Miten voi olla niin köyhiä perheitä että jo 10€ ylimääräinen meno sekoittaa pakan täysin? Kuten Marian, 38, perhe

Vierailija kirjoitti:

Minua yllättää näissä köyhyysjutuissa aina se, miten ihmisillä on näitä yllättäviä menoja jotka kaataa budjetin.

Olen 40, enkä muista että minulle olisi ikinä, siis koskaan, tullut menoa ihan yllätyksenä. Siis ei kerta kaikkiaan koskaan. Joo, kengät on voineet hajota, mutta se ei ole yllätys, ne hajoaa ennemmin tai myöhemmin. Siksi niitä uusia kenkiä aletaan säästää heti kun edelliset on ostettu. Sama kodinkoneiden kohdalla. Kaverisynttärien lukumäärän vuodessa voi aika kätevästi arvioida siitä, montako kaveria lapsella on, ei pitäisi olla yllätyksenä.

Jonkun menon tarkkaa ajankohtaa ei ehkä pysty ennustamaan, mutta sen kyllä voi tietää ihan varmaksi, että "tämä meno on ennemmin tai myöhemmin edessä". Jouduin esim. viime keväänä keuhkokuumeen takia sairaalaan ja siitä tuli ylimääräisiä kuluja. En silti sanoisi, että tuli yllättävä meno: useimmat ihmiset sairastuu ennemmin tai myöhemmin ja siihen on syytä varautua.

Ja olen itsekin pienituloinen, elän kolmatta vuotta työmarkkinatuella. Kaikenlaista yllätystä on elämässä ollut, mutta yllättäviä menoja ei tosiaan koskaan.

Kaikkeen ei ihminen voi elämässään varautua, koska sattuma ja huono tuuri ja mr. Murphy. Mutta rahanmenoon voi aina, koska se on väistämätöntä. Toisaalta, rahanmeno on juuri sitä mihin voi itse vaikuttaa eniten: jos 10 euroa kaataa budjetin, se kymmenen euroa voi jättää käyttämättä jos kyse ei ole terveydenhoidosta.

Minulle tuli yllätyksenä melkein puolen vuoden sairausloma, josta vain yksi kuukausi oli palkallista, loput meni Kelan päivärahalla. Polikäyntejä oli monta, sairaalassa meni pari viikkoa ja lääkkeitä hetkessä monen sadan euron edestä. Kahden tonnin säästöt meni melko tarkkaan, onneksi oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse elin 5,5 vuotta yliopisto-opiskelujen aikana niin, että vuokran ja laskujen jälkeen jäi 60-80 euroa kuukaudessa. Yritin saada töitä, mutta sain vain kesäaikana. Elin hyvin 60-80 eurolla koko kuukauden. Valmustuin 2016, eli ei mikään 1950-luvun tarina. Vaikea ymmärtää näitä "vuokran ja laskujen jälkeen jää vain 500 euroa! -ihmisiä. Nyt saan palkkaa opettajana käteen 1890 euroa kuukaudessa. Vuokran ja laskujen jälkeen jää käteen 800 euroa, mutta saan säästöön ainakin 500 euroa kuukaudessa. Asun nyt Helsingissä, kun opettajien työtilanne on huono, mutta kunhan työkokemusta tulee, muutan pieneen kaupunkiin jonnekin, sillä silloin säästää Vuokatissa paljon. Elämää pitää suunnitella.

Miten suunnittelet vaikkapa sairastumisen? Kyllä siinä puskurirahat ja säästöt on äkkiä mennyttä.

Vakuuttamalla itseni. T. eri.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt ihmisiä, joilla kymppi tai vitonen mukamas sekoittaa budjetin totaalisesti. Eihän tukijärjestelmäkään ole mikään absoluuttinen ihmisen elämän totuus, että sen pitää olla juuri 542 euroa, eikä 532 euroa.

Taidat olla Carunalla tai vastaavassa paikassa tienaamassa hyvin, sillä he ovat jo useasti sekoittaneet budjettia nostamalla hintoja, joihin en voi vaikuttaa edes kilpailuttamalla. Itse voisin elää askeettisemmin, mutta lasten takia pitää vaan yrittää. Tukia en saa, koska lasten osoite ei ole täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa erikoinen juttu. Näissä köyhyyskertomuksissa on aina tällaisia kovin tunteisiin etoavia tarkkoja yksityiskohtia. 

