Mies vain pelaa ja pelaa
Mitä tekisitte tilanteessa, jossa puolisonne vain pelaisi päiväy pitkät? Toki siis tekee pakolliset adiat, esim. käy kaupassa, tekee vähän kotitöitä, syö jne.
Ollaan riidelty asiasta tällä viikolla ainakin kolme kertaa, mutta tuntuu, ettei hän itse ymmärrä tätä asiaa. Käskin jo raahata pelikoneet eri osoitteeseen, mutta ei ilmeisesti ottanut tosissaan.
Hän selittää asian sillä, että pelaaminen on asia, jota hän tykkää tehdä, ja että se on harrastus. Minä olen yrittänyt selittää, etten minäkään tee harrastamiani asioita päivittäin.
Luin netistä peliriippuvuuden "oireita" ja yhtenö on sosiaaliaten suhteiden ongelmat. Tilanteemme mielestäni sopii tähän oireeseen, sillä alan kohta oikeasti harkita sitä eroa. Haluan kumppanin, joka tekee kanssani asioita. (Tähän hän sanoisi, että kyllä hän tekee, esim käy kaupassa! En kuitenkaan laske sitä ns. oikeaksi yhteiseksi ajaksi, kun meillä olisi tällä hetkellä työttöminä kuitenkin aikaa toisillemme enemmän.)
En haluaisi erota hänestä, sillä hän on oikeasti ihana ihminen. Ja haluaisin auttaa häntä, en luovuttaa.
Mitä siis teen? Anoppi tietää miehen nuoruudesta tämän pelaamisen, joten seuraavaksi yhteys sinne..
Ollaan molemmat 20v ja asuttu vuosi yhdessä.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et itse harrasta joka päivä? Okei, pelaaminen on helppo nähdä ikävänä asiana, mutta entä jos mies harrastaisi liikuntaa joka päivä? Minä liikun vähintään tunnin joka päivä JA pelaan siihen päälle plus tietty käyn töissä ja silti on aikaa parisuhteelle. Jättäisin mieheni heti jos ryhtyisi rajoittamaan harrastuksiani, etenkin jos hoidan elämän kuitenkin kunnolla.
Tässä erona kumppaniini on se, et hoidat muuten elämäsi kunnolla. Ja löydät aikaa parisuhteelle.
Tietenkin on työttömänä ok käyttöä päivässä enemmän aikaa omiin juttuihin, kun kerran aikaa on enemmän käytettäväksi. Itsekin teen päivittäin omia juttujani, joita en siis laske harrastuksiksi.
Jos hän harrastaisi liikuntaa pelaamisen sijaan yli 8h päivässä, en pitäisi sitäkään hyvänä.
Ap
Minusta parisuhdeaikaa on myös yhdessä nukkuminen ja se, että mies istuu vieressä kun pelaan. Herään aamulla klo 6 ja käyn aamulenkillä, lähden töihin ja tulen joskus 16-17 kotiin, käyn lenkillä tai treenaan, kello on 18-19. Sitten syödään miehen kanssa yhdessä 15-20min ja pelaan klo 22-24 saakka. Siinä on aivan riittävästi aikaa arkeen. Viikonloppuisin saatan kesäaikana ihan hyvin käyttää vaikkapa sen 6-8h vesiurheilun parissa ja sitten pelata loppuajan. Mies on tervetullut kumpaankin harrastukseen mukaan ja mielellään tuleekin. Ja tosiaankin minä myös osallistun hänen harrastuksiinsa jos sitä vain haluaa. "Parisuhdeaika" on ihan pöljä ja tekemällä tehty käsite kun ajan voi käyttää hyödyksikin.
Selvä, eli minun pitäisi olla tyytyväinen, että hän nukkuu kanssani. Entäpä, kun hän ennen vietti aikaa kanssani nukkuen 8h, ja nykyään herää 5-6h jälkeen pelaamaan? Eli tästä nukkumis-parisuhdeajasta on lähtenyt pelaamisen takia 2h.
Nukkuessa ei kuitenkaan keskustella tms, ja hän nukahtaa jo ennen kuin edes saa peiton päälleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi tuo pelaaminen ok, jopa positiivista, että osaa viettää sitä kuuluisaa omaa aikaa myös. Mutta jos pelaa päivässä enemmän kun tekee mitään muuta, ei mielestäni oo ok tämän ikäiselle.
