Lue keskustelun säännöt.
IS: "Isovanhemmat pudotettu pois lasten elämästä"
Vuosi 2019
27.01.2019 |
Mutta ymmärrys ja jutun lukeminen osaltani päättyi sanaan: "päästötodistus".
Kommentit (92)
Sukulaiset ovat ihmisiä, joita ei itse ole elämäänsä valinnut. Ei heidän kanssaan ole mikään pakko olla välttämättä tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä nyt rummutetaan. Kukaan ei skippaa hyvää ja hyväkäytöksistä isovanhempaa.
Ei pidä paikkaansa. Tässä kommentissa on se oletus että vanhemmat ovat aina oikeanlaisia, hyviä ja kohtuullisia, mutta isovanhemmat voivat olla hyviä tai huonoja ja kaikkea siltä väliltä.
Näinhän se ei suinkaan ole.
Vanhemmat saattavat olla myös huonoja tai itsekkäitä tai mitä vaan ja ellei isovanhempi " tottele" ,hänet voidaan skipata.
Totta! Herkkähipiäiset vanhemmat ei välttämättä kestä mitään kyseenalaistamista omia toimiaan kohtaan, ja sitten katkaistaan välit sen vuoksi ettei kestetä katsoa omaa toimintaa kriittisemmin.
Vanhemmuus on kasvun paikka, ja hyvät välit isovanhempiin myös tässä asiassa hieno apu. Niiden välien kehittämiseen ja ylläpitämiseen kannattaa nähdä vaivaa. Ei se tietenkään aina ole mahdollista, mutta kannattaa yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiset ovat ihmisiä, joita ei itse ole elämäänsä valinnut. Ei heidän kanssaan ole mikään pakko olla välttämättä tekemisissä.
Juuri näin. Sama on naapureiden kanssa. Nykyään voi itse valita ystävänsä. Ja muistakaa, että perhe on isä, äiti ja lapset. Puolisot päättävät perheen elämästä ja heidän tulee itsenäistyä yhteen mennessään omista vanhemmistaan niin, että lapset ja puoliso ovat aina etusijalla. Siihen väliin ei pidä ketään päästää säätämään.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.
Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.
Lapsenlapsen asemassa olisin arvostanut tehokkaampaa suojelua siltä isovanhemmalta, joka ei välitä tutustua minuun yksilönä. Joka on tietävinään kaiken, pätee äidilleni (joka on hänen oma lapsensa), piikittelee minua, ostaa ja antaa ei minun makuuni olevia tavaroita/vaatteita (myös liian pieniä), kritisoi mielenkiinnonkohteitani. Etenkin muutenkin kiusatulle teinille sellainen vähäisenkin itsetunnon murentaminen läheiseltä sukulaiselta tuntui kamalalta. Ei se tukenut tunne-elämääni, millään tasolla.
Toinen mummuni on kiinnostunut minusta yksilönä, ihmisenä ja pitää minua aikuisena nykyään, ei lapsena, jolle voi sanella miten hän haluaa asioiden olevan. Hän ei kokenut tarvetta antaa liian pieniä vaatteita, tavaroita joista varmasti näki ettei tule käyttöön (vaaleanpunainen helmirannekoru goottiteinille ei ole se paras ostos), kyselee kuulumisiani ja hänen luonaan käyn nykyään mielelläni kun vain nykyisestä asuinkaupungistani tulen käymään kotikaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä nyt rummutetaan. Kukaan ei skippaa hyvää ja hyväkäytöksistä isovanhempaa.
Ei pidä paikkaansa. Tässä kommentissa on se oletus että vanhemmat ovat aina oikeanlaisia, hyviä ja kohtuullisia, mutta isovanhemmat voivat olla hyviä tai huonoja ja kaikkea siltä väliltä.
Näinhän se ei suinkaan ole.
Vanhemmat saattavat olla myös huonoja tai itsekkäitä tai mitä vaan ja ellei isovanhempi " tottele" ,hänet voidaan skipata.
Vanhemmat päättävät ja määräävät, isovanhemmat tottelevat. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.
Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.
Mihin sinä vetäisit rajat?
Sinusta on ok, että lapset saa pieniä vaatteita ja on ok syöttää sokeria joten se ei ole teille ongelma.
Kai jotain on minkä lapsiltasi kiellät tai et halua heitä jollekin altistaa? Jonkun toisen mielestä se saattaa olla sellainen pikkumainen asia ja nipotat turhasta.Meillä mummo esim. mielellään antaisi kahvia lapselle (3v), olisiko se ihan ok, niinhän ennenkin tehtiin?