Kenen lapsi ihmettelee kiiviä, kouluiässä?

Ja kaksi kiiviä taitaa maksaa ihan maksimissaan euron? Kalliimmalla en itsekään piskuista hedelmää ostaisi vaikka voisi rahaa käyttääkin.

Jos on koko elämänsä pihdannut silloin ei niitä kiiwejä ole kuvitellut tarvitsevansa. Siksi niitä ei ole ostettu ja nyt kun lapsi niitä sitten halusi hän huomasi ettei lapsi niitä koskaan ollut saanut. Ei minusta kovin ihmeellistä. Jos sinulla on tiukkaa rahasta et osta sellaisia tuotteita joita et katso tarvitsevasi vaan pidät ostokset minimalistisina. 

Ei tuo mistään muusta kerro kuin järjen köyhyydestä. Ei ole ymmärretty, että pienellä rahallakin saa ruokavalioon vaihtelua ja se vaihtelu virkistää mieltä.

Mummuni oli pienviljelijän emäntä ja takuueläkkeellä, tietysti, kun teki työuransa emäntänä. Ja varmasti oli ollut koko elämänsä säästäväisempi kuin tämä elokuviin haluava mamma. Mummukin osteli kiivejä silloin tällöin kakun koristeeksi. Ne oli vielä paljon kalliimpia silloin kun mummu vielä eli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa erikoinen juttu. Näissä köyhyyskertomuksissa on aina tällaisia kovin tunteisiin etoavia tarkkoja yksityiskohtia. 

Kenen lapsi ihmettelee kiiviä, kouluiässä?

Ja kaksi kiiviä taitaa maksaa ihan maksimissaan euron? Kalliimmalla en itsekään piskuista hedelmää ostaisi vaikka voisi rahaa käyttääkin.

Jos on koko elämänsä pihdannut silloin ei niitä kiiwejä ole kuvitellut tarvitsevansa. Siksi niitä ei ole ostettu ja nyt kun lapsi niitä sitten halusi hän huomasi ettei lapsi niitä koskaan ollut saanut. Ei minusta kovin ihmeellistä. Jos sinulla on tiukkaa rahasta et osta sellaisia tuotteita joita et katso tarvitsevasi vaan pidät ostokset minimalistisina. 

Ei tuo mistään muusta kerro kuin järjen köyhyydestä. Ei ole ymmärretty, että pienellä rahallakin saa ruokavalioon vaihtelua ja se vaihtelu virkistää mieltä.

Mummuni oli pienviljelijän emäntä ja takuueläkkeellä, tietysti, kun teki työuransa emäntänä. Ja varmasti oli ollut koko elämänsä säästäväisempi kuin tämä elokuviin haluava mamma. Mummukin osteli kiivejä silloin tällöin kakun koristeeksi. Ne oli vielä paljon kalliimpia silloin kun mummu vielä eli.

Onko pakko ostaa kiiwejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse elin 5,5 vuotta yliopisto-opiskelujen aikana niin, että vuokran ja laskujen jälkeen jäi 60-80 euroa kuukaudessa. Yritin saada töitä, mutta sain vain kesäaikana. Elin hyvin 60-80 eurolla koko kuukauden. Valmustuin 2016, eli ei mikään 1950-luvun tarina. Vaikea ymmärtää näitä "vuokran ja laskujen jälkeen jää vain 500 euroa! -ihmisiä. Nyt saan palkkaa opettajana käteen 1890 euroa kuukaudessa. Vuokran ja laskujen jälkeen jää käteen 800 euroa, mutta saan säästöön ainakin 500 euroa kuukaudessa. Asun nyt Helsingissä, kun opettajien työtilanne on huono, mutta kunhan työkokemusta tulee, muutan pieneen kaupunkiin jonnekin, sillä silloin säästää Vuokatissa paljon. Elämää pitää suunnitella.

Miten suunnittelet vaikkapa sairastumisen? Kyllä siinä puskurirahat ja säästöt on äkkiä mennyttä.

Vakuuttamalla itseni. T. eri.

Hei neropatti, maksaako se vakuutus sinun lääkkeesi, kuntoutuksesi ja muut kulusi? Korvaako se ansiomenetyksesi ja työelämästä pois jäämisen?

Vierailija kirjoitti:

Köyhän tulisi syödä pelkkää perunaa ja kaurapuuroa jotta kokoomuksen hyvävelikerho saisi eniten voittoa. Sitten kaikki joukolla yksityiseen sairaanhoitoon, kun on puutosta ja anemiaa ruokavalion takia. 

