Lue keskustelun säännöt.
Jäätkö vai lähdetko omakotitalosta kun lapset aikuistuvat?
Onhan tää talo iso (250m2), mutta maksettu ja keksin ylimääräiselle tilalle kyllä käyttöä. Kiva sitten lastenlastenkin tulla yökyläilemään.
Kommentit (314)
Paha kysymys! Ei ole enää muutamaan vuoteen kumpaakaan kiinnostanut pihan laitto tai mikään muukaan okt:a koskeva puuhailu. Autotallilla on jonkun verran käyttöä, mutta senkin voisi korvata jollain erillisellä talliosakkeella, tms. Kerrostalossa ärsyttää naapurit ja mahdolliset melut, jne. Kauhulla siis odotan hetkeä, kun viimeinenkin muuttaa toivottavasti parin vuoden kuluttua kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4h, k, iso autotalli, askartelutila, kp, vh, sauna, viherhuone, piharakennuksia, ulkopatio ja iso aidattu piha, omenapuita, marjapensaita, mansikkamaa, perunat ja juurekset omasta pihasta.
Muutettiin yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä, kun lapset yhtäkkiä muuttivatkin omilleen.
Molemmat oltiin töissä silloin.
Jäätiin asumaan, vaikka yksin minun eläkkeeni eivät menoihin riittäisikään. Aika näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jään - minut saa tästä talosta kantaa jalat edellä ulos.
Kiva. Omat vanhemmat ovat samaa mieltä vaikka kykyä hoitaa taloa ei enää ole. Siellä saa ravata jatkuvasti, kun on ongelmia lämmityksen tai pihatöiden suhteen. Kauppaankaan he eivät enää pääse muuten kun lasten kuskaamina. Itse en omille lapsille tuollaista taakkaa halua.
Niin itsestäsi ei ollut tietenkään taakkaa vanhemmillesi kun olit lapsi. Oletko kuullut velan takaisinmaksusta jästipää ?
Onpa muuten täysin eri asia hoitaa ja auttaa vanhempana omaa lastaan kuin lapsena omia vanhoja vanhempiaan.
...siis aikuisena lapsena omia vanhempiaan...
Jos joutuu "korvaamaan" vanhemmilleen jonain "apuna" heidän kasvattamisensa niin sitten kyllä otan oikeudekseni myös kurittaa fyysisesti vanhempiani heidän ollessa vanhoja vanhuksia eli isäni sitten ainakin hakkaan ja rahat pitää saada vanhuksilta pois lapsille eli eläkkeet sitten hoitajalle, en lapsena saanut vanhemmilta oikein mitään, ruuan ja vaatteet toki ja katon pään päälle. Saakoon vanhukset sitten kurituksen ohella ruuan ja vaatteet ja katon pään päälle mutta rahat minulle. Samoin täysi määräysoikeus kaikkiin vanhusten asioihin kuten nukkumaanmenoaikoihin, ruoka-aikoihin ja mitä saa syödä jne. ja minkälaiset vaatteet heille ostan heidän rahoillaan jne.
Miten tänne on päässyt pesiytymään näinkin negatiivisesti kirjoittavia ihmisiä?
Gonamies kirjoitti:
Jään tietenkin. Tilava ja häiriötön asuminen on yksi elämän suurimpia nautintoja.
Okt:sta lähden vasta siihen 2mX0,5m -puuyksiöön.
Aiomme maksaa palveluista niin kauan kuin kykenemme.
Vierailija kirjoitti:
Kamala ajatella, jos vanhempani olisivat myyneet ihanan ison lapsuuskotini ja muuttaneet johonkin kerrostalokoppiin. Eihän siellä voisi lasten kanssa käydä, kuin kahvilla istumassa. Nyt voidaan mennä lomalle vanhempieni luokse pidemmäksikin aikaa ja nukkua vanhassa huoneessani. Mikään sohvamajoitus pienessä kerrostaloasunnossa tai leikkiminen taloyhtiön ankealla hiekkalaatikolla ei houkuttelisi meidän perhettä edes viikinloppureissuille mummolaan. Ei, vaikka miten olisi palveluiden lähellä.
