Miten löytää uusi suhde, kun on totaaliyksinhuoltaja?

Itse 10vuotta sitten löysin kaupasta miehen 😂 lapsen isä on kuollut ja lapsi silloin 2vuotias. Tavattiin aina ,kun minulla oli vapaa-aikaa ja mies tuli meille kylään minun ystävänä ja leikki poikani kanssa.. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Itse 10vuotta sitten löysin kaupasta miehen 😂 lapsen isä on kuollut ja lapsi silloin 2vuotias. Tavattiin aina ,kun minulla oli vapaa-aikaa ja mies tuli meille kylään minun ystävänä ja leikki poikani kanssa.. ❤️

Pikkulasten kanssa tuollainen tapailu aluksi varmaan meneekin läpi, mutta teini-ikäiset ymmärtävät jo enemmän. Varmasti ihmettelisivät, jos meillä alkaisi joku tuntematon mies käymään yhtäkkiä kahvittelemassa. Pitää miettiä jotain muuta strategiaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 10vuotta sitten löysin kaupasta miehen 😂 lapsen isä on kuollut ja lapsi silloin 2vuotias. Tavattiin aina ,kun minulla oli vapaa-aikaa ja mies tuli meille kylään minun ystävänä ja leikki poikani kanssa.. ❤️

Pikkulasten kanssa tuollainen tapailu aluksi varmaan meneekin läpi, mutta teini-ikäiset ymmärtävät jo enemmän. Varmasti ihmettelisivät, jos meillä alkaisi joku tuntematon mies käymään yhtäkkiä kahvittelemassa. Pitää miettiä jotain muuta strategiaa. ap

Edelleen suosittelen lenkkeilyä sunnuntaiaamuisin. Siinä tulee katsottua kunnollinen mies samalla, sellainen jolla ei sunnuntai mene krapulan paranteluun. Jos joku kolahtaa, niin kyllä sen kanssa jaksaa pitempäänkin tutustua esim. kirjoittelemalla eikä tarvitse nähdä joka käänteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 10vuotta sitten löysin kaupasta miehen 😂 lapsen isä on kuollut ja lapsi silloin 2vuotias. Tavattiin aina ,kun minulla oli vapaa-aikaa ja mies tuli meille kylään minun ystävänä ja leikki poikani kanssa.. ❤️

Pikkulasten kanssa tuollainen tapailu aluksi varmaan meneekin läpi, mutta teini-ikäiset ymmärtävät jo enemmän. Varmasti ihmettelisivät, jos meillä alkaisi joku tuntematon mies käymään yhtäkkiä kahvittelemassa. Pitää miettiä jotain muuta strategiaa. ap

Edelleen suosittelen lenkkeilyä sunnuntaiaamuisin. Siinä tulee katsottua kunnollinen mies samalla, sellainen jolla ei sunnuntai mene krapulan paranteluun. Jos joku kolahtaa, niin kyllä sen kanssa jaksaa pitempäänkin tutustua esim. kirjoittelemalla eikä tarvitse nähdä joka käänteessä.

Muuten kuulostaa todella hyvältä vinkiltä, mutta tarvitsen itse viikonloppuaamuisin pitkät unet kuitatakseni viikolla kertyneet univelat. ap

Jos sub lapset on jo isoja koululaisia, niin miksei heitä voi jättää yksin kotiin ilta-aikaan? Kyllä isot koululaiset pärjää, kun teet ruoan ja katsot, että läksyt on tehty ja lähdet ulos vaikka 18-20 välillä. Ei joka ilta, mutta joskus tai ainakin silloin, kun lapsilla omat jutut. Kai sun lapset on kavereilla kylässä joskus tai kavereita teillä? Olen se yhden lapsen äiti, joka olen seurustellut vuoden ajan. Kannattaa tutustua lapsien kavereiden vanhempiin. Meillä on avoimet ovet ihan arkenakin, joten kavereita ramppaa täällä ja lapsi ramppaa kavereilla ja ulkona. Lapsen paras kaveri asuu naapurissa ja hänen äitinsä kanssa ollaan ystävystytty, joten autetaan puolin ja toisin. En koe, että lapsen mennessä omia menojaan, minun pitäisi päivystää kotona. Olen myös kertonut lapsen kavereiden vanhemmille, että saatan poistua kotoa, kun meillå on lapsella kaveri kylässä, eikä se ketään ole haitannut. Ei niillä kahden vanhemmankaan perheillä tunnu olevan aina aikuista paikalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lapset olisi heitteillä tai vanhempi olisi koko ajan teillä tietämättömillä. Kännykällä saa kiinni, enkä koskaan lähde niin pitkälle, etten pääsisi kotiin nopeasti. Kait sinä kaupassakin käyt ilman lapsia tai kampaajalla? Me saatetaan miesystävän kanssa hoitaa viikon kauppaostokset yhdessä, siinä voi samalla käydä kahvilla jossain.