Ap
Todellakin on ok noin nuorelle pelata, ja voithan sinäkin opetella pelaamaan ja voitte pelata välillä yhdessä? Voit myös avata suusi ja pyytää miestäsi viettämään aikaa kanssasi
Tietenkin olen avannut suuni ajat sitten, ja kokeillut kaiken muunkin mitä mieleen on tullut. Olen useampaan otteeseen kertonut, että pelaan hänen kanssaan VÄLILLÄ, eli n. kerran viikossa.
Seuraavaksi valitetaan, että vain kerran viikossa. Miksi minun tulisi tehdä hänelle mieluista asiaa useammin, kun hän ei tee muuten kanssani mitään muuta?
Ap
Kokemusta on. Ero tuli ja ainoa asia mikä kaduttaa on se etten lähtenyt aiemmin vaan yritin turhaan muuttaa toista. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä saamistasi ilkeistä vastauksista. Saattavat olla yhden tai kahden ihmisen kirjoittamia.
Ja ilkeiksi vastauksiksi tulkitaan kaikki ne, joissa puolustetaan pelaamista?
En usko, että kirjoittaja haki ihan sitäkään. Itse taidat olla liian puolustuskannalla?
Ihmisethän ihan tosissaan täällä väittävät, että 8-10h/pv pelaamista on ok, ja minä olen kumppanistani riippuvainen määräilijä.
Riippuu varmasti myös siitä, keneltä kysytään. Jos kysytään asiantuntijoilta, kyllä he ainakin kertovat riippuvuuden mahdollisuudesta. Siitä samasta kielii se, että kumppani on yhtäkkiä alkanut herätä aamulla pelaamaan. Mikäs siinä, jos haluaa, mutta itsekin jouduin salailemaan toimintaani silloin, kun olin riippuvainen. Tiesin ongelmastani, mutten ollut valmis muuttumaan.
Ap
Jollain tavallahan vapaa-aikaa on vietettävä. Olisiko ok ulkoilla kahdeksan tuntia päivässä? Tai lukea kirjoja? Pelaaminen ei kuitenkaan ole ok, koska sinä et satu siitä pitämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä saamistasi ilkeistä vastauksista. Saattavat olla yhden tai kahden ihmisen kirjoittamia.
Ja ilkeiksi vastauksiksi tulkitaan kaikki ne, joissa puolustetaan pelaamista?
Ilkeiksi vastauksiksi tulkitaan ne, jossa ap:n sanoja vääristellään ja häntä nimitellään riivinraudaksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et itse harrasta joka päivä? Okei, pelaaminen on helppo nähdä ikävänä asiana, mutta entä jos mies harrastaisi liikuntaa joka päivä? Minä liikun vähintään tunnin joka päivä JA pelaan siihen päälle plus tietty käyn töissä ja silti on aikaa parisuhteelle. Jättäisin mieheni heti jos ryhtyisi rajoittamaan harrastuksiani, etenkin jos hoidan elämän kuitenkin kunnolla.
Tässä erona kumppaniini on se, et hoidat muuten elämäsi kunnolla. Ja löydät aikaa parisuhteelle.
Tietenkin on työttömänä ok käyttöä päivässä enemmän aikaa omiin juttuihin, kun kerran aikaa on enemmän käytettäväksi. Itsekin teen päivittäin omia juttujani, joita en siis laske harrastuksiksi.
Jos hän harrastaisi liikuntaa pelaamisen sijaan yli 8h päivässä, en pitäisi sitäkään hyvänä.
Ap
Minusta parisuhdeaikaa on myös yhdessä nukkuminen ja se, että mies istuu vieressä kun pelaan. Herään aamulla klo 6 ja käyn aamulenkillä, lähden töihin ja tulen joskus 16-17 kotiin, käyn lenkillä tai treenaan, kello on 18-19. Sitten syödään miehen kanssa yhdessä 15-20min ja pelaan klo 22-24 saakka. Siinä on aivan riittävästi aikaa arkeen. Viikonloppuisin saatan kesäaikana ihan hyvin käyttää vaikkapa sen 6-8h vesiurheilun parissa ja sitten pelata loppuajan. Mies on tervetullut kumpaankin harrastukseen mukaan ja mielellään tuleekin. Ja tosiaankin minä myös osallistun hänen harrastuksiinsa jos sitä vain haluaa. "Parisuhdeaika" on ihan pöljä ja tekemällä tehty käsite kun ajan voi käyttää hyödyksikin.
