Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusi suhde, kun on totaaliyksinhuoltaja?
24.01.2019 |
Lapset ovat jo isoja koululaisia, mutta heitä ei vielä voi jättää ilta-aikaan yksin. Omaa aikaa saan lähinnä viikonloppuisin, enkä silloinkaan voi olla paria tuntia pidempään poissa kotoa, ellen saa lapsenvahtia. Miten ihmeessä pystyn aloittamaan seurustelun, kun uutta kumppania ei voi tietenkään heti alkuun esitellä lapsille? Isovanhemmat asuvat kaukana ja pääsevät korkeintaan kerran kuukaudessa avuksi. Käytännössä en siis voi tuoda kotiini ketään vierasta.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Yleensä yhden luuserimiehen löytänyt on haka löytämään uuden samanlaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä miksi se tapailukumppanio pitäisi jotenkin "esitellä" erityisesti lapsille. Miten te "esittelette" niitä muita uusia tuttavuuksia? Tässä on Jukka, äitin uusi mies ja teidän isäpuolenne? Tässä on Mirja, äitin uusi bestis? Ihan turhaa tärkeilyä, tapailette niinkuin ihan kenen tahansa muun kaverin kanssa kotona, mies tulee kyläilemään, syömään ja jää yökylään siinä missä muutkin tutut, vai eikö teillä ikinä käy muita vieraita? Jos pussailette ja lääpitte siinä lasten läsnäollessa niin sitten kerrot että olette enemmän kuin ystäviä, mikä siinä on niin ihmeellistä ja erikoista? Ellei sulla sitten ole tapana vaihtaa miestä kuin sukkia, niin ei ole mitään ongelmaa ellet sitä ihan itse tee.
Ei taida vielä olla aika uudelle suhteelle. Odotat että lapset kasvavat ja saat omaa aikaa.
Itse erosin kun lapset olivat 3 ja 5. Nyt ovat 14 ja 16, eikä elämässäni ole ollut miestä koko aikana, eikä vähään aikaan tulekkaan. Olen totaaliyh myös.
Minkä ikäisiä ap:n lapset on, jos eivät kuitenkaan enää ihan pieniä? Omani olivat alakoulussa, mutta lähempänä 10 vuotta, kun aloin seurustella nykyisen avopuolisoni kanssa. Kyllä sen ikäiset pärjää kotona pari tuntia keskenään, onhan ne yksin koulun jälkeenkin muutaman tunnin, jos vanhempi käy normi töissä. Ja yli 10v täytyy pärjätä yksin kotona ihan koko päivän myös esim sairastuessaan.
Itsekään en halunnut heti aluksi lapsille kertoa tapailusta, joten sanoin lähteväni lenkille/marjaan/ostoksille tms. mihin lapset ei todellakaan edes halunneet mukaan. Helppo puolitoista tuntinen. Puhelimella sai kiinni ja en ollut poissa tietenkään esim hirveän myöhään ilta-aikaan.
Mulla on vain yksi lapsi, joten tilanne on sikäli aika helppo. Olen vuoden verran seurustellut miehen kanssa, jonka lapsi on samanikäinen kuin omani. Ovat rinnakkaisluokkalaisia. Ei tässä hirveesti yökyläilty olla, mutta kyllä minä pääsen miesystävääni tapaamaan, kun lapseni on omilla kavereillaan tai kavereita on meillä kylässä. Mies on vuoroviikkoisä, joten hänellä on hyvä ymmärrys minun tilanteestani. Hänelläkään ei ole täällä tukiverkkoja, joten ei hänkään lapsiviikolla voi sen kummemmin irrotautua. Joskus ollaan puuhailtu porukalla nelistään, mutta aika vähän, koska haluan olla 100% varma siitä, että olemme molemmat täysin sitoutuneita tähän suhteeseen ennen kuin tuomme toisemme lastemme elämään oikeasti. Onhan tämä tälläistä tasapainottelua, mutta tässä auttaa oikeastaan aika hyvin se, että ollaan aika samanlaisissa elämäntilanteissa, lapset ovat samanikäisiä ja toisilleen hieman tuttuja, asumme 5 minuutin kävelymatkan päästä toisistamme. Minun lapsi on joskus kaverilla yötä silloin, kun miehen lapsi on äidillään ja silloin saadaan vietettyä kunnolla aikaa keskenämme ja yökyläiltyä. Nyt on alkanut puheisiin tulla avioliiton mahdollisuus tulevaisuudessa ja alamme enemmän tutustuttaa lapsia tilanteeseen. Mies pääsee sitten joskus meille yökyläilemään, kunhan nyt ensin rauhassa alkaa istumaan joskus meidän olohuoneessa sillain ihan muuten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Haittaako sinua jos oleskelulupa-asiat eivät ole vielä kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä lapset eivät ole kokeneet kertaalleen eron mylleryystä, isän menetystä eikä sitä uutta isukkia ja äidin uutta teini-ikää.