Ei se etsimällä löydy vaan tulee kun on tullakseen. Sulla tosin näitä rajoitteita, mitkä hidastaa normaalia pariutumista (ei voi liian aikaisin tutustuttaa - milloin ei ole enää "liian aikaista"? ;))

Omani löytyi nopeasti, muttei mul ollutkaan moisia esteitä. Tai yhtä totaaliyh olin minäkin (leski), mutten nähnyt syytä sille, miksi äidin ystävät pitäisi pitää salassa omilta lapsilta. Mun lapset tutustuvat mieheeni alle viikossa sen jälkeen kun itse häneen tutustuin. Ystävä tuli käymään kylässä, sille tielle jäi. Ei lapsille tarvitse aina selittää, että "nyt tämän ystäväni kanssa viihdyn vähän useammin" tai "nyt tämä ei enää ole pelkkä ystävä, kun päädyttiin samaan sänkyyn" tms. Lapset kasvaa ja miehet tulee ja ehkä meneekin ja joskus ehkä tulee jäädäkseenkin. Tämä nykyinen tuli vissiin jäädäkseen, ei ole ainakaan viidessä vuodessa lähtenyt kulumallakaan. Ja lapsille on ihan luonnollista, ellei äiti väkisin väännä asiaa ihan luonnottomaksi. Omat lapseni ainakin tietävät, että parisuhteita syntyy ja joskus hajoaakin, mutta elämä jatkuu. Ei lapsia tarvitse pumpulissa kasvattaa, pumpulit hajoaa viimeistään siinä kohtaa kun heidän itsensä täytyy aikuistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista ihmistä joka olisi oikeasti totaaliyksinhuoltaja ei todellakaan ole olemassa. Jokaisella ihmisellä on sukulaisia tai kavereita jotka varmasti auttaisivat tarvittaessa.

Totaaliyksinhuoltaja on lapsen/lasten ainoa vanhempi, joka käytännössä hoitaa kaikki lapseen liittyvät asiat yksin.

Sellainen ihminen on ihan vaan tavallinen yksinhuoltaja. Totaaliyksinhuoltajalla tarkoitetaan useimmiten ihmistä jolla ei oman väitteensä mukaan ole minkäänlaista turvaverkkoa.

Itseasiassa suurin osa yksinhuoltajiksi itseään kutsuvat äidit ovat yhteishuoltajia. Eli lapsilla on isä, joka osallistuu lasten elämään ja maksaa ainakin jonkinmoista elatusmaksua.

Jos isä on varaton yhteishuoltajia saa kelalta elatustuen, mikä lienee nykyisin n 150e/kk / lapsi.

Oletan, että totaali yksinhuoltaja on ainoa vanhempi lapsilleen, eikä isistä ole tietoa eikä varmuutta tai isä on kuollut tai muuten poistunut lasten elämästä.

