sohvalla ja odottaa seuraavaa tukipäivää. Onneksi nuoret ovat tajunneet alkaa muuttamaan kaupunkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Kai saitte juustoa meijeristä takaisin?
Meijeristä "sai" toki takaisin mitä vain, mutta se maksoi.
Nelihenkinen perhe, usein pelkkä maitotili riitti elatukseen, oli vain yksi hyvin tuottava lehmä. Juusto ja muut olivat edullisempia maidon tuottajille.
Höpsis! Tuon yhden lehmän maito riitti hädin tuskin teidän perheelle ruokamaidoksi.
Ja toki maitoa kannatti ostaa, kun kotoa olisi saanut ilmaiseksi.
Yhden lehmän maitotilillä ette ole tulleet toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vähäkalorinen kirjoitti:
Keittoa syötiin viikosta toiseen. Halpaa ja täyttävää.
Muistan omasta lapsuudesta nää keitot ja selityksen, että keitto.on täyttävää. En vaan koskaan oo syöny täyttävää, suomalaista soppaa - pelkkää litkua ja ei, se vesiliemi EI ole täyttävää. Kerran käy ku*ella, ni on taas nälkä.
Olen ihmetellyt miten sotilaat armeijassa sodasta puhumattakaan tulivat toimeen jossain metsässä pelkällä keitolla, edes hernekeitolla.
Meillä oli kyllä rahaa ihan hyvin, mistään ei sinänsä ollut pulaa. Ruuat oli perus kasaria, kastikkeita ja perunaa, keittoja, kyljyksiä, puuroa, velliä ja niin edelleen.
Se mikä on päällimmäisenä jäänyt mieleen on, että piti olla kateellinen niille joilla on asiat vielä paremmin. Naapurissa asui meitä jonkin verran varakkaampi perhe, ja muistan elävästi ne kommentit kuinka "rahaa on kun rosvopäälliköllä" jos heille tuli vaikkapa uusi auto (Meillä oli Lada 1200). Samaa kateellista valitusta muille kenellä oli enemmän varaa kaikkeen.
Asuttiin kaksiossa, nelihenkinen työläisperhe. Isällä alkoholiongelma, joka aiheutti enemmän häpeää kuin köyhyys. Missään ei käyty, mitään ei harrastettu, ruokaa oli kyllä, mutta vaatteet oli mitä oli. Kengät usein liian pienet, mikä näkyy varpaissa. Kuukautissiteinä vessapaperi. Molemmat vanhemmat tupakoivat kyllä. Töihin kuusitoistavuotiaana keskikoulun jälkeen (vapaaoppilaana). Töissä samassa paikassa vieläkin, opiskellut lisää työssä ollessa, palkka hyvä. Vanhapiika, ei lapsia. Olen minä paljon muutakin 😊, alkoi vaan ahdistaa oma lapsuus, siksi tämä kuulostaa joltain potilaskertomukselta tai poliisin kuulustelupöytäkirjalta.
Dorothy kirjoitti:
Asuttiin kaksiossa, nelihenkinen työläisperhe. Isällä alkoholiongelma, joka aiheutti enemmän häpeää kuin köyhyys. Missään ei käyty, mitään ei harrastettu, ruokaa oli kyllä, mutta vaatteet oli mitä oli. Kengät usein liian pienet, mikä näkyy varpaissa. Kuukautissiteinä vessapaperi. Molemmat vanhemmat tupakoivat kyllä. Töihin kuusitoistavuotiaana keskikoulun jälkeen (vapaaoppilaana). Töissä samassa paikassa vieläkin, opiskellut lisää työssä ollessa, palkka hyvä. Vanhapiika, ei lapsia. Olen minä paljon muutakin 😊, alkoi vaan ahdistaa oma lapsuus, siksi tämä kuulostaa joltain potilaskertomukselta tai poliisin kuulustelupöytäkirjalta.
Joo rahaa riitti aina tupakkaan ja alkoholiin!
Lasten vaatteet käytettyjä ja ruokana usein makaroni-mössöä (sika-nautasäilyke) Meillä lapsilla vaatteet haisivat aina tupakalle, kun kotona poltettiin tupakkaa sisällä 😔
Meillä oli välillä oikeasti ruuasta pulaa 90 -luvulla. Leivän päälle margariinia ja ketsuppia tai sinappia. Yleisin välipala oli maitoa ja leipää. Punaista maitoa myös lantrattiin vedellä jotta riittää.
Ruuaksi saattoi olla perunoita ja ruskeaa kastiketta, makaroonia ja ruskeaa kastiketta. Äiti kävi myös lainaamassa rahaa tai osti läheisestä kioskista velaksi.
Voi, että mummon luonna sekaleipä, kaiserwursti ja PAPRIKA tai KURKKU maistui taivaalliselta.
"Tilipäivänä" sitten tuli ruokaa ja herkkuja ja isälle kaljaa ja/tai viinaa. Siitä sitten alkoikin päivien tai viikon ryyppyputki.
Tätä en edes alakoululaisena tajunnut. Rahaa käytettiin ensin "paljon" , herkkuihin ja siihen parempaan ruokaan ja isälleni alkoholiin ja tupakkaa , sitten kituutetaan taas kolme viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
no onpa nykyaikana tullut ihmiset nirsoksi, teillä sentään oli koti ja vanhemmat. Huoh kun on lusikalla annettu ni ei voi näköjään kauhalla vaatia.
Tämä on minusta aina yhtä outo näkökulma. Eli jos sinulta puuttuu yksi jalka niin mitä valitat, onhan sinulla toinen. Jos puuttuu molemmat jalat, niin mitä valitat. Jollain muulla ei ole käsiäkään. Ei sinulla voi olla asiat huonosti. Et sinä saa kokea noin. Ole vain tyytyväinen.
