Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusi suhde, kun on totaaliyksinhuoltaja?
24.01.2019 |
Lapset ovat jo isoja koululaisia, mutta heitä ei vielä voi jättää ilta-aikaan yksin. Omaa aikaa saan lähinnä viikonloppuisin, enkä silloinkaan voi olla paria tuntia pidempään poissa kotoa, ellen saa lapsenvahtia. Miten ihmeessä pystyn aloittamaan seurustelun, kun uutta kumppania ei voi tietenkään heti alkuun esitellä lapsille? Isovanhemmat asuvat kaukana ja pääsevät korkeintaan kerran kuukaudessa avuksi. Käytännössä en siis voi tuoda kotiini ketään vierasta.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Päinvastoin äitini opetti, ettei kenenkään tarvitse elää kynnysmattona, vaan nainen pärjää oikein hyvin itsenäisestikin. Uusi mies oli vain hyvä lisä elämään.
Eli vuosia ja heti uusi mies.missä se itsenäisyys?
Ei mies vie itsenäisyyttä. Vai oletko kenties elänyt pelkästään narsististen kontrollifriikkien kanssa?
Tuo kirjoittaja kertoi järjestyksen riippuneen äitinsä miehistä.
Olet pihalla kuin lumiukko tai haluat ymmärtää tahallaan väärin. Ei kirjoittaja sellaista ole sanonut.
Sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee itsellesi palvelus äläkä edes haikaile uutta suhdetta.
Mikähän palvelus tuo muka on? En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Kai toikin riippu iästä aika paljon. Jos nyt esim 40v nainen jolla on kaksi lasta ja ikää lapsilla 6 ja 9, niin kuinka moni mies menee sellasen kanssa yhteen jos esim omat lapset on 17 ja 20 vuotiaita tai ei halua lapsia olllenkaan. Keski-ikäsenä sitä ajattelee jo ihan muita asioita, kun pienten lasten perheasioita ja alottaa sen saman rumban alusta. Omissa 40 paremmalla puolella olevista yh äideistä kaikki on sinkkuja ja he tietävät mikä se syy on. Aika surullistahan se on, mutta kyllä ne pienet lapset vaikuttaa paljon. Sit jos ei ole sitä aikaa ikinä muutenkaan, niin miten siinä tutustuu edes toiseen.
Jotkut hankkivat lapsensa vasta 40-50-vuotiaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla pitäisi olla parisuhde jos sinulla ei ole sille aikaa? Muoilisin kysymyksen niin että mistä löytää mies jonka kanssa viettää aikaa muutama tunti viikonlopuisin. Jos muotoilet asian noin johonkin deittisivulke, niin voi onnistaakkin.
Tiedän, että on paljon hyviä parisuhteita, jossa asutaan omissa talouksissa. Tavataan viikonloppuisin ja ehkä kerran-pari myös viikolla. Toivon löytäväni samanlaisen. Harvassa avoliitossakaan on ruuhkavuosina sen enempää läsnäoloaikaa puolisolle. Useimmiten sitä on vähemmän.
Hassu juttu kun minä kysyin tätä samaa miehenä, mammat tuomitsivat minut sovinistiksi. Tässäkin on näköjään sukupuolieroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minäkin ajattelin ja kaikki menikin hienosti kunnes pappi sanoi aamen. Nyt minulla on rahaa kuluttava, pihtaava, sohvalla aikaa viettävä vätys olohuoneessa. Kadun todella sitä hetkeä kun kuusi vuotta sitten tuon miehen tapasin! Olisi pitänyt tajuta että kaikki oli liian hyvää
Minulle ei tätä ongelmaa ole tulossa, koska en aio mennä enää naimisiin, enkä ota miestä sohvalleni makaamaan. ap
Tämäkin olisi voinut olla minun suustani aikanaan🙂 olin lasten isän jälkeen 6vuotta yksin sitten tapasin tämän huomioivan, hellän, tasapainoisen ihanan miehen joka sopeutui perheeseeni täydellisesti, kuin olisi aina kuulunut siihen. Mutta tosiaan kaikki muuttui tuohon aameneen. Olin varma että ihminen ei pysty näyttelemään yli kahta vuotta muuta kuin on mutta toisin kävi.