He elävät isänsä kanssa. Vakaasti.
Lapsille voi tehdä hyvää saada (kunnollisen) miehen malli ja nähdä, miten hyvä parisuhde toimii.
Ei he kaipaa siihen teini-iän myllerrykseen sitä. Eikä ole mitään takeita että ap löytää kunnollisen miehen. Yhtä hyvin voi olla täyskatastrofi kuten edellinenkin.
Mistä päättelet, että edellinen on ollut täyskatastrofi? Ei ollut. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Päinvastoin äitini opetti, ettei kenenkään tarvitse elää kynnysmattona, vaan nainen pärjää oikein hyvin itsenäisestikin. Uusi mies oli vain hyvä lisä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Yleensä yhden luuserimiehen löytänyt on haka löytämään uuden samanlaisen.
Useimmat osaavat ottaa opikseen ja rima on korkealla seuraavalla kierroksella. Sitäpaitsi kaikilla ei ole ollut huonoa miestä, vaan ovat jääneet yksinäisiksi muiden syiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Päinvastoin äitini opetti, ettei kenenkään tarvitse elää kynnysmattona, vaan nainen pärjää oikein hyvin itsenäisestikin. Uusi mies oli vain hyvä lisä elämään.
Eli vuosia ja heti uusi mies.missä se itsenäisyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin minäkin ajattelin ja kaikki menikin hienosti kunnes pappi sanoi aamen. Nyt minulla on rahaa kuluttava, pihtaava, sohvalla aikaa viettävä vätys olohuoneessa. Kadun todella sitä hetkeä kun kuusi vuotta sitten tuon miehen tapasin! Olisi pitänyt tajuta että kaikki oli liian hyvää
Minulle ei tätä ongelmaa ole tulossa, koska en aio mennä enää naimisiin, enkä ota miestä sohvalleni makaamaan. ap
Tämäkin olisi voinut olla minun suustani aikanaan🙂 olin lasten isän jälkeen 6vuotta yksin sitten tapasin tämän huomioivan, hellän, tasapainoisen ihanan miehen joka sopeutui perheeseeni täydellisesti, kuin olisi aina kuulunut siihen. Mutta tosiaan kaikki muuttui tuohon aameneen. Olin varma että ihminen ei pysty näyttelemään yli kahta vuotta muuta kuin on mutta toisin kävi.
Miksi sinulla pitäisi olla parisuhde jos sinulla ei ole sille aikaa? Muoilisin kysymyksen niin että mistä löytää mies jonka kanssa viettää aikaa muutama tunti viikonlopuisin. Jos muotoilet asian noin johonkin deittisivulke, niin voi onnistaakkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Päinvastoin äitini opetti, ettei kenenkään tarvitse elää kynnysmattona, vaan nainen pärjää oikein hyvin itsenäisestikin. Uusi mies oli vain hyvä lisä elämään.
Eli vuosia ja heti uusi mies.missä se itsenäisyys?
Ei mies vie itsenäisyyttä. Vai oletko kenties elänyt pelkästään narsististen kontrollifriikkien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Päinvastoin äitini opetti, ettei kenenkään tarvitse elää kynnysmattona, vaan nainen pärjää oikein hyvin itsenäisestikin. Uusi mies oli vain hyvä lisä elämään.
Eli vuosia ja heti uusi mies.missä se itsenäisyys?
Ei mies vie itsenäisyyttä. Vai oletko kenties elänyt pelkästään narsististen kontrollifriikkien kanssa?
Tuo kirjoittaja kertoi järjestyksen riippuneen äitinsä miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla pitäisi olla parisuhde jos sinulla ei ole sille aikaa? Muoilisin kysymyksen niin että mistä löytää mies jonka kanssa viettää aikaa muutama tunti viikonlopuisin. Jos muotoilet asian noin johonkin deittisivulke, niin voi onnistaakkin.