Mummo haluaisi syöttää lasta väkisin jos ei suostu muuten syömään, onko ihan ok sun mielestä?
Pyöräilykypärää ei tarvitse käyttää koska lapsi ei osaa vielä kunnolla ajaa. Ihan ok sun mielestä?
Lapsen voi jättää mummon mielestä yksin ulos jos se ei suostu tulemaan mukaan, lapsen voi myös päästää lähtemään yksin leikkipihasta jos se ei tottele pyyntöä jäädä pihaan, ihan pikkumaista vaatia mummolta muuta?
Mummo myös valehtelee lapselle ja arvostelee meitä kasvattajina, ei haittaisi sua?Välejä ei olla katkaistu mutta meillä mummo ei hoida koskaan, onko väärin lasta kohtaan?
Eikö se olisi mummon asia muuttaa toimintaansa, eikä meidän asia luopua niistä (perus)standardeista joiden mukaan me kasvatamme lapsiamme?On meilläkin pitänyt välillä antaa muutama neuvo ja toive isovanhempien suuntaan, mutta nämä on käyty hyvässä hengessä eikä välien katkaiseminen ole ikinä käynyt edes mielessä. Ehkä ollaan oltu siitä onnellisessa asemassa, että molempien puolten isovanhemmat on hyvin järkeviä ihmisiä, eikä he ole kyseenalaistaneet vaikkapa valvonnan tai lapsen turvallisuuden merkitystä. Mikäli näin olisi, pitäisi itse olla varmaan aina paikalla eikä yökyläilyt olisi mahdollisuus. Mutta ei tuon vuoksi välejä tarvitse katkaista.
Ja jos jatkuvasti niitä teidän toiveita ja neuvoja vastaan toimitaan, niin antaisit asian vain olla, koska mielestäsi on tärkeämpää, että isovanhemmilla on kiinteä suhde lapseesi? Mitä jos mummo vaikka alkaa arvostella teitä vanhempia lapsen kuullen ja alkaa mitätöimään sinun pyyntöjäsi ja toiveitasi lapselle ja lupaa asioita jotka te olette kieltäneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.
Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.
Mihin sinä vetäisit rajat?
Sinusta on ok, että lapset saa pieniä vaatteita ja on ok syöttää sokeria joten se ei ole teille ongelma.
Kai jotain on minkä lapsiltasi kiellät tai et halua heitä jollekin altistaa? Jonkun toisen mielestä se saattaa olla sellainen pikkumainen asia ja nipotat turhasta.Meillä mummo esim. mielellään antaisi kahvia lapselle (3v), olisiko se ihan ok, niinhän ennenkin tehtiin?
Mummo haluaisi syöttää lasta väkisin jos ei suostu muuten syömään, onko ihan ok sun mielestä?
Pyöräilykypärää ei tarvitse käyttää koska lapsi ei osaa vielä kunnolla ajaa. Ihan ok sun mielestä?
Lapsen voi jättää mummon mielestä yksin ulos jos se ei suostu tulemaan mukaan, lapsen voi myös päästää lähtemään yksin leikkipihasta jos se ei tottele pyyntöä jäädä pihaan, ihan pikkumaista vaatia mummolta muuta?
Mummo myös valehtelee lapselle ja arvostelee meitä kasvattajina, ei haittaisi sua?Välejä ei olla katkaistu mutta meillä mummo ei hoida koskaan, onko väärin lasta kohtaan?
Eikö se olisi mummon asia muuttaa toimintaansa, eikä meidän asia luopua niistä (perus)standardeista joiden mukaan me kasvatamme lapsiamme?On meilläkin pitänyt välillä antaa muutama neuvo ja toive isovanhempien suuntaan, mutta nämä on käyty hyvässä hengessä eikä välien katkaiseminen ole ikinä käynyt edes mielessä. Ehkä ollaan oltu siitä onnellisessa asemassa, että molempien puolten isovanhemmat on hyvin järkeviä ihmisiä, eikä he ole kyseenalaistaneet vaikkapa valvonnan tai lapsen turvallisuuden merkitystä. Mikäli näin olisi, pitäisi itse olla varmaan aina paikalla eikä yökyläilyt olisi mahdollisuus. Mutta ei tuon vuoksi välejä tarvitse katkaista.
Ja jos jatkuvasti niitä teidän toiveita ja neuvoja vastaan toimitaan, niin antaisit asian vain olla, koska mielestäsi on tärkeämpää, että isovanhemmilla on kiinteä suhde lapseesi? Mitä jos mummo vaikka alkaa arvostella teitä vanhempia lapsen kuullen ja alkaa mitätöimään sinun pyyntöjäsi ja toiveitasi lapselle ja lupaa asioita jotka te olette kieltäneet?
