IS: "Isovanhemmat pudotettu pois lasten elämästä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Minkäikäisiä ne isovanhemmat sinusta on? 50-70-vuotiaita. Kyllä tasan tarkkaan on jo heidän lapsuudessaan/nuoruudessaan tiedetty oikean ruokavalion merkitys.

T. Mummo, 58

Oikea ruokavalio on meidän taloudessa monipuolinen ruokavalio, joka voi sisältää myös muroja aamupalalla. Ruokavalioomme sisältyy myös kahvit ja jälkiruoka lämpimän aterian jälkeen. Se, että sokerimurot nyt tässä keskustelussa otetaan tikunnokkaan on mielestäni täysin toisarvoinen asia ja kertoo

rivienvälistä myös muista ongelmista.

Kun muut päivät viikosta syödään normaalia kotiruokaa, voi isovanhemmat syöttää vaikka suklaalevyjä lasten heillä siellä ollessaan, eikä se lasten terveyttä vaaranna mihinkään suuntaan.

Teillä on EPÄTERVEELLINEN ruokavalio.

En edelleenkään hahmota, MIKSI pitäisi syöttää herkkuja? Siis mikä se syy on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Päästän mummulaan käymään ja yhdeksi yöksi yökylään, mutta en pidemmäksi aikaa, koska monta päivää hiilihydraatti- ja sokeripitoisella ruokavaliolla lihottaa ja laittaa verensokerit heittelemään liikaa. Herkut ei ole kielletty, mutta järki ja kohtuus pitää olla. Jos haluaa lasta hoitaa useamman päivän, niin kaikki ruoka ei voi olla sokeria. 5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Varmaan ei ymmärrä jos on itse kasvanut aikana jolloin ei ollut kaikkea nykyajan epäterveellistä ruokaa. Saako lapsenlapsille antaa tupakkaa jos omassa lapsuudessa sitä pidettiin terveellisenä?

Tämmöiset viisastelut on turhia ja tuo tupakkaesimerkki on lapsellinen. Nykyajankin lapsi pystyy syömään silloin tällöin hyvinkin epäterveellisesti vaikkapa paljon sokeria, ilman että se haittaa häntä kunhan arkena ruokavalio on terveellinen. Mustavalkoisuus tässä asiassa ei todellisuudessa aiheuta kuin vaikean elämän.

Omat isovanhemani olivat 40-43-vuotiaita kun synnyin ja aika paljon aikaa vietin heidän kanssaan, koska vanhempani opiskelivat vielä. Varsinkin äidin puoleinen ukki ja mummi ovat minulle kuin toiset vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Varmaan ei ymmärrä jos on itse kasvanut aikana jolloin ei ollut kaikkea nykyajan epäterveellistä ruokaa. Saako lapsenlapsille antaa tupakkaa jos omassa lapsuudessa sitä pidettiin terveellisenä?

Tämmöiset viisastelut on turhia ja tuo tupakkaesimerkki on lapsellinen. Nykyajankin lapsi pystyy syömään silloin tällöin hyvinkin epäterveellisesti vaikkapa paljon sokeria, ilman että se haittaa häntä kunhan arkena ruokavalio on terveellinen. Mustavalkoisuus tässä asiassa ei todellisuudessa aiheuta kuin vaikean elämän.

Miksi pitää pystyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Minkäikäisiä ne isovanhemmat sinusta on? 50-70-vuotiaita. Kyllä tasan tarkkaan on jo heidän lapsuudessaan/nuoruudessaan tiedetty oikean ruokavalion merkitys.

T. Mummo, 58

Oikea ruokavalio on meidän taloudessa monipuolinen ruokavalio, joka voi sisältää myös muroja aamupalalla. Ruokavalioomme sisältyy myös kahvit ja jälkiruoka lämpimän aterian jälkeen. Se, että sokerimurot nyt tässä keskustelussa otetaan tikunnokkaan on mielestäni täysin toisarvoinen asia ja kertoo

rivienvälistä myös muista ongelmista.

Kun muut päivät viikosta syödään normaalia kotiruokaa, voi isovanhemmat syöttää vaikka suklaalevyjä lasten heillä siellä ollessaan, eikä se lasten terveyttä vaaranna mihinkään suuntaan.

Teillä on EPÄTERVEELLINEN ruokavalio.

En edelleenkään hahmota, MIKSI pitäisi syöttää herkkuja? Siis mikä se syy on?

