Onko kukaan luopunut (syystä tai toisesta) kummiudesta?

Saisiko isä tavata poikaansa jos haluasi? Tietääkö isä tämän?

mutta ajattelin että pitääkö kummilapselle / tämän vanhemmille ilmoittaa ettemme enää halua / pysty olemaan kummeja.

ap

Itse kyselin asiaa, kun olisin sen halunnut tehdä. Ei onnistu.

Sanottiin tekstiviestitse ettei haluta olla kummeja sun pojalles kun oot niin mahdoton ihminen ettei sun kanssa voi kukaan toimeen tulla.



Sen koommin ei ole heistä kuulunut, onneksi, vaikka surku pojan puolesta. Meillä tähän riitti avioero ja kummit oli isän puolelta. Ei ole kukaan isän sukulaisista lapsia kaivannut yli kahteen vuoteen. Et miettiköön ite kuka oli mahdoton kun koko suku isä mukaan lukien hylkäsi lapset...

Miehen kummilapsella on ikää jo 7v, ja olemme olleet perheen kanssa paljon tekemisissä vuosien mittaan.

Itse en ole varsinainen kummitäti koska emme seurustelleet vielä kun lapsi tuli kummilapseksi.

Vajaa vuosi sitten tämä perhe oli vieraanamme kesäpaikassamme ja perheen äiti sai kummallisen raivarin:

alkoi haukkua meitä, kävi käsiksikin ja antoi tulla kaikki vuosien aikana patoutuneet jutut ulos:kuinka olemme juntteja, liian köyhiä emmekä osaa kasvattaa lapsia niinkuin hän osaa.

Lopuksi hän huoritteli minut(lasten kuullen) ja kertoi aina inhonneensa minua.

Tämän jälkeen emme ole olleet sen perheen jäsenien kanssa tekemisissä- mieheni on kyllä muistanut kummilapsen synttärit ja vienyt joululahjankin postilaatikkoon, mutta siinä kaikki.

Vaikea tilanne, vai mitä? Minusta vanhempien kaunat ei saisi vaikuttaa mutta käytännössä onkin ihan eri juttu....

Ei voi olla totta- tuo kammo kummilapsen äiti kuulostaa tosi tutulta- onkohan meillä sama tuttava perhe????? Hgistä, 2 lasta?

Sain opiskeluaikoina lapsen ja silloisen mieheni sisar oli pojan kummi. Siis isä halusi niin ja suostuin siihen, vaikka en siskoa hyvin tuntenutkaan. Miehen kanssa tuli ero, mutta sisko kävi silti kummipoikaansa tapaamassa ja kaikesta hänen käytöksestään huomasi, ettei kummin tehtävä ollut mieluinen. Siis hän ei pitänyt köyhän opiskelijan poikaa niin tärkeänä, että olisi viitsinyt vaivautua. Ensin lähetti synttäri ja joululahjan muiden mukana, sitten lähetti vain terveisiä.

Sanoin sitten suoraan että antaa olla.

Nyt olen hyväpalkkaisessa toimessa ja tämä viitsi nyt yrittää tuppautua takaisin! Just sellaisen kiipijän oloinen, jonka mielestä ihmisen arvo riippuu pankkitilin saldosta. Onneksi pojallani on muitakin kummeja.

Olen aivan varma. Mulle ei vastata puhelimeen, ei viesteihin. Olen tarjonnut lapsia mummolaan vierailulle mutta vastausta ei ole tullut. Isä näkee lapsia n.2-4kertaa vuodessa pari tuntia kerralla, ei sitäkään kiinnosta vaikka samassa pikkukaupungissa asutaan kaikki.



Ikävää vaan että lapset jäävät myös vaille isosisaruksia, isällä pari lasta ennen meidän yhteisiä lapsia. Mutta minä olen siihen syytön, kaikkeni olen yrittänyt...



Jaa niin kyllä se mummo muuten kerran vastasi että " olet tehnyt lapsesi itseäsi varten, et isovanhempia." Tuli kyllä harvinaisen selväksi...