Selvä, eli minun pitäisi olla tyytyväinen, että hän nukkuu kanssani. Entäpä, kun hän ennen vietti aikaa kanssani nukkuen 8h, ja nykyään herää 5-6h jälkeen pelaamaan? Eli tästä nukkumis-parisuhdeajasta on lähtenyt pelaamisen takia 2h.
Nukkuessa ei kuitenkaan keskustella tms, ja hän nukahtaa jo ennen kuin edes saa peiton päälleen.
Ap
Alatte nyt etsiä niitä töitä aktiivisesti, kuten tuolla aiemmin sanottiin. Töiden myötä päivät saavat erilaisen rytmin ja sisällön. Otatte samalla vastuun itsenne elättämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et itse harrasta joka päivä? Okei, pelaaminen on helppo nähdä ikävänä asiana, mutta entä jos mies harrastaisi liikuntaa joka päivä? Minä liikun vähintään tunnin joka päivä JA pelaan siihen päälle plus tietty käyn töissä ja silti on aikaa parisuhteelle. Jättäisin mieheni heti jos ryhtyisi rajoittamaan harrastuksiani, etenkin jos hoidan elämän kuitenkin kunnolla.
Tässä erona kumppaniini on se, et hoidat muuten elämäsi kunnolla. Ja löydät aikaa parisuhteelle.
Tietenkin on työttömänä ok käyttöä päivässä enemmän aikaa omiin juttuihin, kun kerran aikaa on enemmän käytettäväksi. Itsekin teen päivittäin omia juttujani, joita en siis laske harrastuksiksi.
Jos hän harrastaisi liikuntaa pelaamisen sijaan yli 8h päivässä, en pitäisi sitäkään hyvänä.
Ap
Minusta parisuhdeaikaa on myös yhdessä nukkuminen ja se, että mies istuu vieressä kun pelaan. Herään aamulla klo 6 ja käyn aamulenkillä, lähden töihin ja tulen joskus 16-17 kotiin, käyn lenkillä tai treenaan, kello on 18-19. Sitten syödään miehen kanssa yhdessä 15-20min ja pelaan klo 22-24 saakka. Siinä on aivan riittävästi aikaa arkeen. Viikonloppuisin saatan kesäaikana ihan hyvin käyttää vaikkapa sen 6-8h vesiurheilun parissa ja sitten pelata loppuajan. Mies on tervetullut kumpaankin harrastukseen mukaan ja mielellään tuleekin. Ja tosiaankin minä myös osallistun hänen harrastuksiinsa jos sitä vain haluaa. "Parisuhdeaika" on ihan pöljä ja tekemällä tehty käsite kun ajan voi käyttää hyödyksikin.
Selvä, eli minun pitäisi olla tyytyväinen, että hän nukkuu kanssani. Entäpä, kun hän ennen vietti aikaa kanssani nukkuen 8h, ja nykyään herää 5-6h jälkeen pelaamaan? Eli tästä nukkumis-parisuhdeajasta on lähtenyt pelaamisen takia 2h.
Nukkuessa ei kuitenkaan keskustella tms, ja hän nukahtaa jo ennen kuin edes saa peiton päälleen.
Ap
En halua kuulostaa alentuvalta, mutta sitten kun aikaa kuluu tarpeeksi, niin sinä alat arvostaa sitä, että kumppani ei ole jatkuvasti siinä vieressä ja oma aika on joskus parisuhdeaikaa tärkeämpää. Tuoreessa suhteessa toki eri asia, mutta asioiden merkitys muuttuu ajan kanssa ja se yhteinen eletty arki on juuri sitä yhteistä aikaa silloin. Sekin kun ollaan eri huoneissa ja tehdään omia juttuja, mutta kuitenkin hyvässä hengessä yhdessä omassa kodissa. Välillä kesken pelaamisen mies saattaa tulla ja suukottaa niskaani ja se riittää. Ei ole tarpeen käydä tuntikausien syvällisiä keskusteluita joka ikinen päivä, usein ne tulevat käydyksi vain yhteisillä automatkoilla jonnekin, eli yleensä kerran viikossa, mutta parisuhdeessa ei ole kyse kuitenkaan symbioosista, vaan kahden ihmisen erillisten elämien yhteensovittamisesta. Ja pidemmän päälle on oikeasti tärkeää pitää kiinni siitä omasta elämästä. Tämä on tietenkin vain kolmikymppisen, parikymppisestä saakka saman miehen kanssa olleen, vapaaehtoisesti lapsettoman näkemys, tällaisessa parisuhteessa kun ei ole mitään kolmatta pyörää, niin parisuhteen merkitys on erilainen. Ja vain minun kokemukseni siitä, miten pitää voimakas kipinä yllä vuodesta toiseen, symbioosi ja jatkuva yhdessäolo pilaisi sen.