Koti ei ole aina hyvä koti, vanhemmat eivät ole aina hyviä vanhempia. He voivat olla jopa haitaksi. Ruuan puute tai sen laadun huonous ei ole vähäpätöinen asia. Vaikuttaa loppu elämän hyvinvointiin..
Vierailija kirjoitti:
Vähäkalorinen kirjoitti:
Keittoa syötiin viikosta toiseen. Halpaa ja täyttävää.
Muistan omasta lapsuudesta nää keitot ja selityksen, että keitto.on täyttävää. En vaan koskaan oo syöny täyttävää, suomalaista soppaa - pelkkää litkua ja ei, se vesiliemi EI ole täyttävää. Kerran käy ku*ella, ni on taas nälkä.
Kaalikeitto, perunasose lihakeitto jauhelihalla, hernekeitto ... On monta hyvää täyttävää keittoa, sienikeitto johon laitan homejuustoa tai Lidlin sulatejuustoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme saanet lapsena juoda maitoa, koska kaikki mahdollinen piti lähettää meijeriin, jossa siitä maksettiin. Koko seitsenhenkiselle perheelle jätettiin puoli litraa maitoa ja se meni ruuanlaittoon ja kahvimaidoksi.
Kai saitte juustoa meijeristä takaisin?
Meijeristä "sai" toki takaisin mitä vain, mutta se maksoi.
Nelihenkinen perhe, usein pelkkä maitotili riitti elatukseen, oli vain yksi hyvin tuottava lehmä. Juusto ja muut olivat edullisempia maidon tuottajille.
Höpsis! Tuon yhden lehmän maito riitti hädin tuskin teidän perheelle ruokamaidoksi.
Ja toki maitoa kannatti ostaa, kun kotoa olisi saanut ilmaiseksi.
Yhden lehmän maitotilillä ette ole tulleet toimeen.
Tai sitten lehmiä oli useampia, mutta vain yksi tuotti hyvin?
-eri
En muista, että meidän lääkäri-opettajaperheessä olisi koskaan köyhäilty. Lamakaan ei näkynyt eikä tuntunut mitenkään meillä. Säästäväisyyden autuutta kyllä koko ajan painotettiin, mikä tuntui omituiselta höpötykseltä siitä näkökulmasta, että minkäänlaista taloudellisesta tilanteesta johtuvaa säästämisen TARVETTA en koskaan havainnut.
Vierailija kirjoitti:
En muista, että meidän lääkäri-opettajaperheessä olisi koskaan köyhäilty. Lamakaan ei näkynyt eikä tuntunut mitenkään meillä. Säästäväisyyden autuutta kyllä koko ajan painotettiin, mikä tuntui omituiselta höpötykseltä siitä näkökulmasta, että minkäänlaista taloudellisesta tilanteesta johtuvaa säästämisen TARVETTA en koskaan havainnut.
Sama täällä, isä töissä valtiolla, äiti vientiteollisuudessa. Lama ei tuntunut meillä mitenkään, mutta... koko ajan toitettiin, että SAATTAISHAN SE TUNTUAKIN. Niinpä vaan oli jotkut tutut, joilla oli yritys, tehneet konkurssin. Että on se mahdollista ja suorastaan todennäköistä!!! Eihän palkansaajaa voi verrata kuitenkaan yrittäjään tässäkään suhteessa. Mutta meillä kotona siis pystyi.
Kummallisia nuukailun aiheita oli kuitenkin. Sarjakuvat, hirveästi menee niihin rahaa. Niinpä Aku Ankan tilaus lopettiin. Hampurilaisateriat, hirveästi menee niihin rahaa, kun syön vain hampurilaisia. Pääsin ehkä kerran 1,5 kk:ssa käymään hampurilaisaterialla (ja akne johtui yksinomaan siitä). Vaatteet, niihin menee ihan hirveästi rahaa. Kuljin suurimmaksi osaksi serkkujen vanhoissa vaatteissa, tosin yleensä paita oli uusi ostos (joten kieltämättä fiksusti kokonaisuus näyttikin aika uudelle).
Tästä huolimatta rahaa riitti aina tupakkaan (x2). Ja totta kai 90-luvulla oli ihan tavallista polttaa sisällä. Mutta tupakkaan ei sentään mennyt hirveästi rahaa.
En sano omille lapsille juuri mistään, että siihen menee hirveästi rahaa. Olettaen tietysti, että kyseessä on perheen normaali kulu.
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos me mentiin "ulos syömään", me mentiin huoltoasemalle. Ja jos me mentiin "lomalle ulkomaille", me mentiin laivalla joko Tallinnaan tai Tukholmaan. Ja hytti oli aina siellä ihan alhaalla, kamalassa melussa.
Me ei käyty ikinä ulkona syömässä. Ei myöskään käyty ikinä ulkomailla eikä edes risteilyillä.
Ainoa ”risteily”, jonka muistan lapsuudesta, oli Korkeasaaren lautta. Oli muuten ainoa käynti lapsena. Toisen kerran menin vasta liki kolmekymppisenä.
Linnanmäellä tuli käytyä myös tasan yhden kerran. Tivolissa sentään yleensä pääsi käymään, kun sellainen paikkakunnalle tuli, mutta ei sielläkään yleensä päässyt kuin 2-3 laitteeseen.
Ensimmäisen pyöräni sain 13vuotiaana. Uusi vaate ostettiin vasta, kun vanha oli pieni. En muista kärsineen näistä. Kengät käytettiin ihan loppuun. Siihen aikaan oli harvinaista olla varakas. Lapsena oli tärkeintä nukke jolle äiti teki vaatteet, kuten minulle ja sisaruksille.
.