Lue keskustelun säännöt.
En osaa päättää, yrittäisinkö toista lasta
26.01.2019 |
Minulla on hieman reilu 3v lapsi ja nyt olisi ajankohtaista miettiä, haluammeko miehen kanssa pikkusisaruksen hänelle. Mieheni tahtoisi, mutta suhteemme ei päättyisi siihen, vaikka minä en tahtoisi.
Haluaisin kyllä toisen lapsen, mietin niin jo kun esikoinen syntyi. Esikoisen kanssa kaikki on mennyt hyvin ja on ollut aina helppo lapsi. Mies osallistuu arjen pyöritykseen, mutta päävastuu on ollut minulla tietysti, kun olen ollut kotona lapsen kanssa ja mies töissä, kunnes jäi lomautetuksi.
Asiat, jotka minua toisessa lapsessa mietityttävät, ovat tietysti oma jaksaminen, joka on välillä kortilla, kun on kotityöt, lapsi, lemmikit, pitäisi jaksaa itsestäkin ja parisuhteesta pitää huolta. Eniten mietityttä, jos toisella lapsella on koliikki, refluksi, allergia tmv. Tietysti myös uudelleen alkavat yöheräilyt mietityttävät, mutta uskon selviytyväni noista kaikista.
Minulla on lisäksi IBS, joka tosin on aika hyvin pysynyt nyt kurissa ruokavaliolla, vaikka välillä oireilee siitäkin huolimatta. OIen lukenut useasti, että IBS pahenisi raskauden aikana, joillakin toki helpottanut. Sitten minulla on myös välilevyrappeuma, joten raskaus tietysti rasittaisi aika paljon selkääni. Toisaalta kannattaisi nyt nopeasti hankkia toinen lapsi, ennenkuin ikä alkaa enemmän pahentaa rappeumaa.
Suurin huolenaiheeni on synnytys. Esikoisen synnytys meni pieleen, kätilö ei uskonut minua ja vähätteli kaikkea mitä sanoin. Lapsi syntyi käsi poskella ja repesin pahasti sisältä, jonka lisäksi piti tehdä episiotomia (vai miten se nyt kirjoitettiin). Minua tikattiin leikkaussalissa miltei pari tuntia, joka meni lääkärien ja hoitajien mukaan kuten pitikin.
Silti minulla oli vielä 1,5v synnytyksen jälkeen niin kovia kipuja istuessa, etten voinut istua. Välillä sain seistessä tai nukkuessakin kovia kipu "kohtauksia" tikatulle alueelle ja tuon 1,5v myös "tunsin" sisällä olevan haavan. Sitä tunnetta on kovin hankala selittää.
Kävin gynekologilla ja lääkärillä noista kivuista monen monta kertaa, mutta niissäkään minua ei otettu tosissaan ja sanottiin vain, ettei näy mitään tarkistuksessa, ei voi tehdä mitään, sinun pitää vain kestää. Kivut loppuivat kun hiukan reilu 1,5v synnytyksestä, kun minulla oli kuukautiset ja tunsin oudon "repäisyn" alapäässä sisäpuolella. Kävin vessassa ja pyyhkiessä paperiin jäi 3 sulamatonta tikkiä. Loppupäivän tunsin kun sisäpuolella oleva haava tykytti ja tuntui vuotavalta haavalta, mutta sen jälkeen kivut hiljalleen vähenivät ja pystyin taas istumaan.
En tuon kokemuksen takia haluaisi synnyttää, mutten haluaisi sektiotakaan. Se on kuitenkin iso leikkaus ja lapselle olisi parempi syntyä alakautta, mutten halua taas joutua kokemaan tuota uudestaan.
Minusta tuntuu, että tulisin katumaan sitä, jos en hanki toista lasta tai edes yritä. Mutta kun synnytyksen vaihtoehtoina on vain kaksi vaihtoehtoa, eikä kumpikaan niistä tunnu hyvältä.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö pelkopolille ennen kuin on edes raskaana? Raskaana ollessahan saa mahdollisen sektiopäätöksen ilmeisesti aika myöhään, joskus rv34?
