Mikä ständimyyjissä ärsyttää? Kysy mitä vaan ständimyyjältä.

Epäasiallinen huutelu ärsyttää. Esim. olin kerran ostanut kukkakimpun. Kassan jälkeen ständimyyjä ilmestyi eteeni sanomaan, että ostinko kimpun hänelle..

Missä ovat käytöstavat?

Oikea tapa lähestyä olisi ollut: ständimyyjä olisi seissyt vähän etäänpänä ja sanonut vaikka "Hyvää huomenta, olisiko teillä hetki aikaa..." tms.

En ollenkaan pidä siitä, että minua lähestytään kuluttajana julkisessa tilassa. Jos joku ottaa minuun kontaktia esim. kaupungilla, tehköön sen yksityishenkilönä. Esim. neuvon mielelläni reitin eksyneelle.

Mutta jos haluan olla kuluttaja eli ostaa jotain, osaan kyllä hakeutua kauppaan ostoksille tai ostaa netistä. Katukaupustelu pitäisi kieltää! Ja ständimyynti myös kauppojen ja kauppakeskusten sisältä. Ne ovat asiakkaan ahdistelua.

Se teennäisyys ärsyttää. Ja se, että joudun melkein aina olemaan epäkohtelias, koska eivät useimmiten usko ollenkaan pelkkää ei-kiitosta. En haluaisi olla töykeä, mutta nämä myyjät kaupoissa/kauppakeskuksissa ovat pakottaneet minut toimimaan niin tarvittaessa. En myöskään pidä väkisinmyynnistä. Ständimyynnissä huonoin juttu on se, että kaikki ihmiset ovat potentiaalisia asiakkaita: siinä ei rajata ketään pois (esim allergiset), ja sekös myös ärsyttää. Antaa siis näin erittäin huonon maineen kaikille standimyyjille.

1: Tyrkyttäminen

2: Se että siinä missä toinen tyrkyttää, toinen (yleensä nuori mies jolla on tukka hyvin) tuijottaa aneemisena puhelintaan, tekeehän toinen jo hommia

En pidä yhtään ständimyyjien työskentelytavasta, mutta silti myös tekisi mieli sanoa että saako tuo toinenkin palkkaa. Toivottavasti heillä on joku provikkasysteemi etteivät nuo asiakkaan edessä "taukoa pitävät" hyödy toisen aktiivisuudesta.

Niin, se jankkaaminen ja pakkomyynti tosiaankin ärsyttää. Miksi helvetissä te ette usko kerrasta kun sanotaan EI KIITOS?

Erehdyin kerran ottamaan ilmaisen hesarin. Siitä seurasi piitkä mainospuhe, jossa hienovaraisesti syyllistettiin miten kehtaan kyllä ottaa lehden vastaan ilmaiseksi, mutta maksaminenpa ei kiinnosta.

Ei kiitos on oikea vastaus tuohon. Jos ei myyjä jätä keskustelua siihen, on hänen ammattitaidossaan puutteita.

Ständimyyjältä kysyn, että kuka Suomen presidentti kuoli Helsingin rautatieasemalle?

Jos ei tiedä vastausta niin, myyntitapahtuma loppuu siihen.

Täällä toinen nuori myyjä. Paska hommaa, myönnän. Välillä menee usko ihmisiin, työtä on vaan "pakko" tehdä jos haluaa toimeen tulla. Ja ei, työpaikan vaihto ei nyt tule kyseeseen (ennenkuin joku tulee viisastelemaan että vaihda työpaikkaa). Minun työni on jututtaa ihmisiä kaupan käytävillä, harmi kun suurin osa on niin vihamielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen nuori myyjä. Paska hommaa, myönnän. Välillä menee usko ihmisiin, työtä on vaan "pakko" tehdä jos haluaa toimeen tulla. Ja ei, työpaikan vaihto ei nyt tule kyseeseen (ennenkuin joku tulee viisastelemaan että vaihda työpaikkaa). Minun työni on jututtaa ihmisiä kaupan käytävillä, harmi kun suurin osa on niin vihamielisiä.

