Miten oppia hyväksymään ettei saa kumppania?
Millä sais tukahdettua läheisyyden/seksin/rakkauden kaipuun toiveet? Miten oppia olemaan tunteeton?
Miksi joillekin on ihan helppoa olla kaipaamatta mitään noista ja vaan olla tyytyväinen yksin?
Kommentit (30)
Moni koostaa paloista niitä keinoja käyttäen mitä milloinkin sattuu olemaan saatavilla, sillä eihän meillä muutoin olisi esimerkiksi seksi- tai seuranhakupalveluja, lemmikkejä, kulissiavioliittoja, yksinhuoltajia, lähimmäistyötä tai ystäväpalveluja, jotkut hakeutuu ihmiskeskeisiin ammatteihin tai harrastuksiin, tämä lista on loputon.
.
Jos et halua olla ilman parisuhdetta, hanki sellainen, käsitä miltä suunnilleen itse näytät ja millainen luonne olet ja hanki suunnilleen samanvertaista treffiseuraa. Kyllä joskus kumppani löytyy.
En tiedä miten voi sopeutua elämään yksin, itse en sopeutuisi mutta enpä ole koskaan juuri sinkku ehtinyt ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se parisuhde ole mikään onnellisuuden tae. Kuule monet naimisissa olevat on yksinäisempiä kuin sinä ap!
Ehkä me yksinäiset haluaisimme kuitenkin itse kokea asian ja päättää sitten onko se vai eikö ole? Emme halua, että joku tulee meille sanelemaan miten meidän pitää elämäämme elää ja miten meidän pitää tyytyä siihen mitä meillä on.
Keskity siihen, mitä sinulla on ja mitä kaikkea voit tehdä. Tee töitä ja ansaitse rahaa, harrasta, matkustele, löydä oma intohimosi oli se sitten pienoisrautatien rakentaminen tai orkideoiden kasvattaminen tai jotain ihan muuta. Terve ihminen vapaassa länsimaassa, joka on mahdollisuuksia täynnä - miksi et käyttäisi niitä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diggaan tuosta alapeukusta, joku ei tykkää että yksinäiset miehet käyvät maksullisissa. Voisi täsmentää mitä haittaa siitä on, kaksi aikuista tekee sopimuksen keskenään. Eikä se kaksituntinen pelkkää seksiä ole vaan toinen tunti voi helposti kulua siinä vain makoillessa ja toista halatessa. Paljon tehokkaampaa terapiaa kun kerran puolessa vuodessa puolen tunnin psykologilla käynti ja lääkepurkki kouraan.
Ihmiset tulee hulluksi jos eivät pääse edes koskettamaan toista ihmistä fyysisesti, miesten maailmassa voi helposti monella mennä niin että vuosikymmeniin ainoa fyysinen kosketus mihinkään toiseen elävään on satunnaiset kättelyt.
Tuolla reseptillä ne "miesten maailman" ongelmat sitten korjataankin. Not.
Siinä vaiheessa kun yhteiskunnassa on tasa-arvo, maksulliset ovat OK. Ennen ei. Enkä usko, että kukaan meistä ehtii nähdä tasa-arvon toteutumista.
Kuka sinua estää maksullisissa käymästä? Ja missä vaiheessa naisten mielestä on sitten aito tasa-arvo voimassa? Kun kaikki velvollisuudet ja vastenmieliset jutut on siirretty miehille ja naiset saaneet kaikki oikeudet ja kivat jutut?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla reseptillä ne "miesten maailman" ongelmat sitten korjataankin. Not.
Siinä vaiheessa kun yhteiskunnassa on tasa-arvo, maksulliset ovat OK. Ennen ei. Enkä usko, että kukaan meistä ehtii nähdä tasa-arvon toteutumista.
Mitä ihmettä sönkötät jostain tasa-arvosta? Suurin osa maksullisista Suomessa ovat yksityisyrittäjiä, eli omasta tahdostaan ja halustaan tahkoavat sillä rahaa. Ja jos et ole armeijaa käynyt niin saat luvan olla hiljaa tasa-arvosta, sinua ei heitetä vankilaan jos kieltäydyt asepalveluksesta.
Vaikeaahan se on kyseinen asia hyväksyä. Itsekin olen vakavasti masentunut eikä nämä sydänsurut yhtään auta asiaa. En voi muuta sanoa kuin että tsemppiä... Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Olen 54-v ja mulla on ollut vain lyhyitä suhteita n 10 kpl, 2-12 kk. Eli pääsääntöisesti olen elänyt yksin. Kestän sitä melko huonosti koko ajan. Joskus yritän tehdä kaikenlaisia juttuja sellaisella intensiteetillä että en ajattelisi asiaa. Joskus taas kärsin ja suren enempi ja vähempi. Pakkohan se on asian kanssa elää. Olen treffipalvelussakin. Siellä viimeistäänkin olen huomannut että olen liian nirso, edellytän miellyttävää ulkonäköä vaikka itse olen vain hieman nätti. Niin että itseänikin voin syyttää.
Nyt jos voisin päättää uudelleen, hankkisin lapsen tai kaksi yksinkin.
En tiedä. Itse miehenä en tule sitä koskaan hyväksymään. Varsinkin nykyisin kun treenaan enkä käytä alkoholia, on aggressiot saaneet aivan uuden ulottuvuuden. Kun näkee kaiken maailman tissiposkia ihan kivannäköisten naisten kanssa kävelyllä, niin kyllähän se pistää miettimään että on tämä vain aika saata-nan epäoikeudenmukaista. Miksi muut saavat nauttia elämästä samalla kun minun pitäisi kulkea varjoissa?
Lukittaudu 4 seinän sisälle. Älä ajattele mitään ihmesuhde juttuja. Älä katso telkkaria. Nosta rautaa ja syö terveellisesti 4 seinän sisällä. Kannattaa ajatella oma elämä sprituaalisena matkana. Olet munkki jonka tarkoitus on kärsiä yksin. Romantisoi tätä ajatusta päässäsi. Olet uuden ajan munkki. Opettele rakastamaan henkistä ja fyysistä kipua. Kehitä oma maailma pääsi sisään. Älä syö mitään lääkkeitä. Sun pään pitää olla selkeä vaikka tunteet on kuolletettu. Kun vuodet vierii sinusta tulee tunteeton elukka ja et oikeen ajattele enää mitään turhaa. Syöt, ulostat, treenaat ja nukut. Tulet lopulta nauttimaan tästä.