Joka sivulla tämä sama autisti jauhaa jotain kokoomus mantraa. Lopeta jo! Ei oikeesti jaksa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihmetellyt ihmisiä, joilla kymppi tai vitonen mukamas sekoittaa budjetin totaalisesti. Eihän tukijärjestelmäkään ole mikään absoluuttinen ihmisen elämän totuus, että sen pitää olla juuri 542 euroa, eikä 532 euroa.

Taidat olla Carunalla tai vastaavassa paikassa tienaamassa hyvin, sillä he ovat jo useasti sekoittaneet budjettia nostamalla hintoja, joihin en voi vaikuttaa edes kilpailuttamalla. Itse voisin elää askeettisemmin, mutta lasten takia pitää vaan yrittää. Tukia en saa, koska lasten osoite ei ole täällä.

Miksi pitää lasten takia "vaan yrittää" jos ne lapset ei kerta asu siellä. Vai onko tässä joku tukihuijaus käynnissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin vapaaehtoisesti hankkinut kaksi lasta, vaikka ammatti on koulunkäynninohjaaja.

Miksi ei?

Meitäkin oli kolme 5 vuoden sisällä syntynyttä lasta, äiti oli laitoskeittiössä töissä. Eli siis palkka ei päätä huimannut.

Minulle neuvottiin jo nuorena, että kouluttaudu hyvin, hanki työ. Niin kauan kuin on huonot tulot, ei pidä hankkia uusia suita ruokittavaksi. Olen noudattanut neuvoa eikä ole kaduttanut.

Koulutus ei takaa tässä maassa töitä. Eikä työpaikan saaminen vielä sen pysyvyyttä. Onneksi sain lapseni nuorena. Jos olisin odotellut koko ajan "parempia ja vakaampia aikoja" olisi moni hyvä asia mennyt sivu suun. Ei ole kaduttanut minuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuolla joku aiemmin kirjoitti, henkilökohtaisen avustajan töitä on pilvin pimein. Ottaisi yhden avustettavan. 30 tuntia kuukausi 10 euroa tunti. Eli kuukauteen lisää 300euroa. Kun ukko makaa kotona saikulla, joutaa kyllä katsomaan koululaisten perään.

Ihan me varakkaammatkin olemme joutuneet tekemään lisätöitä tiukkoina aikoina. Ja harrastukset. Meilläkin pojat haaveili, että heistä tulee NHL.n jääkiekkoilijoita aikuisina. Ei tule, kun ei ole varaa viedä kalliiseen harrastukseen. Tyytyivät pelaamaan kaukalossa kavereiden kanssa.

Ei tullut NHL.n pelaajia kenestäkään niistäkään pojasta, joita kuskattiin pelaamassa seuroissa ja kuskattiin pitkin Suomea peleihin. Nuuskan käytön jokainen taisi oppia siellä.

Minä ainakin lapsille olen aina sanonut, että kaikkea ei saa,mitä haluaa. Ei siitä leluluettelostakaan. Ja ovat ymmärtäneet sen.

Ja halpisshampoo on ihan hyvää. Käytän tokmannin 1 euron tervashampoota. Aivan erinomaista.

Eiköhän tuolla äidillä ole hommaa ihan tarpeeksi muutenkin - ilman sitä henkilökohtaista avustettavaa. Jaksaminenkin varmasti kortilla. Oma päivätyö, lapset ja sairas mies. Kaikki ei ole super-ihmisiä!

Kaksi koululaista. Kuinka paljon hommaa heidän kanssaan on? Entä se saikulla oleva mies? Onko ihan niin sairas, että pitää olla omaishoitajana. Siitäkin saisi korvauksen, jos mies niin huonossa kunnossa on. Tuskinpa ihan petipotilaana on. Pystyy kyllä varmaan pukemaan ja vessassa käymään ja itse syömään.

Joten miten pitää olla superihminen, ettei koulunkäyntiavustajana (tuskin edes kovin pitkiä päiviä tekee), ei voisi tehdä 30 tuntia kuukaudessa lisätöitä, että pääsisi katsomaan sitä valmentajaleffaa. Ai niin, mies pystyy lähtemään leffaan, niin tuskin ihan hirveän hoidettava sairas on

Kuinka mahdat lapsesi kasvattaa jos väität että Hei eivät vielä äitiä tarvitse kouluiässä? Kyllä tarvitsee ja kovasti tarvitseekin!

