Lue keskustelun säännöt.
Jäätkö vai lähdetko omakotitalosta kun lapset aikuistuvat?
Onhan tää talo iso (250m2), mutta maksettu ja keksin ylimääräiselle tilalle kyllä käyttöä. Kiva sitten lastenlastenkin tulla yökyläilemään.
Kommentit (314)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jään - minut saa tästä talosta kantaa jalat edellä ulos.
Kiva. Omat vanhemmat ovat samaa mieltä vaikka kykyä hoitaa taloa ei enää ole. Siellä saa ravata jatkuvasti, kun on ongelmia lämmityksen tai pihatöiden suhteen. Kauppaankaan he eivät enää pääse muuten kun lasten kuskaamina. Itse en omille lapsille tuollaista taakkaa halua.
Niin itsestäsi ei ollut tietenkään taakkaa vanhemmillesi kun olit lapsi. Oletko kuullut velan takaisinmaksusta jästipää ?
Onpa muuten täysin eri asia hoitaa ja auttaa vanhempana omaa lastaan kuin lapsena omia vanhoja vanhempiaan.
...siis aikuisena lapsena omia vanhempiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä kysymys tällaisen mielestä, joka on aina asunut YKSIN omakotitalossa... Tai ei aina, opiskeluaikana asuin toki kerrostalossa, mutta aika pian töihin päästyäni ostin itselleni talon jo, silloin 1950-luvulla rakennetun mummonmökin. Noin 10 vuoden päästä kävi ilmi että talo vaatisi valtavaa remppaa, mm. perustusten suoristusta ja tukemista, kosteusvauriokorjausta, joten päätin purattaa koko höskän ja rakennutin tontille Älvsby-talon (ei ollut sinkkuna ns. hienompiin varaa).
Itse nautin valtavasti erityisesti puutarhasta, ja olisi todella ikävää joutua asumaan ilman omaa palaa paratiisia. Koska mulla on koira, sillekin on kiva että on iso aidattu alue jossa olla vapaana ulkona niin paljon kuin se haluaa. Saa myös mölytä rauhassa pelkäämättä häiriintyykö naapurit.
Otsikon kysymys olikin varmaankin tarkoitettu heille, joilla on lapsia.
Kerrostaloasumisen plussana jätehuolto? Mitä kummaa, meille saa omakotitaloonkin sellaisen =)
Jään. Kun lapset muuttavat kotoa, saan vihdoin oman dōjōn ja vaimo saa ompeluhuoneen.
Kymmeniä vuosia kerrostalojen vuokraluukuissa pyörineenä en tästä perinnöksi saadusta lapsuudenkodistani enää lähde kuin jalat edellä. Lapsi lähtee omilleen ehkä reilun kymmenen vuoden päästä ja minä jään tähän jäpittämään koirineni. 135 neliötä riittää mainiosti eikä ole naapurit seinän takana huokumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lähtisin? Jos vaan terveyttä riittää ja parisuhde pysyy kunnossa. Tämä on yksitasoinen 70-luku, ja kun ostettiin tämä vuonna 2008, niin tehtiin täysremppa talotekniikasta lähtien. Katto on uusittu viime vuonna ja salaojat tehtiin putkirempan yhteydessä jo heti alussa. Kyllä tässä pystyy pyörimään rollaattorinkin kanssa aika pitkään. Lapset nyt 17 v ja 19 v. Meillä on kaksi keskikokoista koiraa, ja mukavampi niiden kanssa on omakotitalossa kuin rivarissa. Voin laittaa ne päiväksi ulos.
Varmaan tulee uusi remppa eteen tuossa 10 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kysymys tällaisen mielestä, joka on aina asunut YKSIN omakotitalossa... Tai ei aina, opiskeluaikana asuin toki kerrostalossa, mutta aika pian töihin päästyäni ostin itselleni talon jo, silloin 1950-luvulla rakennetun mummonmökin. Noin 10 vuoden päästä kävi ilmi että talo vaatisi valtavaa remppaa, mm. perustusten suoristusta ja tukemista, kosteusvauriokorjausta, joten päätin purattaa koko höskän ja rakennutin tontille Älvsby-talon (ei ollut sinkkuna ns. hienompiin varaa).