Juuri tuon takia koitan olla kaikille, ihan kaikille aspoille ystävällinen. Mutta jos joku jää jankkaamaan hymyni ja ei-kiitoksen jälkeen, niin en suostu olla ystävällinen. Olen liian monta kertaa jäänyt ystävällisyyteni takia kiinni myyjän hampaisiin, ja näistä on sitten jäänyt todella paha mieli..

T. N25

Katsokaa nyt ihmeessä aikuiset ihmiset peiliin. Millä te kuvittelette, että firmat pysyy pystyssä? Myyntityö ei ole tyrkyttämistä ja ahdistelua vaan Suomen tärkein työ, joten seuraavan kerran kun kohtaatte ständimyyjän tai feissarin, kannattaa kuunnella. Hänellä saattaa olla painavaa asiaa.

Ja niille jotka käskee odottamaan asiakkaita tiskin takana niin suosittelen kyseenalaistamaan oman motivaation elämään ja mitä saat yleensäkkään aikaiseksi odottamalla? Joku suuttuu aina ihan sama mitä teet.

Kauppaan menette kyllä tarjousten perässä ja tingitte muovikasseista ja -40% ale kympin t-paidasta on pakko saada, mutta sitten kun joku puhuu sulle ja haluaa säästää sun rahoja niin ahdistutaan ja keksitään naurettavia hätävaleita.

t: huippuständimyyjän äiti

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen nuori myyjä. Paska hommaa, myönnän. Välillä menee usko ihmisiin, työtä on vaan "pakko" tehdä jos haluaa toimeen tulla. Ja ei, työpaikan vaihto ei nyt tule kyseeseen (ennenkuin joku tulee viisastelemaan että vaihda työpaikkaa). Minun työni on jututtaa ihmisiä kaupan käytävillä, harmi kun suurin osa on niin vihamielisiä.

Oletko itse aina ohikulkijana jaksanut jutella kaikenmaailman myyjien kanssa? Sori, mutta mä kävelen ohi pysähtymättä tai sanomatta mitään. Olen ujo ja nuo on kiusallisia tilanteita.

Kimppuun hyökkääminen on aika paha paniikki- ja ahdistushäiriöiselle. Voi olla että paniikkihäiriöinen on vuosien kotona olon jälkeen uskaltautunut ulos ja sitten tuollainen hyökkää kimppuun.

Kerran oli ahdistushäiriöt pahimmillaan, kaikki ympäröivä melu, ihmiset saivat minut tuntemaan oloni todella huonoksi, en meinannut kestää. Eikö amnestyn feissari hyökkää kimppuun vaikka kiersin hänet kaukaa maahan katsoen. Lähdin juoksemaan pakoon paniikissa ja hän juoksee perään huutaen ja haukkuen. Hulluinta oli että olin jo amnestyn kk-lahjoittaja. Sen jälkeen asuinkin maalla eristyksissä pari vuotta. Nykyisin pystyn jo kaupungilla liikkumaan ei-ruuhka-aikaan, mutta nämä kontaktia ottavat saavat minut pelkotilaan, sydän alkaa hakkaamaan, hikoan, verensokeri laskee. Minusta tämä on pahimman laatuista kiusaamista, suorastaan henkistä väkivaltaa. Siksi kierrän suosiolla tällaiset kauppakeskukset missä näitä on.

Jos ihminen on ahdistuneen näköinen ja katsoo maahan niin jätä rauhaan.

ei ikinä5 kirjoitti:

Katsokaa nyt ihmeessä aikuiset ihmiset peiliin. Millä te kuvittelette, että firmat pysyy pystyssä? Myyntityö ei ole tyrkyttämistä ja ahdistelua vaan Suomen tärkein työ, joten seuraavan kerran kun kohtaatte ständimyyjän tai feissarin, kannattaa kuunnella. Hänellä saattaa olla painavaa asiaa.

Ja niille jotka käskee odottamaan asiakkaita tiskin takana niin suosittelen kyseenalaistamaan oman motivaation elämään ja mitä saat yleensäkkään aikaiseksi odottamalla? Joku suuttuu aina ihan sama mitä teet.