Miehen sairausloma voi johtua vaikka leikkauksesta tai masennuksesta. Kuka siellä kotona silloin hoitaa lapset ja kodin kun äiti painaa kahta työtä?

Kyllä on armoton suhtautuminen monella täällä, oikein lyödään lyötyä. Hävetkää!

Kouluikäinen ei tarvitse sinänsä hoitoa, vanhemman läsnäoloa kyllä. Se sujuu kyllä leikkauksen käyneeltä ja masentuneelta isältäkin. Itsekin olen vakavan masennuksen takia sairaslomalla, ja arvaa mitä: kykenen kyllä pitämään kouluikäisiä lapsia silmällä sen verran mitä ne tarvitsee. Talouskaan ei mennyt kuralle sairastumiseni takia, koska yllätys, yllätys, saan sairaspäivärahaa ja meillä on hyvä puskurirahasto.

Jos ihminen tekee töitä merkittävästi vähemmän kuin ihmiset keskimäärin, ei ole mitenkään kohtuutonta ehdottaa toisen työpaikan ottamista. Moni ihminen tekee kahta työtä vaikka päätyössä olisi ihan normaali tuntimäärä. Koulunkäyntiavustaja kun ei oikein voi vedota siihen "tuntien valmisteluun ja kokeiden korjaamiseen" mikä opettajilla on aina tekosyynä, että "oikeasti tehdään kyllä täyttä päivää".

Ottamatta muuhun kantaa, niin kyllä kouluikäisetkin tarvitsevat vielä paljon ohjausta sen läsnäolon lisäksi. Varsinkin pienimmät. Paljon on jo koulun suhteen muistamista, ajan organisoimista, läksyjen tarkastelua, kaverisuhteissa vielä ohjauksen tarvetta, ym. puhumattakaan jos on muuten aktiivista elämää.

Meille tulee koulusta jatkuvasti wilmassa kaikenlaisia ohjeita ja pyyntöjä ja otan ne kyllä ihan vakavissani. Haluan osaltani helpottaa opettajien urakkaa ja vahvistaa koulun ja kodin yhteistyötä. Kyllä lasteni luokilta huomaa, että ne on aina samat lapset, joilla on perusasiat täysin hukassa kun vanhemmat eivät opeta pitämään huolta asioista ja itsenäistymään sopivassa tahdissa. Joko paapotaan viimeiseen asti tai jätetään heitteille. Joo, pääsee ne lapset sinne kouluun ja kotiin ehjinä ja suht puhtaina ja saavat ruokaa ja leposijan kotona, mutta siinä se sitten onkin. Lasten käytöstavatkin ovat sitten mitä ovat, kun kotona ei koskaan keskustella asioista. Vanhemmuudenkin voi ottaa tehtäväkseen niin kovin eri tavalla...

Jotenkin tuntuu, että tämä nainen tässä uutisessa olettaa muiden kuin itsensä kuluttavan rahaa jotenkin hyvin leväperäisesti. On varmaan niitä, joilla raha polttaa näpeissä, mutta luultavasti enemmän on niitä, jotka pitävät ihan normaalina sitä, että lasten vaatteita kierrätetään, miksei omiakin. Ja, että ruokakaupassa ne laputetut tuotteet on ihan hyviä. Ja, että hinta-laatusuhde kannattaa tarkastaa ennen ostopäätöstä.

Syyllistyn varmaan jos jonkinlaisiin muotivirtausten hienoihin sanoihin, kuten richpleinaamiseen, mutta olen ollut puolet elämästäni suhteellisesti köyhä ja noin puolet elämästäni vähän sen yläpuolella.

Työvaatteita hankin vuosittain uusia. Ulkovaatteet, kuten ulkoilutakit ja housut kestävät vuosia. Tällä hetkellä on käytössä 7-vuotta vanha takki, ja eipä tuo oo miksikään mennyt, ehkä sateenkestävyys on vähän heikentynyt vuosien saatossa. Hyvät kengät on käytetty suutarilla jo pariin kertaan. Elokuvissa käyn ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Arjen pyörittämiseen kuluu suurin osa palkasta. Yritin tässä yksi päivä miettiä, että jos rahaa tulisi käteen vaikka 500 euroa enemmän kuussa, niin mitä sillä rahalla tekisin? En oikein keksinyt, lähtisinkö ulkomaille? Ei oikeastaan huvita, nuo suomen metsät ja luonto kiinnostavat. Ehkäpä laittaisin sen ylimääräisen rahan osakkeisiin kasvamaan korkoa eläkkeitä varten.