En aio mennä enää naimisiin ja jos suhde muuttuu huonoksi, niin siitä pääsee helposti eroon. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla pitäisi olla parisuhde jos sinulla ei ole sille aikaa? Muoilisin kysymyksen niin että mistä löytää mies jonka kanssa viettää aikaa muutama tunti viikonlopuisin. Jos muotoilet asian noin johonkin deittisivulke, niin voi onnistaakkin.
Tiedän, että on paljon hyviä parisuhteita, jossa asutaan omissa talouksissa. Tavataan viikonloppuisin ja ehkä kerran-pari myös viikolla. Toivon löytäväni samanlaisen. Harvassa avoliitossakaan on ruuhkavuosina sen enempää läsnäoloaikaa puolisolle. Useimmiten sitä on vähemmän.
Hassu juttu kun minä kysyin tätä samaa miehenä, mammat tuomitsivat minut sovinistiksi. Tässäkin on näköjään sukupuolieroja.
Varmasti riippuu siitä, oletko vilpittömästi hakemassa vakavaa parisuhdetta vai haluatko järjestelyä vain siksi, että voit pitää helposti samaan aikaan muita naisia kierroksessa. Lasten kanssa asuva totaaliyksinhuoltaja ei niin voi tehdä, joten hänen motiivejaan ei tarvitse kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Päinvastoin äitini opetti, ettei kenenkään tarvitse elää kynnysmattona, vaan nainen pärjää oikein hyvin itsenäisestikin. Uusi mies oli vain hyvä lisä elämään.
Eli vuosia ja heti uusi mies.missä se itsenäisyys?
Heti? Missä niin sanottiin? Älä rakentele olkiukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun pakko ala seurustella? Nauti sun lapsista kunnes lentävät pesästä. Sen jälkeen olet täysvapaa etsimään miestä, jos niin paljon kaipaat vielä sellaista.
Minulle ei riitä elämän sisällöksi pelkät lapset. Kaipaan myös aikuisen ihmisen seuraa ja parisuhdetta. ap
Sano suoraan että se on se kyltymätön qullinhimo, mikä on päällimmäisenä mielessä. Mitä tuota kainostelemaan, kyllähän se sormi ja tekoqyrpä alkaa puuduttamaan pitkänpäälle ja tarvii oikeaa sykkivää ja limaista sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla pitäisi olla parisuhde jos sinulla ei ole sille aikaa? Muoilisin kysymyksen niin että mistä löytää mies jonka kanssa viettää aikaa muutama tunti viikonlopuisin. Jos muotoilet asian noin johonkin deittisivulke, niin voi onnistaakkin.
Tiedän, että on paljon hyviä parisuhteita, jossa asutaan omissa talouksissa. Tavataan viikonloppuisin ja ehkä kerran-pari myös viikolla. Toivon löytäväni samanlaisen. Harvassa avoliitossakaan on ruuhkavuosina sen enempää läsnäoloaikaa puolisolle. Useimmiten sitä on vähemmän.
Hassu juttu kun minä kysyin tätä samaa miehenä, mammat tuomitsivat minut sovinistiksi. Tässäkin on näköjään sukupuolieroja.
Varmasti riippuu siitä, oletko vilpittömästi hakemassa vakavaa parisuhdetta vai haluatko järjestelyä vain siksi, että voit pitää helposti samaan aikaan muita naisia kierroksessa. Lasten kanssa asuva totaaliyksinhuoltaja ei niin voi tehdä, joten hänen motiivejaan ei tarvitse kyseenalaistaa.
