Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Havaintoni isokokoisten ja hoikkien suhtautumisesta syömiseen (laihtuminen/lihominen)
27.01.2019 |
Aloitin havaintoni, kun aloin kiinnittää huomiota siihen, että olen ollut hoikimmillani silloin, kun en edes tiennyt mitä painan, enkä kiinnittänyt huomioita siihen mitä syön, tai milloin syön. Ensimmäinen laihdutuskuuri särki tämän sisäisen kellon, kun opin elämään laihdutusmantrojen mukaan, vasta nyt olen opettelemassa irti näistä. Tämän seurauksena olen alkanut kiinnittää huomiota (kestolaihduttavien) lihavien ja (luonnostaan) hoikkien syömistapojen eroihin. Hämmentävintä on ollut, että hoikat syövät havaintoni mukaan täysin päinvastoin kuin perinteiset laihdutusohjeet käskevät.
Havaintoni mukaan ero pähkinänkuoressa on siinä, että hoikat ihmiset eivät yksinkertaisesti juuri mieti syömistään, ainoastaan tarkkailevat hieman mitä laittavat suuhunsa. Mutta tämän ulkopuolella asia ei pyöri mielessä, ja syöminenkin saattaa olla vähän sinne päin. Isompikokoiset sen sijaan ovat oppineet ulkoa keskeisimmät syömiskäskyt, kuten syö viidesti päivässä, vähintään neljän tunnin välein, vain täysjyvää ja niin edelleen. Isot tietävät jopa paremmin, mitä "saisi" tai "pitäisi" syödä, kun taas hoikat eivät välttämättä ole juurikaan perillä maitorahkan ja perinteisen jugurtin eroista tai kalorimääristä, ja syövät pakastepitsan kun siltä tuntuu (useimmiten laihat eivät muuten herkuttele ylimääräisillä pullilla, vaan suolaisilla kaloripommeilla, joilla korvaavat aterian).
Lihavia lihottaa se, että syöminen pyörii jatkuvasti mielessä ja sen myötä myös syödään paljon. Hoikat saattavat hyvinkin syödä kiireisenä päivänä vain kerran tai kaksi, eivätkä varsinkaan syö 2-4 tunnin välein, vaan korkeintaan 4-6 tunnin välein jos sitäkään. Syöminen ei vaan ole hoikille niin merkittävä juttu. Sitten jos painoa on joulun jälkeen kertynyt, vältellään herkkuja, mutta muuten samalla kaavalla jatkuu. Lihavat sen sijaan syövät lähes päivittäin sen 5 ateriaa päivässä, pidempiä välejä tai 1-2 aterian päiviä tulee todella harvoin. Eli vaikka lihava ja laiha herkuttelisi samalla tapaa (vaikka pienellä pullalla päivässä), eroksi koituu tuo muusta puputtamisesta kertyvä kalorimäärä.
Ja sitten jos yritetään laihdutusta, niin tukeudutaan näihin "viidesti päivässä, paljon kasviksia, ei herkkuja" -ohjeisiin, jolloin kierre on valmis, kun ei uskalleta antaa vain olla miettimättä koko syömistä vaan ollaan heti hädässä jos rahkapurkki ei ole käsissä viimeistään 3 tunnin päästä edellisestä ateriasta. Lounasruokalassa iltapäiväkahvilla viimeistään huomaa, että hoikilla on kädessään kahvikuppi ja kestolaihduttajilla kahvin kanssa aina jotain (ei välttämättä edes epäterveellistä, mutta silti jotain naposteltavaa).
Eli ero ei ole siinä mitä syö, vaan miten suhtautuu syömiseen ja tarpeeseen syödä. Voisin vielä epäillä, että koska mieli ajattelee jatkuvasti ruokaa (ja sen rajoituksia) menee keho jonkinlaiseen stressitilaan ja kerää vararavintoa, koska keho tulkitsee syömiseen kohdistuvan stressitilan pelkona ruuan loppumisesta. Eli täysin en pelkkään kaloriteoriaan usko, vaan hormonit ovat lihomisessa mukana myös. Ja tietenkään tämä ei omastakaan mielestä 100 % tapauksiin päde, mutta mielestäni omalla tapaa uusi havainto perinteisten laihdutusohjeiden rinnalle.
Kommentit (33)
Niitä laihdutusohjeita tulisi pitää suuntaa-antavina eikä noudattaa orjallisesti. Moni lihava puputtaa melkein koko ajan jotain, joten tuo 5 ateriaa päivässä antaa suuntaa ettei koko ajan pitäisi syödä. Lautasmallikin on hyvä ohjenuora, koska silloin lautaselle ei mahdu niin paljoa lihottavaa ruokaa vaan pääasiassa kasviksia. Usein näillä lihavilla saattaa lautanen olla kukkuroillaan pelkkää lihaa ja perunaa sekä salaatti salaattilautasella erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lihava on tottunut ajatukseen kahvipullasta tai keskistä.