Nyt mä näkisin että olet asian ytimessä. Miehen harrastus on pelaaminen, se ei ole pahuutta. Pelaaminen yhdessä on parisuhdeaikaa siinä missä joku sun tykkäämä juttu. Mutta toki pitäisi tehdä myös juttuja joista sä pidät. Pulliako ne oli?
Mistä kertoo se, että Ap ei ota mitenkään kantaa tuohon työnhakuasiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on joissain kohdin päihteisiin verrattavissa oleva riippuvuus. Pelithän tehdään, niin, että algoritmit osaavat tunnistaa pelaajan tason. Ja tämä tekee sen, että pelaaja ei voi koskaan olla riittävän hyvä, jotta voisi kyllästyä peliin. Se koukuttaa ja saa valtaansa pelaajan.
EA sportin joku johtajista joskus sanoikin, että "olemme vahingossa luoneet hirviön, jota emme voi enää pysäyttää". Samassa artikkelissa hän sanoi, ettei antaisi koskaan oman lapsensa pelata näitä pelejä, jos hänellä olisi lapsia.
No, äijä sai tietysti potkut jutun ilmestymisen jälkeen.
Pelaaminen on joillekkin pelaajille niin riippuvaista, että se on koko elämän keskiössä. Pitäisi ihan oikeasti rinnastaa se tietyissä tapauksissa huumeriippuvuuteen.No kukahan tässä nyt on se riippuvainen? Järkevä pc pelaajamies vai eksyksissä oleva ap?
Olisi mukavaa, et perustelisit tuon "eksyksissä" olemisen. Väitätkö myös, että olen riippuvainen (ilmeisesti kumppanustani, vai?) kun haluan joka päivä edes sen puolituntisen omaa aikaa? Luulisi, että meillä työttömillä sen verran liikenisi toisillemme.
T. Eksyksis oleva ap
Olet eksynyt itse rakentamaasi ansaan. Pelaamista ei voi hyväksyä, mutta ei ole mitään tilalle. Paitsi jotain pullia.
Tässä on ongelman ydin.
Olen tarjonnut tilalle yhteistä urheiluharrastusta, ulkoilua, patikointia (alettiin itseasiassa pitää yhteyttä enemmän silloin alkuaikoina kun selvisi, että molemmat pitää tästä), jotain yhteistä kurssia tms. Hän itse ehdotti noita pullia, en itse olisi edes ehdottanut, kun ei hänen juttunsa ole.
Ap
Minun tyttöystäväni harrastaa maalaamista ja lukemista. Ihan huonoja harrastuksia, koska en itse maalaa enkä lue. Olen tarjonnut tilalle mönkijäajeluja, jääkiekon pelaamista, haulikkoammuntaa ja thai-hieronnassa käymistä. Se olisi todellista parisuhdeaikaa, koska ne asiat kiinnostavat minua. Ihan tyhmä tyttöystävä, ja itse sentään olen loistotyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä saamistasi ilkeistä vastauksista. Saattavat olla yhden tai kahden ihmisen kirjoittamia.
Ja ilkeiksi vastauksiksi tulkitaan kaikki ne, joissa puolustetaan pelaamista?
En usko, että kirjoittaja haki ihan sitäkään. Itse taidat olla liian puolustuskannalla?
Ihmisethän ihan tosissaan täällä väittävät, että 8-10h/pv pelaamista on ok, ja minä olen kumppanistani riippuvainen määräilijä.
Riippuu varmasti myös siitä, keneltä kysytään. Jos kysytään asiantuntijoilta, kyllä he ainakin kertovat riippuvuuden mahdollisuudesta. Siitä samasta kielii se, että kumppani on yhtäkkiä alkanut herätä aamulla pelaamaan. Mikäs siinä, jos haluaa, mutta itsekin jouduin salailemaan toimintaani silloin, kun olin riippuvainen. Tiesin ongelmastani, mutten ollut valmis muuttumaan.