Kuten sanottu, omat ja miehen vanhemmat on niin järkeviä että yhteinen linja on ollut jotenkin itsestäänselvyys aina isoissa asioissa. Pienistä asioista ei ole tullut valtataistelua koska niissä on annettu isovanhemmille mahdollisuus tehdä oma ratkaisunsa lasten kanssa enkä ole kokenut tarpeelliseksi vaatia jotain tiukkoja sääntöjä mummon, papan ja lapsenlapsen väliin. He saavat elää mummolassa mummolan säännöillä ja kotona on erit säännöt. Lapsille tämä on ihan selvä asia. Esimerkiksi kurinpito on tiukempaa välillä papan toimesta, mutta lapset tietää sen ja kotona voidaan jutella, että miksi näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä nyt rummutetaan. Kukaan ei skippaa hyvää ja hyväkäytöksistä isovanhempaa.
Ei pidä paikkaansa. Tässä kommentissa on se oletus että vanhemmat ovat aina oikeanlaisia, hyviä ja kohtuullisia, mutta isovanhemmat voivat olla hyviä tai huonoja ja kaikkea siltä väliltä.
Näinhän se ei suinkaan ole.
Vanhemmat saattavat olla myös huonoja tai itsekkäitä tai mitä vaan ja ellei isovanhempi " tottele" ,hänet voidaan skipata.Totta! Herkkähipiäiset vanhemmat ei välttämättä kestä mitään kyseenalaistamista omia toimiaan kohtaan, ja sitten katkaistaan välit sen vuoksi ettei kestetä katsoa omaa toimintaa kriittisemmin.
Vanhemmuus on kasvun paikka, ja hyvät välit isovanhempiin myös tässä asiassa hieno apu. Niiden välien kehittämiseen ja ylläpitämiseen kannattaa nähdä vaivaa. Ei se tietenkään aina ole mahdollista, mutta kannattaa yrittää.
Ei se ole isovanhempien asia kritisoida, naputtaa, nalkuttaa ja ”kasvattaa”.
Ei hekään mitään virheettömiä kaiken tietäviä ole, joten kai heitäkin sitten tuolla logiikalla saa koulia ja kouluttaa, kun ”isovanhemmuus on kasvun paikka”? Ai eikö?
Onneksi meillä yksi mummuista on kaikkine vaivoineen sitä mieltä, ettei jaksa lapsia hoitaa. En olisi uskaltanut niitä hänelle antaakaan. Meillä kävi onni onnettomuudessa, käytökseen löytyi syy, dementia. Sairaus on ikävää, mutta on ihana tietää, ettei mummu vain ole ilkeä. Aiemmin oli vaikea olla, kun halusin kuitenkin olla väleissä, mutta oli rankkaa yrittää pitää lapset erossa aikuisten riidoista. Meillä mummu kantoi herkkuja kassitolkulla kotiinkin, kun asuu lähellä ja voivotteli sitä, kun emme niitä kaikkia heti lapsille aina syöttäneet. En pidä herkkuja pahana, mutta mummun toiminta oli kaikilta osin täysin rajatonta. Nyt voi lapsille lempeästi kertoa, että mummulla on sairaus, jonka takia hän ei aina ole oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellani on isovanhempi joka ei tiedä edes lapsen olemassaolosta. Ei kuulemma tarvitsekaan. Vaikka miten olisi sukua ei kaikkia ihmisiä ole pakko raahata mukana elämässään.
Faith kirjoitti:
Ihan kuin 20-30 vuotta sitten oltaisiin enemmän vain sopeuduttu lähisukuun, olipa se millaista vain. Tavallaan ei edes pidetty sitä vaihtoehtona, ettei oltaisi tekemisissä. Näin oli ainakin meidän perheessä. Olimme läheisissä tekemisissä molempien isovanhempien kanssa, vaikka molemmilla tahoilla tuli sanomista silloin tällöin esim. meidän lasten ruokavalioon liittyvissä asioissa.
Nykyaikana lasten vanhemmat haluavat tarkemmin valita, millaisissa ympäristöissä heidän lapsensa viettävät aikaa ja saavat vaikutteita?
On todella surullista, jos isovanhemmat eristetään elämänpiiristä. Sen tietenkin ymmärrän, jos päihdeongelmaisen tai vaikka väkivaltaisen isovanhemman ei anneta viettää aikaa yksin lasten kanssa. Muuten minusta on parempi, että kaikenlaisten omaisten kanssa ollaan tekemisissä.
