Millaista elämä on sitten kun lapset on isoja? Ainakin yli 10-vuotiaita?

Aamulla revin teinit ylös, että ehtivät kouluun ja menen itse töihin. Illan aikataulut sumplitaan harrastusmenojen mukaan ja niitä riittää kun kaikki kolme harrastavat useana iltana viikossa, joka päivä vähintään yhdellä on treenit. Menevät harkkoihin itse mutta minä haen, koska paluumatka julkisilla veisi koko illan. Sitten syödään, jutellaan, autan tarvittaessa läksyissä ja paimennan nukkumaan. Välillä on teinidraamaa, jolloin toimin terapeuttina. Omaa aikaa ei juurikaan jää arkisin.

Höh eikö vieläkään? Eikö ne voi jättää keskenään vaikka lenkin ajaksi?

Aika samanlaista kuin ennen lasta, tosin edelleen teen ruokaa kolmelle. 18-v muuttaa kotoa kesällä, kai se sitten vasta iskee..?

Vierailija kirjoitti:

Höh eikö vieläkään? Eikö ne voi jättää keskenään vaikka lenkin ajaksi?

Ei voi. Teinit ei pärjää, Äidin pitää hoitaa, passata ja kuskata. Tosin on myös teinejä jotka osaa itse herätä kouluun, kulkea omiin harrastuksiinsa jne, mutta tällä palstalla ei taida niiden teinien äitejä olla...

No, teinin kanssa turhauttaa aika usein. Ei kerro tarpeeksi asioistaan, ärsyttää, kun laiskottelee liikaa lukiossa.

Rahaa kuluu valtavasti. Vanhaintansseihin satasia ja kohta uuden kurssin kirjat.

Kaipaan aikoja, kun leikittiin ja pelattiin.

Huolettaa iltakulkemiset. Koen, että oli helpompaa pienen kanssa.

No kyllä mun mielestä on todella paljon helpompaa. Ehkä toi harkkakuskaus on ainoa mikä ärsyttää, meilläkin lähinnä hakemista juuri siksi että jää sitä iltaa läksyille. Ruoka pitää joo tehdä, mutta en sitä koe kovin työlääksi, meillä mies myös tekee paljon ruokaa. Kyllä itse pystyy tässä vaiheessa harrastamaan jos haluaa.

Aamulla lähden töihin, teinit lähtee oman lukkarinsa mukaisesti. Tulen kotiin joko kaupan kautta tai suoraan, teen ruoan/mies tekee/lämmitetään eilistä/otetaan pakkasesta. Pyykkikone pyörii yösähköllä klo 24 alkaen, samoin tiskikone. Vika lähtijä aamulla laittaa pyykit kuivumaan ja/tai tyhjentää astianpesukoneen. Perjantaina siivotaan porukalla.

En ole ihan vielä päässyt tuohon "yli 10v", mutta osittain kuitenkin. Lapset ovat 9 ja 11v. Koen että juuri nyt on varsin seesteistä. Arkisin herään, herätän lapset, lähden töihin, lapset lähtevät kouluun. Iltapäivällä kaupan kautta kotiin, ruokaa, parina päivänä viikossa harrastuksia, muuten kaikki puuhailevat omiaan, nyhjätään yhdessä sohvassa. Iltapalat ja hammaspesut hoitavat itse, käyn peittelemässä, joskus luetaan jotain.

Näin viikonloppuna lapset heräävät omia aikojaan, minä nukun klo9-11 asti. Sitten ollaan vaan tai tehdään yhdessä jotain. Lasten kanssa on helppo mennä, käydä ulkona syömässä, museoissa, mitä vaan. Lähtevät mielellään mukaan. Tällä hetkellä ainoa "rasittavuus" on lasten keskinäinen kinastelu, mutta vielä yhteistäkin puuhaa löytyy, ja usein pelaavat ja puuhaavat ihan sovussa.

Tässä kohtaa on hetken hengähdys pikkulapsi- ja teinivuosien myllerryksen välissä..

Meillä lapset 11- ja 7-vuotiaat. Koen elämän jo aika helppona, tosin teini-ikä pelottaa jo etukäteen. Lapset ei harrasta mitään kuskaamista vaativaa, mikä on onni. En tykännyt yhtään pikkulapsiajasta, nykyinen elämänvaihe on kaikista onnellisinta.