Nämä on näitä valintoja ja jokaisella ihmisillä on omat kriteerit oman rahansa käyttöön. Mikään raha ei kylläkään kasva puissa, vaan ihan on joutunut omalla työllä, on se sitten ollut opiskelua paremman palkan toivossa, tai perunoiden istuttamista, mutta anyway, itse on joutunut/saanut tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

En käy koskaan kampaajalla, kosmetologilla, hierojalla tms. En meikkaa, en juo enkä polta, en tilaa lehtiä. En osta uusia vaatteita, ei ole autoa, lemmikkejä eikä lomamatkoja jne. Ei ole myöskään tukiverkkoja. Käyn töissä, kun saan vain jonkun homman. Se on suuri helpotus, mutta aina vain keikka tai pätkä.

Kosmetologilla? Hierojalla? Miksi ihmisen pitäisi voida käydä kosmetologilla tai hierojalla? Olen ollut palkkatyössäkin, mutta elämäni aikana ehkä 2-3 kertaa kosmetologilla ja ehkä kerran hierojalla. Onko oletusarvo se, että naisen "pitää" voida käydä "hemmottelemassa" itseään? Jonnin joutavaa rahan haaskausta. 

Joskus köyhyys on uusavuttomuutta, joskus väliinputoamisen seurausta. Eli joutuu tilanteeseen, jossa ei saakaan juuri mitään tukia. Olen itse elänyt perheellisenä joitain kuukausia niin, että vuokran jälkeen on jäänyt 150-300 €. Onneksi ne olivat väliaikaisia tilanteita, ja saimme myös muutaman satasen apua vanhemmilta. Ja onneksi ei tarvinnut ostaa juuri muuta kuin ruokaa ja bussin kuukausikortti. Kyllä niistä ajoista selvisi, mutta piti olla asennetta ja suunnitelmallisuutta.

Sitten taas tiedän perheitä, joiden palkkatulot ovat yhteensä yli 5000 euron luokkaa, mutta rahat ovat aina loppu, ja jatkuvasti joutuu lainailemaan muilta. Veloissa ollaan korvia myöten, ja luottoraja ovat lähtökohtaisesti aina täynnä. Liittyy ihan piittaamattomuuteen ja siihen, että kaikki pitää saada uutena ja hienona nyt ja heti. Jopa neljännes ostetusta ruoasta voi joutua roskikseen suunnittelun puutteen ja hysteeriselle tasolle menevän hygienian vuoksi. Tavaroista ei pidetä huolta, eikä esim. pieniä reikiä vaatteissa kuvitellakaan korjattavan. Ja kun osamaksulla ostaa koko ajan kaikkea, voi lopulta joutua maksamaan niitä laskuja monta sataa kuussa. Eli käytännössä ongelmana on kai se, että yritetään pitää yllä elintasoa, johon ei ole oikeasti varaa, eikä olla valmiita säästämään rahaa ja odottamaan. Toisaalta nuoria perheitä kovasti kannustetaan juuri tähän kaikkeen tekemällä varattomana ostaminen aivan liian helpoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan en kyllä ymmärrä. Minimitoimeentulo riittää niihin kiiveihin ja köyhimmät voi hakea sossusta harrastusrahaa lapsille. Toisaalta tiedostan eläväni jonkinlaisessa kuplassa, koska olen mielestäni aika persaukinen, mutta toisaalta en juurikaan joudu kieltäytymään mistään pienemmästä. Esim. tänään mentiin Cittariin hakemaan "vähän ruokaa" ja hups, 156 Euroa meni. En venyttele viimeistä penniä koskaan ja voin hyvin käyttää satasen tai kaksi ex tempore.

Rahattomuuden syy selvisi...

Vierailija kirjoitti:

Yön yli sulaneet marjat roskikseen, voi uusavuttomuus. 

No just tämä. Meillä oli tilanne, että neljälle hengelle jäi kiinteiden kulujen jälkeen 500 euroa. Siinä vielä lukiolainen, jolle piti ostaa kirjoja. Tämä tilanne kesti pari vuotta.