Kuinka vaikea on uskoa, että tollaset normi eroavaisuudet elämäntavoissa ja lapsenkasvatuksessa on ihan helppo sivuttaa olankohautuksella ja viettää mukavaa aikaa yhdessä? JOS isovanhemmat ovat normaaleja. Ne isovanhemmat, joista tässä ketjussa puhutaan, ovat arvostelevia, ilkeitä, nälviviä, riidanhaluisia, "minä olen aina oikeassa", vallanjanoisia, vaikka narsistejakin, tai päihderiippuvaisia, patologisia valehtelijoita, kiusaajia. Ne ovat niitä jotka repivät alas toisen äitiyden, valittavat imetyksestä (tai sen puutteesta), tunkevat kotiisi penkomaan, puuttuvat yksityiselämäsi tärkeisiin päätöksiin jotka eivät heille kuulu, kertovat asiasi suvun juorumyllyyn, haukkuvat seläntakana elämänvalintojanne, nalkuttavat JOKA AINOA KERTA kun tavataan mistä tahansa asiasta josta saavat riidan aikaiseksi –– nauttivat kun pääsevät sekoittamaan perheen ja lapsenlasten elämää ja kätkevät isot harminsa "pieniin" huomautuksiin. Sellaisia ilopillereitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa artikkelissa mummo joka oli ennen päivittäin lastenlastensa kanssa tekemisissä... Ettei vanhemmille olisi tullut ero juuri siksi, ettei perhe ja parisuhde saanut missään vaiheessa omaa aikaa ja tilaa, vaan kaikkitietävä anoppi sekaantui kaikkeen? Takertuvat isovanhemmat ihan oikeasti rikkovat parisuhteita ja perheitä. Kun lapsi on aikuinen se napanuora pitäisi oikeasti osata katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Rajoitan lapsen ja mummun tapaamisia, koska mummu ei ymmärrä terveellistä ruokavaliota. Esimerkiksi kolmen päivän lihotusvierailu ei tule kysymykseen hilloleipineen, sokerimuroineen, kekseineen ja niin edelleen. Asiasta keskustelu ei ole auttanut. Lisäksi mummu auttaa pyytämättä (ja kiellosta huolimatta) lapsen varustehankinnoissa, mistä seurauksena useimmiten vääränkokoiset vaatteet ja välineet ja lapsen mielipaha, kun annetut tavarat eivät sovi käyttöön.
Pienestäpä sulla menee herne nenään.
Mummun tehtävä on hemmotella ja rakastaa. Eivät kuitenkaan joka päivä ole yhteyksissä, selkeesti.
Ihana hyvää tarkoittava ihminen ja noin inhottava lapsenlapsen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää noissa erotilanteiden mummoissa se, että millä tavalla he perustelevat itselleen, että se on se ex-miniä joka estää lasten tapaamisen eikä se oma poika jonka asia se lasten näytilletuominen oikeasti olisi.
Meillä juuri näin. Ex-anoppi kertoo kylillä, kuinka estän häntä tapaamasta lapsia. Hän ei ole koskaan soittanut tai laittanut viestiä, että voiko tavata lapsia.
Poikansa ei käy lapsien kanssa äidillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoitan lapsen ja mummun tapaamisia, koska mummu ei ymmärrä terveellistä ruokavaliota. Esimerkiksi kolmen päivän lihotusvierailu ei tule kysymykseen hilloleipineen, sokerimuroineen, kekseineen ja niin edelleen. Asiasta keskustelu ei ole auttanut. Lisäksi mummu auttaa pyytämättä (ja kiellosta huolimatta) lapsen varustehankinnoissa, mistä seurauksena useimmiten vääränkokoiset vaatteet ja välineet ja lapsen mielipaha, kun annetut tavarat eivät sovi käyttöön.
Pienestäpä sulla menee herne nenään.
Mummun tehtävä on hemmotella ja rakastaa. Eivät kuitenkaan joka päivä ole yhteyksissä, selkeesti.
Ihana hyvää tarkoittava ihminen ja noin inhottava lapsenlapsen vanhempi.
Pienestäpä mummo on valmis lapsenlapsien seurasta luopumaan, kun sen vertaa ei voi muuttaa toimintaansa, että voisivat elää sovussa.
Vanhempien tehtävä on päättää miten lapsensa kasvatetaan, he ovat lapsesta vastuussa ihan joka päivä.
Inhottava mummu kun ei voi tukea lapsensa vanhemmuutta, mutta hyvät vanhemmat kun jaksavat välittää.
