Lue keskustelun säännöt.
synnytys KIPULÄÄKKEILLÄ
20.01.2019 |
Tuosta lääkkeettömästä ketjusta tuli mieleen... Millaista on synnytys kipulääkkeillä? Kertokaa hyviä ja huonoja kokemuksia. Itsellä ei vielä aiheesta kokemusta ole, mutta varmasti tämä on tulevaisuudessa minulla edessä jos minulle lapsia suodaan, ja olen ajatellut että otan mahdollisessa tulevassa synnytyksessä lääkkeitä, jos kipu on sietämätöntä ja jos niitä ehditään sopivassa vaiheessa minulle antaa.
Kommentit (12)
Se on omasta mielestäni paljon mukavampaa kuin ilman.
Ensin sain jonkun kipupiikin, sitten epiduraalin ja viimeiselsi spinaalin. Ilokaasu ei varsinaisesti ole lääke mutta oikealla tekniikalla helpotti ihanasti silloin kun muita helpotuksia ei ollut käytössä.
Ainut miinus oli kun en osannut tarpeeksi selkeästi kertoa kätilöille etten ponnistusvaiheessa tunne mitään tarvetta ponnistaa puudutuksen takia. Vanhempi kätilö sitten ymmärsi ja neuvoi koska ponnistaa. (Ilman lääkkeitä ponnistuksen tarve oli vastustamaton).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt keväällä on itsellä synnytys edessä, joten kysyn nyt tässä samassa. Onko kellään kokemusta ilokaasusta synnytyksessä? Kuinka paljon auttaa, selviääkö sen avulla ilman epiduraalia? Näin piikkikammoisena kauhistuttaa selkäytimeen laitettava piikki yhtä paljon kuin synnytys itse.
Vierailija kirjoitti:
Nyt keväällä on itsellä synnytys edessä, joten kysyn nyt tässä samassa. Onko kellään kokemusta ilokaasusta synnytyksessä? Kuinka paljon auttaa, selviääkö sen avulla ilman epiduraalia? Näin piikkikammoisena kauhistuttaa selkäytimeen laitettava piikki yhtä paljon kuin synnytys itse.
En tosiaan ole asiantuntija mutta olen lukenut monesta paikkaa että piikkikammoisia ei tuossa kohtaa pelota neulat yhtään enää, se kipu on niiiin paljon suurempi. Varmaan muunkinlaisia kokemuksia toki voi olla.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Se on omasta mielestäni paljon mukavampaa kuin ilman.
Ensin sain jonkun kipupiikin, sitten epiduraalin ja viimeiselsi spinaalin. Ilokaasu ei varsinaisesti ole lääke mutta oikealla tekniikalla helpotti ihanasti silloin kun muita helpotuksia ei ollut käytössä.Ainut miinus oli kun en osannut tarpeeksi selkeästi kertoa kätilöille etten ponnistusvaiheessa tunne mitään tarvetta ponnistaa puudutuksen takia. Vanhempi kätilö sitten ymmärsi ja neuvoi koska ponnistaa. (Ilman lääkkeitä ponnistuksen tarve oli vastustamaton).
Eikös epiduraali joskus osata ajoittaa niin että sen vaikutus on hälvennyt ponnistusvaiheeseen mennessä?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt keväällä on itsellä synnytys edessä, joten kysyn nyt tässä samassa. Onko kellään kokemusta ilokaasusta synnytyksessä? Kuinka paljon auttaa, selviääkö sen avulla ilman epiduraalia? Näin piikkikammoisena kauhistuttaa selkäytimeen laitettava piikki yhtä paljon kuin synnytys itse.
Loppuvaiheessa se on ihan yhtä tyhjän kanssa mutta siinä vaiheessa ei enää muuta saa, joten jos siihen asti kestää niin on pakko kestää loppuunasti.
Itselläni ensimmäinen synnytys ei edennyt ennen kuin sain epiduraalin, joten avoimin mielin neuvoisin menemään synnytykseen. Sitä piikkiä ei edes huomaa siinä supistusten tuoksinassa.