On täysin vieras ja outo ajatus juoda pelkkä kahvi kavitunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Niitä laihdutusohjeita tulisi pitää suuntaa-antavina eikä noudattaa orjallisesti. Moni lihava puputtaa melkein koko ajan jotain, joten tuo 5 ateriaa päivässä antaa suuntaa ettei koko ajan pitäisi syödä. Lautasmallikin on hyvä ohjenuora, koska silloin lautaselle ei mahdu niin paljoa lihottavaa ruokaa vaan pääasiassa kasviksia. Usein näillä lihavilla saattaa lautanen olla kukkuroillaan pelkkää lihaa ja perunaa sekä salaatti salaattilautasella erikseen.
Syön 3 kertaa päivässä.
N 45 ja 50 kg
Meillä töissä laihat ahmii suklaita ja marmeladeja kahvin kanssa, lihavat puhuu joulukiloista ja syövät mandariinia.
Itse olen normaali. Syön mitä tekee mieli, käyn salilla kun jaksan ja liikun koiran kanssa jaksamisen ja fiiliksen mukaan.
Ja jos isompikokoinen syö yhdellä aterialla tai yhtenä päivänä vähemmän, hän ajattelee, että se ero pitää ottaa kiinni seuraavassa ateriassa tai silloin voi luvan kanssa syödä enemmän. Hoikka ei asiaan edes kiinnittäisi huomiota, eikä koe tarvetta "paikata" kalorivajetta, vaan sen sijaan syö luontaisesti hieman enemmän jonain toisena kertana kun mieli tekee (jos edes tekee). Hoikka tietää, että ruokaa on saatavilla, kun taas isompikokoinen on jatkuvassa valmiustilassa syömään, koska alitajuisesti pelkää ruuan loppuvan. Joku evoluution jäännös? Lisäksi hoikat on yleensä luonnostaan aktiivisempia, jolloin heillä se 5 kertaa päivässä kevyesti syöminen on vielä ok, mutta apaattisemmat isokokoiset vääjäämättä lihovat tuolla 5 kertaa päivässä rytmillä, ellei sitten ateriat ole hyvin vähäkalorisia/hiilarittomia (ja kuka sellaista pidemmän päälle jaksaa, sama syödä harvemmin mutta enemmän kerrallaan). En siis keksi, miksi tuota jatkuvaa syömistä tuputetaan lihaville vaihtoehtona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta! Hoikalla on kiinteämpi yhteys kropan antamiin signaaleihin. Kun on täynnä, on täynnä eikä syö enempää. Kun on nälkä, syö. Syö sopivasti, ei niin, että tulee huono olo. On saanut rauhassa opetella oman kroppansa toiminnan ilman jatkuvaa ohjelmointia tai häiriköintiä (esim. vanhemmat lapsilleen tai iänikuiset laihdutuskuuriohjeet). Kun syö normaalia (ei esim makeutusaineita tai muuta tosi teollista ja keinotekoista) ruokaa, niin kroppa ja yhteys siihen eivät myöskään mene sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen normaalipainoinen, ja minuun ainakin pätee tuo, mitä ap sanoo "hoikista". En juuri mieti ruokaa, paitsi silloin kun on nälkä. Ruokailuvälit ovat helposti tuon 4-6 tuntia. En myöskään syö kuin yhden lämpimän aterian päivässä - lounaan, ja senkin lautasmallin mukaan. Loppuajan syön sen verran, että nälkä pysyy loitolla.
Minustakin 5 ateriaa päivässä on liikaa, varsinkin, jos noissa on useampi lämmin ruoka.
Vähän samat huomiot... asuin jonkun aikaa ylipainoisen ja kaikista mahdollisista ruokaongelmista kärsineen kaverin kanssa. Vakuutti aina seuraavansa tarkkaan kaikkia lääkärin antamia ohjeita, mutta ongelmia oli silti. No eipäs tämä ollutkaan ikinä käynyt missään lääkärissä vatsavaivojen suhteen, ja päivän ateria saattoi olla mikropitsaa tai makaronisörsseliä, jugurttia mihin tungettiin kaakaojauhetta ja kalliita superfoodsiemeniä, smoothieita ja jotain jänniä uutuussipsejä. Ah, muistin juuri että kys. henkilö myös valitti joka paikassa ettei missään ollut ikinä tarpeeksi terveellistä ruokaa. Teki aina mieli sanoa että eipä se terveellisyys eilen haitannut kun vedit kolme mikropitsaa putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse syön vain kerran tai kaksi päivässä, välillä jopa unohdan syödä koko päivänä ja olen silti ylipainoinen. Hoikka kämppiksenikin ihmetteli, kuinka syön selvästi vähemmän kuin hän. Ja liikun ihan normaalisti, kai.