Aivan nappiin kirjoitettu! Itse asun omakotitalossa, olen aina asunut, paitsi opiskellessa ja aivan vasta valmistuneena, ostin ensiasunnokseni v. 2009 uudehkon pari vuotta vanhan ok-talon. Vanhempani asuvat tietenkin edelleen ok-talossa, jossa on tilaa ja mm. pihasauna, talo on joen rannalla ja pidänkin kalavenettäni vanhempieni rannassa laiturissa. Siellä on kiva käydä lapsen kanssa ja mukavaa jättää välillä joskus harvoin lapsi mummolaan hoitoon. Jouluna yleensä kokoonnumme vanhemmilleni edelleen heidän toiveestaan ja toinen veljeni tulee pääkaupunkiseudulta käymään ja toinen Sveitsistä, jossa on asunut jo useamman vuoden. Jos vanhempani muuttaisiva t johonkin kerrostalokoppiin niin se olisi järkytys. Isä ei kyllä ikinä lähde sellaiseen, nyt hänelläkin on oma veneensä omassa rannassa ja mönkijät ja vehkeet, pihasauna, grillikatos jne. Tietenkin itsellänikin on oma piha ja oma talo ja patiot, grillikatokset jne., mutta oma taloni sijaitsee lähempänä kaupungin ydintä uudemmalla pientaloalueella eikä oma taloni ole rantatontilla. Olisi jälkikäteen ajateltuna pitänyt kuitenkin ehkä ostaa vanhempi talo joka olisi ollut rantatontilla, mutta tosin yli 20km päässä työpaikalta kun nykyään talo on parikymmentä vuotta uudempi ja lähellä kaupungin keskustaa eli n. 3,5km päässä keskustasta ja työpaikasta. Vanhemmillani oli taas omalle työpaikalleen tuosta joenrantatalosta matkaa vain n. 500m eli pyörällä kävivät töissä, samassa työpaikassa. Sinänsä sillä omalla pihalla ei varsinaisesti lapsen kannalta ole kyllä kauheasti merkitystä, eivät ne lapset leiki siinä pihalla juurikaan vaan häipyvät porukalla sinne tänne, leikkipaikalle, lähimetsiin yms., toki kotipihalla tai kavereiden pihalla trampoliineilla pomppivat, mutta muuten juuri omalla pihalla eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jään - minut saa tästä talosta kantaa jalat edellä ulos.
Kiva. Omat vanhemmat ovat samaa mieltä vaikka kykyä hoitaa taloa ei enää ole. Siellä saa ravata jatkuvasti, kun on ongelmia lämmityksen tai pihatöiden suhteen. Kauppaankaan he eivät enää pääse muuten kun lasten kuskaamina. Itse en omille lapsille tuollaista taakkaa halua.
Niin itsestäsi ei ollut tietenkään taakkaa vanhemmillesi kun olit lapsi. Oletko kuullut velan takaisinmaksusta jästipää ?
Onpa muuten täysin eri asia hoitaa ja auttaa vanhempana omaa lastaan kuin lapsena omia vanhoja vanhempiaan.
...siis aikuisena lapsena omia vanhempiaan...
Jos joutuu "korvaamaan" vanhemmilleen jonain "apuna" heidän kasvattamisensa niin sitten kyllä otan oikeudekseni myös kurittaa fyysisesti vanhempiani heidän ollessa vanhoja vanhuksia eli isäni sitten ainakin hakkaan ja rahat pitää saada vanhuksilta pois lapsille eli eläkkeet sitten hoitajalle, en lapsena saanut vanhemmilta oikein mitään, ruuan ja vaatteet toki ja katon pään päälle. Saakoon vanhukset sitten kurituksen ohella ruuan ja vaatteet ja katon pään päälle mutta rahat minulle. Samoin täysi määräysoikeus kaikkiin vanhusten asioihin kuten nukkumaanmenoaikoihin, ruoka-aikoihin ja mitä saa syödä jne. ja minkälaiset vaatteet heille ostan heidän rahoillaan jne.
Miten tänne on päässyt pesiytymään näinkin negatiivisesti kirjoittavia ihmisiä?