Ei ole epäterveellinen ruokavalio, päinvastoin hyvin terveellinen 95% ajasta. Mistä tiedän: koko perhe on normaalipainoisia, lapset urheilevat tavoitteellisesti, ovat kipeänä korkeintaan kerran pari vuodessa, koulussa menee hienosti. Syövät monipuolisesti vihanneksia ja kokeilevat ennakkoluulottomasti. Se, että meillä syödään myös ns. herkkuja ei ole haitallista ollenkaan. Kun arjessa pitää huolta, että ateriat on monipuolisia, ei se haittaa ollenkaan että myös sokeria tulee syötyä joinain päivinä reilummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Varmaan ei ymmärrä jos on itse kasvanut aikana jolloin ei ollut kaikkea nykyajan epäterveellistä ruokaa. Saako lapsenlapsille antaa tupakkaa jos omassa lapsuudessa sitä pidettiin terveellisenä?

Tämmöiset viisastelut on turhia ja tuo tupakkaesimerkki on lapsellinen. Nykyajankin lapsi pystyy syömään silloin tällöin hyvinkin epäterveellisesti vaikkapa paljon sokeria, ilman että se haittaa häntä kunhan arkena ruokavalio on terveellinen. Mustavalkoisuus tässä asiassa ei todellisuudessa aiheuta kuin vaikean elämän.

Miksi pitää pystyä?

Miksi? Miksi pitäisi kieltää? Tämä jankkaaminen on täysin turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Minkäikäisiä ne isovanhemmat sinusta on? 50-70-vuotiaita. Kyllä tasan tarkkaan on jo heidän lapsuudessaan/nuoruudessaan tiedetty oikean ruokavalion merkitys.

T. Mummo, 58

Oikea ruokavalio on meidän taloudessa monipuolinen ruokavalio, joka voi sisältää myös muroja aamupalalla. Ruokavalioomme sisältyy myös kahvit ja jälkiruoka lämpimän aterian jälkeen. Se, että sokerimurot nyt tässä keskustelussa otetaan tikunnokkaan on mielestäni täysin toisarvoinen asia ja kertoo

rivienvälistä myös muista ongelmista.

Kun muut päivät viikosta syödään normaalia kotiruokaa, voi isovanhemmat syöttää vaikka suklaalevyjä lasten heillä siellä ollessaan, eikä se lasten terveyttä vaaranna mihinkään suuntaan.

Olin lukevinani ketjusta kyllä paljon muita ongelimia kuin vain sokerimurot joista nyt sitten maanisesti jankkaat. Luet hyvin valikoivasti.

Ihan kuin 20-30 vuotta sitten oltaisiin enemmän vain sopeuduttu lähisukuun, olipa se millaista vain. Tavallaan ei edes pidetty sitä vaihtoehtona, ettei oltaisi tekemisissä. Näin oli ainakin meidän perheessä. Olimme läheisissä tekemisissä molempien isovanhempien kanssa, vaikka molemmilla tahoilla tuli sanomista silloin tällöin esim. meidän lasten ruokavalioon liittyvissä asioissa.

Nykyaikana lasten vanhemmat haluavat tarkemmin valita, millaisissa ympäristöissä heidän lapsensa viettävät aikaa ja saavat vaikutteita?

On todella surullista, jos isovanhemmat eristetään elämänpiiristä. Sen tietenkin ymmärrän, jos päihdeongelmaisen tai vaikka väkivaltaisen isovanhemman ei anneta viettää aikaa yksin lasten kanssa. Muuten minusta on parempi, että kaikenlaisten omaisten kanssa ollaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Varmaan ei ymmärrä jos on itse kasvanut aikana jolloin ei ollut kaikkea nykyajan epäterveellistä ruokaa. Saako lapsenlapsille antaa tupakkaa jos omassa lapsuudessa sitä pidettiin terveellisenä?

Tämmöiset viisastelut on turhia ja tuo tupakkaesimerkki on lapsellinen. Nykyajankin lapsi pystyy syömään silloin tällöin hyvinkin epäterveellisesti vaikkapa paljon sokeria, ilman että se haittaa häntä kunhan arkena ruokavalio on terveellinen. Mustavalkoisuus tässä asiassa ei todellisuudessa aiheuta kuin vaikean elämän.

Miksi pitää pystyä?

Miksi? Miksi pitäisi kieltää? Tämä jankkaaminen on täysin turhaa.

Turhaa, epäterceellistä, rahan haaskausta, väärä tapa osoittaa rakkautta. Siksi.

