Lue keskustelun säännöt.
En osaa päättää, yrittäisinkö toista lasta
26.01.2019 |
Minulla on hieman reilu 3v lapsi ja nyt olisi ajankohtaista miettiä, haluammeko miehen kanssa pikkusisaruksen hänelle. Mieheni tahtoisi, mutta suhteemme ei päättyisi siihen, vaikka minä en tahtoisi.
Haluaisin kyllä toisen lapsen, mietin niin jo kun esikoinen syntyi. Esikoisen kanssa kaikki on mennyt hyvin ja on ollut aina helppo lapsi. Mies osallistuu arjen pyöritykseen, mutta päävastuu on ollut minulla tietysti, kun olen ollut kotona lapsen kanssa ja mies töissä, kunnes jäi lomautetuksi.
Asiat, jotka minua toisessa lapsessa mietityttävät, ovat tietysti oma jaksaminen, joka on välillä kortilla, kun on kotityöt, lapsi, lemmikit, pitäisi jaksaa itsestäkin ja parisuhteesta pitää huolta. Eniten mietityttä, jos toisella lapsella on koliikki, refluksi, allergia tmv. Tietysti myös uudelleen alkavat yöheräilyt mietityttävät, mutta uskon selviytyväni noista kaikista.
Minulla on lisäksi IBS, joka tosin on aika hyvin pysynyt nyt kurissa ruokavaliolla, vaikka välillä oireilee siitäkin huolimatta. OIen lukenut useasti, että IBS pahenisi raskauden aikana, joillakin toki helpottanut. Sitten minulla on myös välilevyrappeuma, joten raskaus tietysti rasittaisi aika paljon selkääni. Toisaalta kannattaisi nyt nopeasti hankkia toinen lapsi, ennenkuin ikä alkaa enemmän pahentaa rappeumaa.
Suurin huolenaiheeni on synnytys. Esikoisen synnytys meni pieleen, kätilö ei uskonut minua ja vähätteli kaikkea mitä sanoin. Lapsi syntyi käsi poskella ja repesin pahasti sisältä, jonka lisäksi piti tehdä episiotomia (vai miten se nyt kirjoitettiin). Minua tikattiin leikkaussalissa miltei pari tuntia, joka meni lääkärien ja hoitajien mukaan kuten pitikin.
Silti minulla oli vielä 1,5v synnytyksen jälkeen niin kovia kipuja istuessa, etten voinut istua. Välillä sain seistessä tai nukkuessakin kovia kipu "kohtauksia" tikatulle alueelle ja tuon 1,5v myös "tunsin" sisällä olevan haavan. Sitä tunnetta on kovin hankala selittää.
Kävin gynekologilla ja lääkärillä noista kivuista monen monta kertaa, mutta niissäkään minua ei otettu tosissaan ja sanottiin vain, ettei näy mitään tarkistuksessa, ei voi tehdä mitään, sinun pitää vain kestää. Kivut loppuivat kun hiukan reilu 1,5v synnytyksestä, kun minulla oli kuukautiset ja tunsin oudon "repäisyn" alapäässä sisäpuolella. Kävin vessassa ja pyyhkiessä paperiin jäi 3 sulamatonta tikkiä. Loppupäivän tunsin kun sisäpuolella oleva haava tykytti ja tuntui vuotavalta haavalta, mutta sen jälkeen kivut hiljalleen vähenivät ja pystyin taas istumaan.
En tuon kokemuksen takia haluaisi synnyttää, mutten haluaisi sektiotakaan. Se on kuitenkin iso leikkaus ja lapselle olisi parempi syntyä alakautta, mutten halua taas joutua kokemaan tuota uudestaan.
Minusta tuntuu, että tulisin katumaan sitä, jos en hanki toista lasta tai edes yritä. Mutta kun synnytyksen vaihtoehtoina on vain kaksi vaihtoehtoa, eikä kumpikaan niistä tunnu hyvältä.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain muulla ollut samankaltaista tilannetta? Mihin ratkaisuun päädyit? Oliko hyvä päätös vai kaduitko jälkikäteen?
Mulla samaa!! Mutta meillä synnytys meni muilla tavoin pieleen ja kiireellinen sektio oli lopulta ratkaisu.
Täällä kauhea vauvakuume, esikko jo 6v. Alatiesynnytystä en usko haluavani. Sektio tulisi varmaan kyseeseen. Toipuminen vain hirvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai lapselle sisarus! Se on rikkainta maailmassa kun antaa lapselle sisaruksen. Ehdottomasti kannattaa tehdä toinen lapsi. Itsellä on kaksi lasta ja olen heistä äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen. Ja sisarukset on tosi rakkaita toisilleen.
Kiitos vastauksista! Haluaisinkin lapselle sisaruksen, mutta tosiaan se synnytys mietityttää, kun kumpikaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä.
Onko joku käynyt pelkopolilla samanlaisten ajatusten kanssa? Oliko hyötyä ja mihin ratkaisuun päädyitte?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkopoli voisi olla hyvä ajatus tilanteessasi. Ja ihan perusteltu.
Moni päätynyt vastaavassa tilanteessa yhteen lapseen. Voihan lapsia adoptoida, jos haluaa lisää lapsia. En riskeeraisi omaa terveyttä, jotta esikoinen ei jäisi orvoksi, jos toisessa synnytyksessä menisi jotakin pahasti pieleen tai tulisi vammainen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääseekö pelkopolille ennen kuin on edes raskaana? Raskaana ollessahan saa mahdollisen sektiopäätöksen ilmeisesti aika myöhään, joskus rv34?