No kyllä se nyt niin on, että otan huomioon sen vanhempieni suhteen että isä kuritti fyysisesti lyömällä jos lapsena kiukutteli, ensimmäisen kerran sain kunnolla selkääni ollessani 5-vuotias, muistan sen hyvin, eikä äiti tehnyt asialle mitään. Laitontahan se oli ja jos äiti olisi toiminut oikein niin olisi tehnyt lastensuojeluilmoituksen ja rikosilmoituksen ja isä olisi saanut sakot ja joutunut sossuun selvittelyihin niin olisi varmaan kuritus loppunut siihen, joskin henkinen alistaminen ja nöyryyttäminen olisi varmaan jatkunut silti. Ei tulisi mieleenkään lyödä nyt omaa 5-vuotiasta tyttöäni vaikka miten kiukkuaisi. Isä kyllä kerran kysyi että meinaanko minä tai veljeni vetää sitä turpaan kun on kasvettu aikuisiksi miehiksi, olin silloin muistaakseni 11-vuotias, taisi olla asiaa siis miettinyt. Kerran humalassa hakkasinkin sitten isäni kun tuli riitaa siitä kun moitin häntä siitä mitä teki kun oltiin lapsia ja miten äiti ei asiaan puuttunut. Isä hurjistui haukuista ollessaan itsekin humalassa ja meni tappeluksi ja tietysti voitin siinä vanhan isäni sitten ja taisi siinä isältä joku kylkiluu murtuakin. Sen jälkeen oli välit vähän aikaa rikki, kunnes äiti toimi sovittelijana ja saatiin asia sovituksi. Muistan kun veljeni kerran prikymppisenä sanoi isälle että vetää sitä vielä kunnolla turpaan ja isä tokaisi että noin puhut omalle isällesi, ajattele vähän. No, minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja silmä silmästä, hammas hampaasta. Pitäisi vielä hoitaa ja auttaa vanhuksena kiitoksena lapsuuden hoivasta vai, just joo. Ennemminkin tulisi maksaa samalla mitalla takaisin p.rkele.
Meiltä lapset on lähteneet pesästä jo 10v sitten. Asumme 100v vanhassa hirsitalossa. Asumiskulut ovat 250 euroa kuukaudessa ja kunnossapito halpaa, helppoa ja kivaa. Kolhoosiin emme lähde ennen kuin pakon edessä asumaan. Täällä on vapaata, ei tarvitse sietää naapureita eikä ole itse heille häiriöksi, ei ole turhia sääntöjä. Lähin naapuri 500m päässä, joten heihinkin säilyy hyvät välit, mutta on oma rauha :) Ystäviä on tietenkin mukavasti, itse valittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai jään. Tämän talon käyttöarvohan vain kasvaa kun ja jos lapset perheellistyvät tulevaisuudessa. Olen hyvin joustava ja löydän oman rauhan tarvittaessa. Ovat aina tervetulleita silloinkin kun ovat ns. maailmalle lähteneet. Sauna aina lämpimäksi ja sapuskaa tulille. Ihan mahtavaa. Monillehan tällainen on kauhistus ja käpertyvät kolhooseihin.
Jäädään, ei yhtään liikaa neliöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan nyt 73 m2 kt-kolmiossa, joka vaihtuu kaksioon, kun lapsi lähtee nyt keväällä. Tarvitaan vain tukikohta, muuten ollaan asuntoautolla jossain.
En yhtään ihmettele, että monet eroavat kun lapset lähtevät kotoa, jos muutetaan isosta talosta johonkin pieneen koppiin, missä on pakko katsella toista koko vapaa-aika kun ei ole omaa tilaa. En muutenkaan ymmärrä sitä, että aikuisilla ei ole omia (työ)huoneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähden, heti, ja riemumielin. Haaveilen helposta kerrostaloelämästä palvelujen lähellä. Haluan tavaramäärää vähemmäksi ja vähemmän siivottavaa. Parvekkeelle kukkaloistoa, se korvaa pihan. Ei ruohonleikkuutta!
Selittäkääs nyt kerrostalokopperoista kommentoineet, että miten siihen kopperoon sitten oikein päätyy, sillä jos kerta alkujaan asuu jossakin parinsadan neliön omakotitalolukaalissa ja jos siitä luopuu, niin joutuu muuttamaan kaiketi pienenmpään, koska onhan kerrostaloissa myös isoja huoneistoja tarjolla vai tarkoittaako koppero kattokorkeutta tai porraskäytävän leveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selittäkääs nyt kerrostalokopperoista kommentoineet, että miten siihen kopperoon sitten oikein päätyy, sillä jos kerta alkujaan asuu jossakin parinsadan neliön omakotitalolukaalissa ja jos siitä luopuu, niin joutuu muuttamaan kaiketi pienenmpään, koska onhan kerrostaloissa myös isoja huoneistoja tarjolla vai tarkoittaako koppero kattokorkeutta tai porraskäytävän leveyttä.
Meidän Kerrostaloasunto on neliöltään vain puolet entisestä omakotitalosta, mutta ei se mikään kopoero ole. On tilava olohuone, keittiö, kaksi makuuhuonetta ja saunaosasto. Lisäksi wc/khh ja lasitettu parveke. Juuri sopivan kokoinen meille kahdelle.
Kesällä ollaan paljon mökillä ja talvella vähän lämpimimmissä maisemissa. Nytkin oleillaan Teneriffalla muutama viikko.