Olen myös yksinhuoltaja ja mutta, kuten sanoin sukupuolierot tässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vain yksi lapsi, joten tilanne on sikäli aika helppo. Olen vuoden verran seurustellut miehen kanssa, jonka lapsi on samanikäinen kuin omani. Ovat rinnakkaisluokkalaisia. Ei tässä hirveesti yökyläilty olla, mutta kyllä minä pääsen miesystävääni tapaamaan, kun lapseni on omilla kavereillaan tai kavereita on meillä kylässä. Mies on vuoroviikkoisä, joten hänellä on hyvä ymmärrys minun tilanteestani. Hänelläkään ei ole täällä tukiverkkoja, joten ei hänkään lapsiviikolla voi sen kummemmin irrotautua. Joskus ollaan puuhailtu porukalla nelistään, mutta aika vähän, koska haluan olla 100% varma siitä, että olemme molemmat täysin sitoutuneita tähän suhteeseen ennen kuin tuomme toisemme lastemme elämään oikeasti. Onhan tämä tälläistä tasapainottelua, mutta tässä auttaa oikeastaan aika hyvin se, että ollaan aika samanlaisissa elämäntilanteissa, lapset ovat samanikäisiä ja toisilleen hieman tuttuja, asumme 5 minuutin kävelymatkan päästä toisistamme. Minun lapsi on joskus kaverilla yötä silloin, kun miehen lapsi on äidillään ja silloin saadaan vietettyä kunnolla aikaa keskenämme ja yökyläiltyä. Nyt on alkanut puheisiin tulla avioliiton mahdollisuus tulevaisuudessa ja alamme enemmän tutustuttaa lapsia tilanteeseen. Mies pääsee sitten joskus meille yökyläilemään, kunhan nyt ensin rauhassa alkaa istumaan joskus meidän olohuoneessa sillain ihan muuten vaan.
Pidäthän huolen siitä teinistäsi myös. Oletko ihan varma, että on tosiaan kaverilla yötä?
Tässä ei vielä tainnut tulla esille yksi ällö miestyyppi, jota kiinnostaa paitsi ne totaali-yh:t, myös niiden teinityttäret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla pitäisi olla parisuhde jos sinulla ei ole sille aikaa? Muoilisin kysymyksen niin että mistä löytää mies jonka kanssa viettää aikaa muutama tunti viikonlopuisin. Jos muotoilet asian noin johonkin deittisivulke, niin voi onnistaakkin.
Tiedän, että on paljon hyviä parisuhteita, jossa asutaan omissa talouksissa. Tavataan viikonloppuisin ja ehkä kerran-pari myös viikolla. Toivon löytäväni samanlaisen. Harvassa avoliitossakaan on ruuhkavuosina sen enempää läsnäoloaikaa puolisolle. Useimmiten sitä on vähemmän.
Hassu juttu kun minä kysyin tätä samaa miehenä, mammat tuomitsivat minut sovinistiksi. Tässäkin on näköjään sukupuolieroja.
Varmasti riippuu siitä, oletko vilpittömästi hakemassa vakavaa parisuhdetta vai haluatko järjestelyä vain siksi, että voit pitää helposti samaan aikaan muita naisia kierroksessa. Lasten kanssa asuva totaaliyksinhuoltaja ei niin voi tehdä, joten hänen motiivejaan ei tarvitse kyseenalaistaa.
Se on myös kummallista että oletat että toimin noin koska olen mies. Oletat myös että mies ei voi olla yksinhuoltaja. Onko tässäkin sukupuolella merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Missä ap asuu? Ikä ym?
Voidaan mennä vaikka hoploppiin, otan oman mukulan mukaan.Lapseni eivät ole enää hoplop-iässä ja toivon, että tulevalla kumppanillakin on jo sen iän ohittaneet lapset. En enää jaksa 'aloittaa alusta'. ap
Eli haluat miehen joka sietää sun lapsia, mutta miehen alakoululainen ei kelpaa?
Et kyllä ihan helposti miestä mistään löydä noilla vaatimuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Missä ap asuu? Ikä ym?
Voidaan mennä vaikka hoploppiin, otan oman mukulan mukaan.Lapseni eivät ole enää hoplop-iässä ja toivon, että tulevalla kumppanillakin on jo sen iän ohittaneet lapset. En enää jaksa 'aloittaa alusta'. ap
Eli haluat miehen joka sietää sun lapsia, mutta miehen alakoululainen ei kelpaa?
Et kyllä ihan helposti miestä mistään löydä noilla vaatimuksilla.
