IS: "Isovanhemmat pudotettu pois lasten elämästä"

Väkivaltainen, narsistinen alkoholisti isovanhempi alkoholistipuolisoineen eivät meillä tapaa lapsenlapsiaan. En itsekään sinne taloon astuisi, saati lapsiani sinne veisi. Yritetty on ja apua tarjottu mutta johonkin on vaan vedettävä raja. Onneksi toiset isovanhemmat ovat normaaleja ♥

Vierailija kirjoitti:

Nro 35 kirjoitti ettei tulisi mieleenkään arvostella isovanhemmuutta ja sitä miten he sen hoitavat. No kiva, vaan kuin joillekin isovanhemmille taas ei tule mitään mutta mieleen kuin arvostella miten vanhemmat hoitavat lastaan. Motkottavat jopa lapselle vanhempien tekemisistä. "kuin se on sulle tälläsen paidan lumpun pukenut taas päälle" , "eikö ne sulle kotona osta koskaan jäätelöö" jne.... juu sehän se tosi tervettä lapselle onkin, kuunnella kuinka äiti tai isä on sitä ja tätä ja niin ja näin huonoja eikä ainakaan mitään osaa.

Sivusta olen nähnyt ja joutunut kuuntelemaan tällaista toimintaa.

Ihan tervettä on laittaa välit poikki isovanhempiin, not, kun itse on niin erinomainen, ihan hirveää lapsen ja isovanhemmien älyn aliarvioimista.

Yrittääkö isovanhemmat (etenkin mummot) paikata lastenlastensa kanssa omien lastensa huonoa lapsuutta?

Meillä on tilanne se, että mummo yrittää kilpailla vanhempien paikasta ja lapsetkin on sen jo huomanneet. Kyselee lapsilta eivätkö haluakin mieluiten olla mummon kanssa eivätkä kotona. Lapset kertoivat, että ärsyttää kun mummo kysyy, että ette kai te kotona olisi mieluiten. Lapset eivät vastaa mitään kun eivät halua pahoittaa mummon mieltä. Jos lapset sanovat etteivät haluaa jäädä mummolaan (kun mummo on sievästi humalassa) niin mummo suuttuu ja sanoo että saadaanpahan olla rauhassa. Miksi sanoa noin jos on juuri pyytänyt heitä jäämään.

Jos ei muu auta niin rahalla sitten mummo koittaa saada sen ykköspaikan. Ostaa kalliin lahjan ja tekee liiankin selväksi, että tämä on sitten mummolta ja vanhemmillasi ei ole tällaiseen varaa (kas kun juuri olimme ostaneet samalaisen).

No, en nyt jaksa kertoa enempää mutta en todellakaan kuvittele tätä.

up

.

Sanoisin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Oma äitini hyväksyi lapseni juuri sellaisinaan kuin olivat. Hämmästyn yhä hänen loppumatonta kärsivällisyyttään heidän kanssaan ja oikeasti jokaisen lapseni näkemistä ja kuulemista. Äitini on jo pois mennyt mutta lapseni kaipaavat häntä suuresti ja muistavat hänet ihmisenä, jolla valtavan lämmin syli. Toivoisivat, että hän eläisi vieläkin.

Eksäni äiti puolestaan valittaa aina. Mikään ei ole hyvin. Ja tätä paasausta on jatkunut ammoisista ajoista lähtien. Hän kritisoi lasten tekemisistä, tekemättä jättämisistä, menemisistä, olemisesta. Ja jos ei muuta keksi, niin valittaa lapsilleni muista ihmisistä.

Arvaa, pitävätkö yhteyttä häneen?

Tää ruokavalio yms. Jutut on syynä, etten esim. Hoida koskaan toisen veljeni X lapsia. Olen normaali ihminen, joka tajuaa jotain, mutta en ala kokkailemaan mitään extrajuttuja tai pelaa mitään kehittävää. Toisen veljeni Yperheen mielestä tää on ok ja autan heitä tarvittaessa, toisen ei joten en auta ja olen kuulemma vaikea ihminen. Sain myös haukut kun ostin molemmille kummilapselleni (toinen on ystävän lapsi ja toinen tämän Veljeni Y lapsi) extraa yllätyksenä. Käytännössä siis otin heidät molemmat viikonlopuksi, käytiin syömässä ja shoppailee yms. Mut joo.

