Mitä mieltä työkaverista, joka valittaa

Välttelisin. Ärsyttäisi kun pilaa muidenkin päivän samalla.

Vierailija kirjoitti:

Välttelisin. Ärsyttäisi kun pilaa muidenkin päivän samalla.

Niin tekee, mutta on pakko vaan kuunnella, kun on työpari ja vieläpä hyvin herkkä mököttämään..imee hapen.

Mihin sä tässä muiden mielipiteitä tarvitset? Oikeutukseksi sille, että et itse pidä? Sittenkö on pakko pitää, jos muut ovat sitä mieltä? 

Luojan kiitos mulla on työpaikka jossa saan yksinään tehdä työt. Olis rasittavaa kuunnella jotain kitinää kuinka tuokin asia pitää tehdä, jonkun se kuitenkin täytyy tehdä ja meille maksetaan siitä että tehdään tietyt asiat tiettyinä päivinä. 

Mä sanoisinnsille, mitä mieltä itse olen työstäni..Pidän työstäni ja näinä aikoina olen iloinen,että töitä on. Palkka on riittävä ja Smartumit kiva lisä..Lisäksi mainitsisin, että entisenä freelancerina osaan arvostaa vakaata työtä, jossa palkka tulee ajallaan ja aina saman suuruisena.

Aijaha, joku oikeistolainen tuli tänne sitten levittämään vihaa työntekijöiden välille, että kukaan ei uskalla enää mainita epäkohdista ja luoda solidaarisuuden avulla yhdessä muiden työntekijöiden kanssa muutoksia työpaikalla työntekijöiden hyväksi. 

Saattaisin jonkun pisteen jälkeen alkaa passiivisaggressiiviseksi ja alkaisin joka aamu kehumaan omaa aamua. Ihan taivaisiin. Pelkkää kahvikupillista ja aamupalasämpylää :D 

Tuollainen työkaveri vie hirveästi energiaa, niinkuin negatiiviset ihmiset aina: ottaa vaan, eikä anna mitään ! 

 

otan osaa. Tsemppiä 🍀

Valittaako turhasta vai onko asiat oikeasti päin persettä? Eteenkin naisten sanomiset kuitataan helposti valittamisena/nalkutuksena. Itse inhoan sellaista toksista positiivisuutta, että lakaistaan kaikki paska maton alle ja teeskennellään kaiken olevan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Valittaako turhasta vai onko asiat oikeasti päin persettä? Eteenkin naisten sanomiset kuitataan helposti valittamisena/nalkutuksena. Itse inhoan sellaista toksista positiivisuutta, että lakaistaan kaikki paska maton alle ja teeskennellään kaiken olevan hyvin. 

Jotenkin koen, että hän ikäänkuin osoittaa luottamusta minua kohtaan, kun uskaltaa valittaa. Uskoakseni hän kuitenkin haluaa pysyä töissä, vaikkei tästä työstä pidäkään.

Jotenkin se kuitenkin on loukkaavaakin, kun ei sitä noita työpaikkoja nykyisin ole ihan valita asti duunarilla. Kyllä tätä ennemmin tekee kuin selkäänsä ottaa.

Mulla oli tollanen esimies! Ei valittanut työni laadusta, kuitenkin itsenäisesti sitä tein, mutta valitti kaikesta muusta: asiakkaista, muista esimiehistä, kiireestä, omasta elämästään ja jopa muista työntekijöistä! Viime viikkoina välttelin, en uskaltanut olla lähellä ja korkeintaan moikkasin. Jäi äsken vanhempainvapaalle ja saatiin 100 % positiivisempi sijainen. Heti oli helpompi hengittää eikä enää ahdista mennä töihin.

Sanot vastaan, että sun mielestä asiat on oikeesti ihan hyvin. Meillä töissä pieni porukka (naisia) ja vain asiallisista asioista valitetaan JA NIILLE TEHDÄÄN JOTAIN. Työ sen verran kuormittavaa, että ei jaksaisi turhasta rutinaa kuunnella tai sitä että valitukset jäisi käytäväkitinän tasolle.

Minä olin aikoinaan samanlainen, enkä edes tiedostanut asiaa. Olin 90-luvun lamassa sisimmissäni äärettömän kiitollinen, että olin saanut työttömyyden jälkeen koulutustani vastaavan työpaikan. Silti perusluonteeni mukaisesti valitin kaikista pikkuasioista ääneen. 

Yhtenä päivänä piakkoin eläköityvä osastosihteerimme sanoi, että minun pitäisi olla kiitollinen, eikä kukaan jaksa jatkuvaa valitusta kuunnella. Olihan pysäyttävä hetki. Päätin kiireesti muuttaa asennettani tai ainakin puheitani. 

Kiitin häntä lämpimästi eläkekahveillaan.

Vierailija kirjoitti:

Aijaha, joku oikeistolainen tuli tänne sitten levittämään vihaa työntekijöiden välille, että kukaan ei uskalla enää mainita epäkohdista ja luoda solidaarisuuden avulla yhdessä muiden työntekijöiden kanssa muutoksia työpaikalla työntekijöiden hyväksi. 

Taukohuoneessa valittaminen harvoin edistää yhtään mitään. Pitää mennä sille pomolle sanomaan niistä epäkohdista. 

Se valittaminen ja pessimistinen asenne tahtoo jäädä tavaksi. Sitä ikäänkuin aina ajattelee sen negatiivisen kautta niitä asioita. Toivoo, ettei sitten ainakaan pettyisi. Ehkä on pettynyt liian usein niihin omiin odotuksiinsa.

Näistä tyypeistä on paha mennä sanomaan edes kehityskeskusteluissa, kun ei tavallaan ole mitään konkreettista. Kukaan muukaan ei saisi olla (turhaan) iloinen jne. On vaan kestettävä ja aina on pelko, että mitä se minusta muille puhuu, kun haukkuu toisia kuultesi.

Kaikenlaista.