Sepä siinä, että ruokajätettä ei tullut vaan kaikki käytettiin tarkkaan. Kauppaan tiukka lista ja tarkka suunnittelu. Kaikki tähteet käytettiin johonkin. Marjat ei päässee sulamaan, mutta helppohan ne on hilloksi keittää ja tietysti osan syö heti, soppa sekä marjapuuro säilyy jääkaapissa syömäkelpoisena ihan hyvin muutaman päivän ja oikein tehty hillo vuoden. Tuossahan suorastaan huudetaan omaa osaamattomuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käy koskaan kampaajalla, kosmetologilla, hierojalla tms. En meikkaa, en juo enkä polta, en tilaa lehtiä. En osta uusia vaatteita, ei ole autoa, lemmikkejä eikä lomamatkoja jne. Ei ole myöskään tukiverkkoja. Käyn töissä, kun saan vain jonkun homman. Se on suuri helpotus, mutta aina vain keikka tai pätkä.

Kosmetologilla? Hierojalla? Miksi ihmisen pitäisi voida käydä kosmetologilla tai hierojalla? Olen ollut palkkatyössäkin, mutta elämäni aikana ehkä 2-3 kertaa kosmetologilla ja ehkä kerran hierojalla. Onko oletusarvo se, että naisen "pitää" voida käydä "hemmottelemassa" itseään? Jonnin joutavaa rahan haaskausta. 

Kaikki eivät ole sellaisia köyhiä ja säälittäviä ressukoita kuten sinä, joka ei osaa edes uneksia kosmetologeista tai hierojista. Jos jonkun elämään sellainen on kuulunut, hän on omissa silmissään köyhä, jos siihen ei ole varaa, koska ei ole niiin köyhä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yön yli sulaneet marjat roskikseen, voi uusavuttomuus. 

No just tämä. Meillä oli tilanne, että neljälle hengelle jäi kiinteiden kulujen jälkeen 500 euroa. Siinä vielä lukiolainen, jolle piti ostaa kirjoja. Tämä tilanne kesti pari vuotta.

Sepä siinä, että ruokajätettä ei tullut vaan kaikki käytettiin tarkkaan. Kauppaan tiukka lista ja tarkka suunnittelu. Kaikki tähteet käytettiin johonkin. Marjat ei päässee sulamaan, mutta helppohan ne on hilloksi keittää ja tietysti osan syö heti, soppa sekä marjapuuro säilyy jääkaapissa syömäkelpoisena ihan hyvin muutaman päivän ja oikein tehty hillo vuoden. Tuossahan suorastaan huudetaan omaa osaamattomuutta. 

Vituttiko, kun oot tommonen köyhä, jonka pitää arvostella, ettei joku toinen ole oikeasti köyhä, vaan SÄ olit oikea köyhä, ja muut vain avuttomia rahankäyttäjiä? Mä en ainakaan nähnyt tuossa jutussa mitään, mikä kertoisi, ettei se perhe ole oikeasti köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tilasin just Oura-sormuksen. Sillä voi seurata unta ja omaa palautumistaan yön aikana tosi herkullisesi. Sellaiseenpa ei teillä köyhillä ole varaa. Samoin kannatte rumia puhelimia ette voi ostaa iPhoneja, saati iMaciä kotiin tietokoneeksi.... kyllä muakin v i t u t t a i s i olla köyhä niin kuin te ja kiukutella täällä, miten tuo jutun ihminen vain leikkii köyhää... 😅

Niin ja siis ostin sen kultaisen Ouran, nyt kun sitä vihdoinkin saa kultaisena... se ei kuitenkaan maksanut sen enempää, kuin joku stealth-malli, eli 419e. Seuraavaksi aion hankkia kotiin crosstrainerin. Koska en ole säälittävä ja köyhä, kuten te.

AjattelijaVaan kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tämä nainen tässä uutisessa olettaa muiden kuin itsensä kuluttavan rahaa jotenkin hyvin leväperäisesti. On varmaan niitä, joilla raha polttaa näpeissä, mutta luultavasti enemmän on niitä, jotka pitävät ihan normaalina sitä, että lasten vaatteita kierrätetään, miksei omiakin. Ja, että ruokakaupassa ne laputetut tuotteet on ihan hyviä. Ja, että hinta-laatusuhde kannattaa tarkastaa ennen ostopäätöstä.

Syyllistyn varmaan jos jonkinlaisiin muotivirtausten hienoihin sanoihin, kuten richpleinaamiseen, mutta olen ollut puolet elämästäni suhteellisesti köyhä ja noin puolet elämästäni vähän sen yläpuolella.