Odotukseni keskustelun sävystä ei ollut korkealla, mutta tämä alitti jopa sen.

Hoh hoijaa! Onpas ketjussa monet jääneet lapsena ilman herkkuja.

Surullista niin surullista! Itselle isoäiti oli läheisempi kuin oma äiti, juuh antoi herkkuja ja hemmotteli.

Kamalaa jos vanhemmat ei olisi antaneet olla tekemisissä hänen kanssaan.

Faith kirjoitti:

Ihan kuin 20-30 vuotta sitten oltaisiin enemmän vain sopeuduttu lähisukuun, olipa se millaista vain. Tavallaan ei edes pidetty sitä vaihtoehtona, ettei oltaisi tekemisissä. Näin oli ainakin meidän perheessä. Olimme läheisissä tekemisissä molempien isovanhempien kanssa, vaikka molemmilla tahoilla tuli sanomista silloin tällöin esim. meidän lasten ruokavalioon liittyvissä asioissa.

Nykyaikana lasten vanhemmat haluavat tarkemmin valita, millaisissa ympäristöissä heidän lapsensa viettävät aikaa ja saavat vaikutteita?

On todella surullista, jos isovanhemmat eristetään elämänpiiristä. Sen tietenkin ymmärrän, jos päihdeongelmaisen tai vaikka väkivaltaisen isovanhemman ei anneta viettää aikaa yksin lasten kanssa. Muuten minusta on parempi, että kaikenlaisten omaisten kanssa ollaan tekemisissä.

Tämä! Silloin se lapsi oli meidän.

Tänäpäivänä se lapsi näyttää olevan minun minun minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Ehkä kannattaisi jättää sokerimurot antamatta jos se niin pieni asia on.

Isovanhemmat on eri sukupolvea, ei ne aina hoksaa pitää kaikkia nykyajan kotkotuksia haitallisina. Ja mitä sitten, jos lapsi saa ihan sokerimuroja mummolassa? Tai joskus jopa, hui kauhea, vanukkaan! Meidän lasten isovanhemmat tarjoaa aina muutamaa herkkuruokaa, joka varmasti maistuu. Ja kyllä: pullaa, jäätelöä, mokkapalaa on taatusti tarjolla mummolassa. Ja saa syödä samalla kun katsoo telkkaria. Me on annettu heille täysi vapaus luoda sellainen isovanhemmuus kuin heille sopii. Ja ”palkinnot” tästä onkin runsaat: lapsilla on todella lämmin suhde isovanhempiin, yökylästelyt ja vierailut rullaa säännöllisesti. Aina voi soittaa ja mennä kylään jos tarvetta on, ja lämmin ruoka odottaa pöydässä. Yllättävinä sairaspäivinä ei tarvitse itse jäädä töistä pois, isovanhemmat hoitaa. Pystytään miehen kanssa tekemään kahdestaan paljon, koska isovanhemmat haluaa lapset kylään siksi ajaksi. Isovanhemmat on kultaakin kallimmat, ja meidän perheen hyvinvointi on kiinteästi sidoksissa tähän, että isovanhemmat ovat päässeet tiiviksi osaksi meidän perheen arkea.

Ei tulisi mieleenkään vaatia tai arvostella tapaa jolla he hoitaa isovanhemmuuttaan.

Ihmissuhteet vaatii paljonkin pohdintaa siitä mistä asiasta kannattaa alkaa toiselle sanomaan.

Varmaan ei ymmärrä jos on itse kasvanut aikana jolloin ei ollut kaikkea nykyajan epäterveellistä ruokaa. Saako lapsenlapsille antaa tupakkaa jos omassa lapsuudessa sitä pidettiin terveellisenä?

Tämmöiset viisastelut on turhia ja tuo tupakkaesimerkki on lapsellinen. Nykyajankin lapsi pystyy syömään silloin tällöin hyvinkin epäterveellisesti vaikkapa paljon sokeria, ilman että se haittaa häntä kunhan arkena ruokavalio on terveellinen. Mustavalkoisuus tässä asiassa ei todellisuudessa aiheuta kuin vaikean elämän.

Miksi pitää pystyä?

Miksi? Miksi pitäisi kieltää? Tämä jankkaaminen on täysin turhaa.

Turhaa, epäterceellistä, rahan haaskausta, väärä tapa osoittaa rakkautta. Siksi.