En Anna anopin tulla meille. Olen itse akateeminen Amk hoitaja ja mummo on bussikuski. Siis duunari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoitan lapsen ja mummun tapaamisia, koska mummu ei ymmärrä terveellistä ruokavaliota. Esimerkiksi kolmen päivän lihotusvierailu ei tule kysymykseen hilloleipineen, sokerimuroineen, kekseineen ja niin edelleen. Asiasta keskustelu ei ole auttanut. Lisäksi mummu auttaa pyytämättä (ja kiellosta huolimatta) lapsen varustehankinnoissa, mistä seurauksena useimmiten vääränkokoiset vaatteet ja välineet ja lapsen mielipaha, kun annetut tavarat eivät sovi käyttöön.
Pienestäpä sulla menee herne nenään.
Mummun tehtävä on hemmotella ja rakastaa. Eivät kuitenkaan joka päivä ole yhteyksissä, selkeesti.
Ihana hyvää tarkoittava ihminen ja noin inhottava lapsenlapsen vanhempi.
Pienestäpä mummo on valmis lapsenlapsien seurasta luopumaan, kun sen vertaa ei voi muuttaa toimintaansa, että voisivat elää sovussa.
Vanhempien tehtävä on päättää miten lapsensa kasvatetaan, he ovat lapsesta vastuussa ihan joka päivä.
Inhottava mummu kun ei voi tukea lapsensa vanhemmuutta, mutta hyvät vanhemmat kun jaksavat välittää.
Onneksi en tunne ketään noin tosikkoa.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoitan lapsen ja mummun tapaamisia, koska mummu ei ymmärrä terveellistä ruokavaliota. Esimerkiksi kolmen päivän lihotusvierailu ei tule kysymykseen hilloleipineen, sokerimuroineen, kekseineen ja niin edelleen. Asiasta keskustelu ei ole auttanut. Lisäksi mummu auttaa pyytämättä (ja kiellosta huolimatta) lapsen varustehankinnoissa, mistä seurauksena useimmiten vääränkokoiset vaatteet ja välineet ja lapsen mielipaha, kun annetut tavarat eivät sovi käyttöön.
Pienestäpä sulla menee herne nenään.
Mummun tehtävä on hemmotella ja rakastaa. Eivät kuitenkaan joka päivä ole yhteyksissä, selkeesti.
Ihana hyvää tarkoittava ihminen ja noin inhottava lapsenlapsen vanhempi.
Ja rakastaa ei voi muuta kuin ylikävelenällä ja mässyllä ja hemmotella pitää liian kireillä epämukavilla vaatteilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajoitan lapsen ja mummun tapaamisia, koska mummu ei ymmärrä terveellistä ruokavaliota. Esimerkiksi kolmen päivän lihotusvierailu ei tule kysymykseen hilloleipineen, sokerimuroineen, kekseineen ja niin edelleen. Asiasta keskustelu ei ole auttanut. Lisäksi mummu auttaa pyytämättä (ja kiellosta huolimatta) lapsen varustehankinnoissa, mistä seurauksena useimmiten vääränkokoiset vaatteet ja välineet ja lapsen mielipaha, kun annetut tavarat eivät sovi käyttöön.
Pienestäpä sulla menee herne nenään.
Mummun tehtävä on hemmotella ja rakastaa. Eivät kuitenkaan joka päivä ole yhteyksissä, selkeesti.
Ihana hyvää tarkoittava ihminen ja noin inhottava lapsenlapsen vanhempi.
Pienestäpä mummo on valmis lapsenlapsien seurasta luopumaan, kun sen vertaa ei voi muuttaa toimintaansa, että voisivat elää sovussa.
Vanhempien tehtävä on päättää miten lapsensa kasvatetaan, he ovat lapsesta vastuussa ihan joka päivä.
Inhottava mummu kun ei voi tukea lapsensa vanhemmuutta, mutta hyvät vanhemmat kun jaksavat välittää.
Onneksi en tunne ketään noin tosikkoa.
Ohis
Nono, älä nyt loukkaannu, eikö se ole hyvä ajatella asiaa useammalta kantilta.
On meilläkin pitänyt välillä antaa muutama neuvo ja toive isovanhempien suuntaan, mutta nämä on käyty hyvässä hengessä eikä välien katkaiseminen ole ikinä käynyt edes mielessä. Ehkä ollaan oltu siitä onnellisessa asemassa, että molempien puolten isovanhemmat on hyvin järkeviä ihmisiä, eikä he ole kyseenalaistaneet vaikkapa valvonnan tai lapsen turvallisuuden merkitystä. Mikäli näin olisi, pitäisi itse olla varmaan aina paikalla eikä yökyläilyt olisi mahdollisuus. Mutta ei tuon vuoksi välejä tarvitse katkaista.