Onko sinulla ihmista jolle voit kertoa kaiken

Vierailija kirjoitti:

Kaksoissiskoni, en ole koskaan pystynyt avautumaan kellekkään muulle paitsi hänelle. Hän tietää minusta AIVAN kaiken ja minä hänestä. Meillä ei ole yhtäkään asiaa, josta emme voisi puhua, ja puhumme toisillemme todella suoraan, joka saattaa välillä aiheuttaa kitkaa välillämme, mutta saamme aina sovittua tai unohdamme koko jutun olemassa olon. Hänen seurassaan pystyn olemaan täysin oma itseni enkä häpeä hänen seurassaan mitään. Hän on parasystäväni ja ihminen joka on aina tukenani ja minä hänen, rakkain ihminen koko maailmassa.

Tästä syystä varmaan kaksosen kanssa on vaikea olla parisuhteessa (oletus?), koska ei ole mitään, mitä hän ei voisi kertoa sisarelleen esim. omasta parisuhteestaan. Tietysti toinen juttu on se, haluaako kertoa, mutta se lienee persoonakohtaista. 

Aika jännä juttu sekin, että pystyt kertomaan _kaiken_, koska ihmisillä on tapana pimittää myös itseltään asioita. Ollaan yhtä, mutta luullaan toista. 

On, minä itse.

En usko, että kukaan voi olla täysin auki vanhemmilleen, lapsilleen tai edes puolisolleen. Mutta toki voi olla ”läheinen” - ja monelle se riittää.

Täysin auki on aika karua menoa. Ja niin tyydyttävää, että sen kerran kokeneena ei ole enää paluuta ”normaaliin”, koska normaali on illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Käyn terapiassa avautumassa. Kirjaimellisesti.

Sama. Vain terapeutti on ihminen, jolle voin kertoa kaiken. Asiaa auttaa sekin, että pidän kaiken kertomista myös tavoitteena, koska maksan tästä mahdollisuudesta.  Terapeutti tekee myös voitavansa, että uskaltaisin puhua totta ja että ylipäätään ymmärtäisin, mikä on totta. 

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kukaan voi olla täysin auki vanhemmilleen, lapsilleen tai edes puolisolleen. Mutta toki voi olla ”läheinen” - ja monelle se riittää.

Täysin auki on aika karua menoa. Ja niin tyydyttävää, että sen kerran kokeneena ei ole enää paluuta ”normaaliin”, koska normaali on illuusio.

Mitä tarkoitat, ettei normaaliin ole paluuta? SIis normaali suhteessa kehen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn terapiassa avautumassa. Kirjaimellisesti.

Sama. Vain terapeutti on ihminen, jolle voin kertoa kaiken. Asiaa auttaa sekin, että pidän kaiken kertomista myös tavoitteena, koska maksan tästä mahdollisuudesta.  Terapeutti tekee myös voitavansa, että uskaltaisin puhua totta ja että ylipäätään ymmärtäisin, mikä on totta. 

Tässä painaa myös tieto vaitiolovelvollisuudesta ja siitä, että kukaan ei ota minua henkilökohtaisesti pahimmankaan verbaaliaggressioni aikana - eikä hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja ketjuja. 😉On.

Joku tehtailee näitä työkseen. Ja joku vastailee työkseen. Ja huvikseen.

Eli sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja ketjuja. 😉On.

Joku tehtailee näitä työkseen. Ja joku vastailee työkseen. Ja huvikseen.

Eli sinä.

Onko sillä merkitystä kuka. Minusta tämä on mukava ketju. Olen tuo terpiatapaus 😊

Tämähän voi rallattaa kaikki tuskat ja murheet. Häipyvät nopeasti.

Ei ole enää. On todella surullista menettää sellainen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli, rakkaampi kuin lapseni ikinä, kerroin hänelle kaiken, kaiken, jaoin asioita joita ei yleensä ihmiset edes tiedosta. Olisin tehnyt puolestaan mitä tahansa.

Sitten hän räsäytti luottamukseni, ihmisyyteni ja kaiken minussa.

Anteeksi mutta selviääkö tuollaisesta koskaan?

Kuoliko hän, koska on noin hirveää.

Joo, hän kuoli minulle. Muulla ei ole merkitystä (minulle).

Oliko suhde ihan terve, jos toisen ihmisen petos on "vienyt ihmisyytesi"? Me ollaan täällä syntymästä kuolemaan todellisuudessa yksin, ei kiinni toisessa ihmisessä. (paitsi lapset ovat tiettyyn rajaan asti kiinnittyneitä, koska se on heille oikeasti elämän ja kuoleman kysymys)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja ketjuja. 😉On.