Ehkä mun elämänfilosofia sitten vaan on erilainen. Että elämästä voi nauttia vaikkapa myös ruoan kautta joskus ja syödä makeaa herkkua jos sellaisesta tykkää. Ettei kenenkään terveys tai epäterveys johdu siitä, että pitää karkkipäivän ja syö makeisia. Rahaa voi haaskata niin moniin paikkoihin, ja jos vaikkapa 30e konvehtirasia tuntuu hyvältä ostokselta niin siitä vaan. Ja onneksi meidän tapauksessa rakkaudenosoitukset eivät pääasiallisesti olekaan noita herkkuja, vaan perheen ja suvun vahvaa yhdessätekemisen ja läheisyyden määrää. Jossa välillä kokoonnutaan syömään isoäidin oman isoäitinsä reseptillä leipomia herkkuja kuten lapsuudessakin oli tapana. Turvallisuutta ja jatkuvuutta tuo tämä yhteys kaikille.,Jos tämmöinen on jonkun silmissä väärin ja kauhean epäterve tapa kasvattaa lapsia niin sitten on.

Ei tässä ole yhtä ainoaa ja oikeaa kaavaa. Se, että lapset tapaa usein isovanhempia, on ihan ok, kuten myös se, ettei näe heitä usein.

Siirtolaislapsena omat isovanhemmat jäivät pohjoiseen. Siellä asuessakin he asuivat "kaukana" eli 100km. päässä, 60 -luvulla kun ei ollut paljon omia autoja. Eli pohjoisessa asuessa näki toista isoäitiä kerran vuodessa, toisia isovanhempia ei juuri koskaan, heillä oli maatila hoidettavana ja meillä ison perheen kiireinen elämä omassa arjessa. Julkinen liikennekin oli vähän niin ja näin. Kun muutettiin etelään, käytiin kerran isän vanhempien luona ja äidin äiti kävi kerran meidän luona, ennen kuin tulin täysi-ikäiseksi (toinen isoisä oli jo kuollut). 

Isovanhemmat jäivät vieraaksi, mutta ei siitä mitään traumoja tullut. Melkein kaikkien kavereiden tilanne oli sama, hekin olivat kaukaa muuttaneita. Omat vanhemmat ja sisarukset olivat se perhe ja läheisiä. Tätejä, setiä ja isovanhempia ei osannut edes kaivata. Lapsi tarvitsee muutamia läheisiä ja luotettavia aikuisia. Jos isovanhemmat ovat osa heistä, se on hyvä, mutta jos eivät ole, ei sekään haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä kaikenlaisten typerien pikkukiistojen takia pilata lapsen hyvä suhde isovanhempaan. Kuten vaikka sokerimurojen tai liian pienten vaatteiden. Lapsellista ja itsekästä.

Isovanhempien kiinteä yhteys on hyväksi lapsenlapsen tunne-elämälle. Kannattaa miettiä niiden omien lapsellisten reaktioiden taakse niitä isompia hyötyjä, joita mummien ja pappojen rooli lapselle tuo. Ei pitäisi olla liian herkkähipiäinen.

Mihin sinä vetäisit rajat?

Sinusta on ok, että lapset saa pieniä vaatteita ja on ok syöttää sokeria joten se ei ole teille ongelma.

Kai jotain on minkä lapsiltasi kiellät tai et halua heitä jollekin altistaa? Jonkun toisen mielestä se saattaa olla sellainen pikkumainen asia ja nipotat turhasta.

Meillä mummo esim. mielellään antaisi kahvia lapselle (3v), olisiko se ihan ok, niinhän ennenkin tehtiin?

Mummo haluaisi syöttää lasta väkisin jos ei suostu muuten syömään, onko ihan ok sun mielestä?

Pyöräilykypärää ei tarvitse käyttää koska lapsi ei osaa vielä kunnolla ajaa. Ihan ok sun mielestä?

Lapsen voi jättää mummon mielestä yksin ulos jos se ei suostu tulemaan mukaan, lapsen voi myös päästää lähtemään yksin leikkipihasta jos se ei tottele pyyntöä jäädä pihaan, ihan pikkumaista vaatia mummolta muuta?

Mummo myös valehtelee lapselle ja arvostelee meitä kasvattajina, ei haittaisi sua?

Välejä ei olla katkaistu mutta meillä mummo ei hoida koskaan, onko väärin lasta kohtaan?

Eikö se olisi mummon asia muuttaa toimintaansa, eikä meidän asia luopua niistä (perus)standardeista joiden mukaan me kasvatamme lapsiamme?