Itse nautin valtavasti erityisesti puutarhasta, ja olisi todella ikävää joutua asumaan ilman omaa palaa paratiisia. Koska mulla on koira, sillekin on kiva että on iso aidattu alue jossa olla vapaana ulkona niin paljon kuin se haluaa. Saa myös mölytä rauhassa pelkäämättä häiriintyykö naapurit.
Lisään vielä kun huomasin että monet on maininnut nuo puutarhanhoidot, lumityöt, klapinteot jne miinuksina omakotiasumisessa, niin minulle ne on ehdotonta plussaa! Työkseni koodaan eli teen istumatyötä, ja on aivan ihanaa että on mielekästä ruumiillista tekemistä vastapainoksi kotosalla.
Se on niin kumma juttu, että me ihmiset ollaan erilaisia, toinen tykkää äidistä ja toinen kummin vaimosta.
Minä olen suurin surminkaan halua käyttää aikaani maata rapaten, mutta ymmärrän, että sinä niin haluat tehdä. Istumatyötä minäkin teen, mutta sain kyllä nurmikonleikkuusta tarpeekseni silloin, kun omakotitalon isolla tontille omistin.
Nyt on mukavaa, kun ehtii liikkua muuallakin, kuin kotipiha kiertäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan miehen kanssa puhuttu, että kun nuorinkin lapsista lähtee pesästä pois, niin muutetaan ulkomaille saman tien. Ollaan katseltu jo Välimeren maista pientä taloa, joka riittäisi meille kahdelle. Tällä hetkellä 170t hinnalla näyttäisi saavan jo ihan hyvältä paikalta meren läheltä asunnon.
Mies tekisi etätöitä sieltä käsin, ja kyllä minäkin jotain keksisin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne palvelut ovat joita kerrostaloasukkaat mainostavat jatkuvasti tarvitsevansa? Itse käyn kaupassa 2 kertaa viikossa, yleensä työmatkan varrella, työmatka 4km omalla autolla n. 7-10 minuuttia kestäen OK-talosta hyvältä pientaloalueelta kaupungin keskustaan ajaen. Lähin kauppa 3km päässä 5 minuutin ajomatkan päässä, mutta erikseen sinne ei tarvitse ajaa jos ei halua. Parturissa käyn kerran 2 kuukaudessa, apteekissa kerran 3 kuukaudessa. Kaupunginorkesterin konserteissa n. 4 kertaa vuodessa. Oopperassa tai baletissa tulee käytyä Helsingissä tai Tampereella n. kerran 1-2 vuodessa. Tietysti eläkkeellä sitten kymmenien vuosien päästä ei voi käydä kaupassa työmatkan varrella, mutta tuon 5 minuutin matkan suuntaansa kestän kyllä 2 kertaa viikossa niin että sen takia tarvitsisi muuttaa kerrostaloon että kauppa on lähempänä kuin täällä rauhallisella pientaloalueella josta lähimmät kerrostalot ja niihin liittyvät häiriöt ovat onneksi n. 3km päässä. Ja kaupankin täytyy olla sitten tosi lähellä siinä kerrostalossa että viitsii kävellen kantaa ne kauppakassit niin ettei tarvitse omaa autoa. Ja sittenkin se on joku pieni Alepa josta ei löydy kaikkea mitä haluaisi. Postikin on nyt samassa rakennuksessa kuin työpaikka eli siellä käyn tarvittaessa tietysti samalla kun töistä lähden. Postissa tarvitsee käydä kerran kuussa ehkä. Kuntosali on samassa rakennuksessa kuin työpaikka. Uimahalli on työmatkan varrella tai kotoa sinne ajaa autolla 6minuuttia. Kauppahalli on työpaikan viereisessä rakennuksessa, joskus harvoin tulee käytyä. Ruuankin voi tilata nykyisin helposti kotiin eli kauppaankaan ei välttämättä tarvitse itse mennä, samoin kaikki tavara ja vaatteet on helpointa ostaa verkkokaupoista ja tilata kotiin tai postiin ne. Lääkkeetkin saa esim. yliopiston apteekista netin kautta ostettua jos ei halua apteekkiin lähteä. Ei OK-talosta tarvitse poistua palveluihin edes eläkkeellä kuin kerran parissa kuukaudessa parturiin lähinnä, ellei halua. Hierojankin voi tilata kotiin jos sellaista haluaa. Ei niiden "palvelujen" läheisyyden takia tarvitse kerrostaloon siis muuttaa.