Olen miettinyt että onko aineenvaihduntani mennyt pilalle nuoruudessa sairastetun syömishäiriön vuoksi tms.
Vierailija kirjoitti:
No itse syön vain kerran tai kaksi päivässä, välillä jopa unohdan syödä koko päivänä ja olen silti ylipainoinen. Hoikka kämppiksenikin ihmetteli, kuinka syön selvästi vähemmän kuin hän. Ja liikun ihan normaalisti, kai.
Olen miettinyt että onko aineenvaihduntani mennyt pilalle nuoruudessa sairastetun syömishäiriön vuoksi tms.
Niin ja senkin voisin lisätä, että meillä töissä nimenomaan hoikat syövät joka tauolla jotain välipalaa tai lounasta ja pikemminkin
ne on ne ylipainoiset jotka skippaavat syömisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoikka, mutta ei pidä paikkaansa etten katso mitä syön.
Raskausaika oli ihanaa kun sai syödä!
Kun teen perheelle ruokaa, syön lihakastikkeen kanssa yleensä kaaliraastetta tai kasviksia. En syö pullaa enkä karkkeja. Liikunta kuluttaa niin vähän, että pakko katsoa mitä syö.
Töissä syön kuten valtaosa muista naisista, rahkaa tai raejuustoa hedelmillä. Lounaaksi haen ruokalasta salaatin kuten myös moni muu. Kotona sitten kevyt lounas ja iltapalalla voi vähän leipää ottaa tai puuroa.
En ymmärrä irtokarkkien ja suklaiden ostajia, sitä kalorimäärää ei saa vuorokaudessa kulutettua millään.
Tänään kuuntelin radiosta läskimyytinmurtajia ja havahduin herkkujen mielleyhtymiin. Tavallaan ymmärrän, mutta omat addiktiot ovat muualla kuin ruoassa.
Olipa todella iso uusi havainto: ihminen on tapojensa orja ja ajattelee juuri sitä omaa pakkomiellettään enemmän kuin ne, kenellä ei ole ongelmaa. Tai sitten erittäin moni ylipainoinen tietää tasan tarkkaan sen.
Totta hitossa se koko elämän tapa ja tyyli vaikuttaa painoon, kuinka muutenkaan.
Tietenkään hoikan ei tarvitse miettiä syomisisiään, koska kukapa sitä vaivaisi päätään asialla, joka ei ole ongelma.
En minäkään laske montako alkoholiannosta juon, kun en edes muista milloin olisin juonut. En minä mieti miten voisin vähentää tupakointia, kun en polta. En laske senttejä paljonko saan pelata rahapelejä, sillä mulla ei ole peliongelmaa. Mutta kyllä, joudun miettimään mitä syön ja millon ja tunnen huonoa omaatuntoa repsahduksistani, sillä mulla on syömisen kanssa ongelma. Että mitä sitten? Se on minun ongelmani ja tiedostan sen, jos nyt haluat "valaisevan" palopuheesi jälkeen tuntea itsesi vähän paremmaksi ihmiseksi, niin ole hyvä vain.
Ei munkaan tarvinnut vielä siinä elämänvaiheessa suoda montaakaan ajatusta syömisellä, kun olin niin kiireinen että kilot ei kertyneet ja paino oli normaali. Nykyään en ehdi liikkumaan yhtä paljon, joudun istumaan paljon enemmän paikoillani, huomaan saaneeni ajanmittaan riippuvuuden tunnesyömisestä: tylsyys ja ahdistus saa haluamaan syömistä. On ihan luonnollista, että toisenlaiset elämäntilanne helpottaisi tunnesyömisen hallitsemista. Odotan toki että saan sen hetken elämässä jolloin oikeasti pystyn laittamaan muutenkin puitteet siihen uskoon, ettei syömistä ehdi edes samalla tavalla pohtia kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä johtuu, et lihavat aina sanoo ettei syö paljon mitään ja luuviulut, että syö kun hevonen?
Vierailija kirjoitti:
Usein näillä lihavilla saattaa lautanen olla kukkuroillaan pelkkää lihaa ja perunaa sekä salaatti salaattilautasella erikseen.
KUKAAN ei liho siksi että syö lihaa ja perunaa. Syyt lihomiseen: liian kalorimäärän vetäminen. Tähän liittyy yleensä tunnesyöminen ja sipsit, karkit, jäätelö yms ja juotavat kalorit siihen päälle.
Perunalla ei ole mahdollista lihoa! (ellei sitä uppopaista rasvassa).
