Miten olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat?

Helposti. Tietää kuka on. Arvostaa itseään. Keskittyy omaan elämäänsä ei toisten. Arvostaa myös toisten erilaisia ajatuksia, valintoja ym. Siinä alkuun. ☺️

Luonnekysymys. Suurin osa ihmisistä on laumasieluja. He hakevat hyväksyntää voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon ja silloin ihminen toimii tietoisesti ja alitajuisesti niin, että pyrkii miellyttämään muita. Sen vuoksi ei uskalla tehdä asioita joista pitää, elää tavallaan muista välittämättä tai sanoa näkemyksiään, jos ne ovat ristiriidassa yleisten mielipiteiden kanssa.

En osaa sanoa, miten helppo siitä on päästä eroon. Itse olen ollut lapsesta saakka hyvin itsenäinen, enkä ole p:n vertaa välittänyt yleisestä tai muiden mielipiteistä. Olen silti hyväkäytöksinen ja sivistynyt, ettei tule väärinymmärrystä, eli otan toki muut ihmiset elämässäni huomioon hyvien käytöstapojen vuoksi, en esimerkiksi aiheuta häiriötä tai vahinkoa muille. Se on eri juttu. Muuten harrastan mitä haluan ja elän niin kuin hyvältä tuntuu. Ehkä se voi auttaa sinua, kun ymmärrät että arvostelijat ovat aika tyhmiä, kun eivät käsitä niin yksinkertaista asiaa, että ihmiset ovat hyvin erilaisia. Itse en pidä sellaisia ihmisiä edes kaveruuden saati ystävyyden arvoisina. Jos joku ei ymmärrä sinua, ei hän voi olla ystäväsi.

Työpaikalla vain muutamien mielipiteellä on merkitystä. En vaihtaisi valintojani. Elämä on mukavaa.

Muiden mielipiteisiin on lähes mahdotonta vaikuttaa. Jos ajattelen, että minusta ei pidetä olin niin tai näin päin, niin lopulta sillä ei ole enää väliä. Miksi yrittäisin miellyttää, jos siitä ei ole mitään apua? Tämä ei tarkoita, että olisin inhottava. Voin olla vaikka kuinka kiva, mutta jos se ei muille kelpaa, niin sitten ei. 

En tiedä, sama vika. Mutta pikkuhiljaa yritän vain oppia sellaista mitä välii! -asennetta. Ja pitää muistaa että samoja ne saattavat miettiä ne vihollisetkin. Siis että mitä nuo muut musta ajattelevat...

On realisti itsensä suhteen ja tietää kuka/mitä on.

Se antaa vahvuuden ja vapauden muiden ajatella myös ihan mitä lystäävät.

M45

Vaikea selittää, kun ei ymmärrä että mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat. Jos elän omaa elämääni niin kuin itse näen parhaaksi, en loukkaa ketään ja olen ystävällinen, miksi ihmeessä mä välittäisin siitä mitä muut minusta ajattelee? Tuskin kaikki mua rakastaa, mutta tuskin vihaakaan, niinhän mäkin ajattelen muista. En pidä kaikista, eikä kaikkien tarvitse pitää minusta.

Maailmassa on jotain 8 miljardia ihmistä. On aika sama mitä teet tai jätät tekemättä. Ketään ei oikeasti edes kiinnosta.

Huonosta itsetunnostahan se johtuu. Onneksi mulla on iän myötä (nyt 36) vähän alkanut helpottaa, en enää ihan niin paljon mieti mitä muut musta ajattelee.

Opettele mielenhallintaa.

Tee jotain elämässäsi niin ettei sinulla ole aikaa ajatella muiden mielipiteitä, saa jotain sellaista aikaiseksi mihin olet itse tyytyväinen ja huomaat ettei millään muulla ole väliä. Maailma on täynnä eri mielipiteitä ja aina kun kumarrat yhteen suuntaan...tiedät kyllä mitä tapahtuu. Aina on joku joka tietää paremmin, on eri mieltä, haluaa tarkoituksellisesti loukata ja painaa alas, kateellisia jotka eivät kestämitättömyyden tunnettaan. Mene sinne missä kuuluisit olla ja kasva ihmisenä, se ei ole helppoa ja vaatii rohkeutta, mutta sen jälkeen voit nauraa niille jotka yrittävät kävellä ylitsesi eivätkä tajua sen olevan pikkuvarpaasi.