Sanoin jo, ettei miehen löytäminen ole vaikeaa, vaan se, miten onnistuu ylläpitämään suhdetta siihen asti, että sen tietää olevan vakavampaa. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla pitäisi olla parisuhde jos sinulla ei ole sille aikaa? Muoilisin kysymyksen niin että mistä löytää mies jonka kanssa viettää aikaa muutama tunti viikonlopuisin. Jos muotoilet asian noin johonkin deittisivulke, niin voi onnistaakkin.
Tiedän, että on paljon hyviä parisuhteita, jossa asutaan omissa talouksissa. Tavataan viikonloppuisin ja ehkä kerran-pari myös viikolla. Toivon löytäväni samanlaisen. Harvassa avoliitossakaan on ruuhkavuosina sen enempää läsnäoloaikaa puolisolle. Useimmiten sitä on vähemmän.
Hassu juttu kun minä kysyin tätä samaa miehenä, mammat tuomitsivat minut sovinistiksi. Tässäkin on näköjään sukupuolieroja.
Varmasti riippuu siitä, oletko vilpittömästi hakemassa vakavaa parisuhdetta vai haluatko järjestelyä vain siksi, että voit pitää helposti samaan aikaan muita naisia kierroksessa. Lasten kanssa asuva totaaliyksinhuoltaja ei niin voi tehdä, joten hänen motiivejaan ei tarvitse kyseenalaistaa.
Se on myös kummallista että oletat että toimin noin koska olen mies. Oletat myös että mies ei voi olla yksinhuoltaja. Onko tässäkin sukupuolella merkitystä.
Tiedät kyllä, että useimmiten naiset ovat yksinhuoltajia ja useimmiten miehet ovat vain pi''un perässä, joten siitä helposti seuraa oletuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sun pakko ala seurustella? Nauti sun lapsista kunnes lentävät pesästä. Sen jälkeen olet täysvapaa etsimään miestä, jos niin paljon kaipaat vielä sellaista.
Minulle ei riitä elämän sisällöksi pelkät lapset. Kaipaan myös aikuisen ihmisen seuraa ja parisuhdetta. ap
Sano suoraan että se on se kyltymätön qullinhimo, mikä on päällimmäisenä mielessä. Mitä tuota kainostelemaan, kyllähän se sormi ja tekoqyrpä alkaa puuduttamaan pitkänpäälle ja tarvii oikeaa sykkivää ja limaista sisään.
Qullia saa helposti mistä vain ja pikaisesti. Sen takia ei tarvitse tällaisia miettiä. On ihan eri asia haluta pysyvää parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee itsellesi palvelus äläkä edes haikaile uutta suhdetta.
Olen parisuhdeihminen ja haikailen turvallisen kumppanin perään. ap
Voit varautua aikamoiseen hakuun ja kokeiluihin ennen kuin oikean kohtaat ja on mahdollista, ettet kohtaa tai löydä sellaista jota haet.
Siltä vaikuttaa mitä olen kuullut. Yhtä vaikeaa kuin saada iso lottovoitto on hyvän kumppanin löytäminen. Sitä vaikeuttaa tietysti se, että jos on asettanut tarkkoja määreitä kumppanille kaikilla mittareilla, niin tosi vaikeaa on löytää. Pätee molemmin puolin.
Tässäpä hieman näkökulmia
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ihmistä joka olisi oikeasti totaaliyksinhuoltaja ei todellakaan ole olemassa. Jokaisella ihmisellä on sukulaisia tai kavereita jotka varmasti auttaisivat tarvittaessa.
Tiedätkö mitä tarkoittaa huoltaja?
Vaikka olisikin sukulaisia ja kavereita, ne eivät ole lapsen huoltajia.
Sama. Säälittäviä reppanoita. Olisi kannattanut havahtua ajoissa perheen hankintaan.
Toinen asia, mikä ihmetyttää, niin löytyy yllättävän paljon myös niitä lähes viisikymppisiä, jolla on jo lähes aikuiset lapset ja sitten on tehty uuden naisen kanssa vielä pieni pallero. Ei nappaa pariutua 2-vuotiaan sarjalisääntyjä-isukin kanssa, joka haluaa heti alkaa leikkimään kotia. Etsivät varmaan vaan lapsenvahtia ja reikää.