Kyllä minusta on ollut tosi helppoa teinien kanssa. Harrastuksissa kulkivat itse pyörällä tai bussilla, kouluun ovat kaikki heränneet itse ja läksynsä ovat huolehtineet. Ruuan olen kyllä tehnyt, koska olen kotona töissä, mutta en ole vaatinut yhteistä ruokailua juuri harrastusten takia. Omaa aikaa on ollut paljonkin, ja sen olen käyttänyt pääasiassa lukemiseen ja käsitöihin. Teinienkin kanssa olen ommellut, koska harrastavat cosplaytä, ja yhdessä on käyty shoppailemassa ja matkoilla. Enää yksi lukiolainen asuu kotona, neljä on jo muuttanut omilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Höh eikö vieläkään? Eikö ne voi jättää keskenään vaikka lenkin ajaksi?

Tietenkin voi jättää, jos vain sille lenkille löytyy aikaa. Meillä ei arkisin löydy koska harrastuksia on niin paljon. näin iso määrä treenejä ja niistä johtuvia kuskauksia on ollut meillä tietoinen valinta. Jos arvostaa omaa aikaa niin voi valita toisin.

Eniten mua kuormittaa teinien huolet ja murheet, jotka on paljon isompia ja vaikeampia ratkoa kuin pikkulasten jutut. Koulustressiä, kun tulee soveltuvuuskokeita ja pääsykokeita, koulu pitää hoitaa erinomaisesti että pääsee haluamaansa lukioon, ylppäreistä pitää saada laudatureita, että pääsee opiskelemaan... Tuohon päälle kasvavan nuoren huono itsetunto ja epävarmuus, kähinät kavereiden kanssa jne.

Ei tuo arki vielä ole mitään oma-aika painotteista. 10-vuotias on lapsi, et voi lähteä viikonloppuna risteilylle ja jättää lasta yksin kotiin... Läksyissä täytyy auttaa, harrastuksiin ja kouluun kuskata...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höh eikö vieläkään? Eikö ne voi jättää keskenään vaikka lenkin ajaksi?

Ei voi. Teinit ei pärjää, Äidin pitää hoitaa, passata ja kuskata. Tosin on myös teinejä jotka osaa itse herätä kouluun, kulkea omiin harrastuksiinsa jne, mutta tällä palstalla ei taida niiden teinien äitejä olla...

Ei mikäs siinä, tulkoon treeneistä julkisilla. Treenit loppuu maanantai-iltana klo 21.15, matka-aika sellaiset 45min. Että klo 23 ollaan jo sängyssä aamulla kouluunlähtö klo 6.50. Kerkiihän siinä, nukkua melkein 8h. Kun että mä haen, kotona ollaan 21.30..

Pienenä pienet huolet , isona isot huolet.

Riippuu lapsesta. Ja mitä harrastaa, ainakin jääkiekko vie rahaa ja aikaa, otteluita on ulkomailla asti, pitää osallistua myyjäisiin ja muihin...

Lapset 11 ja 14. Arki on helppoa: kuljemme usein aamuisin yhdessä koulu- ja työmatkat sillä lähdemme samaan aikaan, mutta he tulevat kotiin itsenäisesti. Osaavat hoitaa välipalaa ja tarvittaessa muutakin helppoa ruokaa itselleen, koulu sujuu itsenäisesti. Pojat ovat fiksuja ja ajattelevia nuoria, meillä on yhdessä kivaa ja teemme paljon asioita (elokuvia, lomareissuja, urheilua) perheenä. Arkisin omaa aikaa on ihan hyvin, tosin vietämme kyllä illatkin usein yhdessä.

Ainoa "miinus" on aikuisten vapaaillat. Pienempinä menivät mielellään mummuloihin yöksi, mutta nyt isompina eivät ehkä niinkään. Tarvittaessa tosin viemme heidät, mutta morkkis on meillä aikuisilla kovempi. Keskenään ovat jääneet joskus, jos tulemme ajoissa (ennen klo 24) kotiin emmekä juo mitään. Ehkä ensi kesänä uskaltavat jäädä jo reilummin kahdestaankin.

Käytän lastenhoidosta jääneen ajan teinien harrastuskuskauksiin. Asumme paikassa, missä ei ole julkista liikennettä ja teinit eivät ole ihan vielä mopo-ikäisiä.