Ap
Jollain tavallahan vapaa-aikaa on vietettävä. Olisiko ok ulkoilla kahdeksan tuntia päivässä? Tai lukea kirjoja? Pelaaminen ei kuitenkaan ole ok, koska sinä et satu siitä pitämään?
Ap:n mies pelaa ilmeisesti enemmän kuin 8 tuntia päivässä. Ja olet näitä vänkääjiä, mutta vastataan silti tosissaan.
8 tunnin ulkoilu päivittäin olisi varmaan ap:lle siksi ok, että hän voisi siihen myös osallistua. Jos mies kuitenkin lähtisi joka aamu kilpapyörälenkille yksin, tulisi vasta siinä kuuden aikoihin kotiin, eikä jaksaisi illalla juuri muuta tehdä, eipä se varmasti nykytilanteesta eroasi.
Kahdeksan tunnin kirjojen lukeminen olisi ehkä parempi, jos mies uppouduttuaan kirjoihinsa jaksaisi sen jälkeen esim. jutella siitä lukemastaan tai käydä kävelylenkillä.
Jos kaiken vapaa-aikansa istuu koneella, niin kiitos ei. Voiko muunlaisesta vapaa-ajasta edes nauttia, kun koko ajan pakottava tarve päästä koneelle?
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä näkisin että olet asian ytimessä. Miehen harrastus on pelaaminen, se ei ole pahuutta. Pelaaminen yhdessä on parisuhdeaikaa siinä missä joku sun tykkäämä juttu. Mutta toki pitäisi tehdä myös juttuja joista sä pidät. Pulliako ne oli?
Hei aikuisten oikeesti, yhdessä pelaaminenko miehen addiktion hoitaa? Ei, mies haluaa pelata yksin, haluaa keskittyä ja uppoutua siihen täysin. Sitä on ok tehdä ajoittain vaikka kellon ympäri, mutta muut "velvoitteet" pitää hoitaa. Niihin kuuluvat normaali henkilökohtainen hygienia, ruokahuolto, kotitaloudenhoito, fyysisestä kunnostaan huoltapitäminen, elannon ansaitseminen (tai opiskelu/työn hakeminen) ja ihmissuhteiden hoitaminen. Ap:n miehellä näyttää takkuavan moni muukin asia, kuin tuo ihmissuhteiden hoitaminen.
Kaikille itkijöille: tässä näkyy ongelma olevan peliriippuvuus ja siihen käytetty aika. Itse pelaaminen ei ole ongelma, jos sitä tekee kohtuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et itse harrasta joka päivä? Okei, pelaaminen on helppo nähdä ikävänä asiana, mutta entä jos mies harrastaisi liikuntaa joka päivä? Minä liikun vähintään tunnin joka päivä JA pelaan siihen päälle plus tietty käyn töissä ja silti on aikaa parisuhteelle. Jättäisin mieheni heti jos ryhtyisi rajoittamaan harrastuksiani, etenkin jos hoidan elämän kuitenkin kunnolla.
Tässä erona kumppaniini on se, et hoidat muuten elämäsi kunnolla. Ja löydät aikaa parisuhteelle.
Tietenkin on työttömänä ok käyttöä päivässä enemmän aikaa omiin juttuihin, kun kerran aikaa on enemmän käytettäväksi. Itsekin teen päivittäin omia juttujani, joita en siis laske harrastuksiksi.
Jos hän harrastaisi liikuntaa pelaamisen sijaan yli 8h päivässä, en pitäisi sitäkään hyvänä.
Ap
Minusta parisuhdeaikaa on myös yhdessä nukkuminen ja se, että mies istuu vieressä kun pelaan. Herään aamulla klo 6 ja käyn aamulenkillä, lähden töihin ja tulen joskus 16-17 kotiin, käyn lenkillä tai treenaan, kello on 18-19. Sitten syödään miehen kanssa yhdessä 15-20min ja pelaan klo 22-24 saakka. Siinä on aivan riittävästi aikaa arkeen. Viikonloppuisin saatan kesäaikana ihan hyvin käyttää vaikkapa sen 6-8h vesiurheilun parissa ja sitten pelata loppuajan. Mies on tervetullut kumpaankin harrastukseen mukaan ja mielellään tuleekin. Ja tosiaankin minä myös osallistun hänen harrastuksiinsa jos sitä vain haluaa. "Parisuhdeaika" on ihan pöljä ja tekemällä tehty käsite kun ajan voi käyttää hyödyksikin.