Toinen synnytys meni pelkällä ilokaasulla enkä ole koskaa tuntenut niin kovaa kipua, mutta toisaalta usein se kovin kipu on vasta lopussa eikä kestä kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on omasta mielestäni paljon mukavampaa kuin ilman.
Ensin sain jonkun kipupiikin, sitten epiduraalin ja viimeiselsi spinaalin. Ilokaasu ei varsinaisesti ole lääke mutta oikealla tekniikalla helpotti ihanasti silloin kun muita helpotuksia ei ollut käytössä.Ainut miinus oli kun en osannut tarpeeksi selkeästi kertoa kätilöille etten ponnistusvaiheessa tunne mitään tarvetta ponnistaa puudutuksen takia. Vanhempi kätilö sitten ymmärsi ja neuvoi koska ponnistaa. (Ilman lääkkeitä ponnistuksen tarve oli vastustamaton).
Eikös epiduraali joskus osata ajoittaa niin että sen vaikutus on hälvennyt ponnistusvaiheeseen mennessä?
-Ap
Kyllä se olisi se ihanne, mutta itse olin valvonut niin kauan, että katsottiin ilmeisesti pienemmäksi pahaksi puudute kuin se etten jaksaisi ollenkaan ponnistaa.
Itsellä ensimmäinen synnytys kesti melkein vuorokauden ja epiduraali auttoi kyllä, mutta avauduin todella hitaasti, joten jouduin kärvistelemään 14h, ennen kuin olin auennut 4cm ja epiduurali laitettiin. Ilokaasu aiheutti silloin vain todella huonon olon. Toisessa synnytyksessä käytin ilokaasua ja siinä toimi hieman paremmin. Laitettiin myös kohdunkaula puudutus ja se toimi hyvin. Ponnistamisen olen tuntenut molemmissa ja ponnistusvaiheet ovat kestäneet alle 10min. Toinen synnytys oli paljon nopeampi. Kokonaiskesto taisi olla vähän yli 4h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilokaasua kerkesin yhdessä synnytyksessä kokeilla vähän aikaa ja ei auttanut mitään. Yhdessä taas suositeltiin kohdunkaulanpuudutetta nopeiden synnytyksen vuoksi. Se oli outoa, sillä välillä se ehkä vähän auttoi johonkin supistukseen, mutta sitten taas seuraavassa supistuksessa ei kyllä auttanut yhtään. Voisinkin sanoa, että nämä ei kyllä mulla toimineet yhtään. Nämäkin on vissiin niin henkilökohtaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ilokaasua kerkesin yhdessä synnytyksessä kokeilla vähän aikaa ja ei auttanut mitään. Yhdessä taas suositeltiin kohdunkaulanpuudutetta nopeiden synnytyksen vuoksi. Se oli outoa, sillä välillä se ehkä vähän auttoi johonkin supistukseen, mutta sitten taas seuraavassa supistuksessa ei kyllä auttanut yhtään. Voisinkin sanoa, että nämä ei kyllä mulla toimineet yhtään. Nämäkin on vissiin niin henkilökohtaisia.
Jännä tosiaan että nämä ovat näin henkilökohtaisia kokemuksia, kai olemme vartaloiltamme niin erilaisia että joku toimii yhdellä mutta ei toisella ollenkaan.. Jotenkin tuntuu että se kiputunnekin on subjektiivinen, jollain sitä on vähemmän tai sitä kestää paremmin, joten vaikea kuvitella etukäteen miten itse kokee sen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseltä sain epiduraalin ja se vei kivut lukuun ottamatta supistuksen pahinta huippua joka sekin oli siedettävä. Lapsen sydänäänet palautuivat epiduraalin ansiosta hyviksi. Ennen puudutusta lapsen sydänäänet heikkenivät aina supistuksen ollessa pahimmillaan eli kipuni oli niin kova että se haittasi synnytystä.
Puudutus lakkasi 1.5 tuntia ennen ponnistusta ja oli kamalaa kun supistusten välisså ei ollut taukoa. Mutta kun aloin ponnistaa niin yllättåen epiduraali vaikutti siinä kohtaa. Ponnistaminen oli kivutonta ja helppoa ja tunsin puristuksena sen että lapsi menee eteen päin. Vasta pään painaessa välilihaa puudutus ei enää auttanut. Lapsi syntyi 10 minuutin ponnistuksella ja oli pirteä jäntevä ja hyväkuntoinen. Synnytys kesti 11 tuntia.