Molemmille joskus vaan on helpompi antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää noissa erotilanteiden mummoissa se, että millä tavalla he perustelevat itselleen, että se on se ex-miniä joka estää lasten tapaamisen eikä se oma poika jonka asia se lasten näytilletuominen oikeasti olisi.

Jos on vaikka vuoroviikkokuvio, niin kyllä se on mielestäni isän asia omalla viikollaan hoitaa ne yhteydet omiin vanhempiinsa. 

Joskus aiemmin olisinkin ilahtunut lastenhoitoavusta viikonloppuna, mutta nyt kun esiteinit ovat mulla joka toisen viikon, niin en todellakaan halua antaa niitä vielä viikonloppuna minun viikollani mummolle. Missä välissä sitten itse tekisin heidän kanssaan kivoja juttuja?

Säälin näitä mummoja, joille ”täydelliset” äidit antaa sata eri neuvoa. Ei sitä ruokaa, ei saa tehdä niin eikä näin, jäpäjäpä. Mun äiti hoitaa meidän lapsia omalla tavallaan, senhän takia mummolat on. Eihän se ole mikään kakkoskoti. Naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Tämä voisi olla suoraan mun rajattomalta äidiltäni tullut kommentti.

Olen aina liian herkkähipiäinen jos asetan omat rajani tai suojelen 0omaa perhettäni ja lapsiani.

Äitini kokee oikeudekseen arvostella miestäni ja lasteni isää avoimesti ja lasteni kuullen. Mieheni on ihan tavallinen työssäkäyvä mies, osallistuva, vastuullinen ja tasavertainen vanhempi lapsilleen ja hyvä ja uskollinen aviomies minulle, mutta aina löytyy äitini mielestä arvosteltavaa.

Lapseni ovat teinejä ja äitini on alkanut suosimaan toista lapsistani toisen kustannuksella. Toinen kun on niin vaikea lapsi ja hankala persoona, kuulemma olin itse teininä samanlainen.

Toki nyt herkkähipiäisenä ja muutenkin vaikeana ihmisenä olen joutunut ottamaan etäisyyttä, ja tämä tarkoittaa koko omaa perhettäni.

Ja kyllä, näitä pienempiäkin ärsytyksen aiheita löytyy, juuri nämä samat annetaan herkkuja ja lisämausteena sitten arvostellaan teinien vartaloa (ovat normaalipainoisia, mutta teinien tapaan herkkiä tästä asiasta), vähätellään minua äitinä ja omassa työssäni ammattilaisena, tyyliin miten sinäkin muka...jne, jos lapsille on jotain luvattu, menee kieltämään ja toisinpäin.

Ja sitten ihmetellään silmät suurina mun herkkähipiäisyyttä ja kun ei käydä vanhoja ja raihnaisia ihmisiä edes katsomassa. ( ovat kuusikymppisiä ja vasta eläkkeelle jääneitä perusterveitä).

Olen tullut siihen tulokseen, että kyse on vallankäytöstä ja jonkinlaisesta narsismista.

En voi tuolle käytökselle mitään, joten on parasta pitää etäisyyttä ja olla osallistumatta moiseen peliin.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Lapsenlapsen tunne-elämälle on äärimmäisen vahingollista, jos siinä ympäristössä hääärii ulkopuolinen, joka viestii että lapsen vanhemmat on paskoja ja joka koko ajan horjuttaa näiden asemaa.

Satun myös tietämään tämän ihan omasta kokemuksesta, koska omassa lapsuudessani tällainen haaska oli.

Niin oli mun esikoisen lapsuudessa tällainen haaska. Sekä lapselle, että minulle syötettiin jatkuvasti kuinka en osaa hoitaa lastani, enkä edes hänestä välitä.

Mitään perää näissä puheissa ei ollut. Pojalle kerrottiin useaan otteeseen, että hän muuttaa mummille, kun kotona on niin kauheaa.

Poikani on ollut erimieltä mummin kanssa tästä huonosta vanhemmuudesta.

Poika on nyt aikuinen. Mummiaan ei kovin korkealle arvosta. Oli niin ahdistavaa kuunnella lapsena äitiin kohdistettu ilkeys.