Niinpä niin, meillä kaikilla on asiat juuri kuten sinulla, tismalleen.
Mistä teitä vatipäitä sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasumisen plussana jätehuolto? Mitä kummaa, meille saa omakotitaloonkin sellaisen =)
Saahan sinne samallatavoin kaiken muunkin kun vaan kilpailuttaa tilaa huolehtii ja maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku osalla on muuttaa kerrostaloon kun lapset ovat muuttaneet pois? Omasta isosta talosta johonkin pieneen kaksioon tai kolmioon ja vielä taloyhtiöön (eli kommuuniin 😕), oma tupa, oma lupa! Tai no jos on niin laiska tai vanha ettei enää lumitöitä jaksa tehdä tai nurmikkoa leikata niin sitten. Tosin nuokin palvelut voi ostaa helposti jos ei niitä itse jaksa tehdä, maksetaanhan niistä kerrostalossakin sitten vastikkeessa eli samalla lailla ne voi rahalla teettää. Jopa postinkantajalta voi nykyisin ostaa ruohonleikkuupalvelun samalla kun se jakaa postia. Ehkä jos ei juurikaan kotona ole vaan matkustelee jatkuvasti tai etenkin jos muuttaa talveksi johonkin etelään mutta on kesät Suomessa voisi jokin kerrostaloasunto olla parempi. Talojakin on tietysti erilaisia, jos talo on kovin lapsiperheille suunniteltu ja hankalaa keksiä käyttöä entisille makuuhuoneille / lasten huoneille niin voi muuttaa kahdelle aikuiselle suunniteltuun omakotitaloon, jossa on ehkä yksi vierashuone ja oma maakuuhuone ja sitten muita tiloja reilusti, aula, takkahuone, työhuone / kirjasto jne. Itse asun nykyään avioeron jälkeen yksin 170m2/220m2 talossa ja hyvin on käyttöä kaikille tiloille joita talossa on eli iso olohuone, erillinen musiikki/elokuvahuone, aula, makuuhuone, vierashuone, lapsen huone, oma makuuhuone, kirjasto/työhuone, kodinhoitohuone, sauna, pesuhuone, kaksi vessaa, vaatehuone, keittiö, ruokailutila / erkkeri, eteistila, autotalli, kaksi varastoa ja autokatos (kaksi autoa, joista toinen harrasteautona oleva avomersu on tallissa). Ei tulisi mielenään muuttaa johonkin taloyhtiökommuuniin jossa ei voi toteuttaa musiikki/Hi-Fi harrastusta ja soittaa viulua naapureista johtuen kunnolla tai kuunnella edes elokuvaan liittyen kovalla elokuvan ääniä ja saisi pelätä jotain kerrostalokyttääjiä ja käydä jossain taloyhtiön saunassa johon joutuisi varaamaan saunavuorot jne. ja olisi vaikka vain kaksi huonetta ja keittiö, pelkästään muutama seinä ympärillä, eikä isoissakaan kerrostaloasunnoissa ole oikein mitään tuollaisia eri tiloja kuten omakotitaloissa, vain huoneita ja keittiö lähinnä. Kesällä saa rauhassa grillata oman talon takapihan patiolla jne.