Vierailija kirjoitti:

Rajoitan lapsen ja mummun tapaamisia, koska mummu ei ymmärrä terveellistä ruokavaliota. Esimerkiksi kolmen päivän lihotusvierailu ei tule kysymykseen hilloleipineen, sokerimuroineen, kekseineen ja niin edelleen. Asiasta keskustelu ei ole auttanut. Lisäksi mummu auttaa pyytämättä (ja kiellosta huolimatta) lapsen varustehankinnoissa, mistä seurauksena useimmiten vääränkokoiset vaatteet ja välineet ja lapsen mielipaha, kun annetut tavarat eivät sovi käyttöön.

Ymmärtäisin tämän, jos lapsi olisi oikeasti vaarassa esimerkiksi allergian takia.  Silloin kun on kyseessä vain lapsenlapsen ja/tai sen äidin mielenpahoitus,  on välien katkaisu vain ylimitoitettu kontrollointi.

Jos lapsi on vuodessa vaikka viikon mummulassa, hän ei millään ehdi eikä kykene vetämään niin paljon sokeria, että sen laihduttamiseen menisi loput 51 viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi 2019 kirjoitti:

Mutta ymmärrys ja jutun lukeminen osaltani päättyi sanaan: "päästötodistus".

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005977497.html

Kyllä ennen se oli päästötodistus. Nykyisin päättötodistus.

Ennen oli ennen, eli nyt kuitenkin puhutaan siitä että pakokaasumittaukset olleet lapsilla raja-arvoissa. Silti isovanhemmat eivät olleet tyytyväisiä. Joku tolkku näihin vaatimuksiin!

Menehän siitä muualle kätisemämään, sinua ei jaksa kukaan. Inhottava ihminen olet.

Ihan turhaa vikinää oli taas siltäkin yhdeltä, joka ”vain joka toinen viikonloppu” sai nähdä lapsenlapsia. Itse en herranjumala käsitä, kuinka usein muuten ehtisikään.

Meillä on myös ex-appivanhempien kanssa sellaista jatkuvaa kitinää, että kun on taas niin kauan siitä, kun viimeksi näkivät lasta. Itse en haluaisi heidän kissanristiäisten mukaan tanssia ollenkaan, mutta lapsen isä on kädetön, eikä veisi lasta ollenkaan sinne, jos en olisi mukana hoitamassa. Tekisi mieli vain kirkua, että kun muutenkin teen kaiken aina yksin, niin voitteko lopettaa vaatimisen.

Oma äitini ja mummoni taas ovat aina olleet pullantuoksuisia ja kilttejä PAITSI lapsen syntymän jälkeen ovat huolella kävelleet ylitseni useampaan otteeseen. Suurin piirtein itkevät onnesta ja laulavat hallelujaa, jos lapsi syö jotain herkkuja, mutta jos yritän kieltää osan herkutteluista, niin saattavat sanoa ”voi minä niiiiiiin säälin, kun sinä et saa herkkuja 😭”. Viimeksikin ikivanha mummoni yllätti puskista hiipimällä ohitse ja kaatamalla vauhdissa limsaa lapsen suuhun minun lasistani. Oltiin kyllä siitäkin puhuttu, että ei saisi samoista astioista antaa lapselle, mutta tärkeämpää oli herkkujen antaminen taas.

Heillä on muutenkin koko ajan jotain kommenttia, neuvoa ja sääntöä ja äitini välillä tuntuu pelaavan elämäämme kuin Simssiä. Hän ohjeistaa tarkoin aktiviteetit, mihin pitää mennä ja mihin aikaan, mitä laittaa lapselle päälle ja mitä antaa ruoaksi. Sitten saattaa myös soittaa ja perua nämä ohjeensa, koska liikkeellä on influenssaa.

Lapsi on nyt 2-vuotias, helpottaakohan joskus 🤔 ainakin olen jonkun verran lopettanut kertomasta ex-appivanhemmille ja äidilleni asioistamme, jos siten ohjeistaminen vähenisi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä nyt rummutetaan. Kukaan ei skippaa hyvää ja hyväkäytöksistä isovanhempaa.

Ei pidä paikkaansa. Tässä kommentissa on se oletus että vanhemmat ovat aina oikeanlaisia, hyviä ja kohtuullisia, mutta isovanhemmat voivat olla hyviä tai huonoja ja kaikkea siltä väliltä.

Näinhän se ei suinkaan ole.

Vanhemmat saattavat olla myös huonoja tai itsekkäitä tai mitä vaan ja ellei isovanhempi " tottele" ,hänet voidaan skipata.