Haluaisin tietysti miettiä lapsen parasta ja synnyttää alateitse, mutta aina kun mietin asiaa, muistan esikoisen synnytyksen ja ne kivut sen jälkeen, eikä kukaan kuunnellut ja ottanut minua tosissaan. En haluaisi uudestaan enää kestää sitä.
Mutta en haluaisi sektiotakaan, pelkään lapselle siitä tulevia mahdollisia seuraamuksia. Omakin toipuminen tietysti mietityttää, kun on esikoinenkin. Ja miten pärjäisin yksin vauvan ja esikoisen kanssa, jos olisi se leikkaushaavakin.
Ap
Mitähän seuraamuksia siitä muka tulisi lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö pelkopolille ennen kuin on edes raskaana? Raskaana ollessahan saa mahdollisen sektiopäätöksen ilmeisesti aika myöhään, joskus rv34?
Haluaisin tietysti miettiä lapsen parasta ja synnyttää alateitse, mutta aina kun mietin asiaa, muistan esikoisen synnytyksen ja ne kivut sen jälkeen, eikä kukaan kuunnellut ja ottanut minua tosissaan. En haluaisi uudestaan enää kestää sitä.
Mutta en haluaisi sektiotakaan, pelkään lapselle siitä tulevia mahdollisia seuraamuksia. Omakin toipuminen tietysti mietityttää, kun on esikoinenkin. Ja miten pärjäisin yksin vauvan ja esikoisen kanssa, jos olisi se leikkaushaavakin.
Ap
Mitähän seuraamuksia siitä muka tulisi lapselle?
Olen lukenut esikoisen odotusaikana useamman artikkelin, että sektiolla syntyneillä lapsilla on useammin lapsuusiän ylipainoa, allergioita ja tulehduksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääseekö pelkopolille ennen kuin on edes raskaana? Raskaana ollessahan saa mahdollisen sektiopäätöksen ilmeisesti aika myöhään, joskus rv34?
Haluaisin tietysti miettiä lapsen parasta ja synnyttää alateitse, mutta aina kun mietin asiaa, muistan esikoisen synnytyksen ja ne kivut sen jälkeen, eikä kukaan kuunnellut ja ottanut minua tosissaan. En haluaisi uudestaan enää kestää sitä.
Mutta en haluaisi sektiotakaan, pelkään lapselle siitä tulevia mahdollisia seuraamuksia. Omakin toipuminen tietysti mietityttää, kun on esikoinenkin. Ja miten pärjäisin yksin vauvan ja esikoisen kanssa, jos olisi se leikkaushaavakin.
Ap
Mitähän seuraamuksia siitä muka tulisi lapselle?
Olen lukenut esikoisen odotusaikana useamman artikkelin, että sektiolla syntyneillä lapsilla on useammin lapsuusiän ylipainoa, allergioita ja tulehduksia.
Ap
Kyllä se ylipaino tulee ihan siitä mitä syö. Allergioita voi olla, mutta eipä se ole sanottu ettei kellä vaan voisi olla.
Et tule katumaan, ehkäisyn lopetus ja annat tulla jos on tullakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sektiolla on lapsi tullut ja ei oo allergioita eikä ylipainoa, terve nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan on että vain sinä itse voit tehdä tämän päätöksen.
Molemmat lapseni syntyi sektiolla ja toivuin molemmista suht nopeasti, mitään haittoja ei jäänyt. Paino on tasan sama kuin ennen raskauksia. Toki tiedän ettei todellakaan kaikilla käy yhtä hyvä tuuri.
Ja kyllä pelkopolille pääsee ennen raskauttakin.
Kiitos vastauksesta! Tietysti minun pitää se viimeinen päätös tehdä itse, mutta ajattelinkin kysellä, mihin ratkaisuihin muut ovat päätyneet omissa tilanteissaan.
Ap
Kyselet aika usein kaikenlaist, etkö osaa mitään päättää. Oletko vaikea ihminen, kun et ole sisarustesi kanssa tekemisissä, aika erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samaa pohdintaa.. esikoinen nyt 4v ja haluaisin sisaruksen hänelle, mutta sain esikon synnytyksessä III asteen repeämät ja kyllä siitä perseen repeämisestä taisin jotenkin traumatisoitua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuushan on että vain sinä itse voit tehdä tämän päätöksen.