Hei sinä kateellinen, katkera ihminen, joka näet oikeaksi vain oman tapasi elää, oletko kappalejaosta koskaan kuullut? Tuskin, vaikutat sivistymättömältä moukalta.
Ei tällaisilla keskustelupalstoilla ole tarpeen mitkään kappalejaot kun kirjoitetaan vain ajatuksen virtaa. Toisekseen miksi ja kenelle olisin kateellinen, jollekin kerrostalokopperossa taloyhtiökommuunissa asuvalle vai? Oma talo ja oma rauha ja oma valta päättää asioistaan ja asumisestaan eikä joudu tyytymään kommuunin päätöksiin eli elämään ja asumaan taloyhtiön hallituksen ja asukkaiden yhteisten äänestyspäätösten mukaan. Ei ole mitään taloyhtiön järjestyssääntöjä joita pitäisi noudattaa, ei mitään hiljaisuusaikoja tai valituksia, ei parvekegrillauskieltoa, ei mitään rajoituksia. Miksi olisin katkera siitä että saan asua omakotitalossa kun siihen on varaa? Tutkimustenkin mukaan suomalaisten haave on asua omassa omakotitalossa, kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Toki löytyy sellaisiakin jotka haluavat asua vapaaehtoisesti kerrostalossa, jos tärkeintä on että ei tarvitse itse tehdä mitään kunhan maksaa vain vastikkeen. Osa asuu kerrostalossa kuitenkin vastoin tahtoaan. Mutta onko kukaan koskaan kuullut omakotitalollisesta joka asuu omakotitalossa vastoin tahtoaan?
Minä ilmoittaudun, heti kun lapset muuttivat maailmalle myin ison, isolla tontilla olevan taloni ja tein ihan mukavan tilin. Nyt on uudessa rivarissa päätyasunto, ihanaa, kun voi lähteä talvella muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, isännöinti huolehtii asiat, ei tarvitse tehdä lumitöitä isolla pihalla, toki ne voi ostaakin, mutta eipä niitä hyviä tekijöitä ollu niin vain saavilla.
Omaa pihaa on sen verran, kun itsenäinen 65 vuotias nainen tarvitsee, pihat on suunniteltu niin, ettei naapuri näy eikä kuulu.
Jos omistaisin vielä ison taloni, minulla olisi hurjat lämmityskulut, talo vaatisi remontteja ja siivoaminen veisi tuntikausia. Nyt siivoan liki 90 neliön kotini nopsaan, verrattuna 280 neliöön.
Kotini on uudessa rivitalossa, lämpöä on tälläkin hetkellä sisällä mukavat + 25 astetta, avojaloin, lyhythihaisella mekolla pärjään talvet.
Minulle tämä on parasta tähän ikään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asumme isossa paritalossa kaksin. Lapset käyvä kyllä usein täällä. Meistä on ihanaa viettää kaikkia perhejuhlia meillä ja isolla pihalla. Isossa trampoliinissa lapsenlapset voivat pomppia vaikka kuinka kauan. Kaikki on lähellä , meri, hiekkarannat, hop-lopit ja kauppakeskukset. Meillä on myös valmiiksi pedatut sängyt yökyläläisille yläkerran makkareissa. Kaukolämpö ja autotalli ja alakerrassa lisää tilaa varastot ja askartelu ym. Helsingin Kamppiin ajaa viidessä minuutissa. Siivous ei ole ongelma, pidän perussiistiä . Miniä tykkää hoitaa pihaa ja kukkia. Joku hoitaa aina imuroinnin, yksi kerros kerrallaan. Meillä ja lapsilla on muitakin asuntoja , käytämme niitäkin yhdessä. Tämä on edullinen asu, eikä ole velkaa. Tontti on muistaakseni 2400 neliötä. Ei olla lähdössä tästä mihinkään. Rahat pannaan sijoitusasunoihin.
Helikopterillako ajaa teiltä Kamppiin 5 minuutissa.