Suomessa huoltajuusasioissa lähdetään lapsen edusta liikkeelle ja siksi lähes kaikilla on yhteishuoltajuus. Yhteishuoltajuus ja tapaamisoikeus on erillisiä asioita. Yksinhuoltajankin lapsen isä joutuu maksamaan elatusta. Yhteishuoltajuuden ja yksinhuoltajuuden ero on ainoastaan siinä, että yhteishuoltajuudessa molemmat vanhemmat YHDESSÄ päättävät lasta koskevista asioista ja molempien huoltajien lupa tarvitaan mm. Passin hakemiseen. Etävanhemmalla ei kuitenkaan ole sen kummempaa velvollisuutta tavata lasta. Sen sijaan etåvanhemmalla on aina oikeus saada sovittua tapaamissopimus, silloinkin kun.hänellå ei huoltajuutta ole. Minulla ja exällä on yhteishuoltajuus, mutta ex ei suostu tekemään tapaamissopimusta, eikä pidä yhteyttä lapseen kuin muutaman kuukauden välein. Ovat nähneet viimeksi yli puoli vuotta sitten pari tuntia ja ex asuu kilometrin päässä. Minä en ole koskaan estänyt tapaamasta lastaan. Elareita maksaa ja joutuisi maksamaan silloinkin, jos luopuisi huoltajuudesta. Kannattaa perehtyä asioihin ennen kuin alkaa huutelemaan.

Tilanne mulla on sama kuin ap lla, mutta olen mies. Saan suunnilleen lapset kerran kk hoitoon yhdeksi yöksi.

Jos jotain on ollut, niin ei se ole kahvittelua pidemmälle johtanut.

Mies yh ei vain naisille käy.

Heitä kiinnostaa vaan miksi olen yh, siis totaali yh vaikka ex vaimo myös asuu edelleen paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 10vuotta sitten löysin kaupasta miehen 😂 lapsen isä on kuollut ja lapsi silloin 2vuotias. Tavattiin aina ,kun minulla oli vapaa-aikaa ja mies tuli meille kylään minun ystävänä ja leikki poikani kanssa.. ❤️

Pikkulasten kanssa tuollainen tapailu aluksi varmaan meneekin läpi, mutta teini-ikäiset ymmärtävät jo enemmän. Varmasti ihmettelisivät, jos meillä alkaisi joku tuntematon mies käymään yhtäkkiä kahvittelemassa. Pitää miettiä jotain muuta strategiaa. ap

Paras strategia on odottaa nämä muutamat vuodet.

Mä oon ajatellut että mun aika on sitten kun lapset on isompia, teinejä ainakin. Nyt nuorin on 5 v., kaksi muuta alakoulussa. Ovat kyllä isällään joka toinen vk.loppu ja isovanhemmatkin auttaa.

Mut mulla on ehkä se, että ahdistun miesten "tarvitsevuudesta". Olen tässä lähes 3 v. aikana yhden miehen kans nähnyt kolme kertaa ja siinä vaiheessa kun hän oli jo tulossa korjaamaan autoani ja tekemään kotiini sitä ja tätä, mua alkoi ahdistaa. En halunnut lasten eteen ketään tuoda ja niinä vk.loppuinakin kun lapset olivat pois, halusin levätä ja olla vaan itsekseni. Ahdisti, että joku alkoi olettaa että se aika kuuluu hänelle. En kyllä tiedä olenko enää oikein parisuhdetyyppiä, tuntuu että se puoli olisi hävinnyt minusta.

Isoja koululaisia mutta et voi jättää illaksi yksin kotiin? :’D miksi et voisi?

Vierailija kirjoitti:

Isoja koululaisia mutta et voi jättää illaksi yksin kotiin? :’D miksi et voisi?

Tämä otti itselläkin silmään, eikä ap ole tähän vastannut. Minunkin mielestäni teinit tai lähes-teinit voi olla jo öitäkin yksin, ehkä ihan mielelläänkin. Elleivät sitten ole epäluotettavia ja pane hyrskyn myrskyn. Jonkinlaista ylihuolehtivaisuutta ja lasten tekosyynä pitoa aistivinani olen tässä nyt. 

Totaaliyhäriys tarkoittaa täysin lapselle omistautumista. Ei se tarkoita,että siihen kikulin himossa roudataan joku turjake pilaamaan lapsen rauhallinen elämä. Valinta totaaliyh,valinta sinkkuus.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ajatellut että mun aika on sitten kun lapset on isompia, teinejä ainakin. Nyt nuorin on 5 v., kaksi muuta alakoulussa. Ovat kyllä isällään joka toinen vk.loppu ja isovanhemmatkin auttaa.