Kerrostaloasunnoissa on isoissakin sellaisissa usein WC-pönttö pesuhuoneessa / saunan yhteydessä mikä on aika karu ratkaisu. Istu siinä sitten p.skalla kun joku muu on saunassa. Lisäksi kodinhoitohuonetta ei juuri ikinä ole. Puhumattakaan monista muista asioista joita omakotitaloissa on.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasunnoissa on isoissakin sellaisissa usein WC-pönttö pesuhuoneessa / saunan yhteydessä mikä on aika karu ratkaisu. Istu siinä sitten p.skalla kun joku muu on saunassa. Lisäksi kodinhoitohuonetta ei juuri ikinä ole. Puhumattakaan monista muista asioista joita omakotitaloissa on.
Kaksi vessanpyttyä löytyy, toinen eteisen vessassa ja toinen saunan pesuhuoneessa. Eteisen vessassa on toisella sivulla pönttö ja lavuaari, toisella pesutorni ja kaapisto. Lisäksi on taloyhtiön pesutupa, kuivaushuone, häkkivarastot, pyörävarasto, autoille ihan oma kellarikerros ja kattokerroksessa saunatilat takkahuoneineen.
Mitä puuttuu?
Nyt olemme 49 v. Aiomme myydä talon siinä 70 v. korvilla, jos talo vielä meillä on.
Muutamme uudehkoon tai putkirempattuun rivariin ja mielellään yksitasoiseen, jos sattuu tulemaan jäykkyyttä niveliin. Tykkään pihahommista mutta rempat ei innosta, ja eläke ei mitenkään suuri tule olemaan. Milläs niitä remppoja makselee...niitä väistämättä alkaa tulla eteen. Ajatus on tehdä jotain remppoja tuossa 10 vuoden päästä, kuten kylppärit ja keittiö, jotta pinnat ei näytä ihan vanhentuneilta ja samalla voi uusia putkia.
toisaalta tuntia ihan hullulta pohtia tulevaa, kun ei tiedä jääkö huomenna vaikka auton alle...
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että monet eroavat kun lapset lähtevät kotoa, jos muutetaan isosta talosta johonkin pieneen koppiin, missä on pakko katsella toista koko vapaa-aika kun ei ole omaa tilaa. En muutenkaan ymmärrä sitä, että aikuisilla ei ole omia (työ)huoneita.
Mihin mä tarvin omaa työhuonetta? Oman makkarin ymmärrän, ja sellainen jo löytyy.
Ikä 40+, lapset alakoulussa, iso omakotitalo.
Olen vaihtelunhaluinen, joten ehkäpä tulee muutettua pienempään asuntoon jossain vaiheessa eläkkeellä. Olen asunut kerrostalossa, rivitalossa ja omakotitalossa ulkomailla ja Suomessa. Eläkeellä haaveissa asunto kaupungissa veden äärellä, järvi- tai merimaisemalla. Kaupungissa pitäisi olla kohtuulliset asumuskustannukset, kulttuuria, harrastuksia. Haaveilen marras-joulukuun viettämisestä etelässä. Kesät kesämökillä.
Omat lapset perheineen mahtuisivat vierailemaan nykyisessä talossamme siten tulevaisuudessa. Eli ainakaan heti lasten muutettua en ole muuttamassa. Mies on vielä enemmän omakotitaloihmisiä kuin minä.
Vanhempani (65 ja 68) asuvat pienessä omakotitalossa pienessä kirkonkylässä. Omakotitalosta saatavilla rahoilla saisi paikkakunnalla uuden yksiön tai vanhan kaksion. Heitä ajatus ei vielä houkuta.
Lähdimme. Tai siis myimme talon jo siinä vaiheessa, kun esikoinen muutti kotoa ja kaksi nuorempaa oli yläkoulussa. Siinä vaiheessa lapsilla oli tärkeitä asioita harrastukset ja kaverit. Ei enää isot huoneet (=leikkitilaa) tai piha (=leikkimistä varten). Muutimme lähemmäs harrastuspaikkoja, joten kuskaaminenkin helpottui. Halusimme myös hieman ”helpomman” ja huoltovapaamman asumismuodon. Olemme paljon harrastuksissa ja matkoilla, joten helppo lähteminen ja palaaminen on meille tärkeää. Nyt olemme asuneet vuokralla rivarissa ja olleet erittäin tyytyväisiä. Kohta muuttaa toinenkin lapsista pois kotoa ja parin vuoden kuluttua taidamme olla miehen kanssa kaksistaan. Sitten mietitään, mihin suuntaan lähdetään ja mikä on sillä hetkellä järkevin asumismuoto.