Haluaisin tietysti miettiä lapsen parasta ja synnyttää alateitse, mutta aina kun mietin asiaa, muistan esikoisen synnytyksen ja ne kivut sen jälkeen, eikä kukaan kuunnellut ja ottanut minua tosissaan. En haluaisi uudestaan enää kestää sitä.
Mutta en haluaisi sektiotakaan, pelkään lapselle siitä tulevia mahdollisia seuraamuksia. Omakin toipuminen tietysti mietityttää, kun on esikoinenkin. Ja miten pärjäisin yksin vauvan ja esikoisen kanssa, jos olisi se leikkaushaavakin.
Ap
10: Minäkin olen tässä miettinyt, jos jättäisi sitten yhteen lapseen, mutta ajatus tuntuu jotenkin pahalta. En tahtoisi adoptoida, koska minulla on oikein hyvät mahdollisuudet biologiseen lapseen ja adoptio jonothan ovat aika pitkät ja prosessi ilmeisesti aika raskas?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, taas yksi sisarusvouhottaja. Ei se sisarus automaattisesti todellakaan tuo onnea lapselle. T. kahden sisaruksen omaava
Ap: olet todella rohkea, kun tuollaisen kokemuksen jälkeen edes ajattelet uutta lasta. Vau! Sektio ei ole sen huonompi synnytystapa, eli älä edes kuvittele tekeväsi pahaa lapsellesi, jos siihen päädyt. Tämä selviäisi monelle, jos keskustelisi synnytyslääkärin kanssa. Sen sijaan moni palstalainen perustaa omat "asiantuntemuksensa" omaan alatiesynnytykseensä.
Sektiopäätös tulee melko myöhään, varmasti juuri siksi, että äiti on varma päätöksestään. Vaikka sektiolle vihreää annettaisiinkin, voit silti tarpeen tullen vielä synnärille saapuessasi sanoa, että nyt homma tehdäänkin alakautta. Kukaan ei silloin pakota sinua sektioon (ellei tietysti tule joku komplikaatio ja se tehdään hätäsektiona).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, taas yksi sisarusvouhottaja. Ei se sisarus automaattisesti todellakaan tuo onnea lapselle. T. kahden sisaruksen omaava
Ap: olet todella rohkea, kun tuollaisen kokemuksen jälkeen edes ajattelet uutta lasta. Vau! Sektio ei ole sen huonompi synnytystapa, eli älä edes kuvittele tekeväsi pahaa lapsellesi, jos siihen päädyt. Tämä selviäisi monelle, jos keskustelisi synnytyslääkärin kanssa. Sen sijaan moni palstalainen perustaa omat "asiantuntemuksensa" omaan alatiesynnytykseensä.
Sektiopäätös tulee melko myöhään, varmasti juuri siksi, että äiti on varma päätöksestään. Vaikka sektiolle vihreää annettaisiinkin, voit silti tarpeen tullen vielä synnärille saapuessasi sanoa, että nyt homma tehdäänkin alakautta. Kukaan ei silloin pakota sinua sektioon (ellei tietysti tule joku komplikaatio ja se tehdään hätäsektiona).
Kiitos vastauksesta! Tiedän, että sisarus ei aina ole rakas, minulla on kaksi sisarusta joihin en ole missään yhteydessä. Minun tapaukseni ei silti ole varmasti kovinkaan yleinen.
Sektiossahan on kuitenkin isommat riskit ja lapselle olisi parempi syntyä alateitse, jotta saisi tarvitsemiaan vasta-aineita vai mitäs ne nyt olivat. Lisäksi onhan sektiovauvoilla isompi mahdollisuus lapsuuden ylipainoon, allergioihin ja muihin. Haluaisin niin kovasti ajatella lapsen parasta ja uskaltaa synnyttää alateitse uudestaan, mutta tuntuu etten vain pysty. Eihän silti synnytystapa tee kenestäkään parempaa tai huonompaa äitiä, vaikka niin sitä tuppaa ajattelemaan.
Silti sitten taas pelkään, että olen viimeisilläni raskaana ja lääkäri päättää, etten saa sektiota. Aika harvinaista tuo silti kai on, varsinkin kun minulla on jo yksi huono synnytyskokemus takana. Pitkään esikoista odottaessa mietin, että yritän saada sektion, mutta ajattelin etten voi pelätä sellaista, jota en ole kokenut. Mietin myös, että moni muu on selvinnyt hengissä synnytyksestä ja lopulta odotin innolla synnytystä.
Mahtaisikohan pelkopolille päästä jo ennen kuin on raskaana?
Ap
Totuushan on että vain sinä itse voit tehdä tämän päätöksen.
Molemmat lapseni syntyi sektiolla ja toivuin molemmista suht nopeasti, mitään haittoja ei jäänyt. Paino on tasan sama kuin ennen raskauksia. Toki tiedän ettei todellakaan kaikilla käy yhtä hyvä tuuri.
Ja kyllä pelkopolille pääsee ennen raskauttakin.
Vierailija kirjoitti:
Totuushan on että vain sinä itse voit tehdä tämän päätöksen.
Molemmat lapseni syntyi sektiolla ja toivuin molemmista suht nopeasti, mitään haittoja ei jäänyt. Paino on tasan sama kuin ennen raskauksia. Toki tiedän ettei todellakaan kaikilla käy yhtä hyvä tuuri.
Ja kyllä pelkopolille pääsee ennen raskauttakin.
Kiitos vastauksesta! Tietysti minun pitää se viimeinen päätös tehdä itse, mutta ajattelinkin kysellä, mihin ratkaisuihin muut ovat päätyneet omissa tilanteissaan.
Ap
up