Työvaatteita hankin vuosittain uusia. Ulkovaatteet, kuten ulkoilutakit ja housut kestävät vuosia. Tällä hetkellä on käytössä 7-vuotta vanha takki, ja eipä tuo oo miksikään mennyt, ehkä sateenkestävyys on vähän heikentynyt vuosien saatossa. Hyvät kengät on käytetty suutarilla jo pariin kertaan. Elokuvissa käyn ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Arjen pyörittämiseen kuluu suurin osa palkasta. Yritin tässä yksi päivä miettiä, että jos rahaa tulisi käteen vaikka 500 euroa enemmän kuussa, niin mitä sillä rahalla tekisin? En oikein keksinyt, lähtisinkö ulkomaille? Ei oikeastaan huvita, nuo suomen metsät ja luonto kiinnostavat. Ehkäpä laittaisin sen ylimääräisen rahan osakkeisiin kasvamaan korkoa eläkkeitä varten.

Nämä on näitä valintoja ja jokaisella ihmisillä on omat kriteerit oman rahansa käyttöön. Mikään raha ei kylläkään kasva puissa, vaan ihan on joutunut omalla työllä, on se sitten ollut opiskelua paremman palkan toivossa, tai perunoiden istuttamista, mutta anyway, itse on joutunut/saanut tehdä. 

Ahaa, eli tässäkin taustalla kyseisen perheen arvostelun suhteen on kateus. Luuleeko se, että kellään muuulla on varaa kuluttaa? Entäpä, jos hänen taustansa ei vaikka olekaan samanlainen pikkuköyhän taista, kuin sulla? Entäpä, jos hänen nuoruudessaan vanhemmilla oli enemmän varoja kuin hänellä? On aika NORMAALIA olettaa, että itsellä on vähintään sama elintaso, kuin omilla vanhemmillaan. Jos sun vanhempasi ovat olleet jotain paskanluojia karjakkoja onnettomilla tuloilla, niin monen meistä vanhemmilla oli esim. kasarilla paljon vauraampi elämä, kuin jälkeläisillään.

Totta kai sellaisessa tilanteessa on täysin normaalia kokea se oma tilanteensa köyhäksi.

Miten se on sulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa erikoinen juttu. Näissä köyhyyskertomuksissa on aina tällaisia kovin tunteisiin etoavia tarkkoja yksityiskohtia. 

Kenen lapsi ihmettelee kiiviä, kouluiässä?

Ja kaksi kiiviä taitaa maksaa ihan maksimissaan euron? Kalliimmalla en itsekään piskuista hedelmää ostaisi vaikka voisi rahaa käyttääkin.

Jos on koko elämänsä pihdannut silloin ei niitä kiiwejä ole kuvitellut tarvitsevansa. Siksi niitä ei ole ostettu ja nyt kun lapsi niitä sitten halusi hän huomasi ettei lapsi niitä koskaan ollut saanut. Ei minusta kovin ihmeellistä. Jos sinulla on tiukkaa rahasta et osta sellaisia tuotteita joita et katso tarvitsevasi vaan pidät ostokset minimalistisina. 

Ei tuo mistään muusta kerro kuin järjen köyhyydestä. Ei ole ymmärretty, että pienellä rahallakin saa ruokavalioon vaihtelua ja se vaihtelu virkistää mieltä.

Mummuni oli pienviljelijän emäntä ja takuueläkkeellä, tietysti, kun teki työuransa emäntänä. Ja varmasti oli ollut koko elämänsä säästäväisempi kuin tämä elokuviin haluava mamma. Mummukin osteli kiivejä silloin tällöin kakun koristeeksi. Ne oli vielä paljon kalliimpia silloin kun mummu vielä eli.

Sun on helppo ajatella, ettet surkimuksena olisi niin köyhä sittenkään, ja loukkaantua, jos joku mielestäsi samoilla tuloilla kokee itsensä köyhäksi, koska mummosi ei tienannut paljon paskaakaan. Häneen verrattuna et ehkä olekaan köyhä. Mutta entäs sellainen, jonka mummo olikin rikas miljonääri? Saako sellainen tuntea itsensä köyhäksi koulunkäyntiavustajan tuloilla, vai päätätkö sä senkin, että ei ole köyhä, koska SINÄ SINÄ SINÄSINÄ?