Te narkkarit, juopot ja muut sekakäyttäjät, joilla on lemmikki

Hyvä ap! Olen ihan samaa mieltä, ihmiset ovat nykyään liian välinpitämättömiä. Vähän pitäisi katsella ympärilleen ja puuttua tarvittaessa.

Tunsin kerran erään narkkarin, jolla oli koira. Tämä tyyppi oli tuttu mulle omien ystävieni kautta. Hänellä oli vaikea ja traumaattinen lapsuus sekä nuoruus, eikä elämä muutenkaan ole mennyt putkeen millään tavalla. Sitten tuli alkoholi ja huumeet kuvioihin.

Kävin hänen luonaan ja olin huolissani siitä koirasta. Koira oli todella aliravittu, sitä ei koskaan lenkitetty, söi huonoa ruokaa, joka aiheutti koiralle allergisia oireita. 

Kysyin että saisinko ottaa sen koiran itselleni johon hän onneksi suostui. Hän tiesi itsekin, ettei jaksa huolehtia siitä. 

Puoli vuotta tämän jälkeen, tämä ihminen kuoli huumeisiin. Tunnen niin suurta surua tätä ihmistä kohtaan, hänen elämänsä oli todella katastrofaalista. 

Onneksi sain pelastettua hänen koiransa, tuossa se koira edelleenkin elää mun kanssa, hyvinvoivana ja energisenä. En olisi voinut ikinä antaa itselleni anteeksi, jos en olisi saanut pelastettua tuota koiraa.

Ikävä kyllä, en saanut pelastettua tuota ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tekisi noin, ellei eläin selvästi näytä laiminlyödyltä ja huonosti pidetyltä. Moni huonossakin jamassa oleva alkoholisti esimerkiksi huolehtii lemmikeistään erittäin hyvin, vaikka itsestä huolehtiminen on välillä retuperällä. Esim. itselläni on alkoholisti-setä, jolla on kaksi erittäin hyvin hoidettua rotukissaa. En veisi tällaiselta ihmiseltä hänen tärkeintä rutiineissa kiinni pitäjää ja seuralaista, jos kerran näyttää että eläimen pito on riittävän asiallista (ei ole liian laiha, takkuinen, likainen tms). 

Suomessa on arviolta 400 000 alkoholistia, joista suurin osa käy töissä. Suurin osa elää ihan kulissielämää, eikä työpaikallakaan tiedetä sairaudesta. Kyllä lemmikkien pito onnistuu vielä useimmilta.

Mutta nämä jotka ovat jo niin pohjalla, että on jo juotu ja vedetty pohjasta läpi, erottaa kyllä kadulla. Olen samaa mieltä, että näistä porukoista lemmikit pois samantien. Ja varmasti tekisi hyvää monen työssäkäyvän alkoholistinkin lemmikille päästä vähän raikkaampiin maisemiin.

Vierailija kirjoitti:

Tunsin kerran erään narkkarin, jolla oli koira. Tämä tyyppi oli tuttu mulle omien ystävieni kautta. Hänellä oli vaikea ja traumaattinen lapsuus sekä nuoruus, eikä elämä muutenkaan ole mennyt putkeen millään tavalla. Sitten tuli alkoholi ja huumeet kuvioihin.

Kävin hänen luonaan ja olin huolissani siitä koirasta. Koira oli todella aliravittu, sitä ei koskaan lenkitetty, söi huonoa ruokaa, joka aiheutti koiralle allergisia oireita. 

Kysyin että saisinko ottaa sen koiran itselleni johon hän onneksi suostui. Hän tiesi itsekin, ettei jaksa huolehtia siitä. 

Puoli vuotta tämän jälkeen, tämä ihminen kuoli huumeisiin. Tunnen niin suurta surua tätä ihmistä kohtaan, hänen elämänsä oli todella katastrofaalista. 

Onneksi sain pelastettua hänen koiransa, tuossa se koira edelleenkin elää mun kanssa, hyvinvoivana ja energisenä. En olisi voinut ikinä antaa itselleni anteeksi, jos en olisi saanut pelastettua tuota koiraa.

Ikävä kyllä, en saanut pelastettua tuota ihmistä.

 

Voi miten ihana tarina. Ihan liikutuin.

Monesti näkyy nisteillä ja juopporemmeissä koiria. Kyllä sen päällisin puolin voi erottaa heti, kuka ei kykene huolehtimaan eläimestä, ja kuka on vain silloin tällöin kännissä eläimen kanssa. Myös koiran kunnosta ja voinnista voi päätellä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkös sinä ap sellaista juttua, ettei nistien kanssa pidä lähteä leikkimään?

Terveisin Stöge. Mä tsennaan nimittäin sellasii kavereita jotka voi katkoo sun sormet

Jossain luki, että Suomessa olisi vain muutamakymmentä puhdasrotuista amerikanpitbullia. No miksi nisteillä, prätkäklubin pojilla ja linnakundeilla on tästä määrästä se 98% hallussaan? Mistä he ne hankkivat?