Molemmat lapseni syntyi sektiolla ja toivuin molemmista suht nopeasti, mitään haittoja ei jäänyt. Paino on tasan sama kuin ennen raskauksia. Toki tiedän ettei todellakaan kaikilla käy yhtä hyvä tuuri.
Ja kyllä pelkopolille pääsee ennen raskauttakin.
Kiitos vastauksesta! Tietysti minun pitää se viimeinen päätös tehdä itse, mutta ajattelinkin kysellä, mihin ratkaisuihin muut ovat päätyneet omissa tilanteissaan.
Ap
Kyselet aika usein kaikenlaist, etkö osaa mitään päättää. Oletko vaikea ihminen, kun et ole sisarustesi kanssa tekemisissä, aika erikoista.
No en kovin usein täältä mitään kysele, mutta eikös keskustelupalsta ole juuri sitä varten? Enkä nyt sen enempää avaa syitä sille, miksen ole tekemisissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta sektioasiasta: Tiedän tietysti, että ylipaino tulee syömisestä, mutta luin artikkeleita, joiden mukaan sektiolla syntyneille vauvoille se tulee herkemmin, samoin kuin allergiat ja tulehdukset. Ilmeisesti myös sairastelevat useammin ja on huonompi vastustuskyky, mutta näin olen vain lukenut.
Ap
Juttele asiasta avoimesti neuvolassa. Ehkä saat sieltä apua tai lähetteen jollekin, jonka kanssa keskustella asiasta.
Itselläni oli aika helppo synnytys, mutta synnytyksen jälkeen tuli komplikaatioita. Tämän seurauksena synnytyslääkäri kävi juttelemassa synnytyksestä osastolla myöhemmin, jotta traumoja ei jäisi. Sinänsä ihan hyvä idea, mutta olin vielä niin synnytyshuuruissa, että suurin osa asioista meni silloin ohi. Mulla ei sinänsä jäänyt traumoja synnytyksestä, mutta toisille voi jäädä. Mielestäni tuo keskustelu olisikin hyvä käydä esim. vaikka viikko tai kaksi myöhemmin, eikä heti ns. seuraavana päivänä osastolla. Näin ehtisi ehkä itse miettiä asiota, sekä olisi vähän vastaanottavaisempi sille mitä lääkäri sanoo.
Itselläni on 4 vuotta nuorempi veli, emmekä ole juurikaan yhteyksissä. En tiedä johtuuko tuosta ikäerosta, eri elämäntilanteista, luoteista vai mistä, mutta emme ole mitenkään läheisiä. Välit sinänsä on olemassa, mutta tosi harvoin soitellaan, kun ei mulla ainakaan ole hirveästi mitään juteltavaan. Lapsena toki olimme aika paljon yhdessä, mutta molemmilla oli oma kaveripiiri, vaikka yhdessä oltiin välillä isommallakin porukalla.
Ehkä tuo ikä vaikuttaa enemmän. Itse olin esim. ysillä, kun veljeni oli vielä ala-asteella. Sitten lukiossa päivät oli pitkiä ja läksyjä paljon. Veljeni oli yläasteella ja vietti aikaa kavereiden kanssa. Molemmat tuli ja meni oman aikataulun mukaisesti. Joo, asuttiin saman katon alla, mutta ei me mitenkään läheisiä oltu. Yhden vuoden olin vaihto-oppilaana ja kun lähdin opiskelemaan, niin muutin pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuosta sektioasiasta: Tiedän tietysti, että ylipaino tulee syömisestä, mutta luin artikkeleita, joiden mukaan sektiolla syntyneille vauvoille se tulee herkemmin, samoin kuin allergiat ja tulehdukset. Ilmeisesti myös sairastelevat useammin ja on huonompi vastustuskyky, mutta näin olen vain lukenut.
Ap
Onhan noita tutkimuksia, voi tulla tai olla tulematta. Suurin vaikuttaja lapsesi terveyteen olet kuitenkin sinä ja varhaislapsuus.
Sun pitää nyt punnita sitä, että lapsia olisi vain yksi vs. synnytyksessä ehkä menee jotain pieleen. Jälkimmäinen on harvinaista, tosin sinulla valitettavasti näin on kerran käynyt.
En tunne sua, mutta kuulostat siltä, että saatat myöhemmin katua, jos ette yritä toista lasta.