Joku tehtailee näitä työkseen. Ja joku vastailee työkseen. Ja huvikseen.

Eli sinä.

Onko sillä merkitystä kuka. Minusta tämä on mukava ketju. Olen tuo terpiatapaus 😊

Sekö, joka on rikkonut välinsä lapseensa

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa taivas ei oo rajana tai että taivas on rajana.

"Taivas ei oo rajana" ei tarkoita yhtään mitään. Ja jos tarkoittaisi, niin samaa kuin taivas on rajana eli raja on kaukana.

Kyllä vanhemmat ovat "kiinnittyneitä" lapsiinsa ikuisesti eli niin kauan kuin itse elävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli, rakkaampi kuin lapseni ikinä, kerroin hänelle kaiken, kaiken, jaoin asioita joita ei yleensä ihmiset edes tiedosta. Olisin tehnyt puolestaan mitä tahansa.

Sitten hän räsäytti luottamukseni, ihmisyyteni ja kaiken minussa.

Anteeksi mutta selviääkö tuollaisesta koskaan?

Kuoliko hän, koska on noin hirveää.

Joo, hän kuoli minulle. Muulla ei ole merkitystä (minulle).

Oliko suhde ihan terve, jos toisen ihmisen petos on "vienyt ihmisyytesi"? Me ollaan täällä syntymästä kuolemaan todellisuudessa yksin, ei kiinni toisessa ihmisessä. (paitsi lapset ovat tiettyyn rajaan asti kiinnittyneitä, koska se on heille oikeasti elämän ja kuoleman kysymys)

Ei helvetissä ollut terve! Mutta ehdottomasti silti parasta mitä olen kokenut. En noin muutenkaan ole minkään ”terveen” perään, sellainen on myöhäistä.

Minä tiedän lähes kaiken yksinäisyydestä, ei epäilystäkään siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vanhemmat ovat "kiinnittyneitä" lapsiinsa ikuisesti eli niin kauan kuin itse elävät.

Älä vaan aloita, ihan oikeasti, ei tähän ketjuun näitä vanhempi-lapsi-symbiooseja. Please.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja ketjuja. 😉On.

Joku tehtailee näitä työkseen. Ja joku vastailee työkseen. Ja huvikseen.

Eli sinä.

Onko sillä merkitystä kuka. Minusta tämä on mukava ketju. Olen tuo terpiatapaus 😊

Sekö, joka on rikkonut välinsä lapseensa

En? Ihan tavalliset välit lapsiin. En tosin ole koskaan edes kuvitellut olevani mikään Äiti Amma, aika rajoittunut olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli, rakkaampi kuin lapseni ikinä, kerroin hänelle kaiken, kaiken, jaoin asioita joita ei yleensä ihmiset edes tiedosta. Olisin tehnyt puolestaan mitä tahansa.

Sitten hän räsäytti luottamukseni, ihmisyyteni ja kaiken minussa.

Anteeksi mutta selviääkö tuollaisesta koskaan?

Kuoliko hän, koska on noin hirveää.

Joo, hän kuoli minulle. Muulla ei ole merkitystä (minulle).

Oliko suhde ihan terve, jos toisen ihmisen petos on "vienyt ihmisyytesi"? Me ollaan täällä syntymästä kuolemaan todellisuudessa yksin, ei kiinni toisessa ihmisessä. (paitsi lapset ovat tiettyyn rajaan asti kiinnittyneitä, koska se on heille oikeasti elämän ja kuoleman kysymys)

Kahoppa tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyn terapiassa avautumassa. Kirjaimellisesti.

Sama. Vain terapeutti on ihminen, jolle voin kertoa kaiken. Asiaa auttaa sekin, että pidän kaiken kertomista myös tavoitteena, koska maksan tästä mahdollisuudesta.  Terapeutti tekee myös voitavansa, että uskaltaisin puhua totta ja että ylipäätään ymmärtäisin, mikä on totta. 

Tässä painaa myös tieto vaitiolovelvollisuudesta ja siitä, että kukaan ei ota minua henkilökohtaisesti pahimmankaan verbaaliaggressioni aikana - eikä hylkää.

Nämä ovat aika monelle niitä pointteja, jotka tekevät terpiasta ainulaatuisen suhteen. Jos kemiat pelaa, on tila aika auki antaa palaa.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kukaan voi olla täysin auki vanhemmilleen, lapsilleen tai edes puolisolleen. Mutta toki voi olla ”läheinen” - ja monelle se riittää.

Täysin auki on aika karua menoa. Ja niin tyydyttävää, että sen kerran kokeneena ei ole enää paluuta ”normaaliin”, koska normaali on illuusio.

Aika hyvin sanottu. Yli normaalin, se on harvinaista herkkua.