Kauppaan menette kyllä tarjousten perässä ja tingitte muovikasseista ja -40% ale kympin t-paidasta on pakko saada, mutta sitten kun joku puhuu sulle ja haluaa säästää sun rahoja niin ahdistutaan ja keksitään naurettavia hätävaleita.

t: huippuständimyyjän äiti

Pistäppä puhno tänne, niin teen huipputarjouksen sulle heti. Äläkä keksi mitää typeriä hätävaleita, numero tiskiin vaan!

Tilannetaju: älä lähesty ihmistä, joka raahaa illalla neljää painavaa ruokakassia kohti parkkihallia.

Älä etenkään jos jaloissa pyörii useampi pieni lapsi (oli vuorokaudenaika mikä tahansa).

Älä lähesty kiireiseltä näyttävää ihmistä, joka selkeästi on hakemassa nopeaa lounasta ruokakaupasta työvaatteissa. Aikaa on ehkä vain vartti ennen kuin sen kiireisen seuraava oma asiakastapaaminen alkaa, ei vaan voi pysähtyä eikä haluaisi olla epäkohteliaskaan joten älä lähesty. Kiitos!

Mua ärsyttää lähinnä se, että jos mä haluan jotain tuotteita niin mä yleensä itse ostan sen netistä tai kaupasta. En tykkää että kukaan tyrkyttää minulle mitään.

Koen tuotteiden ja palveluiden aggressiivisen myynnin todella ahdistavana. Olen kiltti ihminen enkä halua sanoa rumasti kenellekään tai olla tylysti vastaamatta kun minua puhutellaan. Valitettavan usein vaan ystävällinen "Kiitos ei." ei riitä vaan tyrkytys jatkuu, enkä tiedä kuinka pääsisin tilanteesta irti.

Jos näen myyntipisteen, jota en pääse fyysisesti kiertämään kaukaa, voin mennä pitkääkin kiertotietä sen ohitse. En ole vuosiin käynyt muutamassa liikkeessä, joiden edessä tällainen ahdistusta aiheuttava myyntipiste melkein jatkuvasti on.

Luulisi ko. kauppiaita kiinnostavan miten tyrkyttäjät vaikuttavat heidän busineksiinsa. Tiedän olevana tavallista neuroottisempi, mutta en varmasti ole ainoa, jonka reittivalintoihin asia vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko odottaa että joku tulee teidän luo, ettekä tule viattomien ihmisten luo?

Voisi niitä kauppoja syntyä paremmin kun ei ahdistele ihmisiä.

En ole ap mutta olen tehnyt tämäntyyppistä hommaa myös, ja kokemukseni on että näin ei ole. Juuri KUKAAN ei oma-aloitteisesti lähesty hyväntekeväisyysjärjestön feissaria tai kauppakeskuksen käytävällä olevaa kosmetiikka- tms. tuotemyyjää. Jos haluaa saada asiakkaita, on pakko olla kohtuu ärsyttävä ja lähestyä ihmisiä, vaikka ne näyttävät vaivautuneilta ja vältteleviltä kun niin tekee. 

Hanki oikea työ tai ole vaikka työtön äläkä yritä puolustella ihmisten häirintää.

Kehitysmaitten kauppatapa tuollainen perseily.

Muistanpa kun asematunnelissa joku feissari lähestyi ja tein sille intialaisilta oppimani torjuvan liikkeen kädellä, jolla ne hätistelee röykeitä kerjläisiä, enkä katsonut edes siihen päin. Toimi hyvin ja feissari näytti vittuuntuneelta.  = )

Ei kuintenkaan ole niin hyvässä kunnossa kuin pitäisi

Koska ei kiitos tarkoittaa että on ole ihan varma asiasta (vielä), ja me tiedämme kyllä jos voimme tarjota paremman sopimuksen. Elikä jos sulla on huono sopimus ja sanot että ei kiitos niin jatkamme myyntiä kunnes ärsyynnyt tai lähdet pois, koska meidän sopimus on sulle parempi.

Mikä on ständimyyjä? Myykö hän ständejä, ja mikä on ständi?