Selvä, eli minun pitäisi olla tyytyväinen, että hän nukkuu kanssani. Entäpä, kun hän ennen vietti aikaa kanssani nukkuen 8h, ja nykyään herää 5-6h jälkeen pelaamaan? Eli tästä nukkumis-parisuhdeajasta on lähtenyt pelaamisen takia 2h.
Nukkuessa ei kuitenkaan keskustella tms, ja hän nukahtaa jo ennen kuin edes saa peiton päälleen.
Ap
Ehkä teidän todellakin kannattaa lähteä eri suuntiin, kun haluaisit päättää siitäkin, kuinka kauan toinen vieressäsi nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaiken vapaa-aikansa istuu koneella, niin kiitos ei. Voiko muunlaisesta vapaa-ajasta edes nauttia, kun koko ajan pakottava tarve päästä koneelle?
Miksi ikinä ei kuule valitusta tapaan:
"Jos kaiken vapaa-aikansa liikkuu, niin kiitos ei. Voiko muunlaisesta vapaa-ajasta edes nauttia, kun koko ajan pakottava tarve päästä lenkille?"
Liikunta on aivan eri tavalla hyväksytty harrastus, niin kukaan ei valita koskaan himourheilevasta puolisosta. Vaikka usein silloin se toinen ei ole edes tavoitettavissa mitenkään, etenkin jos itse on huonommassa kunnossa ja ei kertakaikkisesti pysty juoksemaan mukana puolimaratoneja tai pyöräilemään sadan kilometrin lenkkejä. Minun puolisoni vaelsi kerran vuoristossakin päivätolkulla, eikä ollut mitenkään tavoitettavissa, mutta kukaan ei ihmettele asiaa, vaan jos olisi pelannut muutaman päivän putkeen, niin jestas mikä sika olisi ollut heti. Tai monet puhuvat kuinka puoliso lähtee kalastusmatkalle Norjaan viikoksi tai kökkii metsässä metsästämässä koko syksyn, aikaa menee ihan kauheasti ja ei saa edes yhteyttä, mutta aivan eri asia kuin epäseksikäs pelaaminen, jossa toinen on vieläpä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä näkisin että olet asian ytimessä. Miehen harrastus on pelaaminen, se ei ole pahuutta. Pelaaminen yhdessä on parisuhdeaikaa siinä missä joku sun tykkäämä juttu. Mutta toki pitäisi tehdä myös juttuja joista sä pidät. Pulliako ne oli?
Hei aikuisten oikeesti, yhdessä pelaaminenko miehen addiktion hoitaa? Ei, mies haluaa pelata yksin, haluaa keskittyä ja uppoutua siihen täysin. Sitä on ok tehdä ajoittain vaikka kellon ympäri, mutta muut "velvoitteet" pitää hoitaa. Niihin kuuluvat normaali henkilökohtainen hygienia, ruokahuolto, kotitaloudenhoito, fyysisestä kunnostaan huoltapitäminen, elannon ansaitseminen (tai opiskelu/työn hakeminen) ja ihmissuhteiden hoitaminen. Ap:n miehellä näyttää takkuavan moni muukin asia, kuin tuo ihmissuhteiden hoitaminen.
Taisit keksiä tän kaiken ite, ap:n tarina ei sitä kertonut. Mutta jos on se juurtunut usko että pelaaminen on väärin niin helposti sitä keksii valheita jotka tukevat uskoa, kuten tässä kävi.
Kannattaa hommata toinenkin mies siihen viereen. Tuskin se pelaava edes huomaa.
On sitten se, jonka kanssa keskustelee ja viettää aikaa, ja se, joka pelaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mulle olisi tuo pelaaminen ok, jopa positiivista, että osaa viettää sitä kuuluisaa omaa aikaa myös. Mutta jos pelaa päivässä enemmän kun tekee mitään muuta, ei mielestäni oo ok tämän ikäiselle.
Ap
Mikä se ikä sitten on?
Todellakin on ok noin nuorelle pelata, ja voithan sinäkin opetella pelaamaan ja voitte pelata välillä yhdessä? Voit myös avata suusi ja pyytää miestäsi viettämään aikaa kanssasi