Jos ihmisellä on jonkun näköinen  moraali niin hän toimii sen mukaan.

Joo, kyllä ikäkin vaikuttaa. Nuorempana miettii ehkä enemmän. En ketään kyllä sanoisi tyhmäksi on sitten millä kohtaa omaa polkuansa kulkemassa. Ja ei kyllä vaikuta itsellä ystävyyteen jos joku enemmän miettiikin. Tunnen myös aidosti laumasieluisia ihmisiä eikä heissä ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys. Suurin osa ihmisistä on laumasieluja. He hakevat hyväksyntää voidakseen tuntea kuuluvansa joukkoon ja silloin ihminen toimii tietoisesti ja alitajuisesti niin, että pyrkii miellyttämään muita. Sen vuoksi ei uskalla tehdä asioita joista pitää, elää tavallaan muista välittämättä tai sanoa näkemyksiään, jos ne ovat ristiriidassa yleisten mielipiteiden kanssa.

En osaa sanoa, miten helppo siitä on päästä eroon. Itse olen ollut lapsesta saakka hyvin itsenäinen, enkä ole p:n vertaa välittänyt yleisestä tai muiden mielipiteistä. Olen silti hyväkäytöksinen ja sivistynyt, ettei tule väärinymmärrystä, eli otan toki muut ihmiset elämässäni huomioon hyvien käytöstapojen vuoksi, en esimerkiksi aiheuta häiriötä tai vahinkoa muille. Se on eri juttu. Muuten harrastan mitä haluan ja elän niin kuin hyvältä tuntuu. Ehkä se voi auttaa sinua, kun ymmärrät että arvostelijat ovat aika tyhmiä, kun eivät käsitä niin yksinkertaista asiaa, että ihmiset ovat hyvin erilaisia. Itse en pidä sellaisia ihmisiä edes kaveruuden saati ystävyyden arvoisina. Jos joku ei ymmärrä sinua, ei hän voi olla ystäväsi.

Tässä on hyvä tiivistelmä. 👍

Minäkään en välitä mitä ihmiset ajattelevat minusta.

Lisäksi en osaa ottaa itseäni vakavasti aina, eli osaan nauraa itselleni. Rento asenne vaan.

Kuuntele punkkia. Mua on kiusattu koko kouluajan, ja nyt päälle kolmekymppisenä sain sitä kauan kaipaamani "munaa" ja mitä sitten -asennetta punkista.

Onpa ihania vastuksia täällä. Kiitos. Ehkä se on niin että tätä asiaa on mahdollista harjoitella. Ja iän myötä itsetuntemus ja arvostus lisääntyy. -ap

Terapia auttaa. Lue paljon kirjallisuutta.

Mistä tiedät, ettet muka ole pidetty työpaikalla? Millä tavalla joku arvostelee valintojasi? Työkaveria kohtaan pitää käyttäytyä arvostavasti ja ystävällisesti. Jos joku antaa palautetta, hän antakoot sen asiallisesti ja kannustavasti. Jos joku käyttäytyy huonosti minua kohtaan, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta.

Minusta ei ole pakko pitää, mutta työkaverin elämä olisi helpompaa ja mukavampaa, jos hän opettelisi pitämään minusta. En koe, että se on minun vikani jos hän ei pidä minusta. Yritän kuitenkin olla kaikille ystävällinen, iloinen ja reilu.

Vierailija kirjoitti:

Miten te jotkut teette sen? Miten teitä ei vaivaa vaikkapa se ettette ole pidettyjä työpaikalla tai että joku arvostelee valintojasi? Ikää jo vaikka kuinka paljon ja silti nämä ajatukset kalvaa. Miten oppia ohittamaan nämä ajatukset?

sairastumalla aspergeriin

Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää. Suvaita, pyrkiä ymmärtämään ja kohdella asiallisesti kuitenkin pitäisi (jossakin rajoissa toki). Eivät ihmiset yleensä edes kiinnitä niin paljon huomiota tai pohdi muiden asioita, kuin sitä luulisi.