Toiselta kätilöt oli heti sitä mieltä että tämä on niin äkkiä ohi että tässä mitään puudutusta tarvi. No synnytys kesti 8 tuntia ja ponnistus siitä 2 tuntia 45 minuuttia. Molemmat lapset olleet kolmikiloisia.
Neuvolalääkäri ihmetteli poninistuksen kestoa kun esim imukuppia ( onneksi) ei oltu kuitenkaan käytetty. Kysyi miksi ei ollut puudutusta ja sanoin etten saanut vaikka anoin ja ponnistaessa koko keho pani ponnistamista vastaan koska kipu oli niin kova. Lapsi syntyi velttona ja veren pitoisuuksia piti mittailla pitkään eli niin lapsi kuin äiti kärsi puudutuksen pantauksesta. Edes lapsen hyvinvointia ei ajateltu.
Tuttu anestesialääkäri sanoi että puudutuksista ei ole lapselle haittaa synnytyksessä eikä puudutuksen antaminen pidennä synnytystä ja puuudutuksia annetaan synnytyksen nopeuttamiseksi kun synnytys on jo pitkittynyt tai ei edesty kovan kivun vuoksi. Kipu ei jalosta ketään ei edes synnyttävää naista vaan kipu on turhaa ja monesti haitaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseltä sain epiduraalin ja se vei kivut lukuun ottamatta supistuksen pahinta huippua joka sekin oli siedettävä. Lapsen sydänäänet palautuivat epiduraalin ansiosta hyviksi. Ennen puudutusta lapsen sydänäänet heikkenivät aina supistuksen ollessa pahimmillaan eli kipuni oli niin kova että se haittasi synnytystä.
Puudutus lakkasi 1.5 tuntia ennen ponnistusta ja oli kamalaa kun supistusten välisså ei ollut taukoa. Mutta kun aloin ponnistaa niin yllättåen epiduraali vaikutti siinä kohtaa. Ponnistaminen oli kivutonta ja helppoa ja tunsin puristuksena sen että lapsi menee eteen päin. Vasta pään painaessa välilihaa puudutus ei enää auttanut. Lapsi syntyi 10 minuutin ponnistuksella ja oli pirteä jäntevä ja hyväkuntoinen. Synnytys kesti 11 tuntia.
Toiselta kätilöt oli heti sitä mieltä että tämä on niin äkkiä ohi että tässä mitään puudutusta tarvi. No synnytys kesti 8 tuntia ja ponnistus siitä 2 tuntia 45 minuuttia. Molemmat lapset olleet kolmikiloisia.
Neuvolalääkäri ihmetteli poninistuksen kestoa kun esim imukuppia ( onneksi) ei oltu kuitenkaan käytetty. Kysyi miksi ei ollut puudutusta ja sanoin etten saanut vaikka anoin ja ponnistaessa koko keho pani ponnistamista vastaan koska kipu oli niin kova. Lapsi syntyi velttona ja veren pitoisuuksia piti mittailla pitkään eli niin lapsi kuin äiti kärsi puudutuksen pantauksesta. Edes lapsen hyvinvointia ei ajateltu.
Tuttu anestesialääkäri sanoi että puudutuksista ei ole lapselle haittaa synnytyksessä eikä puudutuksen antaminen pidennä synnytystä ja puuudutuksia annetaan synnytyksen nopeuttamiseksi kun synnytys on jo pitkittynyt tai ei edesty kovan kivun vuoksi. Kipu ei jalosta ketään ei edes synnyttävää naista vaan kipu on turhaa ja monesti haitaksi.
En ymmärrä lainkaan tätä lääkityksen panttausta, olen kuullut siitä monta kertaa tai lukenut täältä palstalta. Onko tällaisia kokemuksia paljon?
-Ap
Epiduraali kyllä helpotti kipuja ja sain vähän nukuttua. Mutta en tuntenut ponnistamisen tarvetta. Ja ponnistusvaihe kesti noin 2h.