Tiedän, että on paljon hyviä parisuhteita, jossa asutaan omissa talouksissa. Tavataan viikonloppuisin ja ehkä kerran-pari myös viikolla. Toivon löytäväni samanlaisen. Harvassa avoliitossakaan on ruuhkavuosina sen enempää läsnäoloaikaa puolisolle. Useimmiten sitä on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna lastesi kasvaa rauhassa aikuiseksi.
Olet väärässä. (Tai luultavasti jonkun miehen exä, joka ei halua lastensa elämään äitipuolta...)
Varsinkin lastenpsykuatri Jar Sinkkonen on kirjoittanut paljon kirjoja yh-äitien pojista. Heidän suurin kehitysriskinsä kasvuvaiheessa on se, jos äiti omistautuu liikaa pojalleen ja poika joutuu vastuuseen sellaisista emotionaalisista tarpeista, jotka kuuluisivat aikuiselle miehelle. Eli että lapsen tasapainoista kasvua tukee se, että äidillä on oma rakkaus- ja seksuaslielämä ja lapsi saa elää vain lapsen roolissa.
Jari Sinkkonen on roskamaakari. Narsisti joka ei ole omia lapsiaan kasvattanut kuin välillä kotiin karjumaan piipahtaen.
Yläkoululaiset ja lukiolaiset kaipaavat vanhempaansa enemmän kuin pienemmät lapset. Äidin pitää olla silloin henkisesti läsnä ja aikuinen ja antaa aikaansa.
Äiti voi antaa aikaansa ja olla läsnä lapsilleen, vaikka seurusteleekin. Ihan samalla tavalla kuin perusperheessäkin.
Täysin eri asia.
Millä tavalla eri asia?
Se perheen mies on heidän isänsä. Ei äidin uusin.
Eikä heillä ole eroa takana. Isän menetystä.
Ja elämä on vakaata. Ei tuollaista kaoottista ja hallitsematonta.
Monessa ydinperheessä elämä on kaoottista ja hallitsematonta. Oli omassa lapsuudessanikin. Vasta, kun äitini löysi uuden miehen, niin elämä rauhoittui ja siitä tuli hyvää. Äidin uusi mies on nykyään maailman paras pappa omille lapsilleni. Omasta isästäni siihen ei ole.
Täysin sairas ajattelumalli.
Äiti opettamalla opettaa lapsilleen, että "näin ollaan epäitsenäisiä epävakaita kynnysmattoja". Ensin eletään kynnysmattona huonossa suhteessa lasten mielenterveyden kustannuksella ja sitten tarvitaan tukipuu uudesta miehestä, että pysytään kasassa. Missä on aikuisen, elämäänsä hallitsevan vastuuntuntoisen vanhemman malli?
Päinvastoin äitini opetti, ettei kenenkään tarvitse elää kynnysmattona, vaan nainen pärjää oikein hyvin itsenäisestikin. Uusi mies oli vain hyvä lisä elämään.
Eli vuosia ja heti uusi mies.missä se itsenäisyys?
Ei mies vie itsenäisyyttä. Vai oletko kenties elänyt pelkästään narsististen kontrollifriikkien kanssa?
Tuo kirjoittaja kertoi järjestyksen riippuneen äitinsä miehistä.
Olet pihalla kuin lumiukko tai haluat ymmärtää tahallaan väärin. Ei kirjoittaja sellaista ole sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Kai toikin riippu iästä aika paljon. Jos nyt esim 40v nainen jolla on kaksi lasta ja ikää lapsilla 6 ja 9, niin kuinka moni mies menee sellasen kanssa yhteen jos esim omat lapset on 17 ja 20 vuotiaita tai ei halua lapsia olllenkaan. Keski-ikäsenä sitä ajattelee jo ihan muita asioita, kun pienten lasten perheasioita ja alottaa sen saman rumban alusta. Omissa 40 paremmalla puolella olevista yh äideistä kaikki on sinkkuja ja he tietävät mikä se syy on. Aika surullistahan se on, mutta kyllä ne pienet lapset vaikuttaa paljon. Sit jos ei ole sitä aikaa ikinä muutenkaan, niin miten siinä tutustuu edes toiseen.
Itseäni yllätti, kuinka paljon deittipalstalla on +45 ikäisiä miehiä, jotka eivät ole vielä isiä, mutta jonain päivänä (!!!???) kyllä tahtoisivat sellaisiksi.
Ei he kaipaa siihen teini-iän myllerrykseen sitä. Eikä ole mitään takeita että ap löytää kunnollisen miehen. Yhtä hyvin voi olla täyskatastrofi kuten edellinenkin.