Kampista ei ole5 min ajomatkan päässä yhtään omakotitaloa. Ei vaikka ajaisin su klo 5 aamulla
On, jos aamu viideltä ajellaan. Larussa, Meikussa ja Munkkarissa aika paljonkin, Kaisaniemessäkin on. Ruuhka-aikaan menee vähän kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, siihen on vielä vuosia ja olen tehnyt lapset nuorena, joten mieheni kanssa jäädään. Talo menee perintönä lapsille ja mielelläni hoitaisin lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku osalla on muuttaa kerrostaloon kun lapset ovat muuttaneet pois? Omasta isosta talosta johonkin pieneen kaksioon tai kolmioon ja vielä taloyhtiöön (eli kommuuniin 😕), oma tupa, oma lupa! Tai no jos on niin laiska tai vanha ettei enää lumitöitä jaksa tehdä tai nurmikkoa leikata niin sitten. Tosin nuokin palvelut voi ostaa helposti jos ei niitä itse jaksa tehdä, maksetaanhan niistä kerrostalossakin sitten vastikkeessa eli samalla lailla ne voi rahalla teettää. Jopa postinkantajalta voi nykyisin ostaa ruohonleikkuupalvelun samalla kun se jakaa postia. Ehkä jos ei juurikaan kotona ole vaan matkustelee jatkuvasti tai etenkin jos muuttaa talveksi johonkin etelään mutta on kesät Suomessa voisi jokin kerrostaloasunto olla parempi. Talojakin on tietysti erilaisia, jos talo on kovin lapsiperheille suunniteltu ja hankalaa keksiä käyttöä entisille makuuhuoneille / lasten huoneille niin voi muuttaa kahdelle aikuiselle suunniteltuun omakotitaloon, jossa on ehkä yksi vierashuone ja oma maakuuhuone ja sitten muita tiloja reilusti, aula, takkahuone, työhuone / kirjasto jne. Itse asun nykyään avioeron jälkeen yksin 170m2/220m2 talossa ja hyvin on käyttöä kaikille tiloille joita talossa on eli iso olohuone, erillinen musiikki/elokuvahuone, aula, makuuhuone, vierashuone, lapsen huone, oma makuuhuone, kirjasto/työhuone, kodinhoitohuone, sauna, pesuhuone, kaksi vessaa, vaatehuone, keittiö, ruokailutila / erkkeri, eteistila, autotalli, kaksi varastoa ja autokatos (kaksi autoa, joista toinen harrasteautona oleva avomersu on tallissa). Ei tulisi mielenään muuttaa johonkin taloyhtiökommuuniin jossa ei voi toteuttaa musiikki/Hi-Fi harrastusta ja soittaa viulua naapureista johtuen kunnolla tai kuunnella edes elokuvaan liittyen kovalla elokuvan ääniä ja saisi pelätä jotain kerrostalokyttääjiä ja käydä jossain taloyhtiön saunassa johon joutuisi varaamaan saunavuorot jne. ja olisi vaikka vain kaksi huonetta ja keittiö, pelkästään muutama seinä ympärillä, eikä isoissakaan kerrostaloasunnoissa ole oikein mitään tuollaisia eri tiloja kuten omakotitaloissa, vain huoneita ja keittiö lähinnä. Kesällä saa rauhassa grillata oman talon takapihan patiolla jne.
Hei sinä kateellinen, katkera ihminen, joka näet oikeaksi vain oman tapasi elää, oletko kappalejaosta koskaan kuullut? Tuskin, vaikutat sivistymättömältä moukalta.