Mut mulla on ehkä se, että ahdistun miesten "tarvitsevuudesta". Olen tässä lähes 3 v. aikana yhden miehen kans nähnyt kolme kertaa ja siinä vaiheessa kun hän oli jo tulossa korjaamaan autoani ja tekemään kotiini sitä ja tätä, mua alkoi ahdistaa. En halunnut lasten eteen ketään tuoda ja niinä vk.loppuinakin kun lapset olivat pois, halusin levätä ja olla vaan itsekseni. Ahdisti, että joku alkoi olettaa että se aika kuuluu hänelle. En kyllä tiedä olenko enää oikein parisuhdetyyppiä, tuntuu että se puoli olisi hävinnyt minusta.

sama täällä,alkoi tunkeileva mies ahdistaa. Oltiin sovittu ns paneskelusuhde niin hän alkoi tunkea että rakastaa ja oli tulossa millon minkäkin varjolla ovelleni. Oli pakko kokonaan lopettaa juttu. Ahisti liikaa. En ole parisuhdetyyppiä.

No ei kai se auta kun laittaa verkot vesille! Ei ehkä helppoa mutta ei se nyt täällä AV:llakaan pähkäilemällä tapahdu.

Minulla oli aika epämääräinen tilanne kun tutustuin mieheeni, kaksi noin 10 v lasta ja lasten isä tapasi heitä epäsäännöllisesti ja vähän. Tutustumalla miehelläni oli myös kaksi lasta, suunnilleen saman ikäisiä viikko ja viikko systeemillä. Mies oli deittaillut ennenkin yh-äitejä ja itsekin vanhempana ymmärsi pelin hengen. Tapasimme muutaman tunnin aikoja ja kun olimme läheisempiä, mies tuli meille kylään ja yökylään kun hänellä ei ollut lapsia. Joskus harvemmin sain lapset mummolaan ja sitten pidettiin ihania ja äänekkäitä lemmenöitä. Kummallakin oli hyvä ja joustava asenne ja yksi valttini oli se, että "annoin aina" koska se oli miehelle tärkeää (toki itsekin tykkäsin), enkä näyttänyt koskaan tympäää naamaa vaan suhtauduin kaikkeen pirteästi. Näillä päästiin alkushokista.  Nykyisin ollaan oltu 5 v kimpassa ja lapsemme ovat keskenään läheisiä ja ollaan usein mökillä ja lomilla yhdessä ja yhteistä aikaa aikuisten kesken riittää jo paremmin. Yhteen muuttamista ei olla suunniteltu ennen kuin lapset lentää pesästä, kosinnan sain alkukesästä. Ei ole ollenkaan vaikeaa löytää miestä, kunhan oma asenne on kohdallaan eikä ole väärällä tavalla nirso.

Missä lasten isä siis on?

Uusia tuttavuuksia ei tarvitse esitellä lapsille minään seurustelulumppaneina. Aivan hyvin voi porukalla viettää aikaa, käydä vaikka rannalla tai kuontoretkellä, heittämässä petankkia tai frisbeegolfia tai pitää peli-iltaa kotona. Kyllä vanhemmalla saa olla aikuisia ystäviä ja uuden ihmisen on joka tapauksessa viihdyttävä lastesi seurassa myös eli se on hyvä kokeilla heti suht alkuun lupaavalta tuntuvan ihmisen kanssa. Mutta olisin erittäin huolellinen sen suhteen ketä alan tapailla jos minulla olisi lapsia.

Olin itse samassa tilanteessa 20v sitten. Sisko hoiti lastani välillä. Tapasin miehen, menin naimisiin ja tein hänen kanssa 2 lasta. Liittomme kesti 12v. Sen jälkeen en uusperhettä perustanut. Nyt lapset aikuisia. Se vaatii mieheltä paljon, joka pystyy tulee elää kanssasi vain perhe-elämää.