Lasten hoitoon kuluu edelleen aikaa. Teinitkin tarvitsevat huolenpitoa ja ennen kaikkea läsnäolevaa aikuista. Hoitavat toki pisut ja pesut ym. itse, joten konkreettista hoitoa on vähemmän. Sen sijaan on harrastuksia ym. joita pikkulapsena ei ollut. Täällä maalla ainut vaihtoehto on itse viedä teinit harrastuksiin, kun julkista liikennettä ei ole ja pyörällä matka olisi liian pitkä.

Ihan yhtä ihanaa on kuin pikkulapsiaikanakin. Parisuhde on kukoistanut koko 20v minkä olemme yhdessä olleet. Osaamme olla muutakin kuin vain äiti ja isä. 

Parisuhde ei kukoista. Se on väljähtänyt ruuhkavuosien aikaan kun kaikki aika ja voimat menivät lasten harratusten parissa. Oli vastuutehtäviä, joukkueenjohtoa, tilivastaavaa yöleirejä, talkootyötä, jopa tyäaikana tapahtuvia. Jos ei ollut noita iin oli ajelua edestakaisin eri kenttien välillä lasten harrastuksiin kuskaamisen parissa,

Nyt tuo on jo ohi ja tilalla on huoli liiallisesta ruutuajasta, somesta, nuorten huumeiden käytöstä, oman asunnon hankkimisesta, sinne muuttamisesta ja siellä pärjäämisestä. 

Omat lapset kaikki jo yli 10-vuotiaita, vanhin lukiossa. On paljon helpompaa. Mun on helppo verrata kun siskolla on kaksi alle kouluikäistä. Ei enää sitä hoitorumbaa, tarkkoja ruoka-aikoja, kuravaatteita, nukuttamista, yövalvomisia, uhmaikää, lelukaaosta jne.

Aamulla kaikki hoitavat itse itsensä kouluun, nuorimman kanssa tarkistan kuitenkin illalla että kaikki tarvittavat tavarat on mukana (liikuntavälineitä, eväitä, paksummat ulkovaatteet yms.). Koulun jälkeen hoitavat itse läksyt ja välipalat, äitini käy toisinaan hemmottelemassa lapsia ja paistaa lettuja tai leipoo herkkuja, on eläkkeellä ja asuu lähistöllä. Ruokaa tehdään illalla miten ehditään ja lapset usein auttavat siinä. Kuskauksia vaativia harrastuksia on vain yhdellä illalla, muuten saan poimittua lapset tullessani töistä. Tämä tosin helpottaa tosi paljon, aiemmin kun oli monta iltaa kun piti ajella sinne sun tänne, mutta vanhin lopetti harrastuksensa ja aikaa tuli lisää paljon.

Viikonloppuisin siivotaan, lapset siivoavat omat huoneensa ja vaihtelevasti osallistuvat muuhun siivoukseen. Tiskikoneen hoito on myös lasten homma, itse hoidan pyykit. Mies hoitaa pääasiassa ulkohommia ja näin talvella lämmityksen (puilla lämmitetään paljon). Lapset ovat paljon omissa huoneissaan, mutta tehdään kyllä yhdessäkin paljon, käydään vaikka kaupassa tai lenkillä. Nyt teineinä he ovat todella kivaa seuraa. Toki välillä mikään ei ole hyvin ja paiskitaan ovia sekä tapellaan niin vanhempien kuin sisarusten kanssa.

Lisääntyneellä omalla ajalla olen hankkinut pari harrastusta lisää, makaan myös enemmän sohvalla ja surffailen netissä :) Parisuhteesta en osaa sanoa, aika harvoin jötetään lapset vielä keskenään kotiin, voisi varmaan jo enemmänkin tehdä kahdestaan. Jotenkin vaan haluan nyt nauttia tästä tilanteesta, kohta kuitenkin ollaan kahdestaan.

Meillä on nyt kolme yli 10-vuotiasta ja yksi alle sen. En koe että elämä olisi sen helpompaa kuin sillon kun oli neljä alle 10-vuotiasta. Silloin olin kotona, nyt töissä. Töiden jälkeen on aina kiire koska pitää kuskata lapsia treeneihin ja pois, kuunnella soittoläksyt, kuulustella kokeisiin, tehdä ne samat kotityöt mitä silloinkin kun lapset olivat pieniä jne. Tottakai lapset hoitavat monia asioita itse mutta ei ne koululaiset/teinitkään mitään aikuisia ole, kyllä heidänkin asioissaan on huolehtimista ja aika ei tunnu riittävän sen paremmin kuin aiemminkaan.