Ei tällaisilla keskustelupalstoilla ole tarpeen mitkään kappalejaot kun kirjoitetaan vain ajatuksen virtaa. Toisekseen miksi ja kenelle olisin kateellinen, jollekin kerrostalokopperossa taloyhtiökommuunissa asuvalle vai? Oma talo ja oma rauha ja oma valta päättää asioistaan ja asumisestaan eikä joudu tyytymään kommuunin päätöksiin eli elämään ja asumaan taloyhtiön hallituksen ja asukkaiden yhteisten äänestyspäätösten mukaan. Ei ole mitään taloyhtiön järjestyssääntöjä joita pitäisi noudattaa, ei mitään hiljaisuusaikoja tai valituksia, ei parvekegrillauskieltoa, ei mitään rajoituksia. Miksi olisin katkera siitä että saan asua omakotitalossa kun siihen on varaa? Tutkimustenkin mukaan suomalaisten haave on asua omassa omakotitalossa, kaikilla ei vain siihen ole mahdollisuutta. Toki löytyy sellaisiakin jotka haluavat asua vapaaehtoisesti kerrostalossa, jos tärkeintä on että ei tarvitse itse tehdä mitään kunhan maksaa vain vastikkeen. Osa asuu kerrostalossa kuitenkin vastoin tahtoaan. Mutta onko kukaan koskaan kuullut omakotitalollisesta joka asuu omakotitalossa vastoin tahtoaan?
Minä ilmoittaudun, heti kun lapset muuttivat maailmalle myin ison, isolla tontilla olevan taloni ja tein ihan mukavan tilin. Nyt on uudessa rivarissa päätyasunto, ihanaa, kun voi lähteä talvella muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, isännöinti huolehtii asiat, ei tarvitse tehdä lumitöitä isolla pihalla, toki ne voi ostaakin, mutta eipä niitä hyviä tekijöitä ollu niin vain saavilla.
Omaa pihaa on sen verran, kun itsenäinen 65 vuotias nainen tarvitsee, pihat on suunniteltu niin, ettei naapuri näy eikä kuulu.
Jos omistaisin vielä ison taloni, minulla olisi hurjat lämmityskulut, talo vaatisi remontteja ja siivoaminen veisi tuntikausia. Nyt siivoan liki 90 neliön kotini nopsaan, verrattuna 280 neliöön.
Kotini on uudessa rivitalossa, lämpöä on tälläkin hetkellä sisällä mukavat + 25 astetta, avojaloin, lyhythihaisella mekolla pärjään talvet.
Minulle tämä on parasta tähän ikään!
Miksi vertaat vanhaa omakotitaloa uuteen rivitaloasuntoon? Tulee siihen rivariinkin remontteja ihan samalla lailla kuin omakotitaloonkin. Moni muuttaa vanhaan rivariin tai vanhaan kerrostaloasuntoon vanhasta omakotitalostaan, uudet kerrostaloasunnot ovat sikahintaisia, omakotitalon hinnalla saa kaksion. Rivarissa se remontti maksaa sikana, kun se maksetaan taloyhtiön kautta ja neliöiden mukaan, koska asuntoasi et omista itse vaan sen omistaa taloyhtiö ja sinulla on vain asumisoikeus siinä jos olet ostanut taloyhtiön osakkeita, jotka oikeuttavat asumaan jossain tietyssä asunnossa. Omakotital9n kohdalla voit valita kuka remontin tekee tai teetkö sen vaikka itse. Taloyhtiössä se remnottifirma päätetään yhtiökokouksessa, jossa sinulla toki osakkaana on äänioikeus muttei äänioikeutta enempää päätäntävaltaa. Lisäksi taloyhtiössä maksat myös muiden asukkaiden aiheuttamat remonttikudtannukset ja vauriot, ne maksetaan kommuunissa porukalla ja vaikka itse asuisitkin siivosti niin esim. naapurin kosteusvauriosta joudut maksamaan myös sinä. Luuletko lisäksi että rivarissa se lämmittäminen ei maksa mitään? Se maksetaan vastikkeessa ja tuollaisen lämmittämisen takia se vastike on suuri, varmaan mukavaa 21,5 astetta suositeltua lämpöä pitävät ovat tyytyväisiä kun maksavat tuosta tuskaisen kuumasta lämpötilasta jota sinä pidät. Itse pidän lämpönä sisällä 21,5 kesät talvet, talvella lämmittäen ja kesällä joskus viilentäen. Silti lämmityskuluni ovat alle puolet siitä mitä paljon taloani pienemmän kaverini rivarin vastike on. Toisella kaverillani on rivari, jossa on oma suora sähkölämmitys kaikilla. Silti vastike on yli 100€/kk, mistähän siinäkin oikein maksetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jään - minut saa tästä talosta kantaa jalat edellä ulos.