Vierailija kirjoitti:
No itse syön vain kerran tai kaksi päivässä, välillä jopa unohdan syödä koko päivänä ja olen silti ylipainoinen. Hoikka kämppiksenikin ihmetteli, kuinka syön selvästi vähemmän kuin hän. Ja liikun ihan normaalisti, kai.
Olen miettinyt että onko aineenvaihduntani mennyt pilalle nuoruudessa sairastetun syömishäiriön vuoksi tms.
Ole huoleti. Ellei taustalla ole lääkehoitoa vaativa sairaus, aineenvaihduntaansa voi korjata mm. hankkimalla lihasmassaa, kehittämällä verenkiertoelimistönsä toimintaa ja syömällä riittävästi terveellistä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, mutta ei pidä paikkaansa etten katso mitä syön.
Raskausaika oli ihanaa kun sai syödä!
Kun teen perheelle ruokaa, syön lihakastikkeen kanssa yleensä kaaliraastetta tai kasviksia. En syö pullaa enkä karkkeja. Liikunta kuluttaa niin vähän, että pakko katsoa mitä syö.
Töissä syön kuten valtaosa muista naisista, rahkaa tai raejuustoa hedelmillä. Lounaaksi haen ruokalasta salaatin kuten myös moni muu. Kotona sitten kevyt lounas ja iltapalalla voi vähän leipää ottaa tai puuroa.
En ymmärrä irtokarkkien ja suklaiden ostajia, sitä kalorimäärää ei saa vuorokaudessa kulutettua millään.
Tänään kuuntelin radiosta läskimyytinmurtajia ja havahduin herkkujen mielleyhtymiin. Tavallaan ymmärrän, mutta omat addiktiot ovat muualla kuin ruoassa.
Helposti kuluu karkkien ja suklaiden kalorit. Riippuu ihan vain siitä paljonko niitä syö kulutukseen nähden. Ei niissä mitään maagisempaa ole kuin muissakaan kaloreissa.
Hyvin mahdollista. Musta tuntuu että hoikilla on suhde omaan kehoon ja sen signaaleihin kunnossa niin että syö tarpeeseen. Jo se että pitää opetella syömistä kertoo että noin ei ole ja siitä se lihominen on tullutkin. Tuohon varmasti vaikuttaa paljon se että suolistobakteerit ja ravintoaineet on tuossa prosessissa kaiken a ja o ja normaalisti syöviltä ne on todennäköisemmin kunnossa kun roskaa syövillä ne taas on todennäköisesti epäkunnossa. Itseltä ainakin rautakuurin jälkeen on kadonnut monet himot täysin. Ennen olin ihminen joka ihmetteli että miten joku voi pitää hedelmää makean syömisensä, vaikutti lähinnä v*ttuilulta kun itsellä saattoi mennä suklaalevy kerralla. Nyt gluteenittomalla ruokavaliolla, D-vitamiini, rauta, mhb yms lisien hoidettua elimistöä ja suolistoa parempaan päin en edes muista koska olisin viimeksi ostanut suklaalevyn.
Haahhah, itse oon juuri laihtunut kun oon joutunut lääkärin määräyksestä tuolle vähärasvaiselle, runsaskasviksiselle säännöllisen syömisen dieetille! Itsekin kyllä olen rikkonut "sisäisen kelloni" aikoinaan ryhtymällä laihduttamaan... ehkä voisin edelleen syödä mitä sattuu jos aineenvaihdunta olisi kunnossa ja nuppikin syömisen suhteen. Mutta teoriasi ei päde siinä mielessä että minua tuo ruokavalio (jota mielestäsi isokokoiset noudattavat) oikeasti laihduttaa, en usko että itse olisin onnistunut laihtumaan sillä jos tosiaan en olisi saanut tuota "lääkärin määräystä", en olisi esim aidosti lisännyt kasviksia niin paljoa ruokavaliooni kuin nyt olen.
Alue: Aihe vapaa
Kaverini tulivat luokseni pelaamaan ja toivat tullessaan ison kasan epäterveellisiä snackseja. Minulla ei käynyt mielessäkään, että pelaamiseen pitäisi yhdistää syöminen millään lailla. Kun pelaaminen venyi, söin siinä lomassa oman normaalin iltapalani. Otin kyllä muutaman herkunkin, kun kerran tarjolla oli, mutta itse en todellakaan ostaisi mitään naposteltavaa muun seurustelun tms. ajanvieton ohelle.
Näillä kavereilla on vähän ylimääräistä ja haluaisivat siitä eroon. Minä taas olen normaalipainoinen ja hyväkuntoinen.
Minä itse tajusin tuossa tilanteessa, että suhtautuminen ruokaan ja syömisen asema elämässä selittää kyllä sitä, miksi ihmiset ovat siinä painossa kuin ovat.