Kiva. Omat vanhemmat ovat samaa mieltä vaikka kykyä hoitaa taloa ei enää ole. Siellä saa ravata jatkuvasti, kun on ongelmia lämmityksen tai pihatöiden suhteen. Kauppaankaan he eivät enää pääse muuten kun lasten kuskaamina. Itse en omille lapsille tuollaista taakkaa halua.
Niin itsestäsi ei ollut tietenkään taakkaa vanhemmillesi kun olit lapsi. Oletko kuullut velan takaisinmaksusta jästipää ?
Lapsi ei ole velkaa vanhemmilleen mitään. Ei siinä ole lapselta lupaa kysytty, kun heidät on tehty. Ihan ovat itsekkäässä tarkoituksessa lapsen tehneet. Ei siinä velkasuhdetta synny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jään - minut saa tästä talosta kantaa jalat edellä ulos.
Kiva. Omat vanhemmat ovat samaa mieltä vaikka kykyä hoitaa taloa ei enää ole. Siellä saa ravata jatkuvasti, kun on ongelmia lämmityksen tai pihatöiden suhteen. Kauppaankaan he eivät enää pääse muuten kun lasten kuskaamina. Itse en omille lapsille tuollaista taakkaa halua.
Niin itsestäsi ei ollut tietenkään taakkaa vanhemmillesi kun olit lapsi. Oletko kuullut velan takaisinmaksusta jästipää ?
Onpa muuten täysin eri asia hoitaa ja auttaa vanhempana omaa lastaan kuin lapsena omia vanhoja vanhempiaan.
...siis aikuisena lapsena omia vanhempiaan...
Jos joutuu "korvaamaan" vanhemmilleen jonain "apuna" heidän kasvattamisensa niin sitten kyllä otan oikeudekseni myös kurittaa fyysisesti vanhempiani heidän ollessa vanhoja vanhuksia eli isäni sitten ainakin hakkaan ja rahat pitää saada vanhuksilta pois lapsille eli eläkkeet sitten hoitajalle, en lapsena saanut vanhemmilta oikein mitään, ruuan ja vaatteet toki ja katon pään päälle. Saakoon vanhukset sitten kurituksen ohella ruuan ja vaatteet ja katon pään päälle mutta rahat minulle. Samoin täysi määräysoikeus kaikkiin vanhusten asioihin kuten nukkumaanmenoaikoihin, ruoka-aikoihin ja mitä saa syödä jne. ja minkälaiset vaatteet heille ostan heidän rahoillaan jne.
Kamala ajatella, jos vanhempani olisivat myyneet ihanan ison lapsuuskotini ja muuttaneet johonkin kerrostalokoppiin. Eihän siellä voisi lasten kanssa käydä, kuin kahvilla istumassa. Nyt voidaan mennä lomalle vanhempieni luokse pidemmäksikin aikaa ja nukkua vanhassa huoneessani. Mikään sohvamajoitus pienessä kerrostaloasunnossa tai leikkiminen taloyhtiön ankealla hiekkalaatikolla ei houkuttelisi meidän perhettä edes viikinloppureissuille mummolaan. Ei, vaikka miten olisi palveluiden lähellä.
Jään tietenkin. Tilava ja häiriötön asuminen on yksi elämän suurimpia nautintoja.
Okt:sta lähden vasta siihen 2mX0,5m -puuyksiöön.
Onpa muuten täysin eri asia hoitaa ja auttaa vanhempana omaa lastaan kuin